Tänään ihan pihalla päivän aiheena oli ensiapu ja homma saikin todenpohjaisen startin, kun eteisessä pukiessamme jumppasalissa pieni viipottaja törmäsi köyteen sillä seurauksella, että verta alkoi tulla nenästä. No, tästähän me otimme tietysti metsätunnilla ensimmäisen harjoituksen eli etsimme omasta nenästä ruston ja sen avulla paikallistimme kohdan, jota pitää painaa, niskan ihan pientä taakse kallistamista unohtamatta. Ja sitten istutaan ja odotellaan rauhassa. Toimintaohje kerrotaan myös vierustoverille, joka on leikisti saanut tällin nenäänsä.
-Sun pitää painaa tuosta. Ja päätä vähän taakse. Sitten vaan ootat.
-Tee tälleen.
Molemmat ohjeet ovat ok. Ja sekin tuumataan, että jos verta tulee paljon, niin sitten etukumaraan ja kylmää niskaan, mutta se on jo aikuisen avustamista vaativa juttu se.
-Mulla tulee joskus verta yöllä
-Tai jos kaivaa nenää
Useimmilla on omakohtaistakokemusta tästä asiasta.
Toinen opeteltava taitomme oli tänään nilkkansa nyrjäyttäneen kuljetus ja sen esityisjuttuna kuninkaantuoli. Oikeastaan neliönmuotoisesta käsiotteesta muodostuva tuoli ei ole helpoin tapa kuljettaa potilasta, mutta mitä parhain luottamusharjoitus se on. Ja mikä tärkeintä, hauska. Kaikki pääsevät siis sekä kantamaan, että matkustamaan.
Ensiapuun kuuluu aina myös tuumailu, joka tänään koski avun hankkimista. Miten toimitaan, jos sattuu vahinko?
-Voi soittaa sairaalaan
-Ei. Kun aikuiselle. Äidille. Tai isälle.
-Milloinkahan pitää soittaa?
-Heti.
-No entäs jos ei ole puhelinta? Tai akku on loppu?
-Sitten pitää hakea aikuinen. Heti.
-Totta. Tärkeintä on, että saa aikuisen apua jotenkin paikalle. Ja sinne 112:n saa soittaa, kun sanoit äsken siitä sairaalasta.
Lisäksi otetaan haltuun toimintaohje tilanteessa, jossa oma tai jonkun toisen kieli on jäätynyt rataan kiinni.
Siinä tärkimmät ja sitten on omien metsähommien vuoro. Viimeviikolla startannut Pompelipossa leikki jatkuu ja saa tänään eskarit muuttopuuhiin, kun vanhat majat päivitetään uusille kulmille. Yhteistyössä ja koko porukalla toimien, hieno homma.
-Nyt levätään. Tulkaa tekin tänne, kun autoitte.
Mutta yksi asia eskareita suututtaa.
-Ope. Minä en tykkää, että meidän metsä on sotkettu.
Totta. Metsänlaidassa on kamalasti roskaa; karkkipusseja, peltipurkkeja, pahvinpaloja, muovikassi…
-Meidän pitäisi siivota täällä. Kunnolla.
Tästä olemme kaikki samaa mieltä, joten sovitaan, että heti loman jälkeen pidetään talkoot ja pannaan paikat kuntoon. Eikä anneta kenenkään enää sotkea. Iso peukku eskarit, te sitten osaatte hienosti nämä luontoarvot.
Ruokailulla sivutaan kulttuuria kevyen hilpeästi. Koululaiset ovat tehneet Aleksis Kiven-päivän kunniaksi taululle piirroksen seitsemästä veljeksestä kivellä, eikä täti malta olla paljastamatta, että eräs veljeksistä oli rehtori Eeron kaima.
-Onkohan se tuo iso?
Eihän se, mutta Eero on pöydänpäässä heti juonessa mukana ja sanoo, että vaikkei hän ole koskaan kivelle pakoon päätynytkään, niin kaikillahan sitä joskus sattuu ja tapahtuu. Oho. Eskareiden silmät loistavat.
Päivän lopuksi on eskarilla omia hommia ja täti ehtii mukaan neppikisaan. Hyvältä näyttää takasuoralle asti, mutta hutitönäisy vie auton ulos radalta ja niin vain on taivuttava kakkoseksi.
-Älä välitä. Kato, sinä olet varmasti hyvä jossain muussa.
Voi ilo ja riemu. Tällaisen yleisön kanssa uskaltaisin kokeilla mitä vain.
Valolla ja Ilolla viestittelee Heidi
Ruokana kalakeitto, vaalea leipä, maksamakkara&kurkku