Kymmenen vastaan yksi

Keskisormi. Se pompsahtaa käsittelyyn joka vuosi. Ja kieli, siis se joka on kiinni suussa.

-Osaako kieli näyttää itseään?

-No ei!(* monta)

-Se on ruma tapa

Tämä oli helppo. Sovitaan, että kieltä saa näyttää vain lääkärille ja silloinkin vain pyydettäessä.

-Mutta. Osaakos keskisormi näyttää itseään?

Ei, ei sekään.

-Hei. Milloinkas me näytetään peukkua?

-Kun joku on hyvä (peukku pompsahtaa pystyyn ilolla)

-Voi näyttää ihan kahta peukkua!

-Joo. Peukku on niin paras. Mutta. Miettikääs. Ei keskisormikaan varmasti halunnut olla mikään tuhmasormi, mutta aikuiset päätti silleen. Että sitä näytetään, kun haluaa lähettää toiselle pahaa mieltä. 

-Mun sisko aina näyttää keskaria

-Koululaiset näyttää sitä

-Ai. Minä en näytä. Mutta jos joku näyttää minulle keskisormea, niin arvatkaa mitä.

-No mitä?

-Minäpä näytän kerralla kaikki kymmenen. Tälleen.

Hilpeää!!! Kokeillaan. Ja monta kertaa. Just näin. Kyllähän sen eskaviskakin tajuaa, että kymmenen vastaan yksi on ihan selvä homma.

 

Päivän hommina siistimme koulunpihasta pajupuskan, josta jokainen saa Meidän metsässä  tehdä itselleen syyssiepparin rungon.

-Teetkö nelikulmion vai kolmion? 

Molempia väsätään ja rautalankaa kiristetään. Ja sitäkin tuumitaan, että mahtaako pajulla olla juurissaan varastossa sitä lehtivihreää, josta nousee uudet oksat ensi keväänä.

-Ja sitten pitää taas leikata

-Ja taas.

-Saako tähän laittaa koristeita?

-Joo. Tähän laitettaan muistoksi kaikki syksyn värikäs valo ja ilo.

-Saako tämän kotiin keväällä?

-Tämän saa kotiin jo silloin, kun lähdetään syyslomalle.

-Muista se lomatatti

Aivan! Tänään tosiaan piti ottaa käyttöön syyslomaan johtava ”lomakampa”, mutta voitteko uskoa, kaapista löytyi vain kesäloman aurinko, hiihtoloma suksija ja joululoman kuusi. Mihin ihmeeseen se tatti on joutunut…

 

Ruokailussa puolestaan tehdään havaintoja. Ensin Eero-rehtorin isot oppilaat tulevat linjastolle niin hiljaa, että eskaviskat ihmettelevät asiaa spontaanisti ääneen. Ruokailun lopulla eskarilainen puolestaan toteaa

-Eero-rehtori joutui neuvomaan, että voinappi ei kuulu biojätteisiin.

Havainto on tarkka ja saa Eeronkin hymyilemään: ”Niin, sitä pitää isojakin välillä neuvoa”. Ja onpa hänellä meille iloisia uutisiakin, saamme nimittäin peräti seitsemän koulukummia.

-Milloin?

-Perjantaina suunnistetaan yhdessä

-Kuka tulee kenelle

-Sitä pitää vielä vähän katsoa

-Jännittää!!!!!

Niin jännittääkin, ihan hillottömän iloisella tavalla.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana lohikiusaus ja punajuuri-omenasalaatti

 

Herkuttelua

Punaisia. Pieniä. Vihreitä. Karvaisia. Ja yksi valtava. Hedelmä. Eskaviskan hedelmäherkuttelu oli tänään täynnä yllätyksiä. Ensin tietysti täytyi kartoittaa maistelussa olevat hedelmät. Banaani, appelsiini ja meloni ovat helppoja, mutta päärynää pitää jo miettiä. Karvainen kiivi on taas helppo, mutta entäs tälläinen ihanan pehmoisen nukkapintainen.

-Persikka

Niin muuten on. Mutta. Minkäs värinen se on sisältä?

-Keltainen. (tästä ollaan yhtä mieltä ja aivan varmoja)

Siksi yllätys onkin melkoinen, kun sisusta on hennosti pinkki.

-Jee! Tämä on VARMASTI minun suosikkihedelmä!!!! 

Niin ja yksi hedelmä on kuulkaan peltinen.

-Ei. Kun se ananas on siellä purkin sisällä. (hihitystä)

Kymmenen hedelmää on tunnistettu, joten eikun omat nimet passiin ja maistelemaan.

-Minä en ole saanut vielä appelsiiniä

-Saanko tuota?

-Saako lisää?

-Minä haluan melonia

Meininki on iloisen inostunut, kuin karkkikaupassa konsanaan.

-Mutta näissä on vitaminejä. Paljon PALJON vitamiineja.

Niin on. Onpas hyvä, että meillä on lastenparlamentti, niin saatiin kokea tämäkin  terveellisen syyskuun makoisa herkuttelupäivä. Mutta mikä oli paras hedelmä? Loppuäänestyksessä pisteitä saa peräti viisi vaihtoehtoa, mutta selvän voiton vie neljällä äänellä: kiivi.

 

Iltapäivälllä eskareilla on puukäsityötä, jossa tänään kaikilla olikin vähän eri hommia. Se omissa projekteissa juuri onkin hyvää, että toisaalta pitää malttaa keskittyä omaan hommaan, mutta toisaalta kaveria voi auttaa, jos osaa. Ja niinkin voi käydä, että jokin tarvike on loppu, jolloin joutuu ottamaan välipuuhan

-Sinähän tykkäät joulusta?

-Joo

-Katsoppa. Tehdään tästä kaksi tonttua. Eli nyt pitää sahata tästä vinoon.

Ok. Homma selvä. Kaikki käy, kunhan saa nikkaroida. Pian jo puru pöllyää ja vanhasta tuolinjalasta syntyy jotain uutta. Kierrätys rules!

V&I kirjoittelee   Heidi

Ruokana porkkananapit, perunat, yrttikastike ja salaatti (Ja sitä pitää ihan ihmetellä, että kuinka ruoka maistui aivan superhyvin, vaikka hedelmiä oli herkuteltu juuri iso satsi. ”Ei olisi karkkien jälkeen maistunut”, epäilevät tädin pöydässä viskat.)

Taikuri Kultainen

-Tervetuloa

Näin toivotti päivän synttärisankari ja kätteli jokaisen vieraansa kyynärpäällä. Tästä saavat alkaa juhlien juhlat! On korttia, onnittelulaulua ja aarrearkkua, ja ette kyllä ikinä arvaa millaisia taikalahjoja taikurille tänään annetaankaan

-Ruskea yksisarvinen

-Kultaisia taikasauvoja

-Kukkia

-Autorata

-Huvipuisto

jne.  Mielikuvituslahjat niin rulettavat! Kiitos jokaiselle vieraalle niistä.

 

Päivän pihapelinä ollaan piilosta. Etsijä alkaa laskea ja viuh vaan, porukka katoaa näkyvistä. Tai no, melkein,  osassa piiloista on näet hiukan ruuhkaa, joten hihat ja myssyt vilahtelevat ihan väkisin. Mutta mitä tuo nyt haittaa, kunhan kaikilla on hauskaa yhdessä!

Aivan. Siitä saammekin aasinsillan ruokailuun, jossa sattuu ei yhtään hauska pöljäys. Koulun Merja näet tulee kertomaan, että meidän porukasta on näytetty rumia käsimerkkejä ja kieltä koululaisille. OMG. Tämä meidän pitää kyllä selvitellä huomenna porukalla. Onneksi sentään lautaset tyhjenevät kaikilta ja jokainen pääsee värittämään ruokaraketista turbotähden.

-Enää viisi päivää

Totta. Hienosti laskettu. Raketeissa on ihan hirmuisesti nappuloita ja tulisuihkut kirjavanaan turbotähtiä. Kyllä on hieno lennättää ensiviikolla valmis raketti kotiin ihailtavaksi.

 

Eskareilla on iltapäivällä matikkahommia ja haltuun napataan lasinpuhaltajan numero kolmonen. Jonka tekeminen vaatiikin hiukan malttia.

-Mennään kolmen pisteen kautta. Kaari oikelle, pieni pakitus ja toimen kaari oikealle.

Nyt ei olekaan ihan yhtä helppoa, kuin vaikka ykköset, mutta ei kolmosista silti tule mitään taivaalta putoavia lokkejakaan. (viimevuoden eskareiden nimitys miten sattuu lenkottaville linkuroille)

Matikka saadaan tehtyä ja vuorossa ovat omat hommat, joissa tänään innostutaan rakentamaan geometrisiä kuvioita magneeteilla.  Myös viimeiset ”Minä osaan”-testailut saadaan hoidettua eli ensiviikolla päästään palaveeraamaan. Ai on kyllä huippu jännittävää kuulla, että mitä eskarit ja perheet tältä supervuodelta odottavat.

 

Valolla ja ilolla pähkäillen kirjoittelee  Heidi

Ruokana jauhelihakastike, perunat ja porkkanaraaste.

Minä osaan

Eskarisyksyn alkuun latautuu aina paljon odotusta, niin lasten kuin aikuistenkin osalta. Kaveruudet, rutiinit, erilaiset oppimisympäristöt… Ja sitten yhtenä aamuna sitä vain huomataan, että hommahan on löytänyt tyylikkäästi tapansa ja uomansa.

-Tänään me aloitetaan ”Minä osaan”-testailut, joissa jokainen teistä pääsee vuorollaan tekemään tehtäviä ja näyttämään, että mitä kaikkea jo osaa ja mitä pitäisi opetella lisää.

Ja voi mahdoton, eskaritan osaavat jo vaikka mitä ja tehtävisät oma suosikki on helppo nimetä.

-Tää palapeli oli helppo

-Minä tykkäsin siitä kuvatehtävästä

-Vau. Milloin sinä olet oppinut kaikki kirjaimet?

-En tiiä (ilahtunut hämmennys on ilmeinen)

On monintavoin tärkeää, että jokainen lapsi pääsee rauhassa osoittamaan osaamistaan ja saa siitä palautetta. Ja hienoa hetkessä on myös se että samalla voidaan jutella muutenkin, oppimisasioita tai muusta.

-Milloin minä pääsen siihen kivaan juttuun?

Eskarit pääsevät ensin ja ensiviikolla on jo viskareillekin vuoroja. Ja väkisinkin herää tädille myös ajatus, että pitäisikö tällaista yksilö-tai pienryhmä hommaa olla tarjolla useamminkin…Kun siihen tänävuonna olisi ihan helposti toteutteva puitekin tarjolla. Asiaa pitää ihan tuumailla.

 

Muutoin superperjantaimme oli aika mukavan tavallinen: kirjastoauto, aakkosjunaan uusi matkustaja, U niinkuin uimari, omia hommia, ompelua jne. Näinhän se on mukava viikko päättää.

 

Valolla ja ilolla rentouttavaa viikonloppua kaikille toivottaa   Heidi

Ruokana ohrapuuro, mehukeitto, ruisleipä, kalkkunaleike ja kurkku

 

Lentävälähtö ja kummien haaste

Torstai-aamuna on eskaviskan oma jumppasalivuoro ja jotta siitä saadaan kaikki irti, otetaan tila haltuun lentävällä lähdöllä. Ei siis edes aamunavausta, vaan aamupallottelusta suoraan koko porukan viipotukseen. Aluksi vähän muisti/liikejumppaa ja sitten on vuorossa vauvailu. Kyllä.

-Te kaikki olette joskus olleet pieniä vauvavempuloita

-No ei!!!

-Kyllä. Lähdetäänpäs kokeilemaan…

Mennään pyörien, ryömien, kontaten… mitä nyt väliin porisutetaan vähän noitapataa…ja sitten

-Tiedättekö. Meidän pitäisi päästä smurffimaahan, mutta sinne on mentävä neljän taikaportin kautta. Ja velho Gargamelin kissan tuijotuksesta selviten. Huuuuuuuiiiiii….

Salissa on hiirenhijaista, mutta ei mitään hätää, maltillisesti koko porukka selviää keskilinjan ylittämistä vaativasta tehtävästä. Jee!!!! Ja mitäs sitten tapahtuu…No mehän tupsahdamme keskelle smurffien formulakisoja!!! Ja siitähän meno sitten vasta yltyykin…. Hikeä pukkaa ja ilo on irti, eikä riidasra tai rähinästä ole tietoakaan. Mahtavaa eskaviskat!

Seuravaksi Sara ja muksut suuntaavat pihalle, jossa sade ja myrsky tekevät hivuttaen tuloaan. Täti taasen suuntaa koulunpuolelle tapaamaan 6.luokkalaisia. Eero-rehtorin kanssa on näet sovittu, että koulun isoimpia kutsutaan tämä vuonna koulukummin tehtävään, mutta vain jos siihen on itsellä halukkuutta. Siksi asia pitää selvittää. Vaihdetaan siis ensin huomenet ja selvitellään sitten oppilaiden omia ajatuksia kummeudesta sekä muistoja omista koulukummeista. Myös siitä on puhetta, mitä kummitoiminta tänä vuonna tulee pitämään sisällään, digiloikkailusta leivonnan kautta kevään pyöräretkeen.

-Ja hei. Teillä on aina kuuden vuoden etumatka eskareihin, joten jokainen teistä selviää ihan varmasti taitojen puolesta. Mutta se, että pystyykö olemaan hyvänä esimerkkinä ja haluaako auttaa pienempiä, se arvioi on jokaisen harkittava ja tehtävä itse. Se nimittäin on kaikkein tärkeintä minulle ja myös näiden pienten eskareiden vanhemmille. Kuten te kerroitte, tärkeät koulukummimuistot ovat muistissa vielä vuosien jälkeenkin.

Jokainen 6.luokkalainen saa siis mukaansa koulukummi-sopimuksen, jolla ilmoittaa, että ryhtyykö tähän tehtävään vai jättääkö sen väliin. Ja tietysti se käy allekirjoitettavana myös kotona, että omat vanhemmat ovat kartalla nuorensa ratkaisusta.

 

Iltapäivällä eskareiden kanssa tehdään kynähommia ja kuunnellaan, kuinka tuuli alkaa ujeltaa ulkona ja paukutella kattopeltejä. Ja omina hommina  innostutaan askartelemaan ja värittelemään.

-Onko huomenna superperjantai?

-Juu. Ja hei, pitää muistaa kysyä Pekalta sitä kivi-kirjaa (Viskarit ovat näet viimeaikoina innostuneet keräämään aarrekiviä pihalta, joiden tunnistukseen tarvitaan lisätietoa)

-Jatketaanko huomenna ompelua?

-Joo. Ensin otetaan aakkosjuna ja sitten voi jatkaa omia hommia.

– Eskarissa on kivaa.

-Ja lukuleposet on kivaa. Ei tarvitse nukkua.

Hih, hauskaa sinänsä, kun osa nykyisistä ekaluokkalaisista on toivonut juurikin sitä, että saisi ottaa edes pienet levot ruuan päälle..

 

V&I kirjoittelee Heidi

Ruokana perunalaatikko ja porkkanaraaste

 

 

Rapa ja roiskis!!!

Vuoden eka Ihan pihalla-päivä kunnon sadesäässä. Siitähän pitää tietysti ottaa kaikki ilo irti!

Ennen lähtöä on tuumailtu jokamiehenoikeutta koskien tulentekemistä metsään.

-Ei saa tehdä jonkun muun metsään

-Mutta me saadaan meidän metsään

-Niin ja meiltä pitää muiden sitten kysyä lupa

-Totta. Mutta saakos lapset sytyttää tulia?

-Ei

-Minä saan kotona

-Ai jaa. Yksinkö?

-Ei, ku saunan aikuisen kanssa.

-Minun veli on laittanut sormen tulenläpi, eikä sitä sattunut

Oi joi, se ei ole kovinkaan järkevää puuhaa se. Sovitaan siis, että tutkitaan tänään Meidän metsässä tulta.

-Ai oikeaa?

-Oikeaa.

Luontoluokassa tehdään siis koe kynttilällä ja kannellisella lasipurkilla. Mitä ennen on tuumailtu, että tuli tarvitsee palavaa ainetta, esimerkiksi puuta, sekä happea.

-Me hengitetään sitä!

Hyvin tiedetty. Otetaanpas muutama syvä raikas henkäys. Juuri näin, tätä tulikin tarvitsee palaakseen. Kynttilä siis lasipurkkiin ja sytytys, sitten kansi kiinni. Vie hetken

-Se sammui!

-Siltä loppui happi!

Aivan oikein. EskaViskoilla on hienosti tietoa, kuinka tulipalon sattuessa voisi toimia.

-Voi kaataa hiekkaa päälle, silloin loppuu happi ja se sammuu

-Sillon voi soittaa palomiehille

– Kaadetaan vettä päälle

Ja jos äidin soppa kärähtää pohjaan, niin kansi päälle.

-Tiedättekö, tähänkin on sanonta ”Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä”.

Siihen on hyvä lopetta ja jatkaa taas seuraavan kerran asian tutkimista. Vuorossa ovat siis omat hommat, mutta

-Katsokaa, Mörkö

Totta!Marjo on punaisessa sadeviitassaan ihan ilmiselvä pelotus Muumilaaksosta. Ja täti oranssissa sadeasussa tulikuumaa laavaa. Meitä on siis paras ipanoiden pinkoa pakoon tai pöksyt kärähtää, heh heh. Täältä tullaan… Ja mikä onkaan hauskempi päätös sade-päivälle, kuin kunnon  hyppelyt kuralammikoissa ja lopuksi suihkuun. Kyllä. Mikään ei toimi kuraisiin kampeisiin yhtä tehokkaasti ja hauskasti, kuin kunnon vesipesu puutarhaletkulla.

Mutta. Ruokalassa. Oh hoh, nyt sattuu huono homma. Hölmöilyn aloittaa koululainen, joka päätyy pyytämään viskarilta anteeksi suusta karanneita puheita, mutta voi itkun litku, ei mene kuin muutama minuutti ja sama ruma nimittely karkaa viskarilaisen suusta aivan toisesta koululaisesta. Ei auta, selvä anteeksipyynnön paikkahan se, vaikka yhtään ei huvittaisi. Tässä se nähtiin, että aina ei kannata matkia koululaisia, siinä asiassa meidän on jatkossa oltava super tarkkana.

 

Iltapäivällä eskarit maalaavat Rasalan-käärmeet ja puuhailevat omia hommia. Tai paremminkin

-Me katsotaan tätä ohjelmaa

5.-6.luokkalaisilla on salissa liikuntatunti Eero-rehtorin johdolla ja eskareista on jännittävää vakoilla, että mitä siellä tapahtuu. Mikä onkin hyvä juttu, sillä pianhan me saamme sieltä itsellemme koulukummit…

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana hernekeitto, ruisleipä ja juusto, letut&hillo

Kummitusjuna

Huuuuuuuuuiiiii! Syyskuun lastenparlamenttihan päätti, että rakennetaan yhteinen kummitusjuna. Mitä ennen tietysti on syytä selvittää, että millaisia kummitusjunat oikein ovat sekä tutkailla tunteina pelkoa ja jännitystä. Kaiken varalta, vaikka ketään ei kuulemma kuitenkaan pelota.

-Kummitusjunissa on kaikkia semmoisia pelottavia asioita. Kummituksia.

-Siellä voi ola pahoja keijuja.

-Minun sisko sanoi kummitusjunassa sille noidalle, että ”Hei, mummo”, kun se luuli, että se on mummo. (Koko ryhmä helähtää iloiseen nauruun)

-Hassua. Mutta hei, tuo pelotus tärkeä juttu. Kun pelottaa. Mitä se oikein tarkoittaa?

-Pelottaa, jos kiipeää liian korkealle puolapuissa

-Voi pelottaa yöllä

-Kun on pimeää

-Minua pelotti, kun piti silä pyörällä ilman apurenkaita

-Huvipuistolaitteessa, kun se menee korkealle. Eikä voi tulla pois kesken.

-Totta. Tiedättekö, pelko on oikeasti tosi tärkeä juttu, vaikka se tuntuukin joskus pahalta. Kun sillä  aivot varoittaa meitä, että nyt ei ole hyvä ja turvallinen homma tämä, mitä aiot. Vaikka se liian korkealle kiipeäminen. Vaikka kyllä joskus tärkeä ja hyväkin juttu voi pelottaa, vaikka rokotus. Mutta mitä ihmettä sitten on se jännitys?

-Minua jännitti, kun tuli joulupukki

-Niin minuakin (*monta)

-Tuntuiko se jännitys hyvältä vai pahalta?

-Hyvältä! Ja sitten menin istumaan syliin.

-No entäs pakettien avaaminen, onko se pelottavaa vai jännittävää?

-Jännittävää!!!(*monta iloista)

Ok. Sovitaan vielä, että aikuiselle saa ja pitää kertoa  heti, jos kummitusjuna tuntuu tippaakaan pelottavalta. Ja sitten eikuin rakennuspuuhiin. Ja ette usko, kymmenessä minuutissa nukkari on muuttunut aika hurjaksi paikaksi. On tietysti juna, mutta myös luolia, tunneleita, hammaskeijujen linnoitus….ja tietysti taskulampuja ja ”pikapakojuna”, jos hämärä alkaa tuntua liian jännittävältä. Vielä lippuleimat kaikille käteen ja sitten junanpilli jo soi. It`s playtime!

Lähes tunnin koko ryhmä leikkii yhteisessä viitekehyksessä. On roolileikkijöitä, mukana matkustajia, tutkailijoita, mutta ennen kaikkea, jokaisella on paikkansa kokonaisuudessa. Ihan jokaisella.

-Apua!!!Heidi on krokotiili!!!

Hih, juurikin näin, hyvässä leikissä aikuisetkin roolitetaan luonnostaan mukaan.

-Vai niin. Räyh sitten teile, mitenkäs minä pääsen kömpimään tämän junan kyytiin…häntä mokoma juuttuu….

-Apua! Se tulee!!!! (riemastunutta kiljahtelua)

Kuinka hilpeän rentouttavaa yhdessä leikkimen onkaan, suosittelen meille kaikille aikuisillekin.

 

Iltapäivällä eskareilla on puukäsityötä, jossa yhä toimitaan suunnitelmien parissa. Mietitään ensin, että onko omasta laatikosta tulossa neliö vai nelikulmio ja sitten hahmotellaan ja mitataan mittoja valmiita laatikoita hyödyntäen.

-Mun on 30*30

-Mun on 18*18

-Miten korkean tästä laidasta voi tehdä?

-Hei. Tulkaas mukaan. Nyt on aika kurkistaa rompalaatikkoon. Mutta muistathan, että tälle puolelle ovea saa mennä vain aikuisen kanssa.

-Joo. Kun on ne koneet.

Miten hyödyllinen rompalaatikko, eli koululaisten hylkypuulaatikko, suunnittelullemme onkaan. Sieltä voi näet kerätä helposti eri kokoisia ja paksuisia palasia, joita mallailla suoraan oman pohjan päälle.

-Minä otan tämän…ja sitten minä mittaan. Tämä on 9.

Niin muuten on. Hienoa! Ja siitä se homma taas ensiviikolla etenee.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana tonnikalapasta ja salaatti

Musisointia

Musiikkia voi lukea. Juu, näin me tänään totesimme EskaViskassa, kun tutkiskelimme taa/titi/tauko merkkejä. Ja nuotteja voi soittaa, hienosti sujuu, taputtaen ja soittimin.

-Saako tuoda joskus oman huuliharpun?

Idea on hyvä, mutta dääm, kun on se tavaroidentuontikielto päällä.

-Voi tulla niitä pöpöjä

Totta, siksihän meidän huilut ja muut ovat pois pelistä. Mutta ei korona kestä ikuisesti, joten sovitaan, että heti, kun voi, niin pidetään oman soitimen päivä. Tehdään oikein EskaViskaorkesteri!

-Mutta minä en voi tuoda. Kun se on niin iso. Piano.

Hih, totta, se voisi olla aika hankala saada meidän rappusia ylös. Aihe kuitenkin kiehtoo ja siitähän se sitten syntyy

-Minun isä soittaa klarinettia

Vau. Aika superhienoa.

-Mikä on klarinetti?

-Se pitää koota. Se on sellaisessa salkussa.

-Kuule. Entäs, jos kysytän, että soittaisiko sinun isä meille joskus?

-Joo

-Joo!!(*monta)

Ja voi ilo&riemu, asiaa iltapäivällä kysyessämme ao. isä-ihminen lupautuu muitta mutkitta. Että meillä on mahtavia perheitä Timolassa!

 

Iltapäivällä eskarit ottavat haltuun numero kakkosen, jonka tarinan kertoo pilvikeiju Pim, jolle sen kirjoittaminen on kertakaikkisen kenkkua. Onneksi apuun rientää pohjantuuli, joka keksii käyttää apuna kompassia. Keijuthan näet ovat hyvin taitavia lentämään ja suunnistamaan. Ja johan alkaa sujua.

-Ensin koilliseen, sitten loivasti kaartaen lounaaseen ja lopuksi tiukasti itään

-Vau!

-Kato!

Liitutaulu on pian aivan täynnä upeita kakkosia. Ja yhtä hienosti sujuu myös kynähommana kirjaan.

-Minä en osannut ennen. Nyt osaan.

Sanokoon kuka mitä tahansa, mutta sadutus rules.

 

Loput iltapäivä käytetään omiin hommiin ja lukuleposilla aloitetaan iki-ihana Piilomaan pikkuaasi. Ollaan juri siirtymässä päiväkodin puolelle, kun yksi eskareista toteaa

-Oli hieno päivä

-Niin oli. Kyllä pitää papukaija-merkki antaa.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana jauhelihakastike, rakettispagetti ja salaatti

 

I niinkuin iloisia ompeluhommia

Superperjantai käynnistyi kirjatoautolta, jossa lainaaminen sujuu jo rutiinilla. Mukava oli myös huomata, kuinka eskarit alkavat kiinnostua itselle mieluisien kirjojen löytämisestä hyllyistä itse.

-Missä on Prinsessa Pikkiriikit?

-Onko täällä askartelukirjoja?

-Oisko sellaisia helppoja lyhyitä kirjoja. Minä haluun oppia lukemaan?

-Onko tämä Pikkiriikki?

-Ei. Se on prinsessa Rämäpää.

Sama kai se, prinsessa kuin prinsessa, kunhan kruunuja ja pitsiä piisaa, heh heh.

 

Seuraavaksi startataan aakkosjuna, jonka kyytiin hyppäsi tänään I niinkuin ilves. Laulellaan siis aakkoslaulut, haetaan kirjain suusta ja hoidetaan taulu-ja kynähommat. Ja luetaan: AI / AI? / AI! Ilmassa on suurta oivalluksen ja innostuksen väreilyä. Tästä se lähtee.

Ennen ruokailua pelataan vielä koko porukalla hauskaa Quickly-peliä, jossa pitää sekä muistaa, äännellä, että olla nopea. Ja hih, sellainen on innostus, että kukkokiekuu kuulostaa välillä ihan hiireltä ja mekkala on muutoinkin melkoinen. Kerrankin ihan luvalla. Hilpeää!

Iltapäivä on sitten pyhitetty omille hommille, joissa tänään vihdoin päästään ompelemaan. Tai oikeastaan aloitetaan ensin kaavoittamaan mekko barbille ja sitten leikataan & ommellaan.

-Tästä tulee hassu
-Pitikö tästä nyt pujottaa?
-Milloinka saa koristella?
Innostus on ilmiselvä ja aika mokoma loppuu ihan kesken.
-Saako ensiviikolla ommella myös uuden, jos kerkee tehdä tän?
-Voiko tehdä housut?
Sovitaan, että kaikki ompelu on sallittua.
-Minä pyydän joululahjaksi monta palaa kangasta.
-Niin, kotona voi ommella, jos saa.

Kivasta päivästä eskareita kiittää

V&I  Heidi

Ruokana kaalilaatikko (maistui muksuille superhyvin!) porkkanaraaste ja puolukkahillo

Nukettaja

Aamupallottelu jäi tänään väliin, koska saliin on rakentumassa nukketeatterin lavastus. Ei haittaa, sillä mekin pääsemme saliin katsomaan esitystä, yhdessä koululaisten kanssa. Ekan kerran tänä syksynä. Ja sitä paitsi, katsomostahan on hauska vakoilla salaa jumppasalin tapahtumia. Jännitys tiivistyy minuutti minuutilta. Vihdoin kello tulee yhdeksän ja jono kulkee kauniista läpi salin ja asettuu eturivin paikkamerkeille istumaan. Saliin alkaa tulvia koululaisia.

Kansanraamattuseuran nukketeatteri Sananjalkasta on tultu esittämän meille tarina Harmandiasta, valtakunnasta, jossa VÄ-RIT ovat kiellettyjä. ”Minä olen nuketteja” esittäytyy Mikko Piiroinen ja vetää mustan hupparinhupun päähänsä ja samanväriset työkasineet käteen: ”Jotkut sanovat, että näytän ihan rosvolta” hän jatkaa ja saa tirskahtelevan yleisön heti mukaansa. Toivotetaan vielä hyvät huomenet puolin ja toisin, sitten on aika aloittaa.

Tarina kertoo kauniisti ja lapsentajuisesti erilaisuudesta ja sen  hyväksymisestä ja se on koottu taitavasti mukailemaan nykypäivän lasten arkea, alkaen Toivo- vaarin ja Eetu-pojan keskustelusta koskien älypuhelimen käyttöä, salibandyä ja kokkikerhoa, mutta kuvaten samalla vaikeutta olla ja kasvaa rauhassa, omana itsenään. Toteutuksessa puolestaan uskalletaan luottaa äänien, värien ja liikkeen kokonaisuuteen, joilla yleisö kutsutaan mukaan jakamaan hetki ja saavuttamaan oivallus. Ja viimeisenpäälle huolitellut nuket ja lavastus, ne saavat meidän joukon huokaamaan haltioituneina. Upea kulttuurielämys, kiitos kun saimme olla osana sitä!

Mutta mitäpä tuumasivat asiantuntijat eli EskaViskat.

-Se pöllö oli paras

-Se prinsessa. Aattele, jos se olisi ollut keltainen.

-Tai pinkki!

-Miksi sillä miehellä oli hanskat?

-Ehkä, ettei tule pöpöjä

-Niin tai ne nuket liukastu ja putoa

-Tai mene likaisiksi

-Miksi se halusi esittää sitä tarinaa?

-Jaa. En tiedä varmaksi, mutta hänhän kertoi olevansa nukettaja. Se on ammatti. Hän varmaan tykkää esiintyä nukkejen kanssa.

-Minusta se Kirjo oli paras. Koska se tukka.

-Se pöllö oli varmasti Bertan sukulainen.

-Ehkä kummi (hihitystä)

Tarina viipyilee lasten mielissä pitkin päivää ja siihen tuntuu löytyvän aina vain uusia ulottuvuuksia.

-Miksi siinä ei ollut kuningatarta?

-Jaa, se käsikirjoitus oli nyt tällainen.

-Sillä Kirjolla ei ollut äitiä.

-Sillä toisella ei ollut ketään. Tai vaan se vaari.

Totta. Tuumitaan siis hetki vaihtoehtoja ja päädytään lopulta siihen, että äidit ja kuningattaret saattavat olla toisessa tarinassa. Kun kaikki ei mahdu yhteen juttuun.

-Siitä tulisi liian pitkä. Minä jo melkein nukahdin.

Myös laulunsanoja tapaillaan ja muistoksi saadut postikortit ovat arvokkaita aarteita. Niin ja sehän vielä pitää tietysti mainita, että arvatkaapa kuka kehui EskaViskoja hienosta jaksamisesta ja maltista salissa. Eero-rehtori. Vähän hei siistiä!

 

Iltapäivällä eskareilla on vuorossa KPT-piirrostarkkailu, joka tehdään yhdessä VEO Minnan kanssa, koulunpuolella. ”Kuuntelet rauhassa ohjeen ja teet sen mukaan” Minna ohjeistaa ja sitten piirretään. Vie reilun viisitoista minuuttia, sitten kynät saa laskea paperille.

-Oli vähän vaikeeta

-Kivaa

-En osannut

-Jännittikö ketään?

-Ei!(*kaikki)

Hyvä. Tästä me jatkamme harjoituksia eteenpäin.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana jauhelihakeitto, sämpylä ja kurkku