Timolan päiväkoti

Maailmassa ei ole korvaamattomia ihmisiä, mutta jokaisen elämä on korvaamaton. Siksi joskus joutuu tekemään hankalia päätöksiä. Juuri sellaisia kuin tämä. Parahin lukija, tämä blogi on juuri puksuttanut päätepysäkilleen.

Kun aikanaan aloitin kirjoittamaan blogia Kurjalan esikoululla, oli syyni varsin yksinkertainen: kaikki silloiset eskarini kulkivat koulukyydeillä, joten halusin heidän vanhempiensa  tietävän edes jotain, mitä päivässämme on tapahtunut. Mutta sitä en osannut odottaa, että avoimessa alustassa olevista kirjoituksistani kiinnostuivat myös muut. Kuten eräs lämmin äiti-ihminen vuosia myöhemmin kiteytti: ”Luen yhä ja näen omankin lapseni uudessa valossa”. Se on järjetömän paljon sanottu se. Kiitos siis teille kaikille ihanille, jotka olette lukeneet, antaneet palautetta ja kannustaneet kirjoittamaan.

Aivan erityiseltä minusta on kuitenkin vuosien varrella tuntunut se, kuinka suuresti suorina lainauksina kirjoitetut lasten tuhannet ja miljoonat ajatukset jaksavat hämmästyttää aikuisia. Kuinka nämä pienet ihmiset osaavatkin katsoa maailmaa niin kovin paljon armollisemmin ja kirkkaamissa väreissä, kuin me aikuiset. Heille laatikko ei ole säilyttämistä varten, vaan täyttämistä. Kuinka erityistä onkaan saada olla joka päivä osa sitä kokemusta! Ja juuri sitä täti haluaa ehtiä ja jaksaa, jokaisena päivänä, enemmän kuin mitään muuta. Lapset rules!!!

Valolla ja ilolla sekä suurilla ajatuksilla kirjankannet sulkee Heidi

 

• Askelia koossa tänään: 834 713 eli matkassa mitaten 1192 km→nyt pitää olla tarkkana, ettei törmätä avaruusromuun
• Lämmin kiitos eskaviskan omalle askeltajalle 2892 askeleesta sekä tuplalahjoittaja Markulle ja päivän supertäräyttäjä Jaimelle, joka lahjoitti kerralla koko marraskuun askelluksensa reilusti yli 440 000 askelta
• Lisää vaan tulemaan!!

 

-Oli kyllä mukava mukavuustunti!

-Minä leikin, että se oli eläinten viidakko

-Ei. Minusta se oli HopLop

Hih, jumppasalista eteiseen suuntaa hikisenpunakkaa porukkaa. Takana on lähes tunti omia toivepuuhia: esterata, narut ja renkaat, puolapuut, iso patja, vatsalauta, mopo ja neljäntuulentunneli. Ja homma on sujunut vimpan päälle hyvin, yhden aikuisen taktiikallakin. Eli kun ulkovaatteetkin saadaan päälle superbuustilla

-Tiedättekö, nyt tulee papukaijamerkki.

-Se on kolmas!

-Tarvii vielä 9. Sitten on taas mukavuustunti! Jee!!!!

Positiivinen palaute, se on kyllä uskomaton kannustin.

 

Ulkoilulla puuhataan yhdessä Aurinkoiseten kanssa ja erityisen mieluiseksi puuhaksi osoittautuu ”lumimutasoppakeittely”. Minkä pohjalta kuristen tarpeellisuus allekirjoitetaan yhdessä, samoin puutarhaletkutus ennen sisälle menoa.

 

Iltapäivällä eskareilla on sitten puukässää ja tänään pitää ottaa esille puukko.

-Tämä työkalu on nyt niitä aina aikuisen käsiteltäviä, vaikka siinä ei sähköä olekaan.

Ok. Kyllä se tiedetään, etä puukko voi olla vaarallinen lasten käsissä. Vaikka kotona olisikin saanut veistää. Mutta meillä puukkoa tarvitaan tänään vasaran kaveriksi halkaisemiseen. Vau, puuhelmi napsahtaa kauniisti kahtia ja käärme saa oivat silmät.

-Tää ei mene

-Ei tääkään

Ahaa, ruuvaajilla on haastetta tekniikan kanssa. Otetaanpas siis yhdesä oikea ote meisselinkahvasta ja johan alkaa kierre kadota laudan sisään.

-Noin! (onnistumisen paistaa ruuvaajan kasvoilla)

-Tiedättekö. Ensiviikolla aika monella on edessä uuden suunnitelman teko.

-Milloin tämän käärmeen saa kotiin?

-Ensiviikolla

-Saako?!

-Ai saako nämä heti?

-Juu, heti kun on valmista. Mutta huolella tehdään silti. Eikös?

-Joo. Mun pitää vielä se kansi…

Ja silloin Täti sen muistaa, ensiviikollahan alkaa jo joulukuu. Ehkä pitää porukalla joku pieni välipuuha pukinkonttiin nikkaroida…

Valolla ja Ilolla kirjottelee   Heidi

Ruokana kalakastike, muusi ja salaatti

• Askelia koossa tänään: 208 829 eli matkassa mitaten 146km→ilmakehästä on päästy avaruuteen
• Lämmin kiitos siis mukaanheittäytymisestä Mari, Sari, Rebekka, Ari-Pekka, Amanda, Markku ja  Suvi!!!! (169 201 askelta)
• Lisää tarvitaan PAAAAAAAAALjon!!!! Joten rakas lukija, lähde mukaan ja nappaa matkaan kaveritkin.

Voi ilo ja riemu. Nyt me ollaan siellä, avaruudessa. Tunne on hillitön.

-Minusta tuntuu, että ihan leijun

-Mennään kuusta vielä sinne Marsiin ja sinne…mikä se myrskyinen oli??

Voi Neptunus. Tämä on niin siistiä. Päivän ahkeran askeltajan + lahjoitusaskelien avulla sinkouduimme viimein ilmakehästä avaruuteen. Nyt ollaan matkalla kohti kuuta.

-Oletteko te joskus käyneet Kuopiossa?

Kaikki ovat, selvähän se.

-Jos me lähdettäisiin nyt autolla kohti avaruutta, sinne olisi sama matka läpi ilmakehän.

Katsotaan vielä kuvasta, että aika kapea se on, tuo taikakehämme, jonka vuoksi maassa on elämää. Ja silti sinne mahtuvat pilvet, tuulet, satenkaaret ja revontuletkin. Ihmeellinen ilmakehä.

-Mutta kuuhun on paljon pidempi matka

Aurinkoon olisi ihan sikapitkä

Totta. Tästä se vasta pitkä taival alkaakin: KUU  384 254 kilometriä. Mutta. Onko avaruudessa askel yhtä pitkä vai voiko siellä niinkuin leijua pidemmän matkan yhdellä loikalla? Nyt ei Täti kyllä tiedä, mutta asiaahan voidaan kysyä. Kangaslammin Härkämäellä on näet tähtitorni tieteilijöineen, joten pannaanpas postia sinne.

 

Muutoin aamupäivä menee leikkien ja omissa hommissa, sillä tänään on mukavuustunti. Joka jatkuu vielä torstaina omilla hommilla jumppasalissa. Toki ulkonakin ehditään olla ja ottaa pihapeli.

Ruokailulla paljastuu, että ruokakuljetuksessa on sattunut pieni haaveri ja keittiössä meinaa siksi tulla tiskiruuhka.

-Eskarit. Nyt tarvitaan apua ja malttia. Tehdäänkin teidän kynähommat tässä koulun puolella sillen, että minä annan ohjeet ja autan, jos tarvitsee samalla, kun siistin nämä pöydät. 

Eivät eskarit juuri tehtävämonisteeseen apua tarvitse, mutta ihan pikkuisen muistutusta äänenvoimakkuudesta kyllä. Minkä huomaa myös paikalle sattuva Katja-ope:” Minunkin oppilaita pitää välillä muistutella. Olettekos te ensivuoden ekaluokkalaisia?” On mukava kuunnella, miten luontevasti keskustelu sujuu, hyvä eskarit.

Päivän lopuksi on vielä omia hommia sekä laululuetaan ”Nalle tahtoo taputella”-laululeikkiä. Niin ja keksitään siihen ihan omia säkeistöjä mm. uiskennella, ryömiskellä, tanssahdella, hypiskellä, piileskellä jne.

-Saako maja jäädä huomiselle?

-Saa

-Jee!

-Mutta onko huomenna puukässää?

-On sitäkin

Lisää jeetä.

Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana jauhelihakastike, spagetti ja salaatti

• Askelia tänään: 142 457 eli matkassa 71 km→matkaa ilmakehästä avaruuteen 10 km

Vihdoin, lastenoikeuksienpäivä on nyt virallinen liputuspäivä. Ja sen kunniaksi Timolassa tietysti nostettiin koko koulun ja päiväkodin voimin siniristi taivaalle hulmuamaan. Mitä ennen tosin piti käydä pienesti keskustelua siitä, miksi miespuolisten pitää riisua lakki ja kyllä, Täti myöntää olevansa tässä asiassa hirveän jäärä ja  vanhanaikainen. Mutta onko meidän kolmen minuutin pakkasaltistuksemme ylivoimeinen koitos verrattuna vapaudenlipun meille aikanaan lunaistaneiden sotaveteraaninen ja kotirintaman talvikuukausien koettelemuksiin nähden? Vai voiko sen lakin riisua kunnioituksena tuosta arvokkaasta itsenäisen Suoman teosta, jonka vertasta ei historiamme tunne toista.

-Ei minua haitannut, olisin voinut olla vaikka ilman takkiakin

Eskaviskoille juttu on ainakin ihan selvä, eikä siinä ole mitään kohtuutonta.

 

Päivän eskarijuttuna tehtiin tänään aakkosjunaa J-kirjaimen muodossa sekä asetettiin oma päivittäisen seurannan tavoite/haaste marras-joulukuun käytöskamppajaan.

-Minä niinkuin otan malttia

-Minä autan kavereita ja aikuisia

-Minäkin haluan osallistua tähän. Minä… ilahdutan kaikkia joka päivä vitsillä. 

*******

Opettaja kauhistui nähdessään pikku Annelin olevan yltä päältä kurassa.

-Tyttö hyvä, mitä sinä oikein olet tehnyt?

-Minä kaaduin lätäkköön välitunnilla

-Uusissa vaatteissa

-Anteeksi opettaja. Se kävi niin nopeasti, etten ehtinyt riisua.

*****

Lisäksi leikittiin majaleikkejä sekä pelattiin Ekapeli-eskaria, ihan kuten eilen sovittiin. Hyvä päivä, vaikka kovasti odotettu lumisade ei ehtinyt iloksemme tullakaan.

 

”Minulla olisi teille niitä askelia ” toteaa hoitopäivän lopulla viskaria hakemaan tullut äippä vaatimattomasti ja täräyttää sitten eteisen tauluun lukeman: yli 100 000 askelta. Vuorokaudessa. Yhden ainoan jalkaparin askeltamina. Oh hoh! Täti pökrää. Ja nostaa peukkua, kyllä juoksijat ovat sitten ihmeellinen ihmislaji. Tällähän me saadaan sellainen buusti, että kohta ollaan jo ulkona maan ilmakehästä. (81km) Ja kun lisäksi on laitettu haastekampanjaa menemään kunnatalolle (mm. kunnanjohtaja Raatikaisen on vihjattu olevan askelmiehiä), kirjastoon (kirjastoauton Pekka on eskareiden kova ennakkosuosikki), Vesileppikseen jne., niin luulisi meidän pian suorastaan sinkoutuvan kuun kamaralle. Ja sehän se vasta olisikin oikein supermainosta liikkuvalle ja lapsiystävälliselle Leppävirralle.

Valolla ja Ilolla kaikkia mukaan kampanjaan haastaa Heidi

Ruokana kaalilaatikko, puolukkahillo ja porkkanaraaste

Kolmas vuosi. On käsittämätöntä, kuinka nopeasti aika kuluu. Vastahan minä tänne Timolaan tupsahdin. Mutta kun tänään koko koulun aamunavauksessa katselin oppilasrivejä, tajusin, että aika monet ovat alkaneet tulla tutuiksi. Ja nimenomaan hyvällä tavalla.

-Ensin haluan taas antaa kiitosta. 

Olen näet huomannut, että hyväntuulinen tervehtiminen on alkanut juurtua koulunpihalle.

-Ette usko miten mukavalta tuntuu, kun joku hukkaa, että ”Moi Heidi” tai ”Huomenta eskaviskat”. Se on niin viiv kautta viis.

Kuvaan myös tilanteen, kun ruokalassa sattui vahinko.

-Se oli paha/hyvä-kiikun kaakun. Nimittäin. Kun se tarjotin putosi lattialle, alkoivat muut oppilaat ruokalassa taputtaa ja nauraa. Mitä? Eikö se ole hei ihan tarpeenksi noloa muutenkin. Mutta silloin. Ilman pyyntöä kaveri nousi pöydästä ja alkoi auttaa siivouksessa. Mieti. Hei arvostan todella.

Kolmas kiitos on henkilökohtainen.

-Yhtenä päivänä vain kasvoiltaan tuttu koululainen sanoi ” Moi Heidi. Mitä sulle kuuluu?”. OMG. Minähän olin pökrätä. Että mitäkö minulle kuuluu? Vau. En minä tainnut oikein osata hirveen järkevästi vastatakaan, kun kysymys tuli niin yllättäen. Mutta pointti. Rohkea veto ja tuntui hyvältä. Kiitos siis siitä.  

Ok. Kiitokset on sanottu ja voidaan käydä perkaamaan lokakuun käytöshaasteen antia. Jonka palautusmateriaalista on ilmennyt ilmeinen ristiriita.  Levautetaanpas rulla kerrallaan näkyville jokaisen luokan tikkaat, joissa tulos on seuraava

1.-2 lka: vain 3 oppilasta on jättänyt tikkaista puolia värittämättä, kaikki muut ovat vastanneet muistaneensa reilunpelin, soveliaan kielen ja kohteliaan käytöksen lokakuussa,joka ikinen koulupäivä.

-Mietin vaan, kun minäkin olen käynyt asioita jokusen kerran selvittelemässä ja huutoa toppuuttelemassa….

Hups. Sama meininki jatkuu 3.-4.lkalla.

-Eikö teilläkään ole tarvinnut lokakuussa selvitellä kuin kolmen oppilaan juttuja…

No ehkä isot 5.-6. luokkalaiset pelastavat tilanteen.

-Jaa. Täällä on yksi täysin täyttämätön eli on haluttu osaallistua vain arvontaan, melko reiluapeliä vai mitä. Sitten on kaksi, joilla on jäänyt puolia saamatta ja muiden osalta hommma onkin toiminut kaikkina päivinä ja kaikilta osin loistokkaasti. Siis meillähän on maailman positiivisimmin toimiva koulu. Näiden vastausten mukaan.

Jumppasalissa vallitsee, miten sen nyt sanoisi, tiedostettu hiljaisuus. Sehän vain passaa.

-Muistatteko, kun laitettiin tämä haaste liikkeelle, niin aika moni oli huolissaan siitä, että entäs jos kaveri huijaa. Mihin me silloin päädyttiin?

-Että jos huijaa, niin silloin huijaa eniten itseään.

Näinhän se oli. Että siinäpä napataan mainio ponnahduslauta tämän vuoden viimeiseen haasteeseen, jossa yhdessä puhalletaan hyvää mieltä kertomalla päivittäin yksi mukava asia toiselle, henkilöä vaihtaen.

-Se tarkoittaisi 70 ääneen sanottuun hyvään asiaan, joka päivä.

Ja sen lisäksi jokainen asettaakin itse itselleen tavoitteen, jonka hoitaa joka päivä, 14.12 asti. Salissa kohahtaa. Siinäpä onkin ihan uudenlainen haaste. Haastaa itse itsensä. Uusilla tuulilla siis lohikäärmeitä värittämään…

 

Muutoin eskaviskojen päivään mahtui tehohippastelu jumppasalissa sekä ulkoilmadraamailua ”Susihukka ja kolme porsasta”-tarinoinnin muodossa. Ja  sehän piti tietysti myös laittaa, että tänään oltiin siis liikkeellä yhden aikuisen taktiikalla eli omatoimisuus oli suuresta suurempaakin valttia. Ja hyvin toimi, ihan papukaijamerkkiin yltäen.

 

Iltapäivällä eskarit tekivät vielä tablettihommia sekä ottivat pienet pötköilyleposet päivkodin puolella. Ja siinäpä se päivä sitten olikin.

-Muistakaahan miettiä huomiselle se oma haaste. Minä nimittäin keksin juuri itselleni oman: kerron joka päivä uuden vitsin.

Hilpeää!!!

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana jauhelihakeitto, sämpylä, juust ja kurkku

Voi räkä. Eskaviskalla piti aamu aloittaa ikävällä asialla.

-Viimeviikolla oli tilanne, että yhden kaverin nimi puuttui taulusta, vaikka hän oli omasta mielestään sen kyllä kirjoittanut. Eilen oli sama juttu. Tänään oli tyhjäksi pyyhitty ensimmisenä tulleen nimi. 

Oi joi. Jokainen eskaviska kirjoittaa valkotaululle aamuisin nimensä saapumisjärjestysessä, mutta

-Mistähän tässä on kyse?

-Joku pyhkii toisten nimiä

Niin, juuri siitä. Ilmeet ovat vakavat. Tämä ei kyllä nyt ole reilua. Tätä voi sanoa jo kiusaamiseksi.

-Miten me tämä sitten selvitetään?

-Pitää kysyä, että kuka

-Okei. No minä kysyn. Kuka on pyyhkinyt kavereiden nimiä?

Riveissä on pohtivan hiljaista. Eikä tilannetta ratkaise pelleily, ei vanhojen kaivelut. Mutta yhtä mieltä ollaan siitä, että toisen nimeen ei saa koskea.

-Hei. Muistatteko missä ihmisellä on selkäranka? Joo, siellä. Entäs napa? Kyllä. Nyt tulee taas sanonta: Pitää olla selkärankaa selvittä asiat. Muuten niitä ei voi sopia. Nyt tehdään niin, että tämän asian voi käydä selvittelemässä aikuisen kanssa. Ja jatkossa annetaan toisten nimien olla taululla rauhassa. Sopiiko?

-Joo (*monta)

Asia on nyt erityistarkkailussa ja mahdolliseen sopimistarpeeseenkin aikuiset valmudessa. Hölmösti kun voi tulla itsekunkin toimittua, mutta tapaa siitä ei kannata kenekään itselleen tehdä.

 

Ja sitten meidän metsään Ihan pihalle, jättämään jäähyväisiä syksylle, sillä perjantaille on luvassa metsän peittelevä lumisade.

-Kettu Kepuli!

Oh hoh. Olipa hyvä, että tultiin, sillä maassa on ihan Kepulin näköinen kannonvänkyrä.

-Otetaan se sisälle!

-Joo. Kuivataan ja maalataan.

No jo vain otetaan, hieno löytö, onneksi ei jäänyt lumien alle.

Leikit lähtevät sujumaan ja karhuja tuntuu olevan liikkellä paljon. Kunnes

-Auuuuuuuu!!!!!(*monta)

Sudet käyvät ulvomaan aurinkoa ja uskomatonta, pilvet väistyvät paljastaen kultaisen pilkahduksen, avaruudesta asti.

-Auuuuurinko!!! Auuuuuurinko!!!

Hilpeää! Sehän otetaan heti osaksi päivän ulkopeliä: Kaamoksen karkoitus, kevennetty versio lipunryöstöstä, jossa kätkijät piilottavat ryöstämänsä auringon aiheuttaen kaamoksen ja etsijät pelastavat valon löytämällä sen.

-Voidaanko olla toisenkin kerran?

Tietysti voidaan. Sata varmasti. Auuuurinko!!!

 

Iltapäivällä Täti on sitten toimistohommissa, joten eskarit suuntaavat kynä-ja sadunkuunteluhommiin Saran kanssa. Mutta sehän sujuu varmasti, luottoni on sata.

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana broilerkastike, ohrahelmet ja vihersalaatti

 

Korona. Väsymys asiaan alkaa käydä jo pientenkin voimille. Tai ainakin siltä tuntui tänään, kun eskaviskalla yllättäen käyntiin lähti seuraava keskustelu

-Tyhmä korona

-Ihan tyhmää, kun on viiruksia ja bakteereja

-Pitäisi olla korona-imuri. Niin imisi sillä koronat pois kotoa.

-Ja täältä.

-Sillä voisi sitten ottaa lunssat ja lenssutkin.

-Korona on ihan tyhmä, kun ei pääse mihinkään.

-Ei niin.

-Pitäisi olla se imuri.

Täti ymmärtää ja on samaa mieltä. Tylsäähän se on, kun kaikessa pitää ottaa huomioon mokoma. Mutta yritetään silti tehdä päiviin sisältöä mukavista asioista ja jutuista, kuten tänään oman avaruusraketin loppusilauksesta: turbobuustia ja starttinappuloita kehiin!!!

 

Iltapäivällä eskareiden puukässässä alkoi olla jännitystä ilmassa, sillä ensimmäiset omat projektit alkavat olla loppusuoralla. Ja ruuvimeisselitkin on muistettu pyytää isä-ihmisiltä lainaan. Kiitos isät ja hienoa eskarit!

-Minä saan maalata tän ensiviikolla. Mitäs minä sitten teen?

Täti ei ehdi edes vastata, kun asia on jo selvä: laaditaan tietysti uusi suunnitelma.

-Hei, tää on tälleen…

Naulan kärki on jäänyt pilkistämään.

-Nyt tarvitaan rautasahaa

-Mikä on rautasaha? Minäkin haluan nähdä.

Katsotaan siis porukalla, että millaiset hampaat on sahassa, jolla voi pistää naulankin poikki.

-Tosi pienet

-Ja terävät

Ja pitääpä meidän tutustua toiseenkin työkaluun: rakennusnitojaan. Se on heti selvää, ettei sitä saa nykiä ilman aikuista ja sen kanssa sietää olla aikuisen kanssakin ampuessa tosi varovaisena.

-Miksi pitää niitata?

-Joskus se on paras tapa kiinnittää, vaikka tälleen kangasta puuhun.

Ok. Hommat sujuvat, eikä nikkarinkoirakaan vieraile. Tunti sujuu sukkelasti.

-Puukässä on kivaa.

-Ja ruuvaaminen.

Hyvä. Tästä on ensiviikolla mukava jatkuu.

 

Valolla ja ilolla Heidi

Ruokana suikalelihakastike, perunat ja salaatti

-Hyppää!

Ei. Ei se vaan päästä meistä irti. Painovoima. Alkamassa on lastenparlamentin päättämä koristeraketti-askartelu ja suuntakin on jo selvillä

-Minä lennän kuuhun

-Minä sinne, missä oli niitä tulivuoria

-Eli Venukseen

-Minä menen myrskyiseen Neptunukseen

Päällystetyt maitotölkit saavat pintaansa ikkunoita, ovia, avaruuskarttoja ja koristuksia sekä tietysti myös nimiä.

-Tämä on Sputnik. Miten se kirjoitetaan?

-Tämä on Hopeasalama. Tällä puolella on ikkunat kiinni ja tässä auki.

-Onpas hyvä ominaisuus, aurinko on avaruudessa niin häikäisevä, että sitä ei kestä katsoa.

-Tämä ihminen on mennyt tänne avaruuteen.

-Vau. Hieno idea. 

Luovuus kukkii ja hyvä niin. Kuinka upeita ja uniikkeja raketteja.

 

Ulkoilulla päivän askeltaja päättää pistää parastaan ja pinkoo pitkin pihaa, hiki päässä. Ja sehän tuottaa tulosta: 4207 askelta.

-Joko nyt päästään liikkeelle?

-Jo vain, millin nytkähdys voidaan ottaa.

-Milloinka ollaan kuussa?

-Menee kyllä ensi vuoteen, jos ei saada apuja.

-Mun äiti antoi jo askeleet.

Totta. ensimäinen lahjoitus on otettu vastaan: upeat 11 400 askelta. Kiitosta vaan, äippä-ihmisen vikkelille kintuille!

 

Iltapäivällä eskarit kertaavat numerot 1-9. Ja hupsista heijaa, läksyä lämpsähtää.

-Mikä on läksy?

-Se on kotona tehtävä tehtävä. Siinä kerrataan sitä asiaa, mitä on opeteltu.

-Ai pitääkö ottaa vihko mukaan?

-Joo. ja huomenna tuodaan takaisin ja laitetaan leima.

-Miksi pannaan leima?

-Se on sen merkki, että on muistanut läksyn tehdä.

Ok. Päivän hommat on hoideltu, joten voidaan siirtyä omiin hommiin, joissa maja-leikit jatkuvat, samoin Junior Alias. Ja vielä ennen kotiinlähtä ehditään lukea kirja ”Oma rakas napa”, jossa tutkaillaan hauskasti ihmisen biologiaa. Hienosti hoksataan jo aistit ja liikumiseen tarvittavat raajat, mutta

-Minkäs takia ihmisellä on napa?

-No en tiedä

-Se on napanuora

-Mikä on napanuora?

Seuraa värikäs keskustelu vauvanajasta vatsassa ja mm. siitä, että sattuuko napanuoran leikkaaminen vauvaa tai sen äippää. Ja aivan käsittämätöntä eskareista on sekin, että vauva kuulee jo massussa ollessaan. Tästäpä meidän onkin hyvä ponnahtaa oman kasvun pohdintaan.

 

Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana kalakeitto, maksamakkara, ruisleipä ja kurkku

Mahtavaa. Eskareiden majaleikki jatkui aamulla jo kolmatta päivää ja Tätikin pääsi heittäytymään mukaan. Mihin tarvittiin tietysti maja. Mutta. Pyykkipojat olivat loppu, eikä kankaitakaan ollut jäljellä.

-Saanko minä olla sirkuskarhu ja tehdä majan tästä leikkivarjosta?

-Saat. Mikä sun nimi on?

-Minä olen…tuota…sirkuskarhu Georges.

-Aika vaikea nimi

-Voi sanoa myös karhu. Pelkäättekös te karhuja. Mur

-No ei pelätä. Tänään on ketun syntymäpäivät ja saat kutsun.

-Saako siellä laulaa?

-Joo.

-Jaa. Sitten tulen heti. Mutta PÄÄ rynöitä en syö. Enkä MANDA riinejä, koska ystäväni Manda ei halua tulla syödyksi.

-PÄÄ rynöitä (hihitystä)

-Juu, niitä ei tämä karhu syö. PÄÄ rynöitä. Eikä JALKA rynöitä.

-Entä KÄSI rynöitä (hihitystä)

 

Leikkiminen on hilpeää ja se jatkuu jumppasalissakin, missä otetaan jälleen renkaat, köydet ja liinat esille. Mutta tänään liinoista tehdään

-Keinu! Saanko minäkin?

-Tietysti, mutta minun täytyy sirkuskarhuna ensin testata tämä itse

Hyvät on vauhdit, voi suositella.

 

Muutoin päivään mahtui kirjastoautoilu ja hauska agentti-sadutus, mistä ei kuitenkaan vielä sen enempää. Ja aakkosjuna sai 10 matkustajan, kun asemalta napattiin kyytiin kirjain P, niinkuin perhonen. Niin ja sekin selvtettiin, että kuinka toisistaan ulkonäöllisesti eroavat saukko ja minkki. Hyvä päivä siis, ihan SuperPerjantaii.

 

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana kalamurekepihvit, pinaattimuusi ja punajuuri/omenasalaatti

 

 

 

-Onko avaruuspuvut päällä? Happipullot. Kypärät. Sitten mennään.

Aloitamme aamun vauhdikkaasti avaruuslennolla. Videotykillä isolle kankaalle heijastetut kiertävät galaksit ovat vaikuttava näky. Ja sieltähän se löytyy meidän oma Linnunratakin. Ja aurinko, joka on tähti. Katsotaanpas sitten planeettoja vähän lähemmin. Mars on punainen, koska siellä on paljon rautaa. Jupiter on jättiläinen. Uranus on hassusti kallellaan. Saturnuksella on seitsemän rengasta.  Ja Venuksessa tulivuoria. Merkkuurius on täynnä kraattereita, koska sinne on iskeytynyt niin paljon meteoriitteja. Neptunus on taas kauimpana ja myrskyisä paikka. Avaruus on niin ihmeellinen, että meinaa ihan huimata.

-Onko muita galakseja olemassa?

-Onko jossain muuallakin maapallo?

-Mikä se oli se mihin iski ne meteoriitit?

-Minä tiedän semmoisen painauman, kun meteoriitti osui maahan.

-Niin minäkin! Silloin tuli pölypilvi. Ja dinot kuoli.

Keskustelu ja pohdinta on kiivasta ja jokaisella eskaviskalla tuntuu olevan planeetoista oma suosikkinsa. Sepä onkin hyvä lähtökohta ensiviikon avaruustaiteiluille.

 

Ja sitten kiireesti Ihan pihalle Meidän metsään, missä tänään on vuorossa käänteistutkimus. Viimeksihän me sulatimme jäästä vettä, joten nyt me vuorostamme jäädytämme vettä. Tai ainakin yritämme, mutta miten, siitä ei voi vielä kertoa sen enempää. Toivotaan, että jo viikon päästä voidaan asia paljastaa.

-Kolme kaksi yksi, avaruushirviöt tulevat

Hilpeää. Pihailu päätetään hippaan, jossa turva on planeetan nimi ja kyykistys. Mutta ei pimpula pampula sentään, eihän me aikuset saada ketään kiinni. Liikaa nopeutta ja tietoa ipanoilla. Ja ehkä juuri siksi päivän askeltajakin täräyttää tauluun tiukan luvun: 3341 askelta.

-Paljonko on nyt?

-Kohta 8000 askelta, mutta ei sillä kyllä vielä pääse pitkälle. Ei edes ilmakehäsät avaruteen.

-Pyydetään aikuisilta.

Juuri niin meidän on tehtävä. Ja yksi hauska sivujuonne vielä tähän, iltapäivällä eskaviskat sen keksivät: jos askartelee oman askelmittarin, voi pomppia lisää askelia. No todellakin voi!

 

Sitä ennen eskareiden iltapäivä piti kuitenkin sisällään geo-lautaa ja mallentamista, mutta omat hommat vasta mukavan käänteen saivatkin.

-Missä se teltta on?

-Se on nyt lainassa, mutta voithan sinä rakentaa oman majan.

-Joo!

Ja hups vaan, hetkessä koko eskariporukka on työntouhussa. On ilo katsella ja kuunnella, kuinka lakanoista ja huiveista rakentuu naapurusto lemmikkeineen, joita myös viedään hoitoon toisille. Ja yhteiset syntymäpäiväjuhlatkin ehditään sopia.

-Eskarit. Nyt on päivä täynnä, mutta te saatte jättää nämä majat Superperjantaille, jos haluatte.

-Mutta huomenna on torstai.

-Totta. Mutta huomenna te puuhailette päiväkodinporukan kanssa, kun minä olen yliopistolla.

-Mikä on yliopisto?

-Hyvä kysymys. Se on semmoinen koulu, johon opettajat menevät opettelemaan. Ja siellä tutkitaan kaikkkia juttuja.

-Tylsää mennä päiväkodille.

-Mutta miettikääs miten Aurinkoiset ilahtuu, kun te isot olette heidän kanssaan. Ja sitten perjantaina tehdään näitä kaupunkihommia.

-Onko sitten päiväunet siellä?

-Nyt en osaa sanoa, mutta perjantaina on lukuleposet täällä. Minä lupaan.

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana kanarisotto, vihersalaatti

Aina se on yhtä jännittävää. Valokuvaus. Jumppasalissa on viriteltynä kankaita, jakkaroita, penkkejä ja sateenvarjo. Ja vilskettä ja välkettä piisaa, sillä pitäähän kuvaan päästä jokaisen päiväkotilaisen ja kaveri/sisaruskuvat vielä päälle.

-Minä laitoin nää. Valitsin itse. (vaatteet)

-Minun pitää sitten laittaa nämä helmet talteen.

-Voitko kiristää pompulan?

Hoituu hoituu. Aivan kuten iloiset ilmeet kuviinkin. Lopuksi on vuorossa ryhmäkuva. Huolellisesti kuvaaja asettelee koko porukan paikoilleen ja kaivaa sitten esiin sammakon: ”Kraak. Katsokaa tötteröön”. Helpommin sanottu, kuin tehty. ”Äläpä karkaa”, ”Istuhan”, ”Käsi alas”, ”Elä nojaa kaveriin”, ”Laskekaa vähän silmälaseja, ettei heijasta”…Ei sitä tule edes miettineeksi, kuinka paljon pelisilmää vaaditaan yhden ryhmäkuvan eteen.

 

Ruokailuun mentäessä tarkistetaan päivän askeltajan saalis. Napsutellaanpas aktiivisuusranneketta

-Onko se tuo missä on kengänkuva?

-On. Ja kertynyt on… 2991 askelta.

-Vau (*monta)

-Onko se enemmän kuin Saralla?

-Joo, melkein tuplaten.

-Kun mä juoksin pihalla.

-Joko se kenkä nyt liikkuu?

Kahden päivän yhteisulos 4500 ei saa aikaan kuin ihan pienen nykäyksen. Hitsin pimpula, nyt kyllä pitää kiireesti panostaa haastekampanjaan tai me ollaan vielä joulukuussakin avaruudessa.

 

Eskareilla on iltapäivällä puukässää, missä edellisviikon ruuvipuristimet puretaan pois ja homma jatkuu pohjalevyjen ruuvailulla. Myös maalausta on meneillään ja koska maali on ihan oikeaa seinämaalia, tarvitaan tietysti suojaessu.

-Alatko sinä leipomaan?

Tosiaan, suojavaatetus on aikas tärkeä asia monessakin ammatissa ja työvaatteet samoin. Myös maskeista meillä on ollut puhetta, että niitä ei tarvitse pelätä, koska niitä pidetään turvana, onpa sitten ilmassa puupölyä tai pöpöjä. Mutta näissä meidän nikkaroinneissa ei onneksi tarvitse maskittaa ja essu on ihan riittävä ruojavaatetus.

-Ensiviikolla tarvitaan sitten ruvimeisseleitä. Paitsi sun kanssa me ammutaan.

-Ammutaan??

On siinö iltapvällä hakijalla ilmeteltävää, että mitä tekemistä ammumisella tai ampumisella on puukäsityön kanssa.

 

Valolla ja ilolla kirjoitelee  Heidi

Ruokana makkarakastike, perunat ja salaatti

 

Tänään se starttasi, kävelymme kohti kuuta. Sillä niinhän marraskuun lastenparlamentti päätti, että kuuhun on päästävä. Arvotaan siis ensimmäinen onnekas ”askeltaja” eli aktiivisuusrannekkeenkäyttäjä huomisella ja sovitaan, että Sara kerää alkuaskeleet kuluvan päivän osalta.

-Missä se kuu on?

Ahaa, katsotaanpas yhdessä suurta linnunratakarttaa. Siinähän ne, auronko, maa ja kuu.

-Missä on Mars. Voidaan kävellä sitten sinne.

-Tässä on Mars.

Verrataan välimatkoja.

-Aika pitkä matka.

-Missä on Saturnus?

-Tässä. Tämä jolla on renkaat.

-Mennään sitten sinne. Marsista.

-Mikä tuo on tuolla ylhäällä?

-Se on Neptunus.

-Joo. Sinne asti!

-Siihen kyllä tarvitaan hirveästi askelia.

-Minä tiedän mistä saadaan. (isän työpaikan nimi) Ne on siellä tosi kovia kävelemään.

-Ja kirjastosta.

-Voidaan kysyä ihan kaikilta!

Innostus on niin kova, että juuri ja juuri penkillä pysytään. Joten voitte vain kuvitella, että hämmästys on ruokailuun mennessä melkoinen, kun Saran keräämät 1409 askelta eivät liikuta pinkkiä jalkanjälkiä vielä yhtään. Maasta kun on kuuhun 380 000 km, joten matka-asteikko seinällä on väkisinkin hiukan harva ja laskukaava joksenkin sellainen, että 10 000 askelta jouduttaa reissua noin 7 kilometrin verran eli menopaluu vaatii pikaisesti arvioiden noin miljardi töppöstystä…  Joten haastetta pukkaa, kaivakaahan siis lenkkareita esiin rakkaat lukijatkin, heh heh.

 

Eskareilla on iltapäivällä matkikkaa ja vuorossa suoraselkäinen numero 9, minkä lisäksi pelataan bingoa. Niin ja otetaan omia hommia sekä tuumaillaan huomisen valokuvaus

-Minulla olisi pyyntö. Auttaisitteko te Aurinkoisia ja Viskareita huomenna omalla esimerkillä, kun valokuvaus voi jännittää heitä? Ainakin jos ei ole ennen ollut kuvauksessa.

-Joo. Pitää olla nätisti.

-Pitää hymyillä.

-Eikä saa pöljäillä.

-Eskarit on varmaan takarivissä.

Saas nähdä, voi hyvinkin olla.

 

Valolla ja iIolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana juustoinenkanakeitto, ruisleipä, juusto ja mandariini

Eskareiden superPerjantai piti tänään sisällään letkeää menoa, vauhdikkaan viikon päätteeksi. Osa hommista oli semmoisia hys hys-juttuja, mutta aamulla käytiin tietysti kirjastoautossa ja otettiin renkaat/köydet-jumppailua salissa. Omissa hommissa sitten löytyi jälleen uusi lautapelihelmi: junior Alias. Ja kun se kerran oli niin huippu, niin pelattiin sitä vielä koko porukalla päivän päätteeksikin.

-Se on taivaalla?

-Pilvi

-Lentokone

-Tähti

-Oikein

-Tämän toinen nimi on klemmari

-Minä tiedän sen.

-Minäkin. Mutta en nimeä.

-Paperiliitin.

-Se on meidän kukkapenkissä?

-Puutarhatonttu

-No ei!!!!

 

Aakkosjunaan puolestaan hyppäsi yhdeksäs matkustaja, O niinkuin orava. Ja tietysti silläkin on laulu: Onni-nallen olo. Voi karhu polo.

-Mikä on riimi?

-Se on semmoinen, että kuulostaa samalta. Siiri-viiri

-Nakki takki

Totta. Tutkitaan ihan taululla, kuinka käy, kun pelkkä etukirjain muuttuu: Kuu/Luu/Puu/Suu.

 

Lopulta päivä on pulkassa ja on aika hyvästeille. Tänään näet oli Marjo-opiskelijan viimeinen harkkapäivä meillä.

-Tässä. Lue vasta kotona.

Koko viikon ovat eskarit salaväkertäneet postejaan. Ja voi limppu, että Marjoa harmittaa, kun ei voi halata kiitokseksi.

-Eskarit. Muistatteko mikä on positiivisuuspiiri?

Ei tule mieleen, joten me ei olla taatusti sitä vielä tänä vuonna otettu. Se on näet kokemuksena sellainen, ettei unohdu. No, pannaan Marjo piirin keskelle ja jokainen saa miettiä hetken, että mitä positiivista haluaa hänelle sanoa.

-Mikä on positiivinen?

-Hyvä kysymys. Se tarkoittaa tässä jotakin sellaista hyvää toisesta, että mitä tämä osaa tai mitä on ollut kiva tehdä.

Ok, sitten mennään. Ihanan reippaasti eskarit antavat palautetta

-Sinä olet kiva

-Sinä osaat auttaa hyvin

-Sinulla on mahtava huumrintaju

 

Valolla ja ilolla ihanaa viikonloppua kaikille toivottaa sekä Timolan all star team isille supersunnuntaita peukuttaa  Heidi

Ruokana kalakeitto, rieska, siivumakkara, kurkku ja omena

Vesi. Mitä siitä tiesivät eskaviskat.

*Vettä on järvissä, lammissa, kaivossa ja maan alla

*Vettä on myös pilvissä

*Kuivaa on Saharassa, aavikolla, Malediiveilla ja Egyptissä

*Titanic upposi, kun se osui jäävuoreen

jne.

Ja keskustelua syntyi mm. aiheista

*Vesisuonet vs. verisuonet

*Ihmisessäkin on vettä

’Onko jäämeressä haita? Entäs valashaita?

*Mitä tapahtuisi, jos wc-pöntössä ei olisi vettä

*Avaruudesta etsitään vettä

 

Jo meillä on taas pohjatietoa, jota alkaa tutkia. Kipaistaan siis meidän metsään Ihan pihalle ja otetaan luontoluokassa esiin pakasterasiaan jäädytetty ”järvi”. Ihan helposti oivalletaan, että järvi jäätyy kylmästä ilmasta päältä päin, mutta ei pohjasta

-Koska se on niin syvä

-Muuten kalat kuolisi

Ok. Jätetään jäät maata vasten sulamaan ja kirmaillaan omiin hommiin. Hilpeää,  kuinka tuon tuosta on kurvailtava tarkistamaan tilanne, että vieläkö on jäätä jäljellä.

Otetan lopuksi pihapelinä ”Pakkasta” sekä päätetään viedä yhä umpijäinen vesipullo sisälle, että nähdään, kuinka nopeasti siellä lämpö sitä alkaa sulattaa. Eteisessä riisutaan

-Hirvee jano. Saako vettä?

-Hei, vettä. (hihitystä)

Aivan, vettäpä hyvinkin. Tokihan sitä saa, vesitutkimuspäivänä.

 

Iltapäivällä eskarit tekevät vastaparitehtvän halloween-tilastolle. Viimeksi piti laskea, nyt pitää taulukon mukaan piirtää lisää. Hienosti sujuu.

-Otetaanko se Nips naps?

No tietysti, kun niin eilen sovittiin ja nyt saadaan Marjokin mukaan etsimään ja piilottamaan nalleja.

-Onko Marjo vielä huominna?

Kyllä. 14 viikkoa on kulunut kuin siivillä, mutta vielä yhden SuperPerjantain saamme Marjon pitää ja siitähän on otettava kaikki irti!

 

Valolla ja Ilolla Heidi

Ruokana kinkkukiusaus ja vihersalaatti

 

Joskus suunnitelmat menevät heikun keikun. Tänäänhän näet piti olla Ihan pihalla-päivä, mutta sen me siirsimme sujuvasti huomiselle, sillä seurakunnan Sari saapui pitämään meille tuokion ystävyydestä ja erilaisuudesta, vaikka meidän kalenterissa asia oli kirjattu vasta ensiviikolle. Sovitaan siis, että Aurinkoisten aikuiset ja Sara+Marjo nappaavat eskaviskat tuokiolle ja Täti hoitaa sillä aikaa alta pois supertärkeän jutun: ensiviikon valokuvaus-asian.

-Siinä oli semmoinen joka kiusasi.

-Se äiti kaatui

-Ne lällätti sille

Tuokio on selvästi ollut mielenkiitoinen, niin paljon siitä on kerrottavaa. Mutta voi räkä, sitten käy ilmi, että meidän isojen joukossa maltti ei ole meinannut kaikilla riittää ja aikuisten on pitänyt muistutella moneen otteeseen. Tuumauksen paikka siis. Ja Kettu Kepulin.

-Mitä siellä tuokiolla okein tapahtui?

Ilmeet ovat kovin huolestuneita. Voiko kaverista kertoa.

-Hei, jos sinä huomasit, ettei joku asia mennyt hyvin, niin kyllä sen saa sanoa ääneen. ja pitääkin. Muuten me ei voida tuumailla ja oppia jutusta. Höpsöttelyjä sattuu kaikille.

Heti alkaa havaintoja tulla ja asiaa päästään työstämään.

-Muistatteko, kun Kettu Kepuli tekee tyhmyyksiä, niin mites se yrittää päästä niisät asioista? Niinkuin tälleen…(pieni demostraatio vähättelystä, muistittomuudesta ja huijauksesta)

-Se ei ole kiva.

-Niin, se aina syyttää muita. Ja huijaa.

Kepulilta on opittu paljon ja juttua piisaa. Mutta palataanpas tämän päivän tuokioon.

-Mutta. Miten me saataisiin kaverille malttia, jos ei se jaksa?

-Sitä pitää muistuttaa.

-Se menee aikuisen viereen istumaan

-Pitää sanoa, että hiljaa

-Pitää olla oikeinpäin ja katsoa eteenpäin

-Vau. Hienoja neuvoja. Otetaas etusormet esiin ja pannaan muistiin: muistutan kaveria.

ok. Homma hoidettu. Ja päivän muista eskaviska hommista ei sitten kerrotakaan. Piste. Hih.

 

Iltapäivällä eskarit lautapelaavat porukalla ja ottavat omia hommia. Ja ihan päivän päätteeksi pelataan sitten sitä N-kirjaimen peliä, josta perjantaina oli puhetta. Laitetaan ensin kaksi etsijä-karhua oven taa ja sillä aikaa kolme kätkijä-karhua piilottaa nallemerkkejä huoneeseen. Kun N:n laulu alkaa soida, on etsijöillä kaksi säkeistöä aikaa löytää merkit. Mennään viisi villiä kierrosta.

-Tää oli kivaa!!

-Keretäänkö vielä yksi. Pliis….

-Nyt ei keretä, mutta otetaan huomenna kaksi.

-Joo!

 

Valolla ja ilolla Heidi

Ruokana kalapuikot, muusi ja salaatti

Tänään vietettiin Leppävirran varhaiskasvatuksen perinteistä Areena-päivää, mutta koska suurella joukolla kokoontuminen ei ole mahdollista, kasasimme me Timolaan oman temppuradan.

-Se oli ihan kun Kuperkeikan kaupunki, hirveesti tekemistä

Näin osuvasti saliin rakennetua toimintakokonaisuutta vanhemmalleen iltapäivällä kuvasi riemastunut viskarilainen ja lisäsi

-Iskä sanoi, että tänään on Paras päivä ikinä. Niin oli. Kannatti tulla.

Juurikin niin. Ja miten hienosti eskaviskat ottivat Aurinkoiset touhuilussa huomioon, ihan parasta sekin. Mutta mitäs salissa sitten tehtiin: potkumoporata, hypyt Sammakkolampeen eli paksulle patjalle, neljän tuulen tunneli, vatsalaudat, köydet ja renkaat, kassivetoveneet, taitokivet, hyppyesteet kuperkeikkamatto…Ja HIRMUISESTI HIKISTÄ LIIKKUMISEN ILOA! Kiitos siis kaikille meille, hauskaa oli. Ja ainakin viisi huutomerkkiä perään!!!!!

 

Iltapäivällä eskarit jatkoivat puukässää, missä haltuun otettiin jälleen uusi työkalu: ruuvipuristin. Olipas siis hyvä, että Eero-rehtori sattui pistäytymään verstaalle ja voidaan samantien varmistaa, että joutavatko työkaluseinän puristimet meille lainaan. ”Kyllä. Laittakaa vaan. Hienosti sujuu”, rehtori lupaa hymyillen.

-Katotaanpas yhdessä. Tämä puupala on haljennut. Muistatteko, kun puun kannossa oli niitä vuosirenkaita? (nyökytystä) Ne menee nyt tässä. Eli nyt vaan katsotaan, että palat sopii eli nämä kaaret jatkuvat oikein.

Käännellään hetki ja johan löytyy oikea osat. Sitten liimaa väliin ja ruuvipuristin kiinni niin, että liima tursuu välistä.

-Mutta tuo puristin on pieni

-Hyvä huomio. Puristimen koolla ei ole meidän hommissa väliä, mutta leukojen koolla kylläkin. Että se yltää haukkaamaan kunnolla kiinni.

On se vaan kätevä vempain, niin korjauksessa, kuin kokoamisessakin.

Naulataan, sahataan, liimataan ja porataan. Hyvin sujuvat jälleen hommat ja lopuksi paikat tulevat siistityksi mallilla, hienoa eskarit. Tästä on mukava jatkaa ensiviikolla.

-Ja sinulle tulee jo kotiläksy. Otappa mukaan tämä ruuvi, sillä ensiviikolle tarvittaisiin lainaan sopiva ruuvimeisseli. Luulen, että iskältä löytyy.

-Mitä….okei (hilpeä hämmästys)

Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana makaronilaatikko, ananasvihersalaatti

Oh hoh, nyt ei kyllä osaa juuri muuta sanoa. Oli niin hilpeän hikiset kuukausikemut tänään. Kas Timolan päiväkodin isä-ihmiset ottivat haasteen vastaan ja osallistuivat KAIKKI tutkimukseen, jossa selvitettiin mm. lempiväriä-ja ruokaa, mielipuuhaa ja supertaitoa. Ja mikä parasta, ihan valokuvan kera.

-Kuka tulee paljastamaan seuraavan pelaajan?

Tähän hommaan ei kyllä tarvitse houkutella. Kas nukkarin seinille on ilmestynyt ihmeellisiä pelipaitoja, joiden selkämyksissä lukee kaikenmaailman sukunimiä, mutta entäs kun nostaa helmaa

-Mun iskä!

Niin on. Ja miten hienosti kuvista tunnetaan kaverienkin isät, mutta kumma juttu, että niillä on ihan oudot nimet. Niinkuin joku Antti, Pekka, Mikko…ja silleen. Pakko välillä ihan kikattaa ääneen.

Ja mitä isät osaavat ja tykkäävät tehdä, sitä tietysti lapset perässä, joten vinkistä liikkeelle: hiihdetään, leivotaan, ajetaan rallia, matkustetaan, uidaan, säikytellään, koulutetaan koiria, pyöritään tasassa…Ja aina lopuksi: isä-hyppy!

Hih, 40 minuuttia hujahtaa nopeasti ja kuulkaa, omat iskät ovat selvästi aika mahtava juttu, niin monesti pitää käydä vielä pelipaidan alle kurkkaamassa. Vaikka kyllä kaverinkin iskä on ihan jees, kun sillä on nyt nimikin. Hilpeää. Lämmin kiitos ihanat isät, kun mahdollistitte tämän jutun. Ja käykäähän vilkaisemassa Timolan all star kokoonpanoa, kun milloin eteisessämme liikutte. (Toki äipätkin!)

 

Iltapäivällä eskarit jatkavat numeroiden parissa lisäämällä numerot isien pelipaitoihin.

-Minä laitan 30, kun iskä on 30.

-Paljonko meidän isä on?

-Nyt en kyllä tiedä.

-No, minä laitan 40.

Kaikille paidoille löytyy numero, mutta ei siinä kaikki. Pitää myös tutkia, että kenellä on tämän päivän numero eli 8.

-Tiedättekö kuka on Teemu selänne?

Ensin homma on ihan, että never head, mutta sitten syttyy lamppu

-Se on jääkiekkoilija!

Niin on. Myös Kimi Räikkönen tunnetaan, mutta Pertti Karppista ei edes Marjo muista, eikä selvää tule edes siitä, että mitä se videolla oikein tekee..

-Niinkuin, soutaako se?

Olympiakultaa Los Angeles 1984, Täti hurraa ja muistaa.

-Ok. Otetaanpas siis vähän tuoreempaa tuotantoa täältä luurista…

Hommahan lähtee ihan lapasesta ja suoraan ylämummoon.

-Mörkö! Mörkö! Mörkö! (*kaikki)

Tästä ei taatusti matematiikka riemummaksi muutu.

 

Hulvattomin terkuin hilpeilee  Heidi

Ruokana siskonmakkarakeitto, vatrusta, juusto ja omena

 

-Hirmuista haloweenia!!!!!(*eskarit hilpeästi)

On siinä kirjastoauton Pekalla aamulla ihmettelemistä, kun eskarit tuovat agentti-makaronipostia Bond-musiikin säestämänä. Mutta hih, eikös sitä sanota, että se joka kerran keksitään jne. Mutta. Ha haa, vastaisku onkin valmiina: ”Kamala luonto”-sarjakuva. ”Siinä on aikamoinen kettu”; Pekka ehtii vain sanoa, kun

-Ai Kettu Kepuli!?

Ei sentään ole Kepuli vielä sarjakuvaan ehtinyt, mutta Kamala luonto kyllä vaikuttaa mielenkiintoiselta. Sen kimppuun me käydään superperjantaisin marraskuussa.

Aamun hommista ei voi kertoa ihan kaikkea, mutta sen verran kuitenkin, että eskarin pleksiseinässä olevasta taikatabletista saattoi ainakin kurkistaa ihan outoon maailmaan. Kyllä, siitä kun tiiraili jumppasalin suuntaan, niin johan sai silmiinsä kamala jänniä otuksia

-Tuolla on pelle!

-Tuolla on vihreä naama, näättekö?

-Tuo on kummitus

Ja millainen musiikki sieltä tulvikaan….hyytävää. Ihan siinä määrin, että päätimme hypätä välillä aakkosjunan matkaan.

-Mikä kirjain tänään on?

-Oottakaahan nyt…

-Onko sillä laulu?

-On

-Onko se iloinen?

-No on. Ja siihen on leikki.

N siltä tänään saadaan matkaan ja laulukin kuunnellaan. Niin ja kesken aakkoslaulun meille pistäytyy vierailulle koulun erkkaope Päivi, jota saattaa jotenkin tutunoloinen kalpea kammotus…

-Miia (hämmentynyttä hihitystä)

 

Ruokailulla on tarjolla kovasti toivottua ja odotettua pitsaa. Ja juomaksi pillimehu. Namskis. Maistuu.

Otetaan vielä välkkä ja sitten on vuorossa: lepattavan lepakon kummitusvitsit, jossa kaikki halukkaat pääsevät estradille kertomaan vitsejä. Yleisön mussuttaessa samalla popcorneja.

-Mikä syntyy, jos kaksi aavetta saa lapsen?

-Kummitus(?)

-Hirviö(?)

*Nenäliina

HILPEÄÄ!

-Mistä tietää, että kummitusta pelottaa?

-(???)

*Se kalpenee lakananvalkoiseksi

LISÄÄ HILPEÄÄ!!

-Miksi aaveet eivät mene ulos?

-Ne pelkää ihmisiä(?)

*Ne eivät halua ruskettua

KIHERRYSTÄ PITKIN LATTIAA

-Mitä tarvitaan, että kummitustalossa saadan vaihdettua lamppu?

*Ei mitään. Kuka sinne valoa kaipaa…

ja lisäksi kaikki perinteiset ”Tulehan ketsuppini/muruseni, mummot mustikassa jne. Aika mahtavaa, että halloweenina naurattaa niin, että napa on ratketa.

 

Vielä ehditään hetki omia hommia ja sitten on taas yksi eskarikuukausi eletty loppuun. Naulakolla päivän tunnelmat tiivistetään

-Oli kyllä ihan paras päivä.

-Minä halun kouluun, kun siellä on tuollaista.

-Saako lepakon tänään kotiin?

 

Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana kinkku/ananas-pitsaa, salaatti ja pillimehu

Torstai-aamu ja lentävä lähtö. Marjo on valmistellut kepparit ensimmäiseen tulikokeeseen. Mutta ennen liikkellelähtöä pitää tietysti laittaa suitset sekä opetella hevosen menotavat: käynti, ravi ja laukka. Hienosti sujuu isossa piirissä. Seuraavaksi vuorossa on ratsastelua erilaisen musiikin tahtiin ja sitten pelataan ”Kuka pelkää keppariratsastajaa”.

-Mun hevosen nimi on Salama, koska se on niin nopee

-Tää on Pallosalama

-Tämä alkoi syömään ruohoa

Välillä on hyvä vähän leikitellä ja höpsöttää, niin jaksetaan taas jatkaa. Ja kyllähän eskaviskat jaksavat, koko tunnin ajan.

 

Mutta eskareilla sekään ei riitä, sillä heillä on tuplalentävätlähdöt: suoraan salista  eskariin kummitunnille, jossa tänään väsättiin halloweenin kunniaksi jokaisella oma ”lepakkolyhty”. On mukava katsella, kuinka isot ja pienet toimivat hienosti yhdessä ja vieläpä niin, että apua annetaan puolin ja toisin. Kuten yksi kummeista hilpeästi  tunnin lopuksi lohkaisee: ”Paremminhan nämä osaa kuin me”.

Ja ha haa, millaista iloista kauhistusta ruokalanikkunaan ripustetut lyhdyt aiheuttivatkaan koululaisissa ja päiväkotilaisissa. Jopa Eero-rehtorikin kehui niitä tuumaten:” Lepakoistahan se koronakin lähti”. Hui! Kamalan kamalaa.

 

Iltapäivällä otettiin pitkä ulkoilu ja keinuilla tuumailtiin mm. etunimiä. Tai sehän lähti siitä, että nähtiin koulun taivaalla hiirihaukka ja mietittiin ensin syytä moiseen nimeen. Ja siitä sitten kierryttiin pohtimaan, että paljonko on Suomessa kenelläkin kaimoja ja millaisia ovat eriskummallisimmat nimet.

-Aivo. Miten jonkun nimi voi olla Aivo.

-Onko se (34 700) vähemmän kuin 17 000?

-Montako Heidejä on?

-Monta, mutta minua onneksi vaan yksi.

-Ai miten niin?

Jaa, siinä sitä taas ollaan. Enhän minä ole tuota tullut pohtineeksi ollenkaan, kunhan tottumuksesta haastelin. On se hyvä, että nämä uupumattomat tuumailijat pitävät Tädin aivotominnan vireessä.

Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana juustoinen kasvissosekeitto, grahamlihapiirakka ja omena

 

-Tänään ei tehty mitään. Tai me oltiin ihan pihalla. Juu, oltiin me pihalla. (hih)

Mahtaakohan viskaria hakemaan tullut isä-ihminen aavistella jotakin, kun ilme on noin muikeasti hymyssä…Hilpeää!! Tai ehkä se johtuukin meneillään olevasta isä-tutkimuksesta, jossa jokainen Timolan iskä pääsee kertomaan omat lempijuttunsa…oikein kuvan kera. Niin ja nimensä. Niitä me sitten tutkitaan yhdessä maanantain kuukausikemuissa, koko päiväkodin voimin. Tätiä melkein jännittää.

 

No, iltäpäivällä eskarit ainakin tekivät halloween-matikkaa, jossa kuvasta piti etsiä ja laskea lepakoita, kynttilöitä, hämähäkkejä, hiiriä…Ja piirtää niistä sitten pylväsdiagrameja.

-Tää oli kiva tehtävä

-Niin oli.

-Voidaanko kuunnella se murjotus-laulu?

-Ai hiiren aakkosista? E?

-Niin.

-Ei kun se kettu

-Mikä oli M:n laulu?

Tietysti voidaan kuunnella. Ja pomppia, kieppua, laulaa, keinua, kikattaa mukana. Kaikki seitsemän kirjainlaulua.

-Nyt te olette niin hikipää-hepulissa, että pakko laittaa teille vielä Bertan laulu

-Onko se B? Bertta?

-Ei. Se on P, pöllö.

Ja näin se meni

….pöllö ei saunomasta lakkaa, lauteilla istuu ja vihdalla hakkaa, löylyä lissää höpöttää pöllö, pöllö ei saunomasta lakkaa…..

 

-Ja huomenna sitten on se lokakuun kummitunti.

-Ai se lepakko-askartelu?

-Se. Mutta ei hiiskaustakaan pienille.

Ei tietysti. Kyllä me nämä harminvälttelyt jo muistetaan.

-Minä näin tänään kummin ruokalassa. Se vilkutti.

Vau. Aika siistiä.

 

Valolla ja ilolla  Heidi

Ruokana lohikiusaus, salaatti ja ruisleipä

Polkupyörä. Miten oivallinen menopeli se onkaan. Aamulla eskaviskalle on kannettu tutkittavaksi päiväkodin pihafillari, jossa ei ole apupyöriä. Eikä se siksi pysy pystyssä ilman jalkaa.

-Mutta jos on apupyörät, niin silloin pysyy

Totta. Kokeillaan konkreettisesti, juu, ei ole pyörällä itsessään tasapainoa, kyllä ajajan se täytyy opetella ja hoitaa. Ja siihen asti tarvitaan apupyörät, ei siinä sen kummempaa.

Seuraavaksi käännetään pyörä nurin niskoin

-Tämä on takapyörä. Se on niinkuin moottori, johon sinä poljet ketjuilla voimaa. Näin. Mutta hei, miksi etupyörä ei pyöri?

Oh hoh. Ei se tosiaan pyöri. Ei vaikka veivaisi polkimesta satasta. Outoa.

-Se pyörii, jos on maata vasten!

-Ai näin?

Pyörä on eturenkaalla, mutta ei se liiku, vaikka kuinka polkimia pyörittäisi.

-Ne pitää olla  molemmat!

Juurikin niin! On mahtavaa oivaltaa yhdessä, kuinka pyörä oikein toimii ja mihin sen eri osia tarvitaan. Ja yhä tärkeämmäksi tieto käy, kun pistetään ulkovaatteet päälle, kypärät päähän ja suunnataan koulun asvaltoituun pihamäkeen harjoittelemaan. Ensin vain poljetaan ympyrää, sitten opetellaan äkkijarrutus. Seuraavaksi pitää pujotella kartioita ja sitten ylitetään ”monttuja” eli vanteita.

-Muista pitää tanko suorassa, vaikka rytyyttää. Hyvä!

Perustaidot hallinnassa, joten voidaan huristella kolme kierrosta omaan tahtiin koulun ympäri. Ja ette usko miten kovaa päiväkotilaiset kannustavat pihan yli pinnisteleviä pyöräilijöitä, kiitos Aurinkoiset!

Lopuksi tehdään vielä kaksi taitotemppua, nimittäin kaadetaan keiloja pyörällä sekä alitetaan oksa. Onnistuu!

-Mikäs oli mukavinta?

Tunnin pyöräilyn päätteeksi posket hehkuvat ja ilmeet ovat iloiset.

-Kaikki (*monta)

-Keilaus

-Koulun ympäri ajaminen

-Entäs mikä oli haastavinta?

-Päiväkodin piha ja koulun piha, kun upotti(*kaikki)

Totta. Päiväkodinpiha on niin karkeaa ja upottavaa sepeliä, että siinä saa ajaa kyllä tarkkana, ettei uppoa. Tai taluttaa. Se on kyllä harmillista.

-Milloin taas on pyöräilyä?

-Keväällä. Kas kohta tulee lunta ja on liukasta. Mutta keväällä pyöräillään varmasti.

-Jee!!!

 

Otetaan hetki omia pihahommia ja sitten pidetään marraskuun lastenparlamentti, jonka aiheena on ”Aika ja avaruus”. Puheenjohtaja tuskin ehtii kopauttaa nuijaa, kun käsiä on jo ylhäällä

-Mennään avaruuteen!

-Ööö…oikeastiko?

-Ei, kun tehdään semmoinen leikki

-Avaruusseikkailu!

-Tarkoitatko sellainen niinkuin oli se kummitusjuna?

-Joo!!!!(*monta)

Avaruus innoittaa eskaviskat myös moneen askarteluun: tehdään maapalloja kartongista, tehdään koristeraketti ja avaruustaulu, piirretään avaruuspiirustus, jossa on kaikki planeetat ja muut.

-Mennään tähtitorniin

Ahaa. Sana on selvästi kiirinyt, sillä jokunen vuosi sitten eskarit vierailivat Kangaslammilla sijaitsevassa Härkämäen observatoriossa.

-Kun nyt (täti ei ehdi alkua pidemmälle)

-Joo. Ei voi, kun korona (syvä huokaus)

Nyt riipaisee sielua ja sydäntä, syvältä. Mokoma korona!

-Hei. Tämä on hyvä idea. Ei sitä tarvitse jättää kirjaamatta. Tehdäänkö niin, että minä selvitän asiaa. Kun nyt ei ole vielä edes tarpeeksi pimeäkään iltaisin. 

-Vaikka jos pääsee joulukuussa!

-Aivan. Selvitetään juttua.

Vielä kopsutellaan pöytään päätökset ”avaruuslehmäolio”-jumpasta ja avaruusvideosta älytaululla, sitten on jo aika päättää kokous ja kirmata syömään.

 

Iltapäivällä eskareiden välkällä päädytään keskusteluun videopeli Grannystä, joka aika ajoin nostaa päätään lasten keskuudessa. Se on K-12 kauhupeli, joka ilmaisladattavana päätyy kuitenkin usein paljon nuorempienkin puhelimiin ja tabletteihin.  Ja Tube-videokatsottaviin. Ja jotenkin Tädillä on tuntuma, että ennenkin se olisi noussut esille juuri näin halloweenin juhlinnan aikaan…Ja siltä pohjalta: Seuratkaa ja kokeilkaa lastenne laitteita ja pelatkaa pelejä, joita he lataavat ja pelaavat.

 

Iltapäivällä Eskareilla oli vielä puukässää, yhden aikuisen taktiikalla. Mutta haittasiko se? No ei sitten tippaakaan. Hyvin etenivät omat suunnitelmat ja työrauha oli kymppi. Mikä olikin aika hyvä homma, nimittäin Eero-rehtori piipahti sisään ohimennen ja suu hymyssä totesi: ”Täällähän sujuu hyvin”.

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana porkkananapit, perunat, yrttikastike ja salaatti

 

Eskaviskajono on lähdössä aamupallotteluun.

-Onko huomenna pyöräilyä?

-On

-Minä tuon krossipyörän

-Minulla on sellainen vijoletti

-Mulla on iso ja pieni pyörä. Se toinen on helppo.

Ok. Huomenna taatusti mennään sora rapisten, mutta hoidellaanhan ensin tämä päivä. Lastenparlamentin ideoima ja Marjon valmistelema Keppari-projekti on näet edennyt jo tosi pitkälle ja eskaviskojen ilo omista ratsuista ilmeinen. Ja heppasille alkaa selvästi muodostua myös persoonaa, sillä tänäänkin yksi sai nimekseen Kekkonen ja toinen taas on jääprinsesa Elsan taikahevonen. Ja mikä parasta, näiden ratsujen ei tarvitse tulla valmiiksi ollenkaan, vaan niiden koristelua ja muokkausta voi jatkaa kevääseen asti.

-Mulla on kotona esteitä. Niitä voi hypätä sitten.

-Saako näillä ratsastaa aamupallottelulla?

-Saa tietysti

-Ai joka aamu?

Vaikka joka aamu, leikittäväksihän kepparit rakennetaan.

-Minä olisin halunnut sarven. Tää on yksisarvinen.

-No sehän voidaan lisätä.

-Jee!!!

 

Iltapäivällä eskareilla on käsittelyssä numero seitsemän ja sehän on kuulkaa, hys hys, agenttinumero. Pelataan siis ensin vähän Mauno-madon numerosuoraa nopilla ja harjotellaan sitten numeromuoto taululle ja kirjaan. Sitten

-Tämä on agentti 007 tunnusmusiikki

James Bondin tunnari lähtee soimaan ja eskarit ovat ihan liekeissä.

-Jännittävää!!!!

-Pelottavaa

-Ihan halloweenia

Hih, entäs itse agentti. Otetaanpas Roger Mooren kuva esille. Jännitys purkautuu iloiseksi naurunkiherrykseksi. Tuoko muka agentti.

-Katsokaas tuota. Rusetti. Ei mitään kravatteja Jameksella. Ja koska agentit pystyvät mihin vaan, me teemme tänään seiskan…..makaronista.

-Ei!!! Minä haluan syödä ne mielummin.

Päiväyksenylittäneet rusettimakaronit soveltuvat erinomaisen hyvin tähän tarkoitukseen, varsinkin kun liimakin turautetaan ketsuppipurkista. Ja sittenhän keksitään vielä yksi juttu perjantaiksi. Mutta ei siitä sen enempää.

Sitten pienet omat hommat ja päivän viimeiseksi agentti-peliä, jossa pitää olla sekä tarkkakuuloinen, että nopea. Taistelu on tiukka ja yksi kerrallaaan agentit putoavat, kunnes viimeinen saa todeta

-My name is Bond. James Bond. 007.

Voi ilo, riemu ja hilpeys!!!!

Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana porkkanalla höystetty perunamuusi, jauhelihakastike ja porkkanaraaste

On päiviä, jolloin Täti on pakahtua työilosta ja tänään oli juuri sellainen. Heti aamulla eskarit hoisivat hienosti kirjastoauton, mutta aivan parasta oli asioinnin loppukevennys

-Hyvää viikonloppua Pekka. Agentti 007.

Hih, oivallukseriemu on kaikinpuolinen.

 

Seuraavaksi suunnataan jumppasaliin, jossa toiveena on hyppely paksulle patjalla ja kesäpesä-kieputtelut. Homma sujuu pitkään mallikkaasti, mutta sitten unohtuu tärkeä juttu. Villipilli vislaa.

-Hei. Hups. Mikä piti aina katsoa, ennenkuin hyppää?

-Että kaveri on pois alta.

Totta. Muistutellaan mieliin tyhjän patjan sopimus ja sitten taas mennään. Hauskaa!

-Eskarit. Tämän päivän juttu olisi vielä kuperkeikkailu etuperin kissanniskalla ja takaperin vitosilla.

-????

Harjoitellaan ensin etuperin ja sitten on vuorossa talaperin-versio.

-Minä en osaa

-En mäkään

-Mulla meni kerran vahingossa

Pyllyt jumppamatonreunalle, ”vitoset” eli kädet kämmenet ylöspäin olkapäiden yläpuolelle ja sitten keinautetaan.

-Mä… (hämmennys on ISO)

-Saako vielä?

-Se meni ihan helposti!

-Saa. Mutta ei liikaa, ettei tule niskat kipeäksi.

Koko viisikko on ihan liekeissä. Voi ilo ja riemu, kuinka mahtavaa voi olla osata. Mikä purkautuu aika mainiona sanaleikkinä

-Me osataan kuperKreikka

-Eikun superkeikka

-Kuperseikka

 

Aakkosjunaan taasen hyppää jo seitsemäs matkustaja M, mutta sitä ennen syntyy uusi oivaltava sanaleikki. Tädin on näet käytävä pesemässä taulusieni ja eskarit keksivät sillä aikaa alkaa pohtia, että mitä kuudella jo opitulla kirjaimella voisi kirjoittaa

-Sika

-S  I  K  A, joo, voi

-Ei

-Saa

-Seis

-Kissa

-Ai!

-Esi

-Esikoulu

-Ei pysty, ei oo O:ta

-Eikä L:ää

-Mummi

-Sen voi

Hilpeää, lähes yhtä suuresti, kuin päivän kirjaimen kuvan moottoripyötäilijlle keksitty puhekupla: Seis mummi!

 

Lisäksi päivään mahtuu tietysti omia hommia sekä keppienetsintäreissu muuhun metsään. Mikä onkin aika jännää, sillä aivan meidän metsän lähellä on kuulkaa upea sammalaukio.

-Kaunis

-Miten siinä ei ole puita?

-Ihan satua

Niin on, kuten kauniin lime jäkälä, ojalampi ja kaikki muu ihmeellinen.

-Tuossa ojassa on sammalta veden alla. Siinä voisi olla sammakoita

Totta. Sovitaan siis, että keväällä viimeistään palataan ja tarkistetaan, että onko kutua pinnalla.

 

Iltapäivällä vielä musisoidaan ja koska eskarit osaavat jo mahtavasti Hiiren aakkoset-laulun, päästäänkin nyt kuuntelemaan eri kirjainten omia lauluja. On A:n rauhallinen, E:n murjottava, M:n viikinkimäinen.. sekä Tädin  kaksi ehdotonta suosikkia: kettu Kepulin K ja I:n iloa viisi kiloa.

-Kiitos! Että on ollut ihan superPerjantai teidän kanssa. Ihan jotenkin super super!

-Niin on. Tosi kiva päivä.

-SuperKreikkapäivä (hihitystä)

Sepä juuri.

Valolla ja Ilolla Heidi

Ruokana ohrapuuro, mehukeitto, kinkkuleikkele ja vaalea leipä

 

 

-Mä tiedän tän!

-Tää on tuttu

-Meillä on tää

Hih, Frööpelinpalikat. Kuinkahan montaa suomalaisipanaa yhtye on vuosien mittaan mahtaneet musiikkiliikuttaa. Marjo oli koonnut heidän tuotannostaan mukavan possuliikuntatuokion torstain lentävään lähtöön. On venytystä, taivutusta, ojennusta, pyörintää ja hyörintää. Niin ja tietysti pitää metsästää kiinni myös:”Leijona”!

-Ei. Se oli kissa (hihitystä)

Tädin on aivan hukean hienoa seurata salaa katsomosta, kuinka ryhmä salissa malttaa kuunnella ja toimia ohjeiden mukaan. Ja kivaa näyttää olevan kaikilla, sehän on selvä. Ei siis ihme, että pelkkiä kolmosiahan siitä lopuksi satelee, puolin ja toisin.

 

Uloslähdössä kehkeytyy spontaanisti hauska keskustelu.

-Minä aion tulla isona töihin päiväkotiin

-Oikeesti? Vau. Tule ihmeessä, tämä on niin paras työpaikka.

-Minä menen töihin viskariin

-Minä menen kouluun opeksi

-Minä menen opeksi mun isosiskolle

No, viimeisestä kommentista pompsahdetaan miettimään ikäasioita, tarkemmin ns. ikätakamatkaa. Ensin käsitellään koulukummit, että he tulevat aina olemaan kuusi vuotta edellä.

-Tai seitsemän, koska viskarit on vasta viisi.

Aivan. Hyvin tarkennettu.

-Eli eli. Kun teillähän on nyt se vauva vempula, nolla vuotta. Niin sinulla on aina viiden vuoden etumatka häneen. Kun vauva täyttää yksi, sinä täytät kuusi. Ja kun vauva täyttää kaksi, sinä täytän seitsemän.

-Minä tykkään hirveesti vauvoista. Ja haluaisin syöttää niitä.

-Mun sisko sanoi, että kun minä synnyin, niin se oli parasta.

-Minä haluaisin hamsterin

Ok. Kurikset ovat tulleet puetuksi rupatellessa, joten voidaan suuntailla happihypylle kosteaan syysilmaan.

 

Iltapäivällä eskarit tekevät leikkaa/liimaa/väritä-kuunteluharjoituksen. Mitä ennen pitää tietysti treenata kuulo huippuun.

-Peukku ylös, jos on totta ja alas, jos ei.

Linnut sirkuttavat/ Linnut vaakkuvat/ Koiralla on nokka/Tikka osaa lentää/Kissalla on pyrstö/ Linnut kaakattavat/Ankalla on neljä jalkaa…

Hyvin sujuu, joten seuraavaksi voidaan tarttua saksiin ja väreihin. Valmista tulee siististi ja maltilla, hienoa eskarit.

Vielä ehditään puuhata omia hommia, joissa syntyykin aivan uudenlainen paperiaskarteluidea: minikokoisia keksirasioita kekseineen. Hitsin pimpulat miten ovat tuotokset hienoja!

-Onko huomenna superperjantai?

-On. Me ei olla muuten mietitty, että mitä tehtäisiin. Oiskohan jumppasali hyvä? Patja, tramppa ja kesäpesä vaikka.

-Joo!!!!(*kaikki)

-Ai niin ja tiedotus. Eero-rehtori lupasi, että ensiviikon torstaina koulukummit pääsevät meille askartelemaan lepakkojutun.

-Iiik…

Ilo on niin iso ja ilmeinen, että pitää vähän paikallaan siristä. On se vaan niin superia saada ISOT taas kaveriksi puuhaamaan.

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana perunalaatikko, porkkanaraaste ja kaurapala

-Ei näy

-Ei tässäkään yhtään

-Ei täällä isossakaan

Muurahaiset ovat poissa, menneet maan sisään, se ainakin tuli lokakuun luontoikkunareissulla selväksi. Niin ja väritkin ovat kadonneet, metsässä esillä on enää okeastaan vain ruskeaa ja vihreää.

-Marraskuussa voi olla valkoista. Koska lunta.

Totta. Sieltähän se taivas tiputtelee hiutaleita tänäänkin, mutta ovatko ne räntää vai lunta? Ja mikä ero? Tätä pohditaan moneen otteeseen pitkin päivää. Myös kylmä sää ja jäästä liukkaaksi tuleet pinnat huomataan.

-Tuu kattoon. Täällä on ollut orava!

-Tai on se voinut olla lintu

-Ai mikä on ollut ja mistä päätellen?

-Kun tuo käpy on tuolleen tuosta.

Totta. Kuusenkäpyä on tosiaan jyrsitty ahkerasti. Mistä kehkeytyy hauska keskustelu sanojen tarkoituksesta.

-Niin. Käpylintu on ehkä saanut nimensä käpyjen syömisestä.

-Tai sitten sen nimi on Käpy. Lintu nimeltä Käpy.

-Niin. Käpy lintu. (oivaltavaa iloa)

-Mutta. Entäs se palokärki?

-Palo nimeltä Kärki.

-Tai kärki nimeltä Palo!

Hilpeää. Sanojen kääntely niin rules!

Toki reissulla syödään myös eväät, mistä voimaantuneena seuraakin sitten laulava joukkohyppimishepuli. Kyllä. Eikä seis-nappulat toimi ollenkaan. Että ihan menee hihitykseksi ja pompimiseksi koko homma. Ja kun liikeeseen on päästy, niin otetaan samaan syssyyn vielä pihapeli. Tai itseasiassa kahtakin laatua: vessanpönttöhippaa ja banaanihippaa.

”Mikä teistä oli mukavista tällä retkellä?” Marjo kysyy päiväkodille lähdettäessä ja saa vastaukseksi

-Näkkärit

-Näkkärit

-Näkkärit

-Näkkärit

-Näkkärit

-Näkkärit (iloista tirkuntaa)

-Näkkärit (hihitystä)

-Näkkärit (lisää hihitystä)

-Eväät

-Hippa

Ok. Napataan metsäsät mukaan vielä taikakäpy, joka saa nimekseen ”Korppi”, josta yritetään saada siemeniä kevätkylvöihin…ikioma kuusi, se vasta olisi jotakin!

 

Iltapäivällä eskareilla on puukäsityötä ja omien projektien parissa niin mukavaa, että meinataan unostaa kokonaan lähteä.

-Kääks. Kello on jo sata. Nyt äkkiä Lauri lasta liikeelle tai te ette ehdi leposille ollenkaan. Ja sehän olisi ihan  kamalaa!!!

-No ei olisi

Ai. Kummallista. Miten ihmeessä se tuo unikello ihmisessä säätyykään, kun lapsena ei tunnu nukuttavan juuri ikinä, koululaisena sitten alkaa pikkuhiljaa suuta repiä aamusin ja aikuisena jo varsin mielellään oikaisisi jo ruokaperäisillekin…

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana tonnikalapasta, punajuuri/ananassalaatti, ruisleipä

Huh hei, räntäkelit ovat täällä. Aamulla eskaviskan aamupallotteluun viipottaa pihan yli vikkelä joukko ja ulkovaatteet ovat päällä jokaisella.

-Kylmä (hyrinää)

Sisälle on mukava pujahtaa, mutta melkein samaan hengenvetoon kuuluu jo

-Saako olla t-paidalla?

Hih. Jumppasalissa saa, jos hikeä alkaa muutoin pukata. Ja niin saattaa kyllä hyvinkin käydä, sen verran hilpeän villejä ovat leikit pallojen ja hyppynarujen parissa. Liikunta on kivaa!!

 

Aamun hommana Marjo laittaa liikkeelle odotetun keppariprojektin, jonka aluksi käsillä on melkein katastrofi: kolme suunnitelmaa on kadoksissa. OMG! Onneksi kaikista on kuvat puhelimella tikulle lataamista varten, joten hommat saadaan käyntiin. Hyvin hoidettu Marjo! Ja kyllä ne suunnitelmatkin löytyvät, sieltä kuuluisasta ”hyvästä tallesta” eli kaikki kunnossa.

-Piirretäänkö silmät?

-Saako piirtää suitset?

-Voiko tästä värittää?

Taiteilijoiden innostus pahvisabluunoiden äärellä  on suuri ja omia suunnitelmia tutkitaan tarkasti. ”Jos joku idea on nyt muuttunut, niin sinä saat toki värittää sen erilaillakin”, Marjo selventää ja antaa lopuksi palautetta: ”Kaikille kolmonen hyvästä työskentelystä. Tästä voidaan jatkaa huomenna. Eikun keskiviikona.” Niin, lukujäjestykseessä tosiaan on pieni tekninenmuutos, sillä luontoikkuna hoidellaankin jo huomenna ja kepparointi jatkuu keskiviikkona.

 

Seuraavaksi juhlitaan jälleen 6V synttäreitä. Ja ette ikinä arvaa, mitä juhlien kuningatar kertoo saaneensa synttärilahjaksi: aktiivisuusrannekkeen.

-Mikä se on?

-Se laskee askaleita. Ja siinä on kello.

Tietysti pinkki.

-Nyt iski idealla. Meidän aikuisten pitäisi kävellä joka päivä 10 000 askalta. Ja paljonkos Teidän armollanne olikaan tänään mittarissa?

-11

-Onkohan siitä pitkä matka 10 000?

-No on. Toooooosi pitkä.

-Hei. Marraskuussa tehdään testi. Minä lainaan jokaiselle ranneketta päiväksi ja katsotaan, että montako askelta saatte kerätyksi.

-Joo!

-Minä teen tälleen (hurjaa polkemista paikallaan ja hihitystä)

Marraskuuhan on eskaviskan avaruus-kuukausi, että mehän voitaisiin hyvin haastaa kampanjaan mukaan myös vanhemmat, koulukummit, kirjastoauton Pekka jne. Tiedä vaikka päästäisiin porukalla kuuhun asti…

 

Iltapäivällä eskareilla on matikkaa ja käsittelyssä numero kuusi. Pieni siili-tarina pohjiksi ja sitten vaan taululle.

-Vau (hämmstynyt ilo omasta onnistumisesta on ilmeinen)

-Tää on helppo

-Kotoa kukkaniityn ja sienien ohi isolle kuuselle, kierretään kivi ja huhuillaan pieneltä kuuselta: Hu huu pöllö. Ja siinä se.

Helppo nakki ja homma hoidossa.

 

Päivän päätteeksi on omia hommia sekä syyssiepparin loppufiksausta. Vähän sommittelua, sulkia ja solmuja

-Kato!

-Hieno.

-Nii on. Tää on tosi hieno.

Ilo onnistumisesta on ilmeinen ja jokainen hymy ansaittu. Hyvä eskarit! Nyt ei iloiset syysmuistot unohdu tai katoa talven tuiskuihin.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana bolognesekastike, putkimakarooni ja vihersalaatti

Ei kaksi ilman kolmatta. Aamulla meinasi ihan naurattaa, kun jälleen yksi unohduksissa ollut sanonta pompsahti mieleen. (nyt on koossa 43/50) Mikä seurasi siis siitä, että eilisen Satu-kuraattorin vierailun päälle saimme tänään kylään sekä kuraattori Lailan, että kuraattoriopiskelija, tai kuten hän itse ilmaisi ”kuraattorieskari”, Reetan. Ja kuten tapamme on, heidätkin haastateltiin varsin perusteellisesti, joten nyt on tiedossa iät, lempi-värit-,eläimet- ja ruuat, omat lapset nimineen jne. Ja mikä tärkeintä, eskarit kuvasivat kuraattorin olevan seuraavanlainen

-Sille voi puhua, jos on paha mieli tai ei ole kavereita. Tai kotona on kanssa jotain. Ja sitten se auttaa.

Juurikin näin, eskarit. Ihan olette kartalla. Ja nämäkin kuraattorit ovat nyt tuttuja, jos tulee vaikka asiaa.

 

Päivän ominahommina piirreltiin, muovailtiin, pelattiin, jumppasaleiltiin, laitettiin syksyisiä lehtiä prässäytymään jne. Aakkosjunan kyytiin puolestaan hyppäsi K koiranen. Minkä lisäksi ehdittiin vielä väsäillä syyssieppariakin eteenpäin.

-Eskarit. Nyt on kyllä loma jo tosi lähellä. 10 minuuttia. Ottakaas lukumerkit.

Eskarilaisen omakirja eli OnniOpus kertoo Mimmi-lehdän uimahallireissusta.

-Osaako lehmät uida?

-Kyllä. Aika hyvinkin, itseasiassa.

On se ihmeellistä, että ei edes uimakoulua ole käyneet tai muutoin harjoitelleet, mutta uida vain osaavat. Mutta me on kyllä ehditty harjoitella paljonkin kaikkea, vaikka eskaria on käyty vasta 1/4. Tai jo.

-Ai miten?

Havainollistetaan.

-Jos eskarivuosi olisi kakku ja se laitettaisiin tälleen neljään osaan, niin nyt olisi syöty yksi pala.

-Ai, nyt tajuan. Onko joululoma sitten marraskuussa?

-Joululoma on joulukuun lopussa eli silloin on syöty kakkospalakin.

-Niinkun puolet.

Joo, o. Aika hienosti oivallettu. Näin sitä eskarissa saatetaan päätyä jo murtolukujen maailmaan, heh heh.

 

Valolla ja Ilolla kirjoitelee sekä ihania päiviä kaikille toivottelee Heidi

Ruokana kalapihvit, pinaattimuusi ja omena/purjo/punajuurisalaatti

-Paistetaanko tänään makkaraa?

kuuluu aamulla jo ovenraosta. No johan toki, tänään tehtiin oikein komeat makkaratulet Meidän metsään koko päiväkodin lomallelaskeutujaisiksi. Mutta sitä ennen eskaviskat ehtivät toki aamupallotella sekä tavata kuraattori Sadun, joka oli tullut meitä moikkaamaan. Aamunavaaja siis hoitaa hommansa tyylikkäästi ja sitten on vieraan haastattelemisen vuoro. Silleenhän vieraasta tulee tuttu, kun tutustellaan. ”Minä olen Satu. Mistähän minun nimen voisi muistaa?” kuraattori kysyy ja heti kuulijoilla on oivallis asiasta.

-Satu on sellainen tarina

-On olemassa satuja

-Voi olla satumetsä

Helppo nakki. Seuraava kysymys onkin sitten jo konstikkaampi: ”Mikähän on kuraattori?” Oh hoh. Se kyllä tiedetään, että koululla on kuraattori, mutta mitä kuraattori tekee. Mitä työtä. Satu kertoo, että hän on sellainen täti, jolle voi kertoa, jos on vaikka paha mieli tai joku harmitus tai pelotus ja hän voi jutella asioista myös isin ja äidin kanssa, että miten se mieli saataisiin paremmaksi. Ok, nyt tämä tiedetään. Ja sitten on eskaviskojen kysymysten vuoro

-Montako vuotta sinä olet?

-Onko sinulla lapsia?

-Minkä nimisiä?

-Oletko sinä käynyt eskaria? Ja osaatko lukea?

-Mikä on sinun lempiväri?

-Mikä on sinun lempieläin?

Rohkeasti eskaviskat esitävät kysymysiä ja kaikkiin niihin saadaan myös vastaus. Ja sekin sovitaan, että loman jälkeen katsotaan tabletilta, että millainen koira on  Suomenlapinkoira, sillä sellainenkin Sadulla on.

-Mikä sen nimi on?

”Luka”, Satu vastaa ja sitten mukulat saavat kirmata hetkeksi omille hommille. Eikä Satu ole enää yhtään vieras, ihan vaan kuraattori.

Seuraavana vuorossa on makkaranpaisto, mutta siihenpä liittyy eskareilla ekstratehtävä. Täti on näet yhdessä Eero-rehtorin kanssa vähän sumplinut..

-Eskarit. Meidän pitäisi käydä kutsumassa koulukummitkin makkaranpaistoon.

-Mitä????

Kyllä. Ja vaikka eskareita jännittä niin, että sukat pyrivät jalassa, niin yhteistuumin ja rintamassa marssiaan 5.-6.-luokan ovelle kysymään, että tulisivatko kummit kanssamme makkaran verran tulille. Tulevathan he, isot ja parhaat kummit. Joita myös viskarit tiirailevat hyvin kiinnostuneina. Miten hienosti ne osaavat jo kaikki jutut ja muistavat kiittää ja kaiken semmoisen. Tulilla vallitsee hyväntuulinen ja rauhallinen ilmapiiri, jossa pienten on hyvä olla. Kiitos taas heittäytymisestä koulukummit, me Saran kanssa todellakin arvostimme!

-Ja lopuksi palontorjuna. Vattä ämpäreihin palomiehet.

Huu, miten mahtava pölläys hiilloksesta nouseekaan, kun se sammutellan huolella. Sille niin se pitää tehdä, kyllä eskaviskat nämä tuli-asiat tietävät.

 

Tulien jälkeen kipastaan syömään ja sitten on vuorossa tämän hilpeän ”retkeilypäivän” loppuhuipellun eli lukuleposet eskarilla. Sitä kun on viskareiden joukossa toivottu niiiiiiiiiiiiiiin kovasti.

-Mitä nämä on?

-Retkipatjoja. Nyt kuulkaas tämä huone onkin valtava teltta metsässä, jossa otetaan päiväleposet.

Hih, kuinka hauskaa on rullata patjat auki ja asetella ne sopiville paikoille. Ja tarkistaa, ettei ole käpyjä selän alla.  Sitten vähän pehmustetta pään alle ja tarinanluku voi alkaa. Maltilla sujuu, koska kaverin leposrauha muistetaan vimpan päälle. Kolme sormea siitä!

-Oliko mukavaa?

-Oli!!(*monta)

-Minä en nukkunut yhtään. Minä aina katoin, että milloin sinulla on silmät kiinni. (hihitystä)

-Ihan paras päivä

Selvästikin, niin iloiset hymyt kasvoilla paistavat. Vielä ehditään pieni hetki omia hommia ja sitten päivä onkin jo täysi.

-Enää yksi lomatäply ja sitten alkaa loma!

Totta. Ollaan jo ihan lähellä.

 

V&I kirjoittelee Heidi

Ruokana lihapullat, perunat ja porkkanaraaste+ itsepaistettu makkara ja mehu

Joka kerta se jaksaa riemastuttaa, lasten valtava tietomäärä asiosta. Tai oikeammin, kuinka paljon tietoa kertyy, kun asian ottaa käsittelyyn ryhmässä. Kuten Marjo teki eskaviskareille tänään: ”Hei. Mitä te tiedätte oikeista hevosista?” Tässäpä listaa: ne ovat isoja, syövät heinää/kauraa/rehua/leipää, niillä voi ratsastaa/laukata/ravata, myös ponit ovat hevosia ja yksisarviset, aasillakin voi ratsastaa, hevosilla on kengät kavioissa/ niillä on satula, suitset ja päitset, poni voi nykkäistä, ne asuu tallissa, hevosta voi silittää…Että kun tältä pohjalta miettii, niin aika mukavasti virittyi sisäinen motivaatio syysloman jälkeen starttaavaa keppariprojektia varten. Hienoa eskaviskat ja Marjo!

-Saako sen kepparin sitten kotiin?

-Keväällä. Mutta sillä saa kyllä aamulaukkailla salissa.

-Jee!(*monta)

 

Meidän metsässä lasten tietoisuuden availu jatkuu Ihan pihailussa, kun käsittelyssä on lokakuun luontoteemaan liittyen termit: elollinen ja eloton.

-Mistä tietää, että joku elävä?

-Se hengittää ilmaa

-Kun liikuu

-Sillä on silmät auki

Ok. Tuumaillaan siis yhdessä kaikki kahdeksan ”elollistietoa”: syntyy/hengittää/syö/kasvaa/tuntee/lisääntyy/liikkuu/ kuolee.

-Onko kivi elollinen?

-Ei.Se ei hengitä.

-Onkos aurinko elollinen?

-Ei. Se ei kasva.

-Synnyttääkö se pikkuaurinkoja?

-No ei!

-Entäs se tämän päivän hevonen, onkos se elollinen vai eloton?

-Elollinen. Se synnyttää varsoja.

-Ja liikkuu.

-Ja syö.

-No entäs puu?

-Elollinen

-Mutta puu ei liiku.

-Liikuu se. Silleen tuulessa.

Lopuksi on käsiteltävä kuolema, sillä se kuuluu elollisen ketjuun siinä missä syntymäkin. Kaikilla lapsilla on heti mielessä kerrottavana joku asia, ihminen tai eläin kuolemaan liittyen ja hautaamamme lintukin muistetaan. Mutta toisin kuin voisi luulla, asian käsittely ei ole lapsille siten vaikeaa, kuin ehkä aikuisille.

-Kuoleeko sinun Mörkö ja EnskaPenska?

-Joo. Ne ovat elollisia, joten kyllä ne joskus kuolevat. Mutta tiedättekö, minulla on ollut kaksi koiraa ennenkin, Jeppe ja Hömppä. Ne ovat jo kuolleet, mutta minulla on ne täällä sydämessä tallessa ja aina, kun minä nään vaikka metsämiehillä karhukoiran, minä aattelen, että ihan Jepen näköinen.Mutta Hömpän näköistä en ole nähnyt, kun sillä oli pystyt luppakorvat. (seuraa hihitystä)

Ok. Päivän luontoluokka on hoidettu ja voidaan vielä hetkeksi rientää omiin leikkeihin metsässä.

-Heidi! Ukkoetana on kadonnut!

-Eli sen täytyy olla…

-Elollinen. Se liikkuu.

Hilpeä sattumus, että ulkoilun aluksi löydetty komea ukkoetana on päättänyt häipyä. Kertakaikkisen opettavainen otus siis. Otetaan vielä lopuksi EE-hippaa, jossa turva pitää löytää aina kulloinenkin huudettu asia tunnistamalla ja sitten on jo aika suuntailla ruokailulle.

-Pitää syödä, koska ollaan elollisia.

Juurikin näin.

 

Eskarit tekevät vielä iltapäivällä aiheesta pienen kynätehtävän, mutta muutoin mennään omilla hommilla. Ansaitusti. Ja mihinkä muuhun voisikaan päivän iloisemmin päättää, kuin kotiinlähtijän haltioituneeseen kommenttiin

-Huomenna paistetaan makkaraa

V&i kirjoittelee Heidi

Ruokana kanarisotto ja salaatti

Jänskää. Lokakuussa eskaviskan opena toimii näyttöjä suorittava Marjo, joten täti joutaakin lomalle lomps. Takariviin, ihan vain havainnoimaan ja seurailemaan. Nyt on luksusta.

Päivän puuhina eskaviskoilla oli parlamentin päättämä ohjelman katsominen maatilan eläimistä. Ja vau, Marjo on valmistellut hienon jutun. On aika jännää nousta eskarin portaita, saada käteen leima silinterihattuiselta elokuvatirehtööriltä ja asettua numeropaikalle istumaan. Itse ohjelma on ”Tomi-traktori ja bää bää-karista”, josta pitää havainnoida mahdollisimman paljon eläimiä.

-Se oli kiva

-Siinä oli koira ja lampaita

-Se karitsa hukkui

-Ei.. Kun se meinasi hukkua

-Ne yhet tappeli.

-Siinä oli niitä….ankkoja

Ohjelma on selvästi yleisölle mieluinen ja juonenkäänteet ”lammastraktoreineen” kiinnostavia. Sisältö virittää myös spontaania keskustelua siitä, mikä on maatila, ketä siellä asuu, onko poro maatilaneläin, miksi jokainen koti ei ole maatila, miten eläintarha eroaa maatilasta…jne. Tästä on mahtava jatkaa teeman käsittelyä!

 

Iltapäivällä eskareilla on puukäsityötä ja hommat etenevät ihan silmissä. Laatikot, aarrearkut, geo-laudat ja muut. Sahataan, naulataan, mitataan, eikä höpätellä yhtään. Tai no, pieni keskustelu kyllä käydään matkimisesta. Ja siitä, että on kamalan pelottavaa, jos matkija ei edes tiedä, miksi sellaista tekee.

-Papukaijat matkii

Totta. Sovitaan siis, että jätetään mokomat nokankoputtelut niille ja ollaan me vaan reiluja kaikille. Varsinkin, kun on tikas-prpjektikin päällä.

 

V&I  Heidi

Ruokana makkarakastike, perunat ja salaatti

Koko päiväkodin lokakuun kuukausikemut olivat pelkkää liikkumisen riemua, kun Eija, Hemppa ja Saara pistivät pihamaalla kaikkien hippulat vinkumaan. Ensin jumpattiin kuin Tarzan viidakossa ja sitten oli aika tehdä taikoja. Jaetaan siis väki pienryhmiin, joissa eskarit, viskari ja hiukan nuoremmat eli Aurinkoiset pääsivät yhdessä tekemään luonnonmateriaaleista taikaympyrän. Sitten kaikkien ryhmäläisten paljaat kädet ympyrään ja taikajauhetta alkaa sataa eijan siivilästä. ”Pidä käsi ihan paikallaan ja sitten sanotaan: Luontotaika”, Saara opastaa.

-Ihan kun lunta

-Tuntuu jännältä

Nostataan kädet iri maasta ja

-Vau

-Hieno!

-Tuo on minun käsi

Hienosti jaksetaan jännittää kaikkien neljän ryhmän suoritukset. Ja ympyrät ovat upeita, kylläpä on ihanaa esitellä ne iltapäivällä vanhemmille. Sitten vielä oikeat kädet esille ja hypätään loppuhypyksi: Perunajauho!!!! Hilpeää. Kiitos teille kemuttaja ihanaiset, oli hauskaa, hauskaa, hauskaa ja jännää!

 

Iltapäivällä eskareilla on matikassa vuorossa nimero viisi ja jutustahan tulee ihan ankka. Juu juu, lauluineen kaikkineen. Ja varsin riehakkaaksi touhu menee, kun jokainen pääsee taululle luomaan oman ”ankkansa”.

-Selkä, köllykkä maha ja nokka. Sitten vielä siipi, silmä ja nokka auki: Kvaak!

Se on kuulkaa ihan siinä ja tässä, ettei täti pökrää. Viisi kertaa peräkkäin, heh heh.

Lopuksi on vielä aikaa omille hommille, joten osa leikkii, osa piirtelee ja muutaman kanssa otetaan pelikaapista käsittelyyn uusi  peli

-Mun sisko sanoi, että Taikakengät on hyvä

Niin muuten on. Täti ei ole tätä peliä aiemmin pelannutkaan, kun se vasta viime keväänä saatiin Sakarias Sammakon paketista. Olipa siis hyvä, että saatiin vinkki asiasta. Iso peukku nyt jo koululaiselle!

 

Päivän lopuksi tulee vielä yksi haaste.

-Miten pitkä sun tukka on?

-Mitä?

-Miten pitkä sun tukka on, jos se on auki?

-Jaa, no ei kovin pitkä.

-Jätä se huomenna auki.

-Jätä jätä jätä. Pliis.

-Minä pidän tukkaa yleensä kiinni, kun se on helppoa silleen.

-Mutta yhden kerran.

Ööö. Jaa. Täytyy kai asiaa harkita.

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana juustoinen kanakeittp, ruisleipä, juusto ja mandariini

Eskareiden superperjantai piti taasen sisällään sen sata hommaa. Ensin aamulla suunnattiin kirjastoautoon, missä asiointi sujui kuin vanhoilta tekijöiltä. Siitä sitten paluu eskarille ja viides matkustaja aakkosjunaan.

-E. Mutta siinä on pellen kuva?

Aivan. Sillä tällä pellellä on nimi Edvard.

-Aa- Se E on siitä nimestä.

-Edvard hyppää junaan. Piuuuu

Harjoitellaan vielä kirjoitusmuoto: selkä, jalka, lippa ja käsi sekä hassutellaan piirtämällä kirjan etenalle puhekuplat

-Tähän ylempään kirjoitetaan EI  ja alempaan SAA

Ja sitten pitää ”lukea” oikea vastaus väittämiin

-Nenää saa kaivaa. Leluilla saa heittää. Marjo on lapsi.

Hih, hilpeää. Hienosti sujuu päättely. Ja sitten eskarit keksivät väitämiä

-Ruualla saa leikkiä?

-Jätskiä saa syödä?

-Kaveria voi töniä?

 

Seuraavaksi vuorossa on omat hommat ja käyntiin lähtevät mukavat leikit keskiviikkona odottelemaan jätetyssä majassa. Ja siinä sivussa ehditään toki myös hiukan vakoilla jumpasalissa touhuavia koululaisia.

Ruokailun jälkeen väritetään tikas-projektia, jossa tänään kaikki saavat kiivetä askelmat ylöspäin kaikista kolmesta tikapuusta. Hyvä eskarit! Eikä välitunnilakaan ole mitään ongelmaa leikkiä yhdessä, päin vastoin, kun koulunrajalta löytyy värikäs vaahtera, kaverit käydään kiireesti pyytämässä mukaan upeiden lehtien etsintään.

-Keretäänkö aamupalottelu?

-Ei aamu, mutta ehkä iltapäiväpallottelu. Oottakaahan.

Anne-open luokka viettää liikuntatuntia ulkona auringossa suunnistaen, joten kyllä, eskareiden iltapäiväpallottelukin saadaan mahtumaan mukaan. Huh huh, johan oli siis touhukas päivä!

-Hei eskarit. Katsokaas. Meidän lomatatissa on enää montako palloa?

-Viisi!

Niinpä. Miten ihmeessä aika on mennä hujahtanut jo syyslomaan.

-No koska se kuluu. Elettyä elämää, siihen ei voi palata.

Totta. Kohti lomaa siis, valolla ja ilolla.

 

Kirjoittelee  Heidi

Ruokana lohikeitto, rieska, leikkekemakkara ja kurkku

-Meillä oli jumppaa. Oltiin norsuja ja jaguaareja ja lohikäääääärmeitä. Ja Heidi meinasi vaihtaa työpaikkaa.

Siinäpä se on vanhemalle napakasti tiivistettynä aamun toimitamme. Torstaihan on lentävänlähdön aamu eli liikkasaliin jäädään suoraan aamupallottelulta. Joten avataanpas leikkivarjo ja lähdetään seikkailulle! Juostaan, marssitaan, vaanitaan, lennetään, kieritään, kontataan, heitetään…45 minuuttia kuluu klassisenmusiikin siivittämänä supernopeasti.

-Mitä?? Mistäs te siihen tupsahditte? 

-Me oltiin seikkailulla tulivuorella!!!

-Ja oli aarteita

-Mitä! Miksi minä en päässyt mukaan??

-Heidi, hassu

-Ihan epäreilua. Minä kyllä vaihdan työpaikkaa, kun en ikinä pääse mukaan teidän seikkailuille….

-Sinä höperehdit (hihiystö)

Hih, niinpä taidan. Enkä kyllä vaihda työpaikkaaaan, hih.

 

Ulkoilulla tehdään pikainen pistätyminen kunnan metsään, josta meillä on lupa kerätä oma mustikanvarpu jokaiselle, syyssiepparia varten. Otetaan siis yksi sielät ja toinen täältä. Ja miten hienosti eskaviskat muistavat, että se ei ole jokamiehenoikeus.

-Eikä sammaliakaan saa ottaa. Ne kasvaa niin hitaasti.

 

Iltapäivällä eskareiden kanssa tehdään vielä luokittelua kuuntelemalla ja piirtämällä. Ensin laatikot paperiin ja sitten täytetään ne ohjeen mukaan.

-Onko nää samankokoiset?

-Minä tein ampiaisen

-Tää on iso ja tämä pieni

-Pitikö tehdä kaksi kolmosta vai kolme kakkosta?

Hyvin sujuu  ja onnistuu.

 

V&I  Heidi

Ruokana kinkkukiusaus ja salaatti

 

 

Jos kaikki on käyttäytymistä. Tuntuu ajatuksena aluksi heppoiselta, mutta on tätiä mietityttänyt jo lähes parikymmentä vuotta. Miksi me käyttäydymme, niin kuin käyttäydymme.

Timolan koulu kokoontui tänään lukuvuoden ensimmäiseen yhteiseen aamunavaukseen, jonka teemana oli hyvän käyttätymisen kertauskurssi: reilupeli, sovelias puhe ja kunnioittava käytös. Näitä ja monia muita tärkeitä teemojahan olemme yhdessä työstäneet kuukausikampanjoin jo pari vuotta. Joten totutusti, ensin mietitään yhdessä, että mitä asia voi tarkoitta ja sitten pannaan aikuiset esittämään ja lapset havainnoimaan.

Otos yksi/reilupeli.  Yleisö hoksaa heti, että reilustapelistä ei tosiaan ole kyse, kun Marjo-opiskelija joutuu puolustamaan kiikkuvuoroaan synttärikutsun menettämisen uhallakin, eikä Katja-open hippapelikaveri jää muka ollenkaan kiinni ja lopulta vielä haluaa vaihtaa koko leikinkin.

Otos kaksi/sovelias puhe

-Kukka, ruoho, sateenkaari, pilvi!!!!!!

Täti karjuu naama punaisena Eero-rehtorille, joka on joutunut sanomaan hölmöilystä. Selvä homma tämäkin, eihän huutaminen ole soveliasta puhetta ja sanoilla oli varmasti paha tarkoitus, vaikka kuinka nättejä olivatkin. Ja entäs kun mukaan otetaan vielä sanaton kieli, kaikenmaailman sormimerkit ja mulkoilut.

-Ei saa puhua rumia

-Eikä vessasanoja

-Eikä näyttää keskaria

-Eikä lällätellä

-Mutta peukkua voi näyttää

-Paitsi jos näyttää alas

Kartalla ollaan. Kohti viimeisät koitosta siis.

Otos kolme/sovelias käytös. Tähänkin täti tarvitsee apua. Ensin koko koulun eteen jututettavaksi tulee Reetta-ope, jonka kanssa vaihtetaan kevyesti päivän kuulumisia, työkavereita kun ollaan. Sitten

-Hei kummit. Tulisiko joku avuksi? Tää ei oo paha.

Minuutin verran se vie, mutta kyllä vain kummien joukosta rohkea löytyy.

-Moi. Minä olen Heidi.

-Moi. Paavo

Vaihdetaan samalla kyynrpäätervehdys.

-Mites sun aamu on lähtenyt?

-Ihan hyvin

-Oliko teillä aamulla millainen sää?

-Ai mitä?

-Että satoiko vettä tai jotain?

-Ei

-Mitäs tunteja teillä on tänään?

-Tota…Liikuntaa ainakin.

-Kuule Paavo. Onko me ennen juteltu tälleen?

-Ei. Pihalla on joskus nähty.

Rennosti rullaa. Eipä siis turhaan anna koko koulu raikuvia abloodeja kummille, niin tyylillä hoitui molemminpuolinen kunnioittava jutustelu. Kiitos Paavo, tästä ei ISON esimerkki parane! Vielä tuumataan kuinka huomisesta eteenpäin aletaan värittää oman käyttäytymisen tikapuita ja lopuksi hypätään koko joukolla:

-Timolan reilupeli!!!! (*n.70)

Tästä se taas lähtee. Kiitos, koko mahtavalle porukalle, kun olette mukana!

 

Iltapäivällä eskarit tekevät vielä kynätehtäviä sarjoituksesta sekä puuhailevat omia hommia. Ja sekin käy ilmi, että ihan pienesti hermittaa, kun taas pitää mennä päiväkodin puolelle nukkariin.

-Eilenkin piti.

-Meillä on tällä viikolla teidän omat esiopetuspalaverit ja siksi tätä eskaria tarvitaan siihen.

-Mikä on palveri?

-Palaveri. Se on sellainen keskustelu, jossa jutellaan jokaisen eskarilaisen omista tärkeistä asioista.

-Milloin mulla on palveri?

-Sinun palaveri on huomenna.

-Entä mulla?

-Huomenna ovat kaikki loput palaverit.

-Onko sitten taas lukuleposet eskarilla?

-On. Perjantaina.

-Jee(* 4)

 

Valolla ja Ilolla Heidi

Ruokana kalapuikot, muusi ja salaatti

 

 

Ruokaraketti. Ai että siinä on ollut mukava projekti koko syyskuuksi. Ja miten hienoja kopiopaperikuvista tuleekaan, kun ne liimataan vasten mustaa ”avaruutta”. Sitten esille väriliidut

-Tää on Saturnus

-Voiko tehdä auringon?

-Tää on kuu

-Milloin nämä saa kotiin?

-Perjantaina. Mutta täällä olisi näitä tähtiä…

Lävistäjällä ruksutellut tähdet saavat aikaan oikein matikkabuumin, kun määriä ja hakukierroksia lasketaan sekä vertaillaan. Sitten vielä muutamat valotähdet läpireijityksenä  ja ripustuspahvin liimaus. Hienoja ovat!

-Ja arvatkaas mitä eskaviskat. Täällä oli niin huippuhieno työrauha, että minä annan teille papukaijamerkin. Kyllä. Ja vielä toisen siitä, että pienet saivat jumpata salissa ihan rauhassa.

Vau. Tuplamerkit, mutta ansiosta. Aamulla on näet tuumailtu, että katsomosta ei voi urkkia ja kurkkia niin, että pienten ryhmä, joka on muuten nimeltään Aurinkoiset, häiriintyy.

 

Ulkoilun lopuksi hiekkalaatikonlaidalle kokontuu jälleen lastenparlamentti. Puheenjohtaja kopauttaa kokouksen avatuksi ja lokakuun aiheeksi todetaan luonto. Mutta mikä se semmoinen luonto oikein on?

-Metsä

-Tää meidän ympärillä

Hienosti tiedetään myös, että luontoon kuuluvat kukat, kasvit, puut, eläimet, lehdet, sienet ja ötökät. Ja me ihmisetkin. Vaan mitäpä EskaViskat päättivät tiedon pohjalta lokakuun puuhiksi: eväsretki metsään / sieniretki / katsotaan koulun älytaululta ohjelma maatilasta / askarrellan jotain omaa luonnosta / pidetään pyöräilypäivä, jos ei sada lunta / kepparipäivä ja tehdään omat keppihevoset / possujumpataan. No jo vain on taas hilpeän hienoja ideoita koko kuukaudeksi ja varmasti lapsilähtöisesti ihan parasta superlaatua, kiitos!

 

Iltapäivällä eskareilla on puukäsityötä ja omat projektit etenevät mukavasti. Ja mukavaa on myös se, että jo puukässäluokan ovella törmätään tuttuihin,arvaattekos, no koulukummeihin tietysti. Ihan pikkuisen on pakko kikattaa, kun niin on jäänittävää. Ja miten hienosti 5.-6.luokan  isot pojat toimivat kysyessään eskareilta, mitä nämä puukässässä oikein nikkaroivat. Peukkua teille siitä!

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana makaronilaatikko ja punakaali/ananassalaatti

 

Voi ilo ja riemu. Aamupallottelulla se vihdoin tapahtuu: koko ryhmän itseohjautuva leikki. Silmät ilosta ymmyrkäisinä me aikuiset seuraamme, kuinka koko porukka touhuaa ja häärää salissa hyppynaruineen. Kuuluu ilonkiljauksia ja susikin ulvoo. Kun villipilli sitten lopulta viheltää

-Leikitäänkö tätä huomennakin?

-Joo

-Mikä leikki se oli?

-Semmoinen talitintti leikki.

-Jossa on susia.

-Tuo oli pikkutalitintti…

Innostus on ilmeinen ja kun vielä ulkoilullakin kaikille löytyy kaveria sekä tekemistä, niin ei ryhmästä voi muuta kuin olla ylpeä. Hyvä EskaViskat, kaveruus rules!

 

Mutta varsin hilpeää oli tänään päivän ohjelmakin, kun EskaViskalla vietettiin  6v synttärit, joissa taikalahjalista lähti ns. ihan lapasesta. Juttuhan meni näet niin, että synttärisankari taikuri Kultainen sai ensin lahjaksi kokonaan vihreän syksyn. Siis kokonaan.

-Vihreät pilvet

-Vihreät tiet

-Vihreä taivas

-Vihreää mannapuuroa

-Vihreää vettä!

Tuumaillaan, että olisipa muuten melkoisen outoa, jos yhtenä aamuna ihan kaikki olisi vihreää. Onneksi seuraavat lahjat tarjosivat väriä mm. karkkia, värikkäitä puulehtiä, yksisarvisia

-Sateenkaarenvärinen lentävä yksisarvinen

-Vau. Sillähän voisi lentää, vaikka Kiinaan.

-Tai Prismaan.

-Prismaan?

-Niin. Voisi käydä äidille kaupassa (iloista hilpeilyä)

Aivan mahtava idea, jollaisen vain lapsi voi keksiä. Saisikohan tästä kehiteltyä jonkin hyvän tarinan…EskaViskat ainakin saavat, taivaalta putoavine maitopurkkeineen.

 

Iltapäivällä eskareilla on vuorossa numero 4 tarina, jossa Tuhma Jussi antaa pilkkaajille pitkän nenän. Ja tarinan kylkiäisiksi jokainen  saa tehdä oman numero neljän jäätelötikusta. Tiks poikki vaan. Näyttää helpolta, mutta

-Miten nämä pitää

-Ei tästä tule mitään

-Kato näin

YYA:lla siitä selvitään ja pian ovat numerot valmiit ja paljetein koristeltu. Sitten on vuorossa omia hommia, joissa inostutaan mm. soittamaan ja leikkimään koulua. Mahtavaa! Ihan päivän loppuun otetaan kierros ”Mitä tiedät ystävästäni”-leikkiä ja sitten onkin jo aika taputella jälleen yksi eskaripäivä hoidetuksi.

-Enää 9 päivää syyslomaan

Totta. Lomatatti löytyi, joten siitähän sen helposti näkee. Hui miten aika rientääkään.

V&I kirjoittelee Heidi

Ruokana siskonmakkarakeitto, vatruska, juusto ja omena

On vaikea sanoin kuvata sitä iloa ja riemua, jonka sain työstää tänään auki eskareiden kanssa. Iloa, joka kiteytyi oman koulukummin saamiseen.

-Mun kummi on kiva!

-Minun kummit oli kanssa. Minä muistan jo nimet.

-Me otettiin kuva tabletista.

-Meidän kuvaan jäi Heidin hameenhelmat (iloista naurua)

-Me kuvattiin pippuria

-Milloin ne taas tulee?

-Sitten lokakuun kalenterinlehdellä.

-Höh. Miksi vasta sitten?

Tuumaillaan asiaa ja todetaan, että kummien pitää käydä sitä kouluakin.

-Miksi on vaan kummitunti? Miksi ei kummipäivä?

Takana on vain 45 minuuttia erilaista yhdessä hippastelua jumppasalissa sekä oman kummin kanssa toteutettu tablettikuvaustehtävä, mutta ajan vaikutus on valtava. Eskarit eivät ole kerta kaikkiaan pysyä nahoissaan. Ja kun ruokalaan mennessä törmätään pihalla Eero-rehtoriin, eskareilla on hänellekin asiaa

-Kiitos, kun saatiin kummit

-Kummit oli kivoja

-Ne oli silleen…fiksuja

-Mä tykkään mun kummista

”No niin, hyvä kun on mennyt hyvin”, rehtori myhäilee ja lupaa jopa harkita, josko kummit voisivat joskus olla vaikka sen ihan kokonaisen päivän kanssamme, esimerkiksi sitten keväällä, kun on se pyöräretki. OMG!

Ruokalassakin kummit ovat yhä mielessä

-Minä rupean koulukummiksi isona

-Niin minäkin

-Ja minä. Millon se on?

Keskustelu jatkuu ja tiskille päin vilkuillaan tuon tuosta, sillä isoja oppilaita odotetaan saapuviksi, melkein hartaudella

-Tuolla on mun kummi (ylpeä kuiskaus)

-Munkin. Se on tuolla kolmantena

-Viivahippa oli parasta

Iloisia hymyjä ja nyökkäyksiä vaihdetaan, on ne vaan tosi siistejä, meidän isot koulukummit. Ja vaikka päiväämme muutoin mahtui kirjastoautoa, omia hommia, , välkkää, aakkosjunaa, niin yksi asia on se, mikä jokaisen pitää saada iltapäivällä kertoa kotiin hakijalle ihan heti paikalla

-Me saatiin koulukummit!!

Joten. On SUUREN KIITOKSEN PAIKKA. Kiitos teille kummit, kun tulitte tänään luoksemme, avoimin mielin ja positiivisella asenteella. Että lähditte mukaan ja olitte isoja, jokainen omalla ainutlaatuisella tavallanne. Että autoitte ja rohkaisitte esimerkillänne, yhdessä tehden. Annoitte eskarille mahdollisuuden kokea tämän ainutkertaisen hetken, oman ensimmäisen ja niiiiiiiiiiiiiiin parhaan kummituntinsa, joka painaa muistojen kultaiseen kirjaan. Olen tosi ylpeä teistä kummit ja aion sanoa sen kaikille.

Valolla ja ilolla hyvää vkonloppua kaikille toivottaa   Heidi

Ruokana uunimakkara, porkkanainenmuusi ja salaatti

-Potku, heitto ja koppi

Siinä tiivistettynä tämän päivän jalkapalloturneet alkuharjoitukset. Ja kun keitokseen lisätään vielä kiloittain innostusta ja iloa sekä satanen lasissa vauhtia, niin johan alkaa vartissa olla hiki, aikuisillakin.

Vedetään siis välillä henkeä ja tehdään koko eskaviskan porukalla ihan uusi jännä juttu: värityskuuntelu. Veo Minnalla on nimittäin mukanaan kynätehtävä, jossa ohjeita pitää kuunnella tarkasti. Värejä ja asioita. Hitsin pimpula miten hienosti porukka keskittyy työhön!

-Minä annan nyt kyllä kolme sormea ihan jokaiselle. Mahtavaa eskaviskat!

Eikä Minna kehu yhtään vähempää. Olette te sitten epeleitä näissä opettelluasioissa. Hienoa!

Ja sitten kirmataan takaisin jalkapallon pariin. Ensin tietysti tarvitaat joukkueille nimet: Leppäkertut, Huuhkajat, Minionit ja Leijonat. Villipilli soi ja kahdella kentällä alkaa sellainen meno, ettei paremmasta väliä. Uusi vihellys ja vastustajat vaihtuvat. Ja taas mennään. Mahtavaa kannustaa, kun kaikki ovat pelissä täysillä mukana ja hyvällä mielellä!

-Nyt otetaan koko salin lopputurnaus. Miettikäähän joukkuenimet.

-Hiiret

-Lohikäärmeet

Hih, aikuisen mielikuva on heti, että nyt viedään hiiriä, vaan onko nimi enne?

-Jee! Me voitettiin. Hiiret voitti 1-0!!!!

Mutta ei tästäkään tule harmia, vaan yhdessä suurella ilolla kajautetaan loppuhyppy: Hiirilohikäärmehuuhkaja!!!!

 

Iltapäivällä eskarit tekevät hahmotustehtävän sekä puuhailevat omia hommia. Lopuksi luetaan vielä kirja hiljaisen ketun suuresta urotyöstä, joka onkin niin super jännittävä, että lukumerkillä on melkein pakko kiemurrella.

-Ne ei huomaa tuota karhua

-Sillä on unilelu kainolossa (hilpeä huomio alkaa naurattaa)

-Onkohan se Kettu Kepuli….

Kettu Kepuli. Totta. Sitä punahäntää ei ole tänä syksynä vielä näkynytkään.

-Kyllä se voisi tulla

-Ai jaa. Miksi?

-Kun se on niin hassu.

-Sinä olet se

-Enhän minä ole mikään kettu. Minähän olen Täti Lyytikäinen.

-Täti Lyytikäinen (hihitystä)

Niinpä.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana kasvissosekeitto, grahamlihapiirakka ja kurkku

Keskisormi. Se pompsahtaa käsittelyyn joka vuosi. Ja kieli, siis se joka on kiinni suussa.

-Osaako kieli näyttää itseään?

-No ei!(* monta)

-Se on ruma tapa

Tämä oli helppo. Sovitaan, että kieltä saa näyttää vain lääkärille ja silloinkin vain pyydettäessä.

-Mutta. Osaakos keskisormi näyttää itseään?

Ei, ei sekään.

-Hei. Milloinkas me näytetään peukkua?

-Kun joku on hyvä (peukku pompsahtaa pystyyn ilolla)

-Voi näyttää ihan kahta peukkua!

-Joo. Peukku on niin paras. Mutta. Miettikääs. Ei keskisormikaan varmasti halunnut olla mikään tuhmasormi, mutta aikuiset päätti silleen. Että sitä näytetään, kun haluaa lähettää toiselle pahaa mieltä. 

-Mun sisko aina näyttää keskaria

-Koululaiset näyttää sitä

-Ai. Minä en näytä. Mutta jos joku näyttää minulle keskisormea, niin arvatkaa mitä.

-No mitä?

-Minäpä näytän kerralla kaikki kymmenen. Tälleen.

Hilpeää!!! Kokeillaan. Ja monta kertaa. Just näin. Kyllähän sen eskaviskakin tajuaa, että kymmenen vastaan yksi on ihan selvä homma.

 

Päivän hommina siistimme koulunpihasta pajupuskan, josta jokainen saa Meidän metsässä  tehdä itselleen syyssiepparin rungon.

-Teetkö nelikulmion vai kolmion? 

Molempia väsätään ja rautalankaa kiristetään. Ja sitäkin tuumitaan, että mahtaako pajulla olla juurissaan varastossa sitä lehtivihreää, josta nousee uudet oksat ensi keväänä.

-Ja sitten pitää taas leikata

-Ja taas.

-Saako tähän laittaa koristeita?

-Joo. Tähän laitettaan muistoksi kaikki syksyn värikäs valo ja ilo.

-Saako tämän kotiin keväällä?

-Tämän saa kotiin jo silloin, kun lähdetään syyslomalle.

-Muista se lomatatti

Aivan! Tänään tosiaan piti ottaa käyttöön syyslomaan johtava ”lomakampa”, mutta voitteko uskoa, kaapista löytyi vain kesäloman aurinko, hiihtoloma suksija ja joululoman kuusi. Mihin ihmeeseen se tatti on joutunut…

 

Ruokailussa puolestaan tehdään havaintoja. Ensin Eero-rehtorin isot oppilaat tulevat linjastolle niin hiljaa, että eskaviskat ihmettelevät asiaa spontaanisti ääneen. Ruokailun lopulla eskarilainen puolestaan toteaa

-Eero-rehtori joutui neuvomaan, että voinappi ei kuulu biojätteisiin.

Havainto on tarkka ja saa Eeronkin hymyilemään: ”Niin, sitä pitää isojakin välillä neuvoa”. Ja onpa hänellä meille iloisia uutisiakin, saamme nimittäin peräti seitsemän koulukummia.

-Milloin?

-Perjantaina suunnistetaan yhdessä

-Kuka tulee kenelle

-Sitä pitää vielä vähän katsoa

-Jännittää!!!!!

Niin jännittääkin, ihan hillottömän iloisella tavalla.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana lohikiusaus ja punajuuri-omenasalaatti

 

Punaisia. Pieniä. Vihreitä. Karvaisia. Ja yksi valtava. Hedelmä. Eskaviskan hedelmäherkuttelu oli tänään täynnä yllätyksiä. Ensin tietysti täytyi kartoittaa maistelussa olevat hedelmät. Banaani, appelsiini ja meloni ovat helppoja, mutta päärynää pitää jo miettiä. Karvainen kiivi on taas helppo, mutta entäs tälläinen ihanan pehmoisen nukkapintainen.

-Persikka

Niin muuten on. Mutta. Minkäs värinen se on sisältä?

-Keltainen. (tästä ollaan yhtä mieltä ja aivan varmoja)

Siksi yllätys onkin melkoinen, kun sisusta on hennosti pinkki.

-Jee! Tämä on VARMASTI minun suosikkihedelmä!!!! 

Niin ja yksi hedelmä on kuulkaan peltinen.

-Ei. Kun se ananas on siellä purkin sisällä. (hihitystä)

Kymmenen hedelmää on tunnistettu, joten eikun omat nimet passiin ja maistelemaan.

-Minä en ole saanut vielä appelsiiniä

-Saanko tuota?

-Saako lisää?

-Minä haluan melonia

Meininki on iloisen inostunut, kuin karkkikaupassa konsanaan.

-Mutta näissä on vitaminejä. Paljon PALJON vitamiineja.

Niin on. Onpas hyvä, että meillä on lastenparlamentti, niin saatiin kokea tämäkin  terveellisen syyskuun makoisa herkuttelupäivä. Mutta mikä oli paras hedelmä? Loppuäänestyksessä pisteitä saa peräti viisi vaihtoehtoa, mutta selvän voiton vie neljällä äänellä: kiivi.

 

Iltapäivälllä eskareilla on puukäsityötä, jossa tänään kaikilla olikin vähän eri hommia. Se omissa projekteissa juuri onkin hyvää, että toisaalta pitää malttaa keskittyä omaan hommaan, mutta toisaalta kaveria voi auttaa, jos osaa. Ja niinkin voi käydä, että jokin tarvike on loppu, jolloin joutuu ottamaan välipuuhan

-Sinähän tykkäät joulusta?

-Joo

-Katsoppa. Tehdään tästä kaksi tonttua. Eli nyt pitää sahata tästä vinoon.

Ok. Homma selvä. Kaikki käy, kunhan saa nikkaroida. Pian jo puru pöllyää ja vanhasta tuolinjalasta syntyy jotain uutta. Kierrätys rules!

V&I kirjoittelee   Heidi

Ruokana porkkananapit, perunat, yrttikastike ja salaatti (Ja sitä pitää ihan ihmetellä, että kuinka ruoka maistui aivan superhyvin, vaikka hedelmiä oli herkuteltu juuri iso satsi. ”Ei olisi karkkien jälkeen maistunut”, epäilevät tädin pöydässä viskat.)

-Tervetuloa

Näin toivotti päivän synttärisankari ja kätteli jokaisen vieraansa kyynärpäällä. Tästä saavat alkaa juhlien juhlat! On korttia, onnittelulaulua ja aarrearkkua, ja ette kyllä ikinä arvaa millaisia taikalahjoja taikurille tänään annetaankaan

-Ruskea yksisarvinen

-Kultaisia taikasauvoja

-Kukkia

-Autorata

-Huvipuisto

jne.  Mielikuvituslahjat niin rulettavat! Kiitos jokaiselle vieraalle niistä.

 

Päivän pihapelinä ollaan piilosta. Etsijä alkaa laskea ja viuh vaan, porukka katoaa näkyvistä. Tai no, melkein,  osassa piiloista on näet hiukan ruuhkaa, joten hihat ja myssyt vilahtelevat ihan väkisin. Mutta mitä tuo nyt haittaa, kunhan kaikilla on hauskaa yhdessä!

Aivan. Siitä saammekin aasinsillan ruokailuun, jossa sattuu ei yhtään hauska pöljäys. Koulun Merja näet tulee kertomaan, että meidän porukasta on näytetty rumia käsimerkkejä ja kieltä koululaisille. OMG. Tämä meidän pitää kyllä selvitellä huomenna porukalla. Onneksi sentään lautaset tyhjenevät kaikilta ja jokainen pääsee värittämään ruokaraketista turbotähden.

-Enää viisi päivää

Totta. Hienosti laskettu. Raketeissa on ihan hirmuisesti nappuloita ja tulisuihkut kirjavanaan turbotähtiä. Kyllä on hieno lennättää ensiviikolla valmis raketti kotiin ihailtavaksi.

 

Eskareilla on iltapäivällä matikkahommia ja haltuun napataan lasinpuhaltajan numero kolmonen. Jonka tekeminen vaatiikin hiukan malttia.

-Mennään kolmen pisteen kautta. Kaari oikelle, pieni pakitus ja toimen kaari oikealle.

Nyt ei olekaan ihan yhtä helppoa, kuin vaikka ykköset, mutta ei kolmosista silti tule mitään taivaalta putoavia lokkejakaan. (viimevuoden eskareiden nimitys miten sattuu lenkottaville linkuroille)

Matikka saadaan tehtyä ja vuorossa ovat omat hommat, joissa tänään innostutaan rakentamaan geometrisiä kuvioita magneeteilla.  Myös viimeiset ”Minä osaan”-testailut saadaan hoidettua eli ensiviikolla päästään palaveeraamaan. Ai on kyllä huippu jännittävää kuulla, että mitä eskarit ja perheet tältä supervuodelta odottavat.

 

Valolla ja ilolla pähkäillen kirjoittelee  Heidi

Ruokana jauhelihakastike, perunat ja porkkanaraaste.

Eskarisyksyn alkuun latautuu aina paljon odotusta, niin lasten kuin aikuistenkin osalta. Kaveruudet, rutiinit, erilaiset oppimisympäristöt… Ja sitten yhtenä aamuna sitä vain huomataan, että hommahan on löytänyt tyylikkäästi tapansa ja uomansa.

-Tänään me aloitetaan ”Minä osaan”-testailut, joissa jokainen teistä pääsee vuorollaan tekemään tehtäviä ja näyttämään, että mitä kaikkea jo osaa ja mitä pitäisi opetella lisää.

Ja voi mahdoton, eskaritan osaavat jo vaikka mitä ja tehtävisät oma suosikki on helppo nimetä.

-Tää palapeli oli helppo

-Minä tykkäsin siitä kuvatehtävästä

-Vau. Milloin sinä olet oppinut kaikki kirjaimet?

-En tiiä (ilahtunut hämmennys on ilmeinen)

On monintavoin tärkeää, että jokainen lapsi pääsee rauhassa osoittamaan osaamistaan ja saa siitä palautetta. Ja hienoa hetkessä on myös se että samalla voidaan jutella muutenkin, oppimisasioita tai muusta.

-Milloin minä pääsen siihen kivaan juttuun?

Eskarit pääsevät ensin ja ensiviikolla on jo viskareillekin vuoroja. Ja väkisinkin herää tädille myös ajatus, että pitäisikö tällaista yksilö-tai pienryhmä hommaa olla tarjolla useamminkin…Kun siihen tänävuonna olisi ihan helposti toteutteva puitekin tarjolla. Asiaa pitää ihan tuumailla.

 

Muutoin superperjantaimme oli aika mukavan tavallinen: kirjastoauto, aakkosjunaan uusi matkustaja, U niinkuin uimari, omia hommia, ompelua jne. Näinhän se on mukava viikko päättää.

 

Valolla ja ilolla rentouttavaa viikonloppua kaikille toivottaa   Heidi

Ruokana ohrapuuro, mehukeitto, ruisleipä, kalkkunaleike ja kurkku

 

Torstai-aamuna on eskaviskan oma jumppasalivuoro ja jotta siitä saadaan kaikki irti, otetaan tila haltuun lentävällä lähdöllä. Ei siis edes aamunavausta, vaan aamupallottelusta suoraan koko porukan viipotukseen. Aluksi vähän muisti/liikejumppaa ja sitten on vuorossa vauvailu. Kyllä.

-Te kaikki olette joskus olleet pieniä vauvavempuloita

-No ei!!!

-Kyllä. Lähdetäänpäs kokeilemaan…

Mennään pyörien, ryömien, kontaten… mitä nyt väliin porisutetaan vähän noitapataa…ja sitten

-Tiedättekö. Meidän pitäisi päästä smurffimaahan, mutta sinne on mentävä neljän taikaportin kautta. Ja velho Gargamelin kissan tuijotuksesta selviten. Huuuuuuuiiiiii….

Salissa on hiirenhijaista, mutta ei mitään hätää, maltillisesti koko porukka selviää keskilinjan ylittämistä vaativasta tehtävästä. Jee!!!! Ja mitäs sitten tapahtuu…No mehän tupsahdamme keskelle smurffien formulakisoja!!! Ja siitähän meno sitten vasta yltyykin…. Hikeä pukkaa ja ilo on irti, eikä riidasra tai rähinästä ole tietoakaan. Mahtavaa eskaviskat!

Seuravaksi Sara ja muksut suuntaavat pihalle, jossa sade ja myrsky tekevät hivuttaen tuloaan. Täti taasen suuntaa koulunpuolelle tapaamaan 6.luokkalaisia. Eero-rehtorin kanssa on näet sovittu, että koulun isoimpia kutsutaan tämä vuonna koulukummin tehtävään, mutta vain jos siihen on itsellä halukkuutta. Siksi asia pitää selvittää. Vaihdetaan siis ensin huomenet ja selvitellään sitten oppilaiden omia ajatuksia kummeudesta sekä muistoja omista koulukummeista. Myös siitä on puhetta, mitä kummitoiminta tänä vuonna tulee pitämään sisällään, digiloikkailusta leivonnan kautta kevään pyöräretkeen.

-Ja hei. Teillä on aina kuuden vuoden etumatka eskareihin, joten jokainen teistä selviää ihan varmasti taitojen puolesta. Mutta se, että pystyykö olemaan hyvänä esimerkkinä ja haluaako auttaa pienempiä, se arvioi on jokaisen harkittava ja tehtävä itse. Se nimittäin on kaikkein tärkeintä minulle ja myös näiden pienten eskareiden vanhemmille. Kuten te kerroitte, tärkeät koulukummimuistot ovat muistissa vielä vuosien jälkeenkin.

Jokainen 6.luokkalainen saa siis mukaansa koulukummi-sopimuksen, jolla ilmoittaa, että ryhtyykö tähän tehtävään vai jättääkö sen väliin. Ja tietysti se käy allekirjoitettavana myös kotona, että omat vanhemmat ovat kartalla nuorensa ratkaisusta.

 

Iltapäivällä eskareiden kanssa tehdään kynähommia ja kuunnellaan, kuinka tuuli alkaa ujeltaa ulkona ja paukutella kattopeltejä. Ja omina hommina  innostutaan askartelemaan ja värittelemään.

-Onko huomenna superperjantai?

-Juu. Ja hei, pitää muistaa kysyä Pekalta sitä kivi-kirjaa (Viskarit ovat näet viimeaikoina innostuneet keräämään aarrekiviä pihalta, joiden tunnistukseen tarvitaan lisätietoa)

-Jatketaanko huomenna ompelua?

-Joo. Ensin otetaan aakkosjuna ja sitten voi jatkaa omia hommia.

– Eskarissa on kivaa.

-Ja lukuleposet on kivaa. Ei tarvitse nukkua.

Hih, hauskaa sinänsä, kun osa nykyisistä ekaluokkalaisista on toivonut juurikin sitä, että saisi ottaa edes pienet levot ruuan päälle..

 

V&I kirjoittelee Heidi

Ruokana perunalaatikko ja porkkanaraaste

 

 

Vuoden eka Ihan pihalla-päivä kunnon sadesäässä. Siitähän pitää tietysti ottaa kaikki ilo irti!

Ennen lähtöä on tuumailtu jokamiehenoikeutta koskien tulentekemistä metsään.

-Ei saa tehdä jonkun muun metsään

-Mutta me saadaan meidän metsään

-Niin ja meiltä pitää muiden sitten kysyä lupa

-Totta. Mutta saakos lapset sytyttää tulia?

-Ei

-Minä saan kotona

-Ai jaa. Yksinkö?

-Ei, ku saunan aikuisen kanssa.

-Minun veli on laittanut sormen tulenläpi, eikä sitä sattunut

Oi joi, se ei ole kovinkaan järkevää puuhaa se. Sovitaan siis, että tutkitaan tänään Meidän metsässä tulta.

-Ai oikeaa?

-Oikeaa.

Luontoluokassa tehdään siis koe kynttilällä ja kannellisella lasipurkilla. Mitä ennen on tuumailtu, että tuli tarvitsee palavaa ainetta, esimerkiksi puuta, sekä happea.

-Me hengitetään sitä!

Hyvin tiedetty. Otetaanpas muutama syvä raikas henkäys. Juuri näin, tätä tulikin tarvitsee palaakseen. Kynttilä siis lasipurkkiin ja sytytys, sitten kansi kiinni. Vie hetken

-Se sammui!

-Siltä loppui happi!

Aivan oikein. EskaViskoilla on hienosti tietoa, kuinka tulipalon sattuessa voisi toimia.

-Voi kaataa hiekkaa päälle, silloin loppuu happi ja se sammuu

-Sillon voi soittaa palomiehille

– Kaadetaan vettä päälle

Ja jos äidin soppa kärähtää pohjaan, niin kansi päälle.

-Tiedättekö, tähänkin on sanonta ”Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä”.

Siihen on hyvä lopetta ja jatkaa taas seuraavan kerran asian tutkimista. Vuorossa ovat siis omat hommat, mutta

-Katsokaa, Mörkö

Totta!Marjo on punaisessa sadeviitassaan ihan ilmiselvä pelotus Muumilaaksosta. Ja täti oranssissa sadeasussa tulikuumaa laavaa. Meitä on siis paras ipanoiden pinkoa pakoon tai pöksyt kärähtää, heh heh. Täältä tullaan… Ja mikä onkaan hauskempi päätös sade-päivälle, kuin kunnon  hyppelyt kuralammikoissa ja lopuksi suihkuun. Kyllä. Mikään ei toimi kuraisiin kampeisiin yhtä tehokkaasti ja hauskasti, kuin kunnon vesipesu puutarhaletkulla.

Mutta. Ruokalassa. Oh hoh, nyt sattuu huono homma. Hölmöilyn aloittaa koululainen, joka päätyy pyytämään viskarilta anteeksi suusta karanneita puheita, mutta voi itkun litku, ei mene kuin muutama minuutti ja sama ruma nimittely karkaa viskarilaisen suusta aivan toisesta koululaisesta. Ei auta, selvä anteeksipyynnön paikkahan se, vaikka yhtään ei huvittaisi. Tässä se nähtiin, että aina ei kannata matkia koululaisia, siinä asiassa meidän on jatkossa oltava super tarkkana.

 

Iltapäivällä eskarit maalaavat Rasalan-käärmeet ja puuhailevat omia hommia. Tai paremminkin

-Me katsotaan tätä ohjelmaa

5.-6.luokkalaisilla on salissa liikuntatunti Eero-rehtorin johdolla ja eskareista on jännittävää vakoilla, että mitä siellä tapahtuu. Mikä onkin hyvä juttu, sillä pianhan me saamme sieltä itsellemme koulukummit…

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana hernekeitto, ruisleipä ja juusto, letut&hillo

Huuuuuuuuuiiiii! Syyskuun lastenparlamenttihan päätti, että rakennetaan yhteinen kummitusjuna. Mitä ennen tietysti on syytä selvittää, että millaisia kummitusjunat oikein ovat sekä tutkailla tunteina pelkoa ja jännitystä. Kaiken varalta, vaikka ketään ei kuulemma kuitenkaan pelota.

-Kummitusjunissa on kaikkia semmoisia pelottavia asioita. Kummituksia.

-Siellä voi ola pahoja keijuja.

-Minun sisko sanoi kummitusjunassa sille noidalle, että ”Hei, mummo”, kun se luuli, että se on mummo. (Koko ryhmä helähtää iloiseen nauruun)

-Hassua. Mutta hei, tuo pelotus tärkeä juttu. Kun pelottaa. Mitä se oikein tarkoittaa?

-Pelottaa, jos kiipeää liian korkealle puolapuissa

-Voi pelottaa yöllä

-Kun on pimeää

-Minua pelotti, kun piti silä pyörällä ilman apurenkaita

-Huvipuistolaitteessa, kun se menee korkealle. Eikä voi tulla pois kesken.

-Totta. Tiedättekö, pelko on oikeasti tosi tärkeä juttu, vaikka se tuntuukin joskus pahalta. Kun sillä  aivot varoittaa meitä, että nyt ei ole hyvä ja turvallinen homma tämä, mitä aiot. Vaikka se liian korkealle kiipeäminen. Vaikka kyllä joskus tärkeä ja hyväkin juttu voi pelottaa, vaikka rokotus. Mutta mitä ihmettä sitten on se jännitys?

-Minua jännitti, kun tuli joulupukki

-Niin minuakin (*monta)

-Tuntuiko se jännitys hyvältä vai pahalta?

-Hyvältä! Ja sitten menin istumaan syliin.

-No entäs pakettien avaaminen, onko se pelottavaa vai jännittävää?

-Jännittävää!!!(*monta iloista)

Ok. Sovitaan vielä, että aikuiselle saa ja pitää kertoa  heti, jos kummitusjuna tuntuu tippaakaan pelottavalta. Ja sitten eikuin rakennuspuuhiin. Ja ette usko, kymmenessä minuutissa nukkari on muuttunut aika hurjaksi paikaksi. On tietysti juna, mutta myös luolia, tunneleita, hammaskeijujen linnoitus….ja tietysti taskulampuja ja ”pikapakojuna”, jos hämärä alkaa tuntua liian jännittävältä. Vielä lippuleimat kaikille käteen ja sitten junanpilli jo soi. It`s playtime!

Lähes tunnin koko ryhmä leikkii yhteisessä viitekehyksessä. On roolileikkijöitä, mukana matkustajia, tutkailijoita, mutta ennen kaikkea, jokaisella on paikkansa kokonaisuudessa. Ihan jokaisella.

-Apua!!!Heidi on krokotiili!!!

Hih, juurikin näin, hyvässä leikissä aikuisetkin roolitetaan luonnostaan mukaan.

-Vai niin. Räyh sitten teile, mitenkäs minä pääsen kömpimään tämän junan kyytiin…häntä mokoma juuttuu….

-Apua! Se tulee!!!! (riemastunutta kiljahtelua)

Kuinka hilpeän rentouttavaa yhdessä leikkimen onkaan, suosittelen meille kaikille aikuisillekin.

 

Iltapäivällä eskareilla on puukäsityötä, jossa yhä toimitaan suunnitelmien parissa. Mietitään ensin, että onko omasta laatikosta tulossa neliö vai nelikulmio ja sitten hahmotellaan ja mitataan mittoja valmiita laatikoita hyödyntäen.

-Mun on 30*30

-Mun on 18*18

-Miten korkean tästä laidasta voi tehdä?

-Hei. Tulkaas mukaan. Nyt on aika kurkistaa rompalaatikkoon. Mutta muistathan, että tälle puolelle ovea saa mennä vain aikuisen kanssa.

-Joo. Kun on ne koneet.

Miten hyödyllinen rompalaatikko, eli koululaisten hylkypuulaatikko, suunnittelullemme onkaan. Sieltä voi näet kerätä helposti eri kokoisia ja paksuisia palasia, joita mallailla suoraan oman pohjan päälle.

-Minä otan tämän…ja sitten minä mittaan. Tämä on 9.

Niin muuten on. Hienoa! Ja siitä se homma taas ensiviikolla etenee.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana tonnikalapasta ja salaatti

Musiikkia voi lukea. Juu, näin me tänään totesimme EskaViskassa, kun tutkiskelimme taa/titi/tauko merkkejä. Ja nuotteja voi soittaa, hienosti sujuu, taputtaen ja soittimin.

-Saako tuoda joskus oman huuliharpun?

Idea on hyvä, mutta dääm, kun on se tavaroidentuontikielto päällä.

-Voi tulla niitä pöpöjä

Totta, siksihän meidän huilut ja muut ovat pois pelistä. Mutta ei korona kestä ikuisesti, joten sovitaan, että heti, kun voi, niin pidetään oman soitimen päivä. Tehdään oikein EskaViskaorkesteri!

-Mutta minä en voi tuoda. Kun se on niin iso. Piano.

Hih, totta, se voisi olla aika hankala saada meidän rappusia ylös. Aihe kuitenkin kiehtoo ja siitähän se sitten syntyy

-Minun isä soittaa klarinettia

Vau. Aika superhienoa.

-Mikä on klarinetti?

-Se pitää koota. Se on sellaisessa salkussa.

-Kuule. Entäs, jos kysytän, että soittaisiko sinun isä meille joskus?

-Joo

-Joo!!(*monta)

Ja voi ilo&riemu, asiaa iltapäivällä kysyessämme ao. isä-ihminen lupautuu muitta mutkitta. Että meillä on mahtavia perheitä Timolassa!

 

Iltapäivällä eskarit ottavat haltuun numero kakkosen, jonka tarinan kertoo pilvikeiju Pim, jolle sen kirjoittaminen on kertakaikkisen kenkkua. Onneksi apuun rientää pohjantuuli, joka keksii käyttää apuna kompassia. Keijuthan näet ovat hyvin taitavia lentämään ja suunnistamaan. Ja johan alkaa sujua.

-Ensin koilliseen, sitten loivasti kaartaen lounaaseen ja lopuksi tiukasti itään

-Vau!

-Kato!

Liitutaulu on pian aivan täynnä upeita kakkosia. Ja yhtä hienosti sujuu myös kynähommana kirjaan.

-Minä en osannut ennen. Nyt osaan.

Sanokoon kuka mitä tahansa, mutta sadutus rules.

 

Loput iltapäivä käytetään omiin hommiin ja lukuleposilla aloitetaan iki-ihana Piilomaan pikkuaasi. Ollaan juri siirtymässä päiväkodin puolelle, kun yksi eskareista toteaa

-Oli hieno päivä

-Niin oli. Kyllä pitää papukaija-merkki antaa.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana jauhelihakastike, rakettispagetti ja salaatti

 

Superperjantai käynnistyi kirjatoautolta, jossa lainaaminen sujuu jo rutiinilla. Mukava oli myös huomata, kuinka eskarit alkavat kiinnostua itselle mieluisien kirjojen löytämisestä hyllyistä itse.

-Missä on Prinsessa Pikkiriikit?

-Onko täällä askartelukirjoja?

-Oisko sellaisia helppoja lyhyitä kirjoja. Minä haluun oppia lukemaan?

-Onko tämä Pikkiriikki?

-Ei. Se on prinsessa Rämäpää.

Sama kai se, prinsessa kuin prinsessa, kunhan kruunuja ja pitsiä piisaa, heh heh.

 

Seuraavaksi startataan aakkosjuna, jonka kyytiin hyppäsi tänään I niinkuin ilves. Laulellaan siis aakkoslaulut, haetaan kirjain suusta ja hoidetaan taulu-ja kynähommat. Ja luetaan: AI / AI? / AI! Ilmassa on suurta oivalluksen ja innostuksen väreilyä. Tästä se lähtee.

Ennen ruokailua pelataan vielä koko porukalla hauskaa Quickly-peliä, jossa pitää sekä muistaa, äännellä, että olla nopea. Ja hih, sellainen on innostus, että kukkokiekuu kuulostaa välillä ihan hiireltä ja mekkala on muutoinkin melkoinen. Kerrankin ihan luvalla. Hilpeää!

Iltapäivä on sitten pyhitetty omille hommille, joissa tänään vihdoin päästään ompelemaan. Tai oikeastaan aloitetaan ensin kaavoittamaan mekko barbille ja sitten leikataan & ommellaan.

-Tästä tulee hassu
-Pitikö tästä nyt pujottaa?
-Milloinka saa koristella?
Innostus on ilmiselvä ja aika mokoma loppuu ihan kesken.
-Saako ensiviikolla ommella myös uuden, jos kerkee tehdä tän?
-Voiko tehdä housut?
Sovitaan, että kaikki ompelu on sallittua.
-Minä pyydän joululahjaksi monta palaa kangasta.
-Niin, kotona voi ommella, jos saa.

Kivasta päivästä eskareita kiittää

V&I  Heidi

Ruokana kaalilaatikko (maistui muksuille superhyvin!) porkkanaraaste ja puolukkahillo

Aamupallottelu jäi tänään väliin, koska saliin on rakentumassa nukketeatterin lavastus. Ei haittaa, sillä mekin pääsemme saliin katsomaan esitystä, yhdessä koululaisten kanssa. Ekan kerran tänä syksynä. Ja sitä paitsi, katsomostahan on hauska vakoilla salaa jumppasalin tapahtumia. Jännitys tiivistyy minuutti minuutilta. Vihdoin kello tulee yhdeksän ja jono kulkee kauniista läpi salin ja asettuu eturivin paikkamerkeille istumaan. Saliin alkaa tulvia koululaisia.

Kansanraamattuseuran nukketeatteri Sananjalkasta on tultu esittämän meille tarina Harmandiasta, valtakunnasta, jossa VÄ-RIT ovat kiellettyjä. ”Minä olen nuketteja” esittäytyy Mikko Piiroinen ja vetää mustan hupparinhupun päähänsä ja samanväriset työkasineet käteen: ”Jotkut sanovat, että näytän ihan rosvolta” hän jatkaa ja saa tirskahtelevan yleisön heti mukaansa. Toivotetaan vielä hyvät huomenet puolin ja toisin, sitten on aika aloittaa.

Tarina kertoo kauniisti ja lapsentajuisesti erilaisuudesta ja sen  hyväksymisestä ja se on koottu taitavasti mukailemaan nykypäivän lasten arkea, alkaen Toivo- vaarin ja Eetu-pojan keskustelusta koskien älypuhelimen käyttöä, salibandyä ja kokkikerhoa, mutta kuvaten samalla vaikeutta olla ja kasvaa rauhassa, omana itsenään. Toteutuksessa puolestaan uskalletaan luottaa äänien, värien ja liikkeen kokonaisuuteen, joilla yleisö kutsutaan mukaan jakamaan hetki ja saavuttamaan oivallus. Ja viimeisenpäälle huolitellut nuket ja lavastus, ne saavat meidän joukon huokaamaan haltioituneina. Upea kulttuurielämys, kiitos kun saimme olla osana sitä!

Mutta mitäpä tuumasivat asiantuntijat eli EskaViskat.

-Se pöllö oli paras

-Se prinsessa. Aattele, jos se olisi ollut keltainen.

-Tai pinkki!

-Miksi sillä miehellä oli hanskat?

-Ehkä, ettei tule pöpöjä

-Niin tai ne nuket liukastu ja putoa

-Tai mene likaisiksi

-Miksi se halusi esittää sitä tarinaa?

-Jaa. En tiedä varmaksi, mutta hänhän kertoi olevansa nukettaja. Se on ammatti. Hän varmaan tykkää esiintyä nukkejen kanssa.

-Minusta se Kirjo oli paras. Koska se tukka.

-Se pöllö oli varmasti Bertan sukulainen.

-Ehkä kummi (hihitystä)

Tarina viipyilee lasten mielissä pitkin päivää ja siihen tuntuu löytyvän aina vain uusia ulottuvuuksia.

-Miksi siinä ei ollut kuningatarta?

-Jaa, se käsikirjoitus oli nyt tällainen.

-Sillä Kirjolla ei ollut äitiä.

-Sillä toisella ei ollut ketään. Tai vaan se vaari.

Totta. Tuumitaan siis hetki vaihtoehtoja ja päädytään lopulta siihen, että äidit ja kuningattaret saattavat olla toisessa tarinassa. Kun kaikki ei mahdu yhteen juttuun.

-Siitä tulisi liian pitkä. Minä jo melkein nukahdin.

Myös laulunsanoja tapaillaan ja muistoksi saadut postikortit ovat arvokkaita aarteita. Niin ja sehän vielä pitää tietysti mainita, että arvatkaapa kuka kehui EskaViskoja hienosta jaksamisesta ja maltista salissa. Eero-rehtori. Vähän hei siistiä!

 

Iltapäivällä eskareilla on vuorossa KPT-piirrostarkkailu, joka tehdään yhdessä VEO Minnan kanssa, koulunpuolella. ”Kuuntelet rauhassa ohjeen ja teet sen mukaan” Minna ohjeistaa ja sitten piirretään. Vie reilun viisitoista minuuttia, sitten kynät saa laskea paperille.

-Oli vähän vaikeeta

-Kivaa

-En osannut

-Jännittikö ketään?

-Ei!(*kaikki)

Hyvä. Tästä me jatkamme harjoituksia eteenpäin.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana jauhelihakeitto, sämpylä ja kurkku

 

 

Vau. Aika mielenkiintoisia ideoita ja ajatuksia EskaViskoilla tänään. Heti aamulla pohdinta starttaa hansikkaanvuoresta. Tai siis siitä, että miksi se on vuori. Kun tulivuorikin on vuori.

-Onko Suomessa tulivuoria?

-On

-Minä en kyllä tiedä. Pitää selvittää. Mutta meteoriitin tekemä iso monttu kyllä on. Sen tiedän.

-Norjassa on vuoria. (nämä on ihan nähty)

-Onko Ruotsissa?

-Jaa. On vissiin, mutta onko tulivuoria…Sekin pitää selvittää.

 

Ja seuraavaksi

-Onko tämä spagadi vai spiraali?

Tädin käsitys on eri kuin kysyjän, joten tarkistetaan wikipediasta.

 

Ja seuraava tilanne

-Heidi, i see you

-Jaahas. Sitä on opeteltu englantia. Mutta. I hear you

-Mitä se tarkoittaa?

-Että minä kuulen sinut

Ja siitähän se sitten mopo lähtee keulimaan, niin että pian koko porukka ketjuttaa lauseita, satanen lasissa. Hilpeää! Oppiminen rules.

 

Ihan pihalla-päivän hommana Meidän metsässä on luontonuottihavainnointia, mutta

-Hei. Miksi tää on täällä?

-Ja kuka on rikkonut tän?

Oi joi. Taas ovat puupino ja Pömpeli ottaneet ”damagea”, kun trukkilavat on mätelty hujan hajan ja sahapukkikin lojuu taivasalla. Ovi on auki jasiitä puuttuu palanen.

-Varmaan isot koululaiset

-Tai mopopojat

-Miksi ne rikkoo kaikki meidän jutut?

Pienen ihmisen sanat viiltävät syvältä, eivätkä aikuisten selitykset ajattelemattomuudesta tai ehkä jopa kateudesta ota tuulta alleen. Meidän metsä kun on niin rakas, ei sitä saa kohdella huonosti.

-Niiltä pitäisi kanssa rikkoa jotain

-Niin pitäis!

Oi joi. Kosto, se sitten on nopea ratkaisu ihmismielelle.

-Mutta. Jos me rikotaan jotain muuta muualta, tuleeko tämä meidän metsä kuntoon?

-Ei

-Ei niin. Minusta olisi kyllä parempi, että tulisivat siivoamaan jälkensä.

Epäreilua se on. Silti. Pienten harmitus on kova. Sovitaan, että otetaan hetki omia hommia ja aikuiset korjaavat mitä korjattavissa on. Porukka hajaantuu suunnilleen. Mutta leikki ei vaan lähde. VilliPilli soi.

-Hei.Tulkaas luontoluokkaan, niin mietitään se sala-aine juttu.

Pihlajantaimi toimii mitä parhaana opetusalustana ja hups, sinne se murhe unohtuu, lehtivihreän ja metsänuottiavainten havainnointiin. Ja kun ne hommat on tehty, hih, leikit lähteävät liikkelle, ihan itsestään. Jatkuen ilolla aina syömäänlähtöön asti.

-Ja mennessä saatte laittaa sen omat piirrokset siihen linnun kiveen. Jos haluaa.

-Minä teen sydämen.

-Minä tähden

-Voiko tehdä ruusun?

-Voi. Ihan mitä sinä haluat.

– Minä laitan sen linnun nimen.

-Hei, mietitään. Tästä meinasi tulla jo viimeksi harmitus. Kun kukaan ei voi omia lintua itselleen. Ja siksi sovittiin, että annetan sen olla vaan ihan LINTU.

-Minä piirrän sitten mönkkärillä ajavan linnun

-Se sopii hyvin, hieno idea.

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana broilerkastike, ohrahelmet ja salaatti

 

EskaViskareilla oli läksynä tuoda mukanaan kivi, joka on suurempi kuin oma nyrkki, mutta pienempi kuin kaksi aikuisen nyrkkiä.

-Olettepa löytäneet hienoja. Ja tiedättekö, ne on kaikki joskus olleet osa vuorta.

-Mitä???

Kiviä katsotaan ihan uusin silmin. Niitä vertaillaan: värit, rösöt ja siloisuudet, eikä yksikään kivi ole samanlainen.

-Tämä on kyllä varmasti siitä meidän kotivuoresta irronnut.

On se mahdollista. Myös se tiedetään, että kalliota murskataan hiekaksi.

-Tuleeko tästä se tuplapöllö?

Kyllä, sepä juuri. Lastenparlamenttihan päätti, että pitää tehdä lisää pöllöjä, joten eikun toimeksi. Huopaa, liimaa, maalia, lankoja, luovuutta…

-Tämä nukkuu. Ja se hautoo.

-Voiko nämä siivet laittaa näin?

-Miten tämä nokka piti?

-Kato tälleen, niinkuin Nuuskamuikkusen hattu.

-Tää taitaa olla vähän äkänen (hihitystä)

Pöydässä vallitsee touhu ja tohina, kun jokainen luo omaa teostaan. Mutta silti maltilla ohjeet kuunnellen. Ja valmista alkaa tulla. Johan ovat veikeitä.

-Saako tämän sitten keväällä kotiin?

-Tämän saa jouluun mennessä.

-Jee!!!!

 

Ulkolulla otetaan eilen sovitusti tuplapihapelit, joiksi enemmistö äänestää banaanihipan ja töpselihipan. Karrataan säännöt ja sitten eikun hipulat vinkumaan. Ja hei, aika hienoa, hipantehtävään vapaaehtisesti uskaltautuu ihan uusia ipanoita. Peukut teille!

 

Iltapäivällä eskareilla on edessään hiukan erilainen puukässä, koska geolaudat ovat valmiit. Nyt pitää alkaa suunnitella omaa projektia.

-Mutta sitä ennen tarvitsen vähän purkuapua.

Päiväkodin sisäportti on aikojen saatossa hajonnut atomeiksi, joten siitä pitää kasata täysin uusi versio. Ja mikä onkaan parempi tapa opetella erottamaan naulat, ruuvit ja pultit&mutterit, kuin jonkin asian purkaminen. Kappaleet siis kiinni höyläpenkkiin ja ruuvimaisseleitä kehiin.

-Mihin päin tätä pitää vääntä?

-Hyvä kysymys. Siihenkin on sanonta: Myötäpäivään myllyt pyörii, vastapäivään veivit aukee. Eli kellonsuuntaan kiristetään ja omaan napaan päin löysytetään.

Sitkeästi eskarit tekevät työtä ja niin vain portti saadaan puretuksi. Kiitos ahkeruudesta!

-Minä en keksi mitään

-Voiko tehdä sellaisen pienen laatikon?

-Voi. Millaisen laatikon ajattelit?

-Sellaisen johon geolauta mahtuu.

-Tuleeko siihen kantta?

-Öööööö

Sovitaan, että isolle paperille toteutettavaa suunnittelua jatketaan iltapäivisin eskarilla. Että ehtii rauhassa miettiä ja ajatella.

-Maltti on valttia.

Juurikin niin.

 

V&i kirjoittelee  Heidi

Ruokana pulletpasta ja salaatti

Päiväkoti, mikä hilpeä keräilyerä eri-ikäisiä viipottajia se onkaan. Timolan päiväkodissa on muodostunut jo peninteeksi, että joka kuukauden ensimmäisenä maanataina vietetään kuukausikemut, joissa kokoonnutaan yhdessä koko porukalla puuhaamaan jotain kivaa.

-Tervetuloa tarinatunneliin

Jännää. Nukkarin ovelta pitää sukeltaa putken kautta omalle istumamerkille. Sitten on vuorossa tarina Albert prinssistä, joka on varsinainen kuningas Ei. Pitää nousta/ Ei. Pue päälle/EI. Syöppä aamupala/EI. Ei. Ei ja aina vain EI. Onneksi apua saadaan vanhalta ja viisaalta kilpikonna Klarissalta ja niin Albertista kasvaa aikanaan oikein kelpo kuningas Joo.

-Hitsin pimpula miten hienosti jaksoitte kuunnella. Mutta kuulkaa, tämä kuningas supattaa nyt jotain….Mitä…joo…okein. Hei, meidän pitäisi näyttää, että mekin osataan tämä Joo ja Ei juttu.

No sehän sopii. Sovitaan siis, että liikutaan tilassa ja kun kuulee ohjeen, miettii, että onko se joo eli vihreä vai ei eli punainen ja sopivalle värille varpaat parkkiin.

-Saa leikkiä kaikkien kanssa/saa kaivaa nenää/ saa leikkiä ruualla/saa juosta sisällä/saa leikkiä leluilla/saa heittää hiekkaa….

Kuinka hauskaa onkaan hyppiä, hiipiä, pyöriä, juosta paikallaan ja parkkeerata varpaita välissä. Ja tuumailla samalla sekä auttaa pienempiä.

-Nyt kyllä sujui niin hienosti, että teidät kaikki pitää lyödä ritariksi. Kuningas Joon apulaisiksi, jotka pitävät huolta, että täällä meidän päiväkodilla kaikki sujuu.

Ja niin tehdään. Oikein rintamerkkien kera.

 

Mutta oli meillä jo ennen kemujakin aika jännä juttu, viskareiden kanssa. Heillä nimittäin oli ensimmäinen, ja kovasti odotettu, kynähommatuokio. Vihkojenkannet avataan ja tehtävä liimataan paikalleen. Oma kuva onnistuu mukavasti, mutta

-Tässä lukee ikä. Mikähän on ikä?

Jaa. Hetken vie asian tuumailu, mutta sitten syttyy lamppu

-Se on niinkuin montako vuotta!

-Minä en osaa tehdä viitosta

-Minä autan. Katsoppa tänne taululle. Tehdään ensin selkä, sitten köllykkä maha ja viimeiseksi lippa

Vau. Kyllääpä piirtyy hienoja viitosia paperille. Hyvä viskarit, iso peukku teille!

 

Eskaritkin tekevät iltapäivällä matikkaa, kun tutkailussa ovat lukujonot. Matikkajunissa on näet paljon vaunuja, mutta osasta on pudonneet numerot pois. Pitää siis päätellä ja laskea. Hienosti sujuu ja hyvällä työrauhalla.

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana sei/lohikeitto, ruisleipä, maksamakkara ja mandariini

Nyt se on paljastettu. Kirjastoauton Pekka on Leppävirran salainen agentti, mutta älkää vaan kertoko kellekään. Hys Hys. Eskarit nimittäin saivat asian selville aamulla, ihan vahingossa. Kas ensin auton ulko-ovi ei avautunut ja kävi ilmi, että Pekalla on siihen sähköinenavain, sisäpuolella. Seuraavaksi paljastus osui puolestaan lainaushetkeen, kun täti oli jutellut hetkeä aikaisemmin auton perällä eskareille, että meidän pitää varata eräs kirja, niin tiskillä Pekka toteaa: ”Minä varasin sen jo. Minä vähän salakuuntelin teitä”. OMG! Ja ei kaksi ilman kolmatta, arvatkaapa mikä on Pekan oman kirjastokortin numerosarjan loppuosa? 007

-Pekka on salainen agentti

Lainausvuorollen saapuvat 5.-6-luokkalaiset hiukan ihmettelevät, mutta pakkohan se on uskoa, niin vakuuttavien nyökäysten kera tieto kerrotaan. Legenda on syntynyt. Hih.

 

Päivän hommina startataan aakkosjuna, jonka vaunuihin aletaan kerätä matkustajia. Eikä se ole kevyttä hommaa ollenkaan. Pitää lurauttaa ensin aakkoslaulu, sitten etsitään suussa piileksiviä kirjaimia peilin avulla, sitten asutetaan aakkostalo, tehdään tauluhommat ja lopuksi vielä kynähomma omaan kirjaan.

-Oli kivaa

-Aika helppoa

-En osaa

Jokainen starttailee tälle reissulle omalta asemaltaan, mutta se ei menoa haittaa ollenkaan, vaan homma puksuttaa tyylillä eteenpäin.

Muutoin päivä painottuu omiin hommiin: salissa pompitaan isolle patjalle lavalta, eskarilla pyörii askartelupaja torttujen kimpussa, joku leikkii, toinen  taas haluaa lautapelata. Niin ja luetaanhan me tietysti myös OnniOpus ”Nalleallergia” ja saadaan Lukutoukalle ensimmäiset varpaat.

Eli tiivistäen, touhukas superperjantai. Ja ensiviikolla jatkuu.

V&I  Heidi

Ruokana kalapihvit, pinaattiperunamuusi ja omena/purjo/punajuurisalaatti

Lapsen tapa ajatella. Kuinka kauniisti elämän suuret kysymykset kohtaava se onkaan. Aamun Ihan Pihalla-päivän hurjan hilpeä aarrejahti Meidän metsässä on meneillään, kun äkkiä

-Täällä on kuollut lintu!

Alle minuutissa jokainen lapsi on saavuttanut suuren männyn, jonka juurella lintu lepää.

-Voi (ääni soi surua)

-Se on kuollut

-Mikähän sille on käynyt?

-Se on ehkä lentänyt tähän aitaan

-Tai sitten se on pudonnut tuolta puusta

-Se on ehkä emo

-Sillä ei ole päätä

-On. Odottakaas, minä siirrän tällä oksalla tälleen varovasti.

Hienosti lapset ovat muistaneet, ettei kuolleisiin eläimiin pidä koskea. Hetki on jotenkin pohdiskelevan hauras

-Otetaan siitä kuva muistitikulle

-Joo. Minunkin.

-Otetaan vaan. Vaikka kaikille.

-Haudataan se

-Joo! (monta)

-Ja kirjoitetaan kiveen nimi

Puun juurella on tosiaan iso luonnonkivi.

-Ja siihen voi piirtää kuvan, että se oli lintu

-Ja kepeistä voi tehdä ristin ja sitoa heinillä

Sovitaan, että lapset saavat jatkaa hetken aarteiden etsintää, kun aikuiset hakevat välineet haudan kaivamista varten. Ja sitten voidaan haudata lintu. Kaikki saavat olla mukana, mutta ei ole pakko. Huis, sinne ipanat häviävät ja pian kaikuvat taas iloiset kiljaukset metsän puissa.

Villipilli viheltää ja heti on joukko paikalla. Lintu laitetaan kuoppaan ja peitellään. Sitten vielä suuri kivi päälle.

-Kaikki mikä syntyy, kuolee joskus. Elämä on sellaista.

-Se menee tuonne jonnekin kauas. Pilviin.

-Mutta enkeli ei voi hakea sitä taivaaseen, jos kivi on päällä.

-Miten sinne voi nähdä?

-Korkealta näkee aina kauas

-Tuo kiviasia on tärkeä, mutta kivi on tässä linnun suojana. Kun on tällainen metsähauta. Sopiiko?

-Nuo kivet käy tuolleen yhteen.

-Kyllä se enkeli sen saa

Ok. Ilmapiiri on vielä hetken pohdiskeleva, sitten on aika mennä. Me yhdessä olemme tälle asialle tehneet voitavamme.

-Hei hei lintu

 

Vielä ehditään palata hetkeksi omien leikkien pariin ja sitten suuntaillaan syömään.

-Mitähän on ruokana?

-Hirveä nälkä

-Tuleekohan mulle tänään turbotähti?!

Maailma jatkaa mataamistaan. Niinhän se aina.

 

Iltapäivällä eskarit tekevät rästitehtäviä ja puuhailevat omiahommia. Ihan lopuksi ehditään vielä lukea kirja hurjista hampaista ja koska se on eskareiden kolmas yhteislukukirja, on aika arpoa ensimmäinen OnniOpus vuoro.

-Sekoitan sekoitan sekoita…

Sekoituslaulun säestyksellä purkista nousee ensimmäisen onnekkaan nimi. Hän saa tuoda kotoa oman kirjan luettavaksi.

-Saako kaikki?

Kyllä. Jokainen vuorollaan ja varmasti useamman kerran.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana lihapullakastike, perunat ja porkkanaraaste

 

Joskus tulee tilanteita, että päivä pitää humpsauttaa ihan nurin kurin ja heikun keikun. Niin kävi tänään, kun tädin piti lentää luurit päässä linjoja pitkin Helsinkiin, katsomuskasvatuksen seminaariin. Mutta seurasiko siitä EskaViskoille ongelma? No ei todellakaan! He ja Sara&Marjo hoitelivat päivän levyraadin ja arkipuuhat mallikkaasti. ”Ihan meni isolla peukulla” Sara toteaa iltapäivällä ja iloisen ylpeitä ovat ipanat itsekkin. Ja Marjo vasta porukkaa kehuukin, hienosta maltista ja toimimisesta. Myös levyraati on ollut selvästi mieluinen.

-Pikku Papun orkesteri ja Robinin Frontside Ollie voitti.

Tasatulos 25 pisteellä. Mutta hyvin ovat pärjänneet muutkin, sillä alle 20 pisteen ei ole jäänyt yksikään kappale.

-Tuu katsomaan

Vau. Siinä se nyt on. Eka oma turbotähti. Eteisen ruokaraketit kertovat, että homma on tänään tosiaan toiminut, niin tiuhaan loistaa kimallusta rakettien peräliekeissä.

-Mitäs muuta te tänään teitte?

-Leikittiin

-Oli pihapeli. Peiliä.

-Tämä oli minusta kyllä hoitopäivä, eikä eskaripäivä.

Aivan. Tästä tosiaan oli käyty keskustelua päivällä, että muuttuuko päivä hoidoksi, jos toiminta toteutuu fyysisesti  päiväkodin puolella.

-Mutta hei. Huomenna ollaan taas Ihan pihalla Meidän metsässä ja iltapäivä eskarilla. Kyllä kai tälläiset vaihtelupäivät aina silloin tällöin matkaan mahtuu. Eikö?

-No joo (vastauksen vakuutavuus on kyllä pikkuisen heikko, johtuneeko huonosta myyntipuheesta vai mistä, heh heh)

 

V&I kirjoittelee  Heidi

-Tänään me tavataan jokamies. Joo o. Tavataan tavataan.  Sillä meillä jokaisella suomalaisella on jokamiehenoikeus.

-Mutta ei me olla miehiä. (hämentynyt huomautus)

-Ei tyttö voi olla mies

-Aivan. Mutta jokamiehenoikeus on sinulla ja sinulla ja sinulla….ja minulla myös.

Ja hyvä niin. Mikä ilo ja riemu metsä onkaan tutkimuskohteena. Ihan loputtomasti nähtävää ja ihmeteltävää. Ja miten mainio motorinen temppiratakin maasto on vaihtelevuudessaan. Kuljetaan siis läpi Meidän metsän, mennään portaat alas ja ylitetään peikkosilta. Ja sitten voidaan astua Muuhun metsään. Kun meillä on se oikeus, lupa kulkea kaikissa metsissä.

-Tuu kattoon!!!

-Mikä tämä on?

-Täällä on sieni.

Huudahduksia kiirii sieltä ja täältä. Eikä kaikkia löytöjä osata edes tunnistaa, joten napataan niistä kuvia tabletilla, etä voidaan myöhemmin eskaviskalla etsiä lisäselvennystä. Myös viimevuoden eskareiden omaan paikkaansa ripustama luontoikkuna löydetään ja tunnistetaan

-Se on täällä. Se on hajonnut!

-Mitähän tälle on käynyt?

-Siihen on ehkä törmännyt hirvi

-Tai. Joku on juossut pakoon jotain petoa ja sitten se on osunut siihen. Ja sitten. Niin.

-Ei, kun tuuli on sen särkenyt.

Paha sanoa, kun kaikki selitykset ovat niin hyviä. Kaivetaan siis pinkkiä jesaria repusta ja kursitaan kehys kasaan. Helppo nakki. Sitten tarvitaan vielä sopiva uusi ripustuspaikka. Se onkin vähän haastavaa, kun näkemyksiä asiasta on aika paljon…Mutta löytyy se lopulta, oikein sievä näköala pienelle metsäaukiolle päin.

Pari tuntia hujahtaa  leikkeineen ja eväänsyönteineen ryhmältä metsässä huomaamatta ja mikä mukavinta, matkaan löydetään syyskuun aarre: Bertta-pöllön höyhen. Kyllä. Kaunis ja valkea.  Koska se ei voi olla lokin, koska lokit ei ole metsässä, retkeläiset päättelevät.

 

Ruokailulla sitten startataan syyskuun ”terveellinen ruoka”-teeman tueksi ruokaraketti-projekti, jossa tavoitteena on monipuolinen maistelu ja oikea annostelu. Jokaisella EskaViskalla on oma raketti, johon väritetään nappuloita sen mukaan, mitä kaikkea on ruokalulla maistellut. Ja jos lautanen tulee syötyä tyhjiin, eikä ruokahävikkiä synny, saa värittää vielä

-Turbotähden!

Tämä juttu on osalle tuttu jo viime keväältä, mutta mitä siitä. Kohti universumia siis ja sen yliiiiiiiiiiiiii.

 

Iltapäivällä eskareilla on ensin välkkä ja sitten puukäsityötä, jossa geo-laudat valmistuvat ihan silmissä, kun vuorossa on maltillista liimausta/teippausta ja maalausta.

-Saako tän kotiin?

-Saa, keväällä. Mutta me tarvitsemme sitä ensin harjoitteluun täällä. 

-Voidaanko sitten tehdä sellainen jakkara?? (hih, isomman sisaruksen aiempi  projekti on selvästi tuttu juttu)

Sovitaan, että suunnitellaan asiaa ensin ja päätetään seuraava homma porukalla. Sillä aikaahan meillä on kerrankin riittävästi. Hurraa sille!

 

V&I Heidi

Ruokana makkarakastike, perunat ja salaatti

 

 

 

 

Synttärit. Kerran vuodessa. Ja niin parasta. Hetkeen pitää siis panostaa, ihan tosissaan. Otetaanpas siis juhlamielet taskusta ja painetaan sydänalaan. Valmista.

-Tervetuloa

Kyynärpääkättelyllä prinsessa kruunussaan ja viitassaan ottaa vastaan vieraansa

-Paljon onnea

-Onneksi olkoon

-Onnea

Vieraat toivottavat ja asettuvat paikoilleen. Sitten ohjelmassa seuraa valokuvaus, postinjako ja taikalahjalista, onnittelulaulu, aarrearkku, herkuttelu…koko juhlava protokolla piiiiiitkänkaavan mukaan. Ja voi kultakruunu sentään, kuinka hienosti kaikilla sujuu. Peukkua! Lopullinen huipennus juhlahumulle saadaan vielä päivänsankarin toivepihapelistä.

-Oliko se se…uunimakkara???

-Uunimakkara?? Ööö….tarkoitatko ”Viimeinen pari uunista ulos?”

-Joo! Just se.

 

Ruokailulla puhe kääntyy takaiin juhlaan

-Onko kaikilla synttärit EskaViskalla?

-Joo. Kaikkia juhlitaan. Joku täyttää viisi, joku kuusi ja joku keväällä jo seitsemän.

-Saanko minä sitten katsoa aarrearkkuun?

–Tietysti. Jos vaan saadaan se auki. Ellei laulu toimi, pitää olla se salasana, varalta.

-Mulla on jo!

 

Iltapäivällä eskarit vertailevat asioita.

-Mitähän vertaaminen tarkoittaa?

Ei aukea termi heti, mutta kaksi erimittaista viivaa taululla avaa homman hetkessä.

-Voi verrata, että kumpi on pidenmpi!

-Voi verrata sanoja, että onko ne samoja

Tästä lähtee liikkeelle hilpeä peukkukuuntelutehtävä, jossa eskarit ovatkin tosi tarkkana; ei mene samaan kettu/lettu, kissa/pissa, dromedaari /promenaadi..jne.

-Voi myös verrata, että onko kuva sama

Vertaillaan ensin kaikkea konkreettista: eskareiden keskinäistä pituutta, aikuisen/lapsen käden kokoa, nostellaan kilon kokoista pakettia..  Ja sitten kertaukseksi vielä kynätehtäviä. Homma hallussa.

Ja tähänkin löytyy sopiva sanonta: Parempi virsta väärää, kuin varsta vaaraa. Vai miten se meni…

V&I  Heidi

Ruokana makaronibroilerkeitto, ruisleipä ja juusto, mandariini

-Onko sulla sanontaa?

Kirjastoauton Pekalle singahtaa haaste heti aamutuimaan. ”Pitää miettiä”, Pekka vastaa ja lupaa vastauksen ennen eskareiden autosta lähtöä. Minkä lisäksi hänellä on meille pino Maunoja. On on, ja joulukirjoja myös. Näin se toimii ja homma pelaa. Kiitosta taas. Ja kyllä, me saamme myös uuden sanonnan, mutta arvatkaa, muistanko minä sitä nyt. Murretta se oli ja jotenkin liittyi veteen ja niveliin(?) Vai lonkkiin(?)…No laitetaan näkyviin maanantaina, kun asiaa eskaviskassa työstämme.

Eskareiden aamupäivässä tutkaillaan numeroita 1-9 merkkeinä.

-Mutta sitten on vielä nolla. Kuuluukohan se tässä numerorivissä tähän ykkösen eteen vai tänne yhdeksikön taakse?

-Ykkösen eteen.

-Mutta se on nolla. Ei yhtään. Mihin sitä muka tarvitaan?

-Muuten ei voi tehdä sataa

-Eikä kymppiä.

Kokeillaanpas. Joo o, miljoonaan vasta tarvitaankin monta nollaa. Eli tärkeä numero sekin, ehdottomasti.  Tehdään vielä kynätehtävä sekajoukosta, josta pitää löytää numerot ja sitten kirmataan omille hommille.

-No niin, nyt on tabletit valmiit.

Viimeviikollahan sovittiin, että tämän superperjantain toivehomma on pelaaminen tableteilla. Tutustutaan siis ensin ryhmänä pelattavaan Mölliin sekä harjaannutetaan äännejuttuja Ekapelillä. Sitten kokeillaan Oppi ja Ilo-sivuston tehtäviä, jotka on tarkoitettu 2-vuotiaille. Aika lällyjä. Mutta 10 vuotiaiden tehtävät vaativat jo kertotaulujen hallintaa. Eli otetaan me jatkossa hommia 6 vuotiaiden lohkosta.

 

Ruokailulla tavataan hyväntuuliset viskarit, jotka ovat viettäneet omaa mukavaa päiväänsä. Mutta tehneet mitä, se on Hys hys. Lisäksi on tuumailtu yhdessäleikkimisen pelisääntöjä,  mistä lähteekin liikkeelle hilpeä muistelutakauma ”temputtelutaudista”.

-Muistatteko, kun viime vuonna teidän kanssa harjoiteltiin asioiden selvittelyä?

Poikaporukan päät nyökyttelevät, sitten kasvoille kohoaa iloiset virnistykset. Kartalla ollaan.

-Oliko meillä välillä temputtelutautia?

-Oli (nyt karkaa jo nauru ilmoille)

-Onkos meillä ollut temputtelutautia nyt eskaviskarina?

-No ei!!!!(* kaikki)

Ei niin, ei yhtään. Asiat, hommat ja anteeksipyynnöt ovat hoituneet tyylikkäästi, puhumalla. Niin kuin pitääkin. Se on kyllä hienosti opittu ja VALTAVAN peukun paikka se!

 

Eskareiden kanssa otetaan ruuan päälle välkkä ja sitten suunnataan salaprojektin pariin. Johon tänään tarvitaan vettä, karkeita ruisjauhoja, ruokaöljyä ja hirmuisesti suolaa. Ja tunnin verran kuivauskaappia.

-Nätti!

-Hieno

-Tämän nimi on Yrmytär

Eikä siitä sitten sen enempää. Piste. Ja hys hys.

 

Iloista ja rentouttavaa viikonloppua kaikille toivottaen Heidi

Ruokana kalakeitto, kauraleipänen ja kurkku

-80!

Oh hoh, sellaisen luvun saimme, kun laskimme aamulla eskareiden kanssa Bertta-pöllön postikoukkuunsa jättämät taskut. Ja hetihän niihin alkoi kertyi sanontoja, sillä eskaviska-kodeissa oli selvästi paneuduttu hommaan. Ja myös pohdittu, että mitä sanonnat voivat tarkoittaa. Kiitos siitä! Ja voi vimpula miten hienolta ne näyttävät eteisen ovissa, saa käydä lukaisemassa. Ai niin, ja hilpeä yhteishavainto useammalta vanhemmalta, mitenkä se voikin olla, että niitä  ”painokelvottomia” olisi mieleen tullut pilvin pimein…hih.

Viskarit puolestaan tekivät aamulla loppuun omat pöllöaskartelunsa ja Voi nokka, että niistä tuli hienoja. Lepattavat siivet ja kaikki. Näihi, kun vielä lisätään omat salaiset mustat esineet, niin eipä ole lopputulos pöllömpi ollenkaan.

-Kato! Onko hieno?

-Pökräätkö?

No todellakin.

 

Ulkoilun lopuksi meillä oli sitten koko ryhmälle ihan uudenlainen tehtävä, kun jokainen eskaviska pääsi esittelemään oman lelunsa digitaalisesti eli kuvasta ja kertomaan siitä tärkeimmät asiat. Niin, tämä aika mokoma kun on tällainen, ettei leluja voi hoitoon tuoda.

-Tää kulkee satasta

-Tämä on sellainen kesäauto. Kun ei ole kattoa.

-Sain joulupukilta.

-Tässä on äänet, mutta patterit on loppu.

-Tämä pissii oikeasti

-Tää on sisältä punainen

-Tulostetaanko me nää kuvat?

–Joo

-Saako ne kotiin?

-Saa, mutta vasta keväällä. Laitetaan ne nyt teidän lokeroiden oviin. Sopiiko?

-Joo

 

Iltapäivällä eskarit jatkavat vielä lelukuvien parissa, kun vuorossa on tablettityöskentelyä teemalla Timolan ”Hauskat eskarivideot”. Ensin tehdään harjoitus aikuisilla ja sitten jokainen pääsee vuorollaan kameran eteen esiintymään ja taakse kuvaamaan. Ja pitäähän otokset tietysti myös katsoa.

-Jännittää…

Hienosti sujuu ja pian meillä on jokaiselle ensimmäinen oma video muistitikulle lisättäväksi.

-Voiko tehdä toisen?

Jes, todellakin voi. Jännityksestä ei näy porukassa enää häivääkään.

 

Ai niin, tämähän minun vielä piti.

-Onko sinulla sanontaa?

Ruokailun jälkeen Veo Minna bongataan päiväkodilla, joten hetihän tilaisuus pitää hyödyntää. ”Ai sanontaa? No onko jo ollut sellainen, että kaksi kärpästä yhdellä iskulla?”, Minna kysyy ja saa porukan purskahtamaan iloiseen nauruun.

-Ei! (Selviää, että porukkaa naurattaa, kun kärpäsellä on oma sanonta.)

-Mitähän se oikein tarkoittaa?

-Varmaan ne on törmänneet toisiinsa

-Niin tai menneet silleen kierteelle

-Tai hei, yksi kärpänen kahdella iskulla!

V&I Heidi

Ruokana kinkkukiusaus ja melonisalaatti

-Bertta!

Aamu on juuri käynnistelty, kun eskarilaisen tarkat silmät huomaavat katonrajasta alaspäin lennähtäneen pöllön. Ja samaan syssyyn huomataan, että

-Postia!

OMG. Lintuhäkin postikoukussa roikkuu kirjekuori. Kullainen sellainen.

-Jännittää

Hoidellaan  ensin aamutuokio ja sitten lukemaan

 

HU HUU                         25.ELOKUUTA 2020

Tässäpä pöllöpostia teille, reippaille EskaViskareille. Olen katsellut, kuunnellut ja nokkaa naksutellut, ilosta hytkynyt, pyrstöä heilutellut. On hyvä, ettei joukossanne ole jöröjukkia, vaikka välillä kyllä hiukan viipotussukkia. Vaan tässä teille tehtävä, nyt kiinnostaa sananlaskut, niillä mielet täyttäkää ja kaikkien takataskut. Kun koossa on sanontoja viisi ja nolla, alkaa hassujen juhien aika olla.          Pöllöillen            BP

”Juhin? Pitäisiköhän tässä olla juhlien?” Marjo kysyy ja ihan syystä.

-Minun isän kaveri on Juha

-Ja minun siskon poikakaverin

-Minä en kyllä tunne yhtään Juhaa. 

Mutta eihän hätä ole tämän näköinen, koskapa eskaviskat heti keksivät, että meidän pitää vain kerätä ne 50 sanontaa ja sitten asia selviää. Ja heti tiedetään pari

-Helppoa kuin heinänteko

-Kertaus on opintojen äiti

-Helppo nakki

-Mutta kuulkaa. Kolme ei riitä, meidän on pakko kerätä näitä jostain lisää. Kysytäänkö koulun aikuisilta?

-Joo!!! Eerolta

-Minä kysyn iskältä

-Minä kysyn mun siskolta, se on koululainen

Ok. Tehtävään hyvin sitoutuneina suunnataan Ihan pihalla-päivän puuhiin Meidän metsään, jossa työkalupakista kaivetaan selkäsaha ja pömpelistä sahapukki. Nakkikioskileikissä on nimitäin ilmennyt pulma, kun myyntituotteille eli kepeille, kävyille sun muille ei ole paikkaa. Pitää siis rakentaa hylly.

-Mitkäs nuo on?

-Nämäkö? Tikapuut. Viimevuoden eskarit rakensi ne.

-Saako niille kiivetä?

Tietysti saa, kunhan vain aikuinen on varmistamassa.

Siinä se aamupäivä taas hujahtaa, mustikoiden mutustelussa, luontoleikeissä, mittaus- ja sahaushommissa sekä päivän päättävässä piilosessa.

-Oli kivaa

-Niin muuten oli. Hirmuisen kivaa.

 

Ruokalassa pannaan sitten sanonnankeräys toimeksi, kun Anne-ope valikoituu ensimmäiseksi kyselykohteeksi: ”Jaa. Niitä on paljon, mutta oisko sellainen, että ”vahinko ei tule kello kaulassa”. Sanonta on eskaviskoista selvästi kiinnostava, mutta miten se pitäisi tulkita, että mitä se oikein tarkoittaa.

-Ei kelloa voi pitää kaulassa, ainakaan isoa

-Mutta Ei kyllä varmasti tule vahinko, jos on kirkonkello kaulassa

Hih, keskustelu on vilkasta ja näkökantoja monta, mutta kun Eero-rehtori ilmestyy näkyville, ilma jo ihan tirisee jännitystä. Pyydetään siis häneltäkin apua asiaan ja tietysti Eero on heti hommassa mukana:” Vaikka semmoinen, että ”parempi pyy pivossa, kun kymmenen oksalla”. Nyt ovat kyllä ilmeet ihan että: häh. Mutta kyllä siinä joku järki on oltava, kun silleen kerran sanotaan.

-Pitää kirjoittaa ylös, ettei unohdeta

-Nyt on jo neljä

Ok. Jotenkin tädistä tuntuu, että tämä on vasta alkusoittoa…Ja hyvä niin!

 

Iltapäivällä eskareilla on ensin omia hommia ja sitten otetaan vielä yhdessä satunoppailua, jossa tarinoista kehittyykin melkoisen hurjia. Vai mitä tuumatte norsusta, joka muuttuu piikkiseksi tai meduusasta, joka kiipesi tikapuolla puuhun. Satutushassuttelut niin rules!!

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana kalapuikot, perunamuusi, kermaviikikastike, vihersalaatti

Joskus pieni ohikiitävä hetki voi synnyttää suuren oivalluksen. Kuten tänään aamutuokiolla kävi, kun Marjo-opiskelija homman lopuksi totesi:” Kertaus on opintojen äiti.”

-Ai kenen äiti?

Laskeutuu hämmentynyt hiljaisuus, sitten tilanne sähköistyy sekunissa. Kiinnostuneet silmäparit tillittävät aikuista. Äidit ovat tärkeä asia.

”Ei siinä ole kyse äidistä. Se on sellainen sananlasku. Semmoinen sanonta. Tiedättekö te mitä sanonnat ovat?” Marjo kysyy, mutta ei, ei ota asia eskaviskoissa hippaa. Ja aivan yhtä suurta hepreaa ovat myös sanat opinto ja kertaus. Hilpeää! Lähestytään siis aihetta hiukan tutummalla lausahduksalla: ”Helppo nakki” ja heti joku keksii

-Helppoa, kuin heinänteko

Juurikin näin. Ja Marjolle annetaan kotiläksy seuraavaksi aamuksi: selitä meille ”kertausäiti”-asia järkevästi. Siinäpä se onkin pähkinä purtavaksi, ettei peräti tenkkapoo. Voiko moisessa aivoriihessä iskeä peräti oikosulku tai palaa hihat ja revetä pelihousut…no ei tietenkään, Marjolla kyllä homma pysyy hanskassa ja vastaus vääntyy, vaikka rautalangasta. Mutta tuon pienen hetken synnyttämä oivallus on meille aikuisille osuva muistutus siitä,  kuinka paljon me päivittäin käytämme arjessa kieltä, jonka viesti on sidoksissa omaan kokemuksemme lausahdusten viestistä tai sisällöstä.  Ja juuri siksi peukutankin ISOSTI näitä meidän tarkkavaisia murusia, jotka aivan varmasti aina kysyvät, jos jokin asia on outo tai ihmeellinen tai aikuisen sanomaa ei ymmärretä. Höpsistä pussiin.

Päivän hommina jatkettiin sitten pöllöaskartelua sekä ulkoiltiin. Niin ja pihapelit otettiin tietysti myös, banaanihipan- ja viestin muodossa.

 

Mutta hih, aamun sanontahommaan palattiin sopivasti iltapäivällä eskareiden puukäsitöissä, kun oli aika esitellä usein vasaroinnin yhteydessä paikalle saapuva vieras.

-Joskus käy niin, että vasara tai saha osuu sormeen ja silloin sanotaan, että ”Nikkarin koira puri”. Mutta onkos täällä oikeaa koiraa?

-No ei (*monta hilpeää)

-Ei niin. Nikkarin koiran puraisu tarkoittaa, että itselle sattui pieni vahinko, mutta ei mitään vakavaa

Juu, tämä on helppo. Ja kyllä, sieltä se tulla jolkottelee Timolanraitilta paikalle tänäänkin, mokoma turrikka, kun nauloja aletaan lyödä geo-lautaan. Mutta ei se pure ketään montaa kertaa tai pahasti, ei ollenkaan. Pikkuisen näykkäisten korkeintaan maltista muistuttaa.

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana makaronilaatikko ja punakaali/appelsiiniraaste

 

Aamutuokio on lopuillaan, kun kalenterinrastija toteaa

-Tänään on Bertan nimipäivä

Vau, mikä yhteensattuma. Marjo-opiskelija on juuri ehtinyt kertoa, että tänään tehdään jokaiselle oma Bertta-pöllö.

-Milloin se tulee alas tuolta?

-Eikä ole koukussa postia

Aika kärsivällisesti on apuope tosiaan katonrajassa istunut, mitähän ihmettä se sillä tuumailee…No, eskaviskat eivät tuumaile, vaan käyvät innolla pöllöaskartelun kimppuun. Pahvi on paksua ja välillä sakset meinaavat jumia, mutta hienosti vaan jokainen tehtävästä suoriutuu. Sitten ovat vuorossa pöllöjen suuret silmät:”Saat itse keksiä, että millaiset niistä teet”, Marjo ohjeistaa ja heti on ideoita ilmassa

-Minä teen samanväriset kuin minulla

-Saako tehdä sellaset nukkuvat?

-Onko missään mustaa tussia?

”Katsotaan oisko näissä. Onpa muuten hieno työrauha”, Marjo antaa palautetta ja saa ilmeet loistamaan entisestään.

Tästä on hommaa huomenna hyvä jatkaa.

 

Ulkoilulla puuhaillaan ensin omia hommia ja eskaviskan lopuksi pidetään vuoden ensimmäinen lastenparlamentti. Kokouskäytäntö puheenjohtajineen ja esitys/kannatus käytäntöineenhän me palauteltiin mieliin jo aamutuokiolla eli tositoimiin päästään saman tien. Puheenjohtaja kopauttaa nuijalla kokouksen avatuksi ja toivottaa kaikki tervetulleiksi.

-Sen verran tarkennusta, että syyskuussa me tutkimme terveellistä ruokaa. Eli mitähän siihen liittyvää me voisimme puuhailla?

Hetken on hiljaista, sitten alkaa esityksiä tulla:

-Metsäretki

-Hedelmäherkutuspäivä

-Hämäränhyssy eli yöpaidassa hiippailua

-Pelataan jalkapalloa

-Tehdään päiväkodinpuolelle kummitusjuna (Kääks, mä niin pökräään!)

-Kuunnellaan Robinia

-Askarrellaan tuplapöllöt

Lisäksi esitetään halloweenia, karkinsyöntiä ja yöeskaria, mutta hetken pohdinnan jälkeen päädymme siirtämään ne myöhemmille kuukausille.

 

Iltapäivällä eskareiden kanssa vähän riimitellaan, tehdään kynähomma ja pelaillaan lautapelejä. Niin ja luetaan kirja pikkupöllön suuresta päivästä.

-Onkos teillä ollut suuria päiviä?

-Ei

-On. Synttärit

-Minusta joulu

-Jouluaatto

Niinpä. Jännittävien asioiden kohtaamisesta ja itsensä ylittämisestähän tarinassa tosiaan oli kyse. Hienosti oivallettu.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana siskonmakkarakeitto, vatruska ja juusto

Meillä Timolan EskaViskan viikko-ohjelmassa perjantai on molempien ryhmien (eskat/viskat) oma superpäivä, jonka toiminnot ja sisällöt tuumaillaan ryhmän sisällä.

Viskareiden päivästä minä en siis osaa kirjoittaa kuin yleiset havainnot, koska edes minulle ei hiiskuttu ryhmän laatimasta toimintasuunnitelmista halaistua sanaa. Hys hys, vain sanottiin. Mutta sen kyllä näki kilometrin päähän, että jotain hauskaa ja jännittävää siellä oli kehitelty, niin iloisina paistoivat ipanoiden ilmeet. Eikä kukaan viskareista kysellyt ollenkaan eskareiden tekemien hommien perään. Hyvä Sara ja viskarit!

Entäs sitten eskareiden superpäivä. No sehän oli juurikin niiiiiiiiiiin super, kuin ajatella saattaa. Ensin aamulla otettiin aamutoivejumppailut salissa, mistä sitten kipaistiin kirjastautoon ja vielä ennen ruokailua ehdittiin  puuhailla omia toivehommia mm. taitella paperitaidetta kirjastoautosta lainatun oppaan mukaan.

Ruokailun jälkeen vuorossa oli puolestaan ”välitunti” eli ulkoilu koulun pihavälineissä sekä mustikanmussuttelut Meidän metsässä. Josta kerättiin myös materiaalia mukaan ensiviikolla starttaavaan projektiin, josta ei voi kertoa sen enempää. Superpäivän salaisuuksia, hys hys taas, you know.

Ja dääm. Samaan kategoriaan taivatat päätyä myös eskareiden tulevien superperjantaiden hommailutoiveet, koska itsehän sen lupasin, että salaisuuksina pysyvät nekin. Mutta hih, se ei kyllä ole salaisuus, millasen filosofisen keskustelun eskarit kävivät päivän lopuksi

-Miksi hoitoa on aina pitkä aika ja koulua?

-Niin. Eskaria on vaan vuosi ja hoidossa ollaan jotain..pitkään.

-Ja koulussa.

-Miten pitkään siellä ollaan?

-Ai koulussa? Ainakin 9 vuotta ja hoidossakin yleensä kolme tai neljä vuotta 

-Epistä. Miksi eskaria on sitten vaan vuosi?

-Tuo on kyllä hyvä kysymys. Oisko se niin, että eskarissa hiotaan päikyssä opittuja taitoja, että osataan sitten hyvin koulussa.

-Mutta. Jos me aletaan olla huonosti. (silmissä paistaa velmu oivalluksen ilme)

-Niin?

-Niin. Sitten me ei mennä ikinä kouluun.

-Joo. Ollaan aina vaan eskarissa. (hihitystä)

Voi ilo ja riemu, olette te sitten supereteviä epeleitä. Peukutan!

 

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana uunimakkara, porkkanalla höystetty perunamuusi, keitetyt babyporkkanat

Kaikissa ryhmissä tulee eteen tilanteita, joissa täytyy pyytää anteeksi. Tänään EskaViskassa tuumailtiin sitä, miksi se sitten oikein on tärkeää. Ja milloin anteeksipyyntö on aito, eikä vain sana satojen muiden joukossa.

-Tulee pahamieli, jos toinen ei pyydä anteeksi

Totta. Ja sekin tiedetään, että anteeksi pitää pyytää kunnolla. Eli miten? KPK. Katson toista, pyydän anteeksi ja kerron mitä pyydän anteeksi. Täti kokeilee ääneen.

-Anteeksi, kun tönäisin. Näyttikö vaikealta?

-No ei (*monta)

Ok. Tällä siis iloisesti eteenpäin.

 

Päivän hommana musisoitiin. Ensin tietysti avataan ääni laittamalla tavutettuja sanoja mäelle: KIS-SA. KOI-RA ja HEP-PA. Ja sitten vuorossa on Pikku Papu-kilpikonnan iloinen orkesteri, joka musisoi yhdessä. Kuvakortein höystettynä. Hauskaa!!!Ja mikä mukavinta, ensikerralla juttua päästään jatkamaan oikeiden soitinten kanssa.

 

Eskareiden iltapäivä piti puolestaan sisällään ”lammasmatikkaa” eli sadutettua laskemista. Liitutaululla on niityllä viisi magneettia ja aitaus odottaa apposen ammollaan. Ensin Täti kertoo pienen harjoitusversion ja sitten on eskareiden vuoro sadutella.

-Olipa kerran neljä lammasta, jotka olivat niityllä. Ne söivät ruohoa, kukkia ja heiniä. Sitten ne hyppäsivät taivaalla.

Voi ilo ja riemu! Vaikka jokaisen eskarin tarinassa on hiukan erilainen juoni ja eri määrä lampaita, kaikissa lampaat päätyvät aina lopulta taivaalle. Ja yleisöä naurattaa niin, että katto on haljeta. Lentolampaita, pistäppä aikuinen keksimään moista.

 

-Eskarit. Huomenna on sitten se superpäivä eli vain teidän eskareiden hommia, eskariporukalla. Ja sitä varten tulee nyt pieni mietintäkotiläksy: Mitä sinä halausit oppia/tehdä eskarissa? Perjantaisin minulla on nimittäin aikaa opettaa, kun on vain viisi eskaria.

-Kengännauhat

-Tabettihommmia

-Ompelemista

Ajatuksia alkaa sadella samantien. Hyvä. Huomenna niistä aletaan muokata maailman mielekkäintä perjantai-puuhaa.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana kasvissosekeitto, graham-lihapiirakka ja omena

Tänään homma lähti lentoon jo aamutuokiolla, kun eskaviskat intoutuivat pohdiskelemaan asioita omasta vinkkelistään. Ensin tuumailtiin vuodenaikoja ja niiden jokaisen hienoja puolia, seuraavaksi jumppakohdassa päädyttiin testaamaan, että taipuisiko tädin kinttu paremmin, jos vaihdettaisiin tuoli isompaan. Mutta kaikkein hilpein keskustelu oli seuraava

-Tänään näyttää olevan Maunon nimipäivä. Minä en kyllä tiedä kuin yhden Maunon, joka oli Suomen entinen presidentti.

-Ai Mauno mato? (hihitystä)

”Täällä olisi yksi idea”, vinkkaa ryhmässämme harjoittelussa oleva Marjo.

-No?

-Lainataan niitä

-Lainataan, Maunoja?

Joo, innostuu koko joukko. Lainataan. Että perjantaina kysytään kirjastoauton Pekalta, että olisiko hänellä meille Maunoja. Aivan. Paljon on luottovirkailijamme meille asioita vuosien saatossa etsinyt, mutta tämä saattaa olla pyyntönä sieltä huikeimmasta päästä. Ja toimintavuosi on vasta alussa, mahtavaa!

 

No, aamu saadaan auki ja keskiviikkoiseen tapaan on vuorossa Ihan pihalla-päivä Meidän metsässä. Ensin herkutellaan suut siniseksi jättimustikoilla ja sitten on omien hommien vuoro.

-Tuu kattoon!!!

Miten paljon ihmeteltävää metsä tarjoaakaan: sinihelttainen sieni (saa nimekseen tanttarelli), untuvankevyt höyhen, pienenpieniä käpyvauvoja, punertamaan käynteitä puolukoita… 1,5 tuntia hujahtaa nopeaan ja on aika hoitaa päivän luontoluokkatuumailu.

-Oletteko koskaan kuulleet havainnosta?

Päät pyörivät, ihan outo juttu. No selvennetään vähän ja pian se jo hoksataan, että helppoa, se tarkoittaa jonkin asian tai jutun huomaamista.

-Niinkuin, että mustikat oli ISOJA

Juurikin näin. Kokeillaanpas siis, että millasia havaintoja eskaviskat hoksaavat päivän kirjasta, jossa piileksii lohikäärmeitä. Hih, no hetihän piileksijät huomatataan sivuilta, mutta silti tarina jaksetaabn kuunnella maltilla alusta loppuun. Hienoa!

Vielä hoidetaan omat tavarat varastoon ja otetaan päivän pihapelinä peräti kolme kierrosta Jäämiestä. Silloin näet ehtii, kun hommat hoituu. Peukkua siitäkin!

 

Ruokailun jälkeen eskarit suuntaavat vielä omille hommille sekä kynätehtävän pariin. Ensin eskarivihkon kanteen oma nimi ja muut tiedot, sitten ensimmäiselle sivulle liimataan upea taulunkehys, johon pitää taiteilla omakuva.

-Saako tämän kotiin?

-Juu, koko vihkon sitten keväällä.

-Miksi ei nyt?

-Meillä on kuule vielä aika monta kivaa hommaa tehtäväksi ja liimattavaksi siihen. 

-Sitten voi kesällä katsoa näitä kotona.

Totta. Mutta onneksi siihen on vielä piiiiiiiiiiitkä matka.

V&I Heidi

Ruokana kirjolohikiusaus, salaatti ja ruisleipä

Bertta-pöllö. Timolan EskaViskan sala-apuope. Siellä se istua käköttää, katonrajassa.

-Mitä! Milloin te sen huomasitte?

-Eilen.

-Eilen?? Eikä kukaan kertonut minulle. Miten te sen tuolta hoksasitte? 

-No kun tuo häkki oli auki, eikä se ollut siellä.

-Ei se ole Bertan häkki, kun se on Pauli papukaijan häkki.

Vai onko se sittenkin Vinski variksen häkki…mene ja tiedä, nämä apuopet kun tuntuvat aina keväisin lähtevän uusiin duuneihin.

 

No, tänään Bertalla oli meille tarina pienestä leppäkertusta, jonka ansiosta koko kukkaniitty oppi riidan ja rähinän sijaan huomaamaan ystävyyden värin. Jos nimittäon lorauttaa ensin vähän auringonkukkienkeltaista taikalientä ja lisää siihen kissankellojensinistä…syntyy smaragdin lailla loistavaa ystävyyden vihreää. Ja ilman sitähän ei niityllä voi kasvaa kukaan.

-Hitsin pimpula EskaViskat, miten hienosti jaksoitte kuunnella. Annatteko eskarit vähän kantoapua, niin lähdetään ulos kokeilemaan, että osataanko mekin sekoittaa ystävyyden vihreää. 

Ja osataanhan me, sillä ulkoilun aikana maalautuu ihan valtavan suuri yhteisteos, jossa on vihreästä sen sataa eri sävyä. Niinkuin ystävyydessäkin, joskus se on tiiviimpää ja joskus kevyempää, mutta ystävyyttä yhtä kaikki.

 

Iltapäivällä eskareilla on puukäsityötä.

-Jännittää

-En oo ikinä käynyt puukäsityössä

Sovitaan vielä, että ohitetaan käytävällä opiskelevat koululaiset ihan hiljaa  ja sitten se on let`s mennään. Verstaalla otetaan ensin omat höyläpenkkipaikat ja sitten opetellaan käyttämään höyläpenkkiä, veivaillen leukaa auki ja kiinni. Ja pitäähän siihen tietysti lautakin puristaa kiinni.

-Nyt se sylkäisi sen lattaille. (ilme on hämmentynyt)

Voi hilpeys, niin voi käydä, jos penkki ei ole tarpeeksi tiukalla.

Seuraavaksi tarvitaan viivitin ja suorakulma, mitä ennen tosin on jo liitutaululla tutkittu, että miksi puuta pitää ennen sahausta mitata.

-Tuo on liian pieni!

-Totta. Hyvin hoksattu. Hei, etsikääpä parin kanssa siitä viivottimesta numero 10.

Mitat löytyvät ja suorakulmalla tehdään viiva.

-Seuraavaksi sahataan, mutta sitä ennen on tutkittava hampaat. Ei omat. Vaan sahan.

Katsotaan selkäsahasta oikein läheltä, että millaiset hampaat sahalla oikein on ja mietitään samalla, että miksi eskarilla sahatessa on pidettävä kaksi kättä kahvassa.

-Että osuu suoraan

-Ettei sahaa sormeen

Niin ja sekin tuumataan, että saha ei tykkää kovasta voimasta tai tyrkkimisestä, vaan sitä pitää heilutella rennosti. Sitten eikun menoksi. Sujuu, tökkää, pelittää, jumittaa…Huh huh, pian jo hikeä pukkaa otsalle, mutta sitkeästi eskarit sahaavat ja niin vain saadaan lauta kahtia.

-Hei, tehän olette supernopeita. Me keretään katsoa vielä toisetkin hampaat. Ei omat.

Viila. On se ihmeellistä, että miten senkin hampaat saavat aikaan purua, vaikka eivät ole edes terävät. Eikä niitä oikein edesä nää. Viilataan silti pois tikut ja

-Oho. Näin se tunti vilahti eli aletaanpas siivota. Nyt minä esittelen teille tälläisen tuttavuuden. Tässä on Lauri-lasta. 

Jolla muuten on rikkalastaveli Pikku- Lauri. Niillä me siivoamme pois purut ja sotkut. Eero-rehtorin kanssa on näet sovittu, että eskarit pääsevät puukässään, jos joka kerta huolehditaan kolme asiaa 1) Työkalut paikoilleen 2) Höyläpenkit kiinni 3) Siivotaan jäljet.

Hienosti sujuu ja verstas on pian vimpan päälle. Hyvä eskarit, omista jäljistä huolehtiminen on tärkeä taitolaji.

Valolla ja Ilolla Heidi

Ruokana porkkananapit, perunat, yrttikastike ja salaatti

-Huom. Tämä alusta sulkeutuu vuoden 2020 lopussa eli ilmoitan mahd.pian, mihin blogi siirtyy-

Jännittävää. Tätä aamua on odotettu, niin lasten kuin aikuistenkin toimesta. Timolan EskaViska.

-No niin, eskaviskajuna on lähdössä. 

Aamupalat on syöty ja isojen aika siirtyä jumppasalille aamupallotteluun. Hienosti löytyvät lokerolta mukaan ulkohousut ja muut tarvittavat vermeet, eikä jonossa ole odotellessa minkäänlaista hässäkkää.

-Tarviiko repun?

-Ei. Vain se oma kangaskassi ja jos olet löytänyt jo sen Bertan pyytämän pienen mustan esineen. 

-Mulla on se.

-Mullakin. Tässä. (salaisuus vilahtaa kourassa)

-Ai mikä?

Hih, jännittävää nähdä ensiviikolla, että mitä kukin eskaviska on keksinyt tuoda mukanaan.

 

Aamupallottelu sujuu hyvin ja villipillin soidessa muistetaan hienosti pysähtyä, kuten viimeviikolla vähän etuotissa harjoiteltiin. Sukat takaisin jalkaan ja yläkertaan aamutuokiolle.

-Meillä on joka aamu tämä kalenterihomma, mutta minkähän takia?

Ilmeet ovat tuumivat, kunnes

-Siitä tietää, että mikä päivä on.

Joo-o. Hyvin ajateltu. No miksi sitten pitää tietää sää…

-Tänään on selkeää eli aurinkoa ja +8 astetta lämmintä. Tarvitaanko kurahousut?

-Ei!! (*monta)

-No toppahousut?

-No ei!!! (*monta hihittäjää)

-Ulkohousut?

Jaa. Ei. En tiedä. Vastaukset jakautuvat kuin eduskunnassa konsanaan.

-Ulkohousut kyllä tarvitaan, mutta miksi?

-Koska muuten tulee pöpöjä.

-Ja likaa.

Hienosti eskaviskat oivaltavat, miksi päivittäin tarvitaan kahdet housut. Ja muistavat ne vaihtaa myös, omatoimisesti. Iso peukku siitä!

Vielä tuumaillaan lojujienlaatikko ja sitten omille hommille: hama-helmiä, robottilegoja, bagukaneja, pilvilinna…On ilo katsella, kuinka kaikki eskaviskat pääsevät mukaan leikkeihin ja hommiin. Ja sama mukava meninki jatkuu myös ulkona. Kaveruudentaitoa meillä siis ainakin on, roppakaupalla.

Otetaan vielä päivän pihapelinä Jäämiestä ja sitten suuntaillaan koulunruokalaan syömään. Missä pitääkin itse ottaa voi pikkuruisesta napista ja voidella leivälle.

-Ai miten?

-Kato tälleen

Juuri näin, autetaan ja näytetään mallia kaverille, jos osataan.

 

Ruokailun jälken viskarit suuntaavat leposille ja eskarit kipaisevat vielä päivän kynähommiin. Tai ensin kyllä pitää ottaa huiliksi vähän omia hommia ja vasta sitten käydään kirjainten kimppuun. Eskarin ovesta näet puuttuu teksti, että ketä sen takana ”asustaa”. Arvotaan siis jokaiselle oma kirjan duunattavaksi.

-Minä teen ukkoja

-Nämä on mansikoita

-Tiedätkö mistä nää punaiset tähän tuli?

Aidosta innostuksesta taululle syntyy huolella koristeltuja ja leikattuja kirjaimia. Mutta

-Tässä lukee nyt AKSERI

-Ei, laitetaan tämä..

-Nyt siinä lukee SAKERI

Hilpeää. Taululla lukee KSAERI, KARSEI…

-Eskari alkaa E:llä

-EKSARI?

-Ei! (*monta)

Veivataan ja siirrellään kirjaimia ja pian se on siinä: ESKARI.

-Mutta laitetaan se silleen viivaksi oveen.

-Saranapuolelle.

No tietysti laitetaan, jos taitelijat niin tahtovat. Luovuus niin rules!!

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana jauhelihakastike perunat ja salaatti

 

 

Meidän metsä aamuauringossa. Voisiko hienompaa paikkaa olla eskarivuoden päästökseen ja todistuksenjakoon. Suuret puut suhisevat ja lintujen konsertti on korvia huumaava, sahapukilla iloisen oranssit samettiruusut odottavat juhlaväkeä saapumaan.

Ja mehän saavutaan. Jonossa ja iloisesti rupatellen. On ihana huomata, kuinka luonnollisesti eskarit suhtautuvat esiintymiseen ja juttujen videointiin. Sillä tämä nettimaailmaan kasvava sukupolvi tulee taatusti tarvitsemaan sitä taitoa, vielä paljon enemmän kuin me. Tai voihan siinä käydä juuri päinvastoinkin, että luonnonkaipuu ja ihmistenvälinen live-vuorovaikutus tekevät paluun. Sen sitten aika näyttää…

Todistustenjako kevätlauluineen saadaan purkkiin kerrasta, joten on aika jatkaa seuraavalla juhlallisuudella: viiden kesäjuhlijan megasuperkimppasynttäreillä! Huh heijaa, siinä ”jaetaan” taikalahja, jos toinenkin ja syödään herkkuja aika verran. Eikä aarrearkkua tietenkään sovi unohtaa! Luetaa vielä Jättipäärynä loppuun ja sitten se jo alkaa, eskarin viimeinen tunti. Suuntaamme syömään samalla, kun tietokone ruksuttaa todistuksenjako-videota talteen muistitikuille.

-Minä en haluaisi mennä kouluun, vaan olla aina eskarissa. Kun täällä on helpommat tehtävät.

-Minulla on kuule siihen idea. Käyt ensin koulua ja sitten tulet töihin eskariin. Saa olla joka päivä eskarissa ja on kivaa.

Ilmeet pöydässä ovat hämmästyeet. Mitä..

-Niin niin. Minähän tulen tänne joka päivä. Eskariin. Ja saan tehdä kivoja asioita teidän kanssa.

-Mutta. Jos minä tulisin niin, että sinä olisitkin eskari! (hihitystä)

-Minä voisin kyllä tulla töihin eskariin isona. Tai poliisiksi.

Hih, niin, valvonta-ammattejahan ne molemmat, tätiä hiukan mielessä naurattaa.

 

Kotiin lähtiessä tavaraa vietäväksi no sylikaupalla: todistus, taikasukka kukkineen, oma samettiruusu…ja ehkä se tärkein; oma muistitikku.

-Voidaanko kattoa tämä heti???

Saman pyynnön taisi kuulla aika moni hakija tänään.

 

Kiitos eskarit tästä vuodesta, oli huippua puuhata kanssanne! Ja kiitos perheet, teidän kanssanne oli ihanaa ja antoisaa työskennellä. Kiitos myös kaikki ne moninaiset tahot, jotka panoksellanne olitte rikastuttamassa eskarivuottamme.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana tonnikalapasta ja vihersalaatti

Aamupallottelu. Mikä ilo ja riemu seurasikaan, kun jumpasali saatiin entiseen malliin käyttöön vielä kahdeksi aamuksi. Eipä tarvinnut keksiä kenellekään puuhaa, sillä hommat pyörähtivät käyntiin ihan itsestään

-Heidi. Kato!

Karanteenissa on opittu myös uusia taitoja, mm. kärrynpyöriä, joilla nyt hämmästytetään kavereitä. Liikunta rules, kotona ja eskarissa!!

Päiväntähti puolestaan vei meidän ihmeellisten koneiden ja laitteiden maailmaan esittelemällä mm. höyryveturi Ukko-Pekan. Ja moottoripyörän. Ja lossin. Ukilla varustetun traktorin. Ja pikkusiskon, joka oli niin pienei, ettei tunnistettu ja isoveljen, joka puolestaan oli niin iso, ettei taskaan tunnistettu.

-Sillä on nykyään kalju. Ja tyttöystävä.

No niin, siinähän ne ovat tärkeimmät, napakasti kiteytettynä. Kiitos kotijoukoille, oli kiva jakaa iloiset kokemukset ryhmässä.

-Tiedättekö eskarit. On ollut ihana kuunnella teidän tähtipäivän esityksiä, kun on tullut niiiiiiiiiiiiiiin paljon sellaista tietoa, mitä ei muuten olisi tullut edes ajateltua. Ja tekin tiedätte nyt kavereista paljon enemmän.

 

Päivän juttu on edelleen ”hys hys” sekä tietysti luetaan Jättipäärynä-kirjaa, joka on edennyt jo toiseksi viimeiseeen lukuun. Mikä kirvoittaa vallan hurjia päätelmiä siitä, kuinka tarina tulee päättymään.

-Varapormestasi ryöstää pankin ja jättää lapun, että vei rahat

-Ei, kun se ajaa sillä saarella päin Poutarantaa. Poum!

-Se pormestari antaa sille tupenrapinat

-Tai potkut pyllylle

Hih, hyviä veikkauksia, huomennahan tuo selviää.

 

Iltapäivän ulkoilulla ollaan piilosta. Hilpeää, kuinka tutusta pihasta voikin löytyä niin paljon hyviä piiloja. Yksi punainen sekunti ja etsijä katselee tyhjää huudia, josta kakarat ovat kadoksissa. Joku jopa puussa. Ehditään peräti viisi kierrosta, sitten onkin jo aika panna päivä pakettiin.

-Huomenna on vika päivä

-Tulee ikävä

-Mutta kouluun on kiva lähteä syksyllä

Niin. Joka vuoksi se on yhtä haikean suloista kohottaa kätensä ja kannustaa lintusia nousemaan siivilleen. Luottaa, että kaikki tarpeellinen on matkassa ja  elämä kannattelee. Että näin on hyvä. Hoh hei, mitenkähän sykkyrällä täti onkaan huomenna…

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana jauhelihakeitto, vaalea leipä juusto ja tomaatti

Hip hei, siellä se yhä killuu puunoksassa, luontoikkuna. Mutta sen verran ovat kevättuulet maamerkkiä ripotelleet, että yksi laita on poikki ja toinenkin hiukan lenkallaan. Vaan onko maailmassa mitään, mitä ei pinkki korjaisi

-Hei, minulla on tuota jääkiekkomailassa!

Lapaerkka on kelpo materiaalia korjauspuuhiin metsässä ja pian on ikkuna entisellään, hiukan iloisemman värisenä vain.

-Nyt se on kymmenen!

Totta. Kuusenrungolle oksantynkään virittelemämme seinäkello tosiaan näyttää niin. Eli sovitusti, ruokatauko.

-Metsässä eväät maistuu parhailta

-Mullakin on voileipä

-Toi murkku meinaa tulla kanssa syömään (hihitystä)

Pressulla omia terveellisiä eväitä mutustelee tyytyväinen joukko ja ruokakeskustelu on kiintoisaa. Kuka tykkää porkkanoista, kenellä on tomaattia, kuka on tehnyt voileivät itse jne.

-Nyt se on tasan yksitoista!

-Miten se voi olla?

-KettuKepuli oli just tuossa kasissa

Metsässä pari tuntia kuluu nopeasti, ihan vain ihmetellen ja leikkien.

-Hei eskarit, tulkaas, niin näytän vielä yhden kivan jutun, jota voi kokeilla kotona vaikka tabletilla.

Tädin puhelimeen ladattu Flora-sovellus, joka tunnistaa kasveja otetusta valokuvasta,  herättää heti innostusta ja kiinnostusta, ihan niin kovin, että koko paluumatkan kuuluu sieltä ja täältä: ”Mikä tämä on…”Joten lopulta sovitaan, että tunnistetaan kasveja uudestaan huomisen ulkoilulla. Hauska suomenkielinen sovellus, suosittelen.

Iltapäivä puuhaillaan sitten ”hys hys”-juttuja  ja omiahommia. Ja siinä se. Plus kruunumerkki kaupanpäälle!

V&I kirjoittelee Heidi

Ruokana makaronilaatikko ja persikkavihersalaatti

Tähän päivään mahtui aikas mukavia hys hys hommia, mutta ihan turha on niistä kysellä. Ei me siis mitään juonita. Ei ollenkaan. Tai jos vähän, niin ei ainakaan paljasteta. Hih.

Päiväntähti sen sijaan paljasti esityksessään montakin mukavaa juttua, mutta aivan erityistä hilpeyttä herätti isoveljen toteamus yhteisestä puuhasta: painimisesta.

-Painiminen. What??? (iloista hihitystä)

Kyllä. Iltapaini kuulosti niin hauskalta puuhalta, että tekisi mieli melkein kokeilla, varsinkin kun siinä kuulemma pärjää pienikin ihan hyvin. Ja kun pienistä puhutaan, niin taas tutkittiin myös vauva-asioita, olihan päiväntähdellä omasta möttösajastaan ihan kirja.

-Minulla oli silloin musta tukka

Oh hoh. Niinpäs tosiaan on. Oikein tuuhea pehko. Ihana on myös kuva, jossa köllitään turvallisesti isän kainalossa.

-Se katsoo minua tuolleen…tuolleen

Totta. Herkkä kuva. Mistä lähteekin liikkeelle hieno keskustelu siitä, että vauva on aina uusi ihme perheessä, kaikille. Että kun vauva syntyy, hän on ihan uusi kaikille, isälle ja äidillekin. Että pitää alkaa yhdessä harjoitella, että miten me tässä nyt eletään.

-Minä tiedän, että siinä äitinä on ihan solmussa, kun se pieni ihminen on siinä sylissä. Niin teidänkin vanhemmat ovat olleet, kun te olett syntyneen. 

Ilmeet ovat onnellisen, iloisen, hämmästyneitä. Ja jotenkin kuulkaa tädistä tuntuu, että lähiaikoina te kotijoukot saatatte saada aiheeseen liittyviä kysymyksiä vastattavaksi. Lämmin kiitos taas ihanasta aineistosta kotiväelle ja erityisterkut superukille, Hoplop niin rules, iäsät riippumatta!

 

Iltapäivällä suuntaillaan kaukalolle toiminnalliseen kelloharjoiteluun, mutta huh hei, eihän tässä helteessä jaksa kukaan heilua. Suunnataan siis suosiolla meidän metsän varjoon leikkimään.

-Eskarit. Huomenna on sitten se parlamentissa päätetty omien eväiden reissu luontoikkunalle.

-Sitten ne uudet eskarit saa sen. Ja me ollaan entiset eskarit.

-Meneeköhän se niiltä rikki?

-Onko se junapuukin sitten niiden?

Ilmassa on selvästi himpun verran haikeutta, vaikka kyseessä on ”vain” kepeistä koottu ”taulunkehys” ja kaatunut runko. Mutta sellainen vaikutus luontokokemuksilla ihmiseen on, luonto tekee meille hyvää, tekemättä tai vaatimatta mitään. Mihin liittyen on pakko kertoa pieni kevennys viimeviikolta, kun tädin puhelin piippasi kesken päivää viestiä Kurjalan suunnalta: tädin entiset eskarit olivat löytäneet vanhan luontoikkunansa ja mikä ilo ja riemu siitä oli seurannutkaan. Ihan niin Iso, että piti open heti Heidille viestiä laittaa, että tallessa on yhä.

V&I kirjoittelee   Heidi

Ruokana pyttipannu ja kaali-paprikaraaste

Eskarivuoden viimeinen maanantain.

-Huomenta. Mitäs kuuluu tänä aamuna?

Vastaukset vaihtelevat pirteästä pirinästä uniseen haukotteluun, mutta yhtä kaikki, kauniisti auringonpäivetystä on saanut kasvoilleen viikonloppuna joka iikka; on uitu ja saunottu, mökkeilty, pyöräilty, rakennettu, retkeilty, kalastettu, tehty kasvimaata…Pyöritty siis ihan pihalla, heh heh.

Otetaan aamuun päiväntähden esittely, jonka haastattelut tähtönen haluaakin lukea itse. Hienoa! Kuvissa puolestaan on lämpimiä hetkiä perheen parissa ja niiden pohjalta saadaan keskustelua aikaan mm. syntymästä, kuhan ja hauen eroista sekä Peppi Pitkätossusta. Ja voi miten pikkuruisen sulonen onkaan vauvabody, jota pääsemme ihailemaan. Kiitosta taas kotiväelle ja tähtöselle panostuksesta.

 

Päivän hommana kerrataan tasatunti kynähommina ja otetaan työn alle  eskarivuoden viimeinen akateeminen juttu eli kun kello on puoli jotain. Nyt pitääkin tutkia super tarkkaan viisareiden asennot, että sattuu oikea lukumäärä. Sitten harjoitellaan

-KettuKepuli on alhaalla ja tuntiviisari on ohi kolmosesta….puoli neljä!

Vau. Vastaus toisensa perään osuu nappiin. Tämähän aukeaa hienosti. Hyvä eskarit!

Ulkoilulla sää on mitä ihanin, varsinkin kun siitä saa nauttia Meidän metsässä. Otetaan ensin omia hommia ja sitten halukkaat pelaavat Lipunryöstöä, joka tänään venyy lähes 20 minuutin taistoksi, sillä molempien joukkuiden liput on piilotettu hyvin ja vahdit tarkkana. Niin ja varustautumista on ajateltu etukäteen jo kotona, meinaan onhan kokonaan vihreään pukeutunutta aika vaikea havaita metsässä.

-Sain!

-Jee!!

Peli ratkeaa lopulta uhkarohkeaan hyppyloikkasyöksyyn. Hyvä eskarit, pelisilmänne kehittyy selvästi tässä.

-Tuliko kruunumerkki?

Dääm. Eskarilla oli aamulla tilanne, jossa pelisääntöjen muuttelusta seurasi pahaa mieltä iahn niin, että aikuista tarvittiin apuun selvittelyyn. Se ei ole kyllä kruunumerkkitouhua se. Mutta.

-Mutta. Meiltä puuttuu neljä merkkiä. Ja eskaripäiviä on jäljellä neljä. Tätä tilanetta sanotaan, että ollaan veitsenterällä. 

Saa siis nähdä kuinka käy…

V&i eskarilta Heidi

Ruokana seikeitto, maksamakkara, suolakurkku ja ruisleipä

Kello on mystinen laite. Eskareilla on kyllä varsin selkeä käsitys siitä, miksi pitää olla kello

-Että ei myöhästy

-Tietää milloin pitää mennä nukkumaan

-Muuten ei tiedä, että miten pitkään joku kestää

-Tai alkaa. Niinkuin ohjelmat

Mutta miten kelloa sitten ”luetaan”. Viisarithan me olemme jo selvittäneet, joten tänään katsastellaan niiden liikkumista kellotaululla. Ja tavoitteena on käsittää termi:tasatunti. Hei, sehän on ihan helppo. Supernopeaa KaleviKärppää ei nyt tarvite katsoa, vaan keskinopean KettuKepulin eli minuutiviisari pitää tököttää suoraan ylös ja hitaasta KaunoAatos tuntiviisarista nähdään määrä. Käänelläänpäs siis harjoituskelloa näyttämään nukkumaanmeno, välipalanaika, eskarinalku, kotiinlähtö…

-Tää on ihan helppoa.

-Niin on. Sikahelppo.

 

Päivään mahtuu tietysti myös päiväntähden esittäytyminen, jossa selviää taas kaverista monta hauskaa tietoa. Kuten että hänellä on maailman paras isä, tähtönen itse osaa paistaa banaanilettuja sekä pitää matkustamisesta ja trampalla hyppimisestä. Ja nakkasi pienenä sandaalit veneestä järveen uiskentelmaan. Hupsis. Kiitos ja iso peukku, oli mukava kuulla ja katsella kaikki iloiset jutut.

 

Ulkoilulla  päästään Meidän metsään ja mikä siellä olisikaan mukavampaa, kuin Lipunryöstö. Ja koska jo edellisenä päivänä esitettiin pyyntö, niin pelataan tytön vastaan pojat joukkueilla. Pojat vievät ensimmäisen erän helposti, joten pieni taktinen palaveri ja suunnittelu on paikallaan. Ja hommahan lähtee toimimaan. Uudessa erässä tytöt poimivat yhteistyöllä vankilaansa vastustajan kerrallaan ja ryöstävät lopulta lipun, vihonviimeisen vapaan sankarin urheasta puolustusyrityksestä huolimatta. Ja nyt voi täti sanoa, että ilmeistä päätellen toisaalla on voittajafiilis, mutta toisaalla TOTISESTI kirpaisee… Seuraavat kolme erää pelataan sitten sekajoukkuen ja kivaa tuntuu olevan kaikilla. Niin ja syntyy hienoja oivalluksiakin

-Laitetaan se lippu ensin piiloon ja tullaan sitten katsomaan, että näkyykö se tänne

-Joo!

 

Iltapäivällä, kun päivän pihapeli on pelattu ja loppuhyppykin hypätty, puhe kääntyy vielä ensiviikkkoon.

-Sitten loppuu eskari. Ja tulee ikävä.

-Mutta perjantaina on megasupersynttärit kesäjuhlijoille

-Saadaanko me  puukäsityöt kotiin?

-Keretäänkö pelata vielä BattleGroundia?

Keretään. Ensiviikolla tehdään kaikkea sitä, mikä mukavalta tuntuu.

-Ai paistetaan makaraa?? (toiveikas kiljahdus)

No sehän se. Ans kattoo nyt sitten…

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana kanarisotto ja vihersalaatti

Eskaripäiväämme rikastutti tänään päiväntähti, jonka kotona asustaa kahdeksan koiraa.

-What??

Oh hoh. Ja vähintään yhtä suurta hilpeyttä herätti otusten ruokatarve: kolme säkkiä ja yksi tynnyri. Ja kun tähän vielä lisätään koira lukulaseilla, tähden omat kertomukset mm. metsästys- ja kalatusharrastuksesta, koiranäyttelyistä sekä metsäkonehommista, niin johan on taas saatu jakaa monta uutta tietoa ja käyty rakentavaa keskustelua.  Kiitos tähti ja kotiväki, materiaali oli juurikin teidän oloistanne!

Päivä hommana jatkoimme kellotutkimusta, hahmottamalla ajan yksiköitä. Ensin pitää sekunnissa piirtää viivoja laatikkoon, tulos: 1-2, minuutissa niitä on sitten jo PALJON enemmän, mutta entäs tunti

-Ei ne mahdu tähän laatikoon

-Ei koko paperiin!

Voi olla juurikin niin. Siksipä laitetaankin munakello raksuttamaan ja katsotaan konkreetisesti, että millaisia omia hommia tunnissa sitten ehtii ja piirretään ne lopuksi kuvana laatikkoon.

 

-Voiko tähän laittaa enemmän hapsuja?

Tietysti voi. Pirtinpöydän ääressä eskaritytöillä on menossa barbeille muotimekko-paja, jossa ensin kuvioidaan huopapohja tilkuilla sekä paljeteilla  ja sitten ommellaan saumat.

-Tää on kirahvipuku

-Voiko laittaa taskut?

-Kato! (hämmstynyttä ylpeyttä)

Tulee kyllä upeita asuja ja kaikki ihan uniikkeja. Vapise Vogue, uudet tuulet puhaltavat!

 

Ruokailuun lähtiessä sitten kellotetaan.

-Paljonko arvioitte meillä menevän aikaa siihen, että menemme täältä eskarilta pihan yli päiväkodin puolelle, riisumme, pesemme hyvin kädet ja istumme pöytään? 

Arviot vaihtelevat yhdestä minuutista kahteenkymmeneen. No, eikun sekkari käyntiin….

-Paljonko?

Porukka on tyylikkäästi paikoillaan ja jännitys tiivistyy.

-5 minuuttia ja 32 sekuntia

Vau. Se on hyvä suoritus, varsinkin kun ottaa huomioon, että käsienpesua valvottiin erityisen tarkasti. Kyllä tämä porukka ehtii koulussa välkälle ja sisään ajallaan. Hyvä eskarit!

Ulkoilulla oli tarkoitus pelata kerrasta suureen suosioon pompsahtanutta Lipunryöstöä, mutta sada mokoma tuli ja sotki suunnitelmat. Märkään metsään kun ei voi mennä, ilman kumppareita ja kuravaatteita.

-Mutta pelataan huomenna. Ja ensiviikollakin on vielä monta päivää aikaa.

-Mutta vain yksi maanatai

Aivan. Ja huh huh, niin takakaarteessa tässä tosiaan jo painalletaan.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana makkarapata ja vihersalaatti

 

-Sammakko on hävinnyt!

Aamumme starttaa jännityksen tiristessä ilmassa. Totta se on, niin sammakko kuin viestimme ovat kadonneet, tilalla odotamassa tuttuakin tutumpi hopeinen timanttikuori.

-Se on Sakariakselta!

Päästetäänpäs päiväntähti heti avaamaan aamu ja sitten on kirjaan vuoro:

KUR KUR, KUULEHAN JUTTUA, ONKOS KUTU TEILLE TUTTUA? HYTYISTÄ OJANPINNAN LÖLLÖÄ, SIINÄ SAA SAMMAKKOVAAVIT RAUHASSA KÖLLÖÄ. KASVATTAA ENSIN HÄNNÄN JA JALAT, SITTEN HUPSISTA, KOHTA LOIKKIA ALAT. SELLAINEN ON SAMMAKON ELINKAARI, KURNUTTEELEE PENKALTA SAMMAKKOVAARI. SIITÄPÄ HIENO RIIMI TULI JA TAKATALVI KEVÄÄKSI SULI. PULI PULI.

HIENOSTI KOOSSA ON KOLMAS RIVI JA SIITÄ PAKETTI TÄSSÄ, PIAN OVAT ESKARIT SIIS UUTTA LEIKKIMÄSSÄ. VAAN LOPPU EI SUINKAAN OLE AARTENI SUURI, SIITÄ PAKETIN TAI KYMMENEN SAA HYVINKIN JUURI. SAAPA NÄHDÄ SIIS JA JÄNNITTÄVÄÄ, VIELÄKÖ JOUKKONNE SEURAAVAAN KYMPPIIN KERKEÄÄ!!!!

LOISKIS LOISKIN, RAPAA JA ROISKIN!!!!!

PS: KYSYMYKSENNE SAIN VASTA NYT, JOTEN VASTAAMAAN EN VIELÄ EHTINYT.MUTTA TULOSSA ON SATA SANAA TAI VIISI KOTKOTTAVAA KANAA, HA HAA

Viestin loppuun oli kirjoitettu vihreällä värillä vihje: TÖIKETI.

-Se on varmaan tölkki!

-Niin. Se ei osaa ehkä kirjoittaa.

-Ei, kun Vinski ei osaa

-Jos se paketti on siellä…tuossa

-Niin. Tölkissä!

Nyt on kyllä paha rasti ratkaistavaksi. Jätetään siis asia hautumaan ja kuunnellaan ja katsellaan päiväntähden mukava esitys, josta ei kyllä eläinystäviä puutu. Eikä hassuja sattumuksia.

-Sinun kotihan on ihan eläintarha(hihkaisu on täynnä lämmintä iloa)

Hienosti eskarit myös osaavat esittää kysymyksiä, niin juuri kuulemaansa perustuen, kuin aiempiin yhteisiin päiviin liittyen. Mahatavaa! Voi oikeasti sanoa, että eakrit osaavat ”haastatella”. Ja kiitos suuresti päiväntähti ja kotiväki!

Seuraavaksi ovat vuorossa omat hommat, mutta muutama sitkeä eskari on kerta kaikkiaan päättänyt ratkaista Sakariaksen arvoituksen. Töiketi.Laitetaan sana magneettikirjaimin tauluun ja aletaan sovitella vaihtehtoja, mutta ei, niissä tunnu olevan mitään järkeä. Sitten äkkiä

-Keittiö!

-Näytä. Niin on.

-Se on keittiössä!

Ja sieltä se toden totta löytyy, 30 kruunumerkillä hankittu paketti, joista tällä kertaa paljastuu mm. barbeja, ritarilinnoitus, useamikin peli, leikki höyläpenkki työkaluineen, jättimäinen tuttipullo, pehmokilppari…

-Voiko näille nukeille tehdä vaatteita?

No tietysti. Heti huomenissa se starttaa, Timolan ”marttakerho”, heh heh.

 

Iltapäivän ulkoilulla otetaan Meidän metsässä haltuun uusi peli: Lipunryöstö. Ensin tuumataan säännöt, sitten tehdään joukkueen. Vielä vankilat paikoilleen ja sitten menoksi. Hih, aika nopeasti eskareille selviää, että tätä peliä pitää pelata joukkueena ja keskenään kommunikoiden tai muutoin häkki heiluu. Mennään kolme huikeaa kierrosta, erilaisilla joukkueilla tietenkin.

-Mikä tässä pelissä oli teistä haastavinta?

-Se, kun ensin on menossa lipulle ja sitten joku hyökkääkin puskasta ja pitää keretä karkuun

-Vaikea pelastaa, kun on vartijat

-Ei tiedä, että pelastaisiko vai etsisi lippua

Posket punottavat ja silmät loistavat, eikä hommassa ole sitten milliäkään riitaa tai rähinää. Iso peukku!

 

Pian päivä on lopuillaan ja aika hypätä loppuhyppy.

-Tulko kruunumerkki?

Kyllähän se tulla tärähti, kolmas peräkkäin. Niinpä kankaalle komeasti saa kajahtaa

-Ryöstö kruunu hiki!!!!!

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana broilerkeitto, ruisleipä ja juusto

Tänään pääsimme eskareiden kanssa avaamaan termejä: huumori ja tilannekomiikka. Tähän hienon sillan rakensi päiväntähti, jonka hilpeät reissukuvat ja  haastattelut asiat nostivat mainiosti esille. Kiitos siis niistä. Mutta huumoriin

-Huumori on silleen niinkuin vitsi

-Huumori on hassuja juttuja, kun keksii niinkun tarinoita

-Pellet on huumoria

-Ok. Entäs tilannekomiikka?

Nyt on vaikea, ei aukea….Mutta kun asiaa avataan sen verran, että se on joku tilanteeseen sopiva hassu kommentti tai teko, niin johan alkaa Lyyti kirjoittaa. Heti keksitään kompastumiset, sun muut kommallukset. Samoin kuin se, että hyvä huumori ja tilannekomeetta ei koskaan nolaa/pilkkaa ketään tms. Hyvä Eskarit! Ja kun aiheeseen on päästy, niin juttujahan alkaa tipahdella pitkin matkaa

-Miksi kissa kiipesi sähköpylvääseen?

-Sillä oli akku lopussa

-No, miksi se sitten kiipesi katolle?

-No miksi?

-Kun eihän se osaa lentää

Sitten otetaan omia hommia, joissa eskarille rakentuu mm. pussimaja, kauneushoitola, Haisulinluola,  kirjapaino, steppiklubi taustasoittajilla, valtavat legorakennelmat, kuularadat…Sopivaa puuhaa tuntuu löytyvän helposti, ihan jokaiselle.

 

-Kato!

Iik. Sammakko. Kyllä. Sellainen löytyi ovenkarmin päältä. Suussaan rullattu viesti: MAANANTAINA YLLÄTYS HYS HYS   SS    Oh, hoh. Nytpäs on outo viesti. Ensin pohditaan, että onko Sakariaksen vihreä merkki räpylä vai kruunu. Ja sitten mitä viesti tarkoittaa.  Mutta eskareilla on ratkaisu: kysytään.

-Kysytään, että mitä se esittää?

-Ja mikä vuosi?

-Missä se on?

-Miksi ponit oli märkiä?

Ok. Kirjoitamme ja jätämme viestin tauluun. Sitten luetaan toinen osa Jättipäärynää ja sitten on jo aika suunnata syömään.

-Niin, koska on perjantai

Totta. Perjantai on kolmen tunnin päivä. Pieni happihyppely ja sitten on aika panna homma pakettiin.

-Tuliko kruunumerkki?

-Joo. Eli mitä hypätään?

Mitä?? Taas se hikisukka on kehissä ja monta muuta hauskaa, joten tehdään keräilyerä

-Kruunuhikipata

 

V&I hyvä vkonloppua toivottaa  Hd

Ruokana kalakeitto, rieska, kurkku

 

Ilo. Noihin kolmeen kirjaimeen voi kulminoida aamun tunnelman eskarilla. Tai no, kyllä siihen sopii lisätä myös ripaus jännitystä. Osa eskareista pohdiskelee menneitä päiviä, joku puhua rupattaa, joku katselee ja kuulostelee, mutta yhtä kaikki, tuntuu hyvältä olla taas yhdessä.

Aamutuokiolla tutkaillaan kalenteria. 11 eskaripäivää, joista 10 tähtieskaripvää ja vihon viimeisenä kesäjuhlijoiden megasuperturbosynttärit. Voi ilo ja riemu.

-Mutta entäs Sakariaksen paketti?

Toden totta. Mehän saatiin juuri ennen eskarisulkua kokoon 30-rivi.

-Hei. Me voitais saada vieläkin yksi rivi ja sitten tulisi tuplapaketit!

Oi joi. Elämämme siis selvästi jännittäviä aikoja.

 

Ennen päivä tähtieskariesittelyä jutellaan vielä koronasta.

-Hei. Eihän teitä ketään pelota se korona?

-Ei (*monta)

-Se on hyvä. Kun ei sitä pidäkään pelätä, mutta se pitää kyllä osata ottaa huomioon.  Mitäs te siitä tiedätte?

-Pitää yskiä hihaan

-Pitää muistaa pestä kädet TOSI hyvin

-Pitää muistaa turvaväli

-Ei saa halailla

-Ei saa kaivella nenää

-No ei. Eikä kyllä muutenkaan. Ällöä löllöä. (hilpeä hihitystä).

-Ei voi tuoda leluja

-Ei saa pussailla (lisää hilpeää hihitystä)

Jaahas, se on sitten rantautunut, joka keväinen tykkäysihastushöpsöttely. Hih. Mutta tosi hienosti eskarit ovat kartalla pöpö- jutusta ja siitäkin, ettei koronaa voi mennä mihinkään laatikkoon piiloon. Koko elämäksi ainakaan. Ja rokotuksestakin jutellaan.

Seuraavaksi meitä riemastuttaa päiväntähti, jonka valokuvista ei hassutusta puutu. Vai oletteko muka kuulleet kukkapenkkiä laulellen istutavasta parrakkaasta lapsesta, jolla on suklaanaamio kasvoilla ja kattila päässä? Juu juu, seikka on saletti.  Kiitos taas tähtöselle ja  perheelle, ihanasti olitte jaksaneet panostaa.

Vielä mahtuu päiväämme uusi jännittävä kirja Jättipäärynästä, josta luemme jatkossa päivättäin yhden luvun, sillä koko paksua kirjaa ei millään jaksaisi ja ehtisi kerralla. Sitten tietysti ruokailu päikkärillä, leikkejä Meidän metsässä sekä iltapäivän pihapelit.

-Tuliko kruunumerkki?

Kyllä! Ja koska lopppuhypyksi ehdotetaan mm. tähtikattilaa, tähtimerkkipäivää, hikisukkaa, papupataa yms. hilpeää, sovitaan, että täti saa tänään päättää ihan fiilipohjalta

-Huippu eskarit! (*kaikki)

Ja sen kuuli varmasti kok Timola.

 

V&I ihanasta päiväsätä kiittäen Heidi

Ruokana kinkkukiusaus ja  vihersalaatti

Heippa

Laitamme tämän eskarisivuston lepoon 13.4.2020 asti. Huhtikuussa sitten taas tutkitaan, tehdään ja tuumaillaan. Valolla ja Ilolla viestittelee Heidi

Mukava päivä, eikä tarvittu kuriksia. Niin voisi kiteyttää tämän päivän kuviot. Aamulla ensin vähän jumppaa salissa, sitten kirjastoauton kautta pienryhminä puukässään ja kissaompeluksia jatkamaan. Paitsi ai niin

-Tuo on helppo. Meidän risteyksessä on se.

-Tuo on sairaala

-Minä saan ympyröidä tämän, kun menen kotiin. Koska. Se on meidän risteyksessä! (kärkikikolmio)

-Minä nään ainakin eniten näitä poromerkkejä, kun mennään sinne pohjoiseen. (ilma kuplii suurta oivalluksen riemua)

-Tuo on aika outo. Onko se joku vankila? (puomillinen tasoristeys)

-Tuo on kuuskmppiä. Se on helppo.

Hih, tänään käynnistyi maaliskuun liikenneteemaan liittyen liikennemerkkibongaus, mitä varten eskarit saivat kotiin a4 kokoisen paperin liikennemerkkejä. Siitä vaan ympyröimään aina, kun  saman näkee liikenteessä.

Niin ja selviteltiinhän me myös eskarikaverilta saadun lomakortin pohjalta, että kuka on Ruotsin kuningas. Ja ketä muita prinsessoja perheeseen kuuluu. (hih) Ja mikä on vahdinvaihto ja miksi sellainen tarvitaan. Entä miten toisistaan eroavat linna ja palatsi…

Niin ja kirjastoautossahan kävi vielä ilmi sellainen juttu, että kahden kirjan päästä nukkarissa on luettu koko Risto Räppääjä-sarja. ”Se on kyllä kunnioitettava saavutus” toteaa Pekkaa tuuraava Hanni-Marikin ja laittaa viimeiset kirjat hakuseen. Mitähän  me sitten seuraavaksi alettaisiin lukea…

Semmoista tänään. Ja mikä päivän ja koko viikon olisikaan mukavammin loppuhyppyyttänyt kuin:

-Aurinko, aurinko lettuja paistaa!!!!!

V&I ihanaa viikonloppua kaikille toivottaa Heidi

Ruokana kalapihvit, muusi ja vihersalaatti

Hilpeää. Tänään tapahtui niiiiiin monta mukavaa juttua, ettei paremmasta väliä. Ensin päiväntähti riemastutti meitä kertomalla ja kuvia näyttämällä mm. mereen polskahtelusta, kortinpeluusta sekä kalan suuhun katselemisesta sekä ilmoittamalla haaveekseen, että olisi jo nyt poliisi.

-Vau. Onko se sinun toiveammatