Kruunumerkillä kesälomalle

Meidän metsä aamuauringossa. Voisiko hienompaa paikkaa olla eskarivuoden päästökseen ja todistuksenjakoon. Suuret puut suhisevat ja lintujen konsertti on korvia huumaava, sahapukilla iloisen oranssit samettiruusut odottavat juhlaväkeä saapumaan.

Ja mehän saavutaan. Jonossa ja iloisesti rupatellen. On ihana huomata, kuinka luonnollisesti eskarit suhtautuvat esiintymiseen ja juttujen videointiin. Sillä tämä nettimaailmaan kasvava sukupolvi tulee taatusti tarvitsemaan sitä taitoa, vielä paljon enemmän kuin me. Tai voihan siinä käydä juuri päinvastoinkin, että luonnonkaipuu ja ihmistenvälinen live-vuorovaikutus tekevät paluun. Sen sitten aika näyttää…

Todistustenjako kevätlauluineen saadaan purkkiin kerrasta, joten on aika jatkaa seuraavalla juhlallisuudella: viiden kesäjuhlijan megasuperkimppasynttäreillä! Huh heijaa, siinä ”jaetaan” taikalahja, jos toinenkin ja syödään herkkuja aika verran. Eikä aarrearkkua tietenkään sovi unohtaa! Luetaa vielä Jättipäärynä loppuun ja sitten se jo alkaa, eskarin viimeinen tunti. Suuntaamme syömään samalla, kun tietokone ruksuttaa todistuksenjako-videota talteen muistitikuille.

-Minä en haluaisi mennä kouluun, vaan olla aina eskarissa. Kun täällä on helpommat tehtävät.

-Minulla on kuule siihen idea. Käyt ensin koulua ja sitten tulet töihin eskariin. Saa olla joka päivä eskarissa ja on kivaa.

Ilmeet pöydässä ovat hämmästyeet. Mitä..

-Niin niin. Minähän tulen tänne joka päivä. Eskariin. Ja saan tehdä kivoja asioita teidän kanssa.

-Mutta. Jos minä tulisin niin, että sinä olisitkin eskari! (hihitystä)

-Minä voisin kyllä tulla töihin eskariin isona. Tai poliisiksi.

Hih, niin, valvonta-ammattejahan ne molemmat, tätiä hiukan mielessä naurattaa.

 

Kotiin lähtiessä tavaraa vietäväksi no sylikaupalla: todistus, taikasukka kukkineen, oma samettiruusu…ja ehkä se tärkein; oma muistitikku.

-Voidaanko kattoa tämä heti???

Saman pyynnön taisi kuulla aika moni hakija tänään.

 

Kiitos eskarit tästä vuodesta, oli huippua puuhata kanssanne! Ja kiitos perheet, teidän kanssanne oli ihanaa ja antoisaa työskennellä. Kiitos myös kaikki ne moninaiset tahot, jotka panoksellanne olitte rikastuttamassa eskarivuottamme.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana tonnikalapasta ja vihersalaatti

Yllätys!!

Aamupallottelu. Mikä ilo ja riemu seurasikaan, kun jumpasali saatiin entiseen malliin käyttöön vielä kahdeksi aamuksi. Eipä tarvinnut keksiä kenellekään puuhaa, sillä hommat pyörähtivät käyntiin ihan itsestään

-Heidi. Kato!

Karanteenissa on opittu myös uusia taitoja, mm. kärrynpyöriä, joilla nyt hämmästytetään kavereitä. Liikunta rules, kotona ja eskarissa!!

Päiväntähti puolestaan vei meidän ihmeellisten koneiden ja laitteiden maailmaan esittelemällä mm. höyryveturi Ukko-Pekan. Ja moottoripyörän. Ja lossin. Ukilla varustetun traktorin. Ja pikkusiskon, joka oli niin pienei, ettei tunnistettu ja isoveljen, joka puolestaan oli niin iso, ettei taskaan tunnistettu.

-Sillä on nykyään kalju. Ja tyttöystävä.

No niin, siinähän ne ovat tärkeimmät, napakasti kiteytettynä. Kiitos kotijoukoille, oli kiva jakaa iloiset kokemukset ryhmässä.

-Tiedättekö eskarit. On ollut ihana kuunnella teidän tähtipäivän esityksiä, kun on tullut niiiiiiiiiiiiiiin paljon sellaista tietoa, mitä ei muuten olisi tullut edes ajateltua. Ja tekin tiedätte nyt kavereista paljon enemmän.

 

Päivän juttu on edelleen ”hys hys” sekä tietysti luetaan Jättipäärynä-kirjaa, joka on edennyt jo toiseksi viimeiseeen lukuun. Mikä kirvoittaa vallan hurjia päätelmiä siitä, kuinka tarina tulee päättymään.

-Varapormestasi ryöstää pankin ja jättää lapun, että vei rahat

-Ei, kun se ajaa sillä saarella päin Poutarantaa. Poum!

-Se pormestari antaa sille tupenrapinat

-Tai potkut pyllylle

Hih, hyviä veikkauksia, huomennahan tuo selviää.

 

Iltapäivän ulkoilulla ollaan piilosta. Hilpeää, kuinka tutusta pihasta voikin löytyä niin paljon hyviä piiloja. Yksi punainen sekunti ja etsijä katselee tyhjää huudia, josta kakarat ovat kadoksissa. Joku jopa puussa. Ehditään peräti viisi kierrosta, sitten onkin jo aika panna päivä pakettiin.

-Huomenna on vika päivä

-Tulee ikävä

-Mutta kouluun on kiva lähteä syksyllä

Niin. Joka vuoksi se on yhtä haikean suloista kohottaa kätensä ja kannustaa lintusia nousemaan siivilleen. Luottaa, että kaikki tarpeellinen on matkassa ja  elämä kannattelee. Että näin on hyvä. Hoh hei, mitenkähän sykkyrällä täti onkaan huomenna…

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana jauhelihakeitto, vaalea leipä juusto ja tomaatti

Jäähyväiset luontoikkunalle

Hip hei, siellä se yhä killuu puunoksassa, luontoikkuna. Mutta sen verran ovat kevättuulet maamerkkiä ripotelleet, että yksi laita on poikki ja toinenkin hiukan lenkallaan. Vaan onko maailmassa mitään, mitä ei pinkki korjaisi

-Hei, minulla on tuota jääkiekkomailassa!

Lapaerkka on kelpo materiaalia korjauspuuhiin metsässä ja pian on ikkuna entisellään, hiukan iloisemman värisenä vain.

-Nyt se on kymmenen!

Totta. Kuusenrungolle oksantynkään virittelemämme seinäkello tosiaan näyttää niin. Eli sovitusti, ruokatauko.

-Metsässä eväät maistuu parhailta

-Mullakin on voileipä

-Toi murkku meinaa tulla kanssa syömään (hihitystä)

Pressulla omia terveellisiä eväitä mutustelee tyytyväinen joukko ja ruokakeskustelu on kiintoisaa. Kuka tykkää porkkanoista, kenellä on tomaattia, kuka on tehnyt voileivät itse jne.

-Nyt se on tasan yksitoista!

-Miten se voi olla?

-KettuKepuli oli just tuossa kasissa

Metsässä pari tuntia kuluu nopeasti, ihan vain ihmetellen ja leikkien.

-Hei eskarit, tulkaas, niin näytän vielä yhden kivan jutun, jota voi kokeilla kotona vaikka tabletilla.

Tädin puhelimeen ladattu Flora-sovellus, joka tunnistaa kasveja otetusta valokuvasta,  herättää heti innostusta ja kiinnostusta, ihan niin kovin, että koko paluumatkan kuuluu sieltä ja täältä: ”Mikä tämä on…”Joten lopulta sovitaan, että tunnistetaan kasveja uudestaan huomisen ulkoilulla. Hauska suomenkielinen sovellus, suosittelen.

Iltapäivä puuhaillaan sitten ”hys hys”-juttuja  ja omiahommia. Ja siinä se. Plus kruunumerkki kaupanpäälle!

V&I kirjoittelee Heidi

Ruokana makaronilaatikko ja persikkavihersalaatti

Huh hellettä

Tähän päivään mahtui aikas mukavia hys hys hommia, mutta ihan turha on niistä kysellä. Ei me siis mitään juonita. Ei ollenkaan. Tai jos vähän, niin ei ainakaan paljasteta. Hih.

Päiväntähti sen sijaan paljasti esityksessään montakin mukavaa juttua, mutta aivan erityistä hilpeyttä herätti isoveljen toteamus yhteisestä puuhasta: painimisesta.

-Painiminen. What??? (iloista hihitystä)

Kyllä. Iltapaini kuulosti niin hauskalta puuhalta, että tekisi mieli melkein kokeilla, varsinkin kun siinä kuulemma pärjää pienikin ihan hyvin. Ja kun pienistä puhutaan, niin taas tutkittiin myös vauva-asioita, olihan päiväntähdellä omasta möttösajastaan ihan kirja.

-Minulla oli silloin musta tukka

Oh hoh. Niinpäs tosiaan on. Oikein tuuhea pehko. Ihana on myös kuva, jossa köllitään turvallisesti isän kainalossa.

-Se katsoo minua tuolleen…tuolleen

Totta. Herkkä kuva. Mistä lähteekin liikkeelle hieno keskustelu siitä, että vauva on aina uusi ihme perheessä, kaikille. Että kun vauva syntyy, hän on ihan uusi kaikille, isälle ja äidillekin. Että pitää alkaa yhdessä harjoitella, että miten me tässä nyt eletään.

-Minä tiedän, että siinä äitinä on ihan solmussa, kun se pieni ihminen on siinä sylissä. Niin teidänkin vanhemmat ovat olleet, kun te olett syntyneen. 

Ilmeet ovat onnellisen, iloisen, hämmästyneitä. Ja jotenkin kuulkaa tädistä tuntuu, että lähiaikoina te kotijoukot saatatte saada aiheeseen liittyviä kysymyksiä vastattavaksi. Lämmin kiitos taas ihanasta aineistosta kotiväelle ja erityisterkut superukille, Hoplop niin rules, iäsät riippumatta!

 

Iltapäivällä suuntaillaan kaukalolle toiminnalliseen kelloharjoiteluun, mutta huh hei, eihän tässä helteessä jaksa kukaan heilua. Suunnataan siis suosiolla meidän metsän varjoon leikkimään.

-Eskarit. Huomenna on sitten se parlamentissa päätetty omien eväiden reissu luontoikkunalle.

-Sitten ne uudet eskarit saa sen. Ja me ollaan entiset eskarit.

-Meneeköhän se niiltä rikki?

-Onko se junapuukin sitten niiden?

Ilmassa on selvästi himpun verran haikeutta, vaikka kyseessä on ”vain” kepeistä koottu ”taulunkehys” ja kaatunut runko. Mutta sellainen vaikutus luontokokemuksilla ihmiseen on, luonto tekee meille hyvää, tekemättä tai vaatimatta mitään. Mihin liittyen on pakko kertoa pieni kevennys viimeviikolta, kun tädin puhelin piippasi kesken päivää viestiä Kurjalan suunnalta: tädin entiset eskarit olivat löytäneet vanhan luontoikkunansa ja mikä ilo ja riemu siitä oli seurannutkaan. Ihan niin Iso, että piti open heti Heidille viestiä laittaa, että tallessa on yhä.

V&I kirjoittelee   Heidi

Ruokana pyttipannu ja kaali-paprikaraaste

Puoli

Eskarivuoden viimeinen maanantain.

-Huomenta. Mitäs kuuluu tänä aamuna?

Vastaukset vaihtelevat pirteästä pirinästä uniseen haukotteluun, mutta yhtä kaikki, kauniisti auringonpäivetystä on saanut kasvoilleen viikonloppuna joka iikka; on uitu ja saunottu, mökkeilty, pyöräilty, rakennettu, retkeilty, kalastettu, tehty kasvimaata…Pyöritty siis ihan pihalla, heh heh.

Otetaan aamuun päiväntähden esittely, jonka haastattelut tähtönen haluaakin lukea itse. Hienoa! Kuvissa puolestaan on lämpimiä hetkiä perheen parissa ja niiden pohjalta saadaan keskustelua aikaan mm. syntymästä, kuhan ja hauen eroista sekä Peppi Pitkätossusta. Ja voi miten pikkuruisen sulonen onkaan vauvabody, jota pääsemme ihailemaan. Kiitosta taas kotiväelle ja tähtöselle panostuksesta.

 

Päivän hommana kerrataan tasatunti kynähommina ja otetaan työn alle  eskarivuoden viimeinen akateeminen juttu eli kun kello on puoli jotain. Nyt pitääkin tutkia super tarkkaan viisareiden asennot, että sattuu oikea lukumäärä. Sitten harjoitellaan

-KettuKepuli on alhaalla ja tuntiviisari on ohi kolmosesta….puoli neljä!

Vau. Vastaus toisensa perään osuu nappiin. Tämähän aukeaa hienosti. Hyvä eskarit!

Ulkoilulla sää on mitä ihanin, varsinkin kun siitä saa nauttia Meidän metsässä. Otetaan ensin omia hommia ja sitten halukkaat pelaavat Lipunryöstöä, joka tänään venyy lähes 20 minuutin taistoksi, sillä molempien joukkuiden liput on piilotettu hyvin ja vahdit tarkkana. Niin ja varustautumista on ajateltu etukäteen jo kotona, meinaan onhan kokonaan vihreään pukeutunutta aika vaikea havaita metsässä.

-Sain!

-Jee!!

Peli ratkeaa lopulta uhkarohkeaan hyppyloikkasyöksyyn. Hyvä eskarit, pelisilmänne kehittyy selvästi tässä.

-Tuliko kruunumerkki?

Dääm. Eskarilla oli aamulla tilanne, jossa pelisääntöjen muuttelusta seurasi pahaa mieltä iahn niin, että aikuista tarvittiin apuun selvittelyyn. Se ei ole kyllä kruunumerkkitouhua se. Mutta.

-Mutta. Meiltä puuttuu neljä merkkiä. Ja eskaripäiviä on jäljellä neljä. Tätä tilanetta sanotaan, että ollaan veitsenterällä. 

Saa siis nähdä kuinka käy…

V&i eskarilta Heidi

Ruokana seikeitto, maksamakkara, suolakurkku ja ruisleipä

Tasatunti

Kello on mystinen laite. Eskareilla on kyllä varsin selkeä käsitys siitä, miksi pitää olla kello

-Että ei myöhästy

-Tietää milloin pitää mennä nukkumaan

-Muuten ei tiedä, että miten pitkään joku kestää

-Tai alkaa. Niinkuin ohjelmat

Mutta miten kelloa sitten ”luetaan”. Viisarithan me olemme jo selvittäneet, joten tänään katsastellaan niiden liikkumista kellotaululla. Ja tavoitteena on käsittää termi:tasatunti. Hei, sehän on ihan helppo. Supernopeaa KaleviKärppää ei nyt tarvite katsoa, vaan keskinopean KettuKepulin eli minuutiviisari pitää tököttää suoraan ylös ja hitaasta KaunoAatos tuntiviisarista nähdään määrä. Käänelläänpäs siis harjoituskelloa näyttämään nukkumaanmeno, välipalanaika, eskarinalku, kotiinlähtö…

-Tää on ihan helppoa.

-Niin on. Sikahelppo.

 

Päivään mahtuu tietysti myös päiväntähden esittäytyminen, jossa selviää taas kaverista monta hauskaa tietoa. Kuten että hänellä on maailman paras isä, tähtönen itse osaa paistaa banaanilettuja sekä pitää matkustamisesta ja trampalla hyppimisestä. Ja nakkasi pienenä sandaalit veneestä järveen uiskentelmaan. Hupsis. Kiitos ja iso peukku, oli mukava kuulla ja katsella kaikki iloiset jutut.

 

Ulkoilulla  päästään Meidän metsään ja mikä siellä olisikaan mukavampaa, kuin Lipunryöstö. Ja koska jo edellisenä päivänä esitettiin pyyntö, niin pelataan tytön vastaan pojat joukkueilla. Pojat vievät ensimmäisen erän helposti, joten pieni taktinen palaveri ja suunnittelu on paikallaan. Ja hommahan lähtee toimimaan. Uudessa erässä tytöt poimivat yhteistyöllä vankilaansa vastustajan kerrallaan ja ryöstävät lopulta lipun, vihonviimeisen vapaan sankarin urheasta puolustusyrityksestä huolimatta. Ja nyt voi täti sanoa, että ilmeistä päätellen toisaalla on voittajafiilis, mutta toisaalla TOTISESTI kirpaisee… Seuraavat kolme erää pelataan sitten sekajoukkuen ja kivaa tuntuu olevan kaikilla. Niin ja syntyy hienoja oivalluksiakin

-Laitetaan se lippu ensin piiloon ja tullaan sitten katsomaan, että näkyykö se tänne

-Joo!

 

Iltapäivällä, kun päivän pihapeli on pelattu ja loppuhyppykin hypätty, puhe kääntyy vielä ensiviikkkoon.

-Sitten loppuu eskari. Ja tulee ikävä.

-Mutta perjantaina on megasupersynttärit kesäjuhlijoille

-Saadaanko me  puukäsityöt kotiin?

-Keretäänkö pelata vielä BattleGroundia?

Keretään. Ensiviikolla tehdään kaikkea sitä, mikä mukavalta tuntuu.

-Ai paistetaan makaraa?? (toiveikas kiljahdus)

No sehän se. Ans kattoo nyt sitten…

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana kanarisotto ja vihersalaatti

Kellotusta ja muotisuunnittelua

Eskaripäiväämme rikastutti tänään päiväntähti, jonka kotona asustaa kahdeksan koiraa.

-What??

Oh hoh. Ja vähintään yhtä suurta hilpeyttä herätti otusten ruokatarve: kolme säkkiä ja yksi tynnyri. Ja kun tähän vielä lisätään koira lukulaseilla, tähden omat kertomukset mm. metsästys- ja kalatusharrastuksesta, koiranäyttelyistä sekä metsäkonehommista, niin johan on taas saatu jakaa monta uutta tietoa ja käyty rakentavaa keskustelua.  Kiitos tähti ja kotiväki, materiaali oli juurikin teidän oloistanne!

Päivä hommana jatkoimme kellotutkimusta, hahmottamalla ajan yksiköitä. Ensin pitää sekunnissa piirtää viivoja laatikkoon, tulos: 1-2, minuutissa niitä on sitten jo PALJON enemmän, mutta entäs tunti

-Ei ne mahdu tähän laatikoon

-Ei koko paperiin!

Voi olla juurikin niin. Siksipä laitetaankin munakello raksuttamaan ja katsotaan konkreetisesti, että millaisia omia hommia tunnissa sitten ehtii ja piirretään ne lopuksi kuvana laatikkoon.

 

-Voiko tähän laittaa enemmän hapsuja?

Tietysti voi. Pirtinpöydän ääressä eskaritytöillä on menossa barbeille muotimekko-paja, jossa ensin kuvioidaan huopapohja tilkuilla sekä paljeteilla  ja sitten ommellaan saumat.

-Tää on kirahvipuku

-Voiko laittaa taskut?

-Kato! (hämmstynyttä ylpeyttä)

Tulee kyllä upeita asuja ja kaikki ihan uniikkeja. Vapise Vogue, uudet tuulet puhaltavat!

 

Ruokailuun lähtiessä sitten kellotetaan.

-Paljonko arvioitte meillä menevän aikaa siihen, että menemme täältä eskarilta pihan yli päiväkodin puolelle, riisumme, pesemme hyvin kädet ja istumme pöytään? 

Arviot vaihtelevat yhdestä minuutista kahteenkymmeneen. No, eikun sekkari käyntiin….

-Paljonko?

Porukka on tyylikkäästi paikoillaan ja jännitys tiivistyy.

-5 minuuttia ja 32 sekuntia

Vau. Se on hyvä suoritus, varsinkin kun ottaa huomioon, että käsienpesua valvottiin erityisen tarkasti. Kyllä tämä porukka ehtii koulussa välkälle ja sisään ajallaan. Hyvä eskarit!

Ulkoilulla oli tarkoitus pelata kerrasta suureen suosioon pompsahtanutta Lipunryöstöä, mutta sada mokoma tuli ja sotki suunnitelmat. Märkään metsään kun ei voi mennä, ilman kumppareita ja kuravaatteita.

-Mutta pelataan huomenna. Ja ensiviikollakin on vielä monta päivää aikaa.

-Mutta vain yksi maanatai

Aivan. Ja huh huh, niin takakaarteessa tässä tosiaan jo painalletaan.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana makkarapata ja vihersalaatti

 

TÖIKETI

-Sammakko on hävinnyt!

Aamumme starttaa jännityksen tiristessä ilmassa. Totta se on, niin sammakko kuin viestimme ovat kadonneet, tilalla odotamassa tuttuakin tutumpi hopeinen timanttikuori.

-Se on Sakariakselta!

Päästetäänpäs päiväntähti heti avaamaan aamu ja sitten on kirjaan vuoro:

KUR KUR, KUULEHAN JUTTUA, ONKOS KUTU TEILLE TUTTUA? HYTYISTÄ OJANPINNAN LÖLLÖÄ, SIINÄ SAA SAMMAKKOVAAVIT RAUHASSA KÖLLÖÄ. KASVATTAA ENSIN HÄNNÄN JA JALAT, SITTEN HUPSISTA, KOHTA LOIKKIA ALAT. SELLAINEN ON SAMMAKON ELINKAARI, KURNUTTEELEE PENKALTA SAMMAKKOVAARI. SIITÄPÄ HIENO RIIMI TULI JA TAKATALVI KEVÄÄKSI SULI. PULI PULI.

HIENOSTI KOOSSA ON KOLMAS RIVI JA SIITÄ PAKETTI TÄSSÄ, PIAN OVAT ESKARIT SIIS UUTTA LEIKKIMÄSSÄ. VAAN LOPPU EI SUINKAAN OLE AARTENI SUURI, SIITÄ PAKETIN TAI KYMMENEN SAA HYVINKIN JUURI. SAAPA NÄHDÄ SIIS JA JÄNNITTÄVÄÄ, VIELÄKÖ JOUKKONNE SEURAAVAAN KYMPPIIN KERKEÄÄ!!!!

LOISKIS LOISKIN, RAPAA JA ROISKIN!!!!!

PS: KYSYMYKSENNE SAIN VASTA NYT, JOTEN VASTAAMAAN EN VIELÄ EHTINYT.MUTTA TULOSSA ON SATA SANAA TAI VIISI KOTKOTTAVAA KANAA, HA HAA

Viestin loppuun oli kirjoitettu vihreällä värillä vihje: TÖIKETI.

-Se on varmaan tölkki!

-Niin. Se ei osaa ehkä kirjoittaa.

-Ei, kun Vinski ei osaa

-Jos se paketti on siellä…tuossa

-Niin. Tölkissä!

Nyt on kyllä paha rasti ratkaistavaksi. Jätetään siis asia hautumaan ja kuunnellaan ja katsellaan päiväntähden mukava esitys, josta ei kyllä eläinystäviä puutu. Eikä hassuja sattumuksia.

-Sinun kotihan on ihan eläintarha(hihkaisu on täynnä lämmintä iloa)

Hienosti eskarit myös osaavat esittää kysymyksiä, niin juuri kuulemaansa perustuen, kuin aiempiin yhteisiin päiviin liittyen. Mahatavaa! Voi oikeasti sanoa, että eakrit osaavat ”haastatella”. Ja kiitos suuresti päiväntähti ja kotiväki!

Seuraavaksi ovat vuorossa omat hommat, mutta muutama sitkeä eskari on kerta kaikkiaan päättänyt ratkaista Sakariaksen arvoituksen. Töiketi.Laitetaan sana magneettikirjaimin tauluun ja aletaan sovitella vaihtehtoja, mutta ei, niissä tunnu olevan mitään järkeä. Sitten äkkiä

-Keittiö!

-Näytä. Niin on.

-Se on keittiössä!

Ja sieltä se toden totta löytyy, 30 kruunumerkillä hankittu paketti, joista tällä kertaa paljastuu mm. barbeja, ritarilinnoitus, useamikin peli, leikki höyläpenkki työkaluineen, jättimäinen tuttipullo, pehmokilppari…

-Voiko näille nukeille tehdä vaatteita?

No tietysti. Heti huomenissa se starttaa, Timolan ”marttakerho”, heh heh.

 

Iltapäivän ulkoilulla otetaan Meidän metsässä haltuun uusi peli: Lipunryöstö. Ensin tuumataan säännöt, sitten tehdään joukkueen. Vielä vankilat paikoilleen ja sitten menoksi. Hih, aika nopeasti eskareille selviää, että tätä peliä pitää pelata joukkueena ja keskenään kommunikoiden tai muutoin häkki heiluu. Mennään kolme huikeaa kierrosta, erilaisilla joukkueilla tietenkin.

-Mikä tässä pelissä oli teistä haastavinta?

-Se, kun ensin on menossa lipulle ja sitten joku hyökkääkin puskasta ja pitää keretä karkuun

-Vaikea pelastaa, kun on vartijat

-Ei tiedä, että pelastaisiko vai etsisi lippua

Posket punottavat ja silmät loistavat, eikä hommassa ole sitten milliäkään riitaa tai rähinää. Iso peukku!

 

Pian päivä on lopuillaan ja aika hypätä loppuhyppy.

-Tulko kruunumerkki?

Kyllähän se tulla tärähti, kolmas peräkkäin. Niinpä kankaalle komeasti saa kajahtaa

-Ryöstö kruunu hiki!!!!!

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana broilerkeitto, ruisleipä ja juusto

Huumorii

Tänään pääsimme eskareiden kanssa avaamaan termejä: huumori ja tilannekomiikka. Tähän hienon sillan rakensi päiväntähti, jonka hilpeät reissukuvat ja  haastattelut asiat nostivat mainiosti esille. Kiitos siis niistä. Mutta huumoriin

-Huumori on silleen niinkuin vitsi

-Huumori on hassuja juttuja, kun keksii niinkun tarinoita

-Pellet on huumoria

-Ok. Entäs tilannekomiikka?

Nyt on vaikea, ei aukea….Mutta kun asiaa avataan sen verran, että se on joku tilanteeseen sopiva hassu kommentti tai teko, niin johan alkaa Lyyti kirjoittaa. Heti keksitään kompastumiset, sun muut kommallukset. Samoin kuin se, että hyvä huumori ja tilannekomeetta ei koskaan nolaa/pilkkaa ketään tms. Hyvä Eskarit! Ja kun aiheeseen on päästy, niin juttujahan alkaa tipahdella pitkin matkaa

-Miksi kissa kiipesi sähköpylvääseen?

-Sillä oli akku lopussa

-No, miksi se sitten kiipesi katolle?

-No miksi?

-Kun eihän se osaa lentää

Sitten otetaan omia hommia, joissa eskarille rakentuu mm. pussimaja, kauneushoitola, Haisulinluola,  kirjapaino, steppiklubi taustasoittajilla, valtavat legorakennelmat, kuularadat…Sopivaa puuhaa tuntuu löytyvän helposti, ihan jokaiselle.

 

-Kato!

Iik. Sammakko. Kyllä. Sellainen löytyi ovenkarmin päältä. Suussaan rullattu viesti: MAANANTAINA YLLÄTYS HYS HYS   SS    Oh, hoh. Nytpäs on outo viesti. Ensin pohditaan, että onko Sakariaksen vihreä merkki räpylä vai kruunu. Ja sitten mitä viesti tarkoittaa.  Mutta eskareilla on ratkaisu: kysytään.

-Kysytään, että mitä se esittää?

-Ja mikä vuosi?

-Missä se on?

-Miksi ponit oli märkiä?

Ok. Kirjoitamme ja jätämme viestin tauluun. Sitten luetaan toinen osa Jättipäärynää ja sitten on jo aika suunnata syömään.

-Niin, koska on perjantai

Totta. Perjantai on kolmen tunnin päivä. Pieni happihyppely ja sitten on aika panna homma pakettiin.

-Tuliko kruunumerkki?

-Joo. Eli mitä hypätään?

Mitä?? Taas se hikisukka on kehissä ja monta muuta hauskaa, joten tehdään keräilyerä

-Kruunuhikipata

 

V&I hyvä vkonloppua toivottaa  Hd

Ruokana kalakeitto, rieska, kurkku

 

Homma käyntiin kruunumerkillä

Ilo. Noihin kolmeen kirjaimeen voi kulminoida aamun tunnelman eskarilla. Tai no, kyllä siihen sopii lisätä myös ripaus jännitystä. Osa eskareista pohdiskelee menneitä päiviä, joku puhua rupattaa, joku katselee ja kuulostelee, mutta yhtä kaikki, tuntuu hyvältä olla taas yhdessä.

Aamutuokiolla tutkaillaan kalenteria. 11 eskaripäivää, joista 10 tähtieskaripvää ja vihon viimeisenä kesäjuhlijoiden megasuperturbosynttärit. Voi ilo ja riemu.

-Mutta entäs Sakariaksen paketti?

Toden totta. Mehän saatiin juuri ennen eskarisulkua kokoon 30-rivi.

-Hei. Me voitais saada vieläkin yksi rivi ja sitten tulisi tuplapaketit!

Oi joi. Elämämme siis selvästi jännittäviä aikoja.

 

Ennen päivä tähtieskariesittelyä jutellaan vielä koronasta.

-Hei. Eihän teitä ketään pelota se korona?

-Ei (*monta)

-Se on hyvä. Kun ei sitä pidäkään pelätä, mutta se pitää kyllä osata ottaa huomioon.  Mitäs te siitä tiedätte?

-Pitää yskiä hihaan

-Pitää muistaa pestä kädet TOSI hyvin

-Pitää muistaa turvaväli

-Ei saa halailla

-Ei saa kaivella nenää

-No ei. Eikä kyllä muutenkaan. Ällöä löllöä. (hilpeä hihitystä).

-Ei voi tuoda leluja

-Ei saa pussailla (lisää hilpeää hihitystä)

Jaahas, se on sitten rantautunut, joka keväinen tykkäysihastushöpsöttely. Hih. Mutta tosi hienosti eskarit ovat kartalla pöpö- jutusta ja siitäkin, ettei koronaa voi mennä mihinkään laatikkoon piiloon. Koko elämäksi ainakaan. Ja rokotuksestakin jutellaan.

Seuraavaksi meitä riemastuttaa päiväntähti, jonka valokuvista ei hassutusta puutu. Vai oletteko muka kuulleet kukkapenkkiä laulellen istutavasta parrakkaasta lapsesta, jolla on suklaanaamio kasvoilla ja kattila päässä? Juu juu, seikka on saletti.  Kiitos taas tähtöselle ja  perheelle, ihanasti olitte jaksaneet panostaa.

Vielä mahtuu päiväämme uusi jännittävä kirja Jättipäärynästä, josta luemme jatkossa päivättäin yhden luvun, sillä koko paksua kirjaa ei millään jaksaisi ja ehtisi kerralla. Sitten tietysti ruokailu päikkärillä, leikkejä Meidän metsässä sekä iltapäivän pihapelit.

-Tuliko kruunumerkki?

Kyllä! Ja koska lopppuhypyksi ehdotetaan mm. tähtikattilaa, tähtimerkkipäivää, hikisukkaa, papupataa yms. hilpeää, sovitaan, että täti saa tänään päättää ihan fiilipohjalta

-Huippu eskarit! (*kaikki)

Ja sen kuuli varmasti kok Timola.

 

V&I ihanasta päiväsätä kiittäen Heidi

Ruokana kinkkukiusaus ja  vihersalaatti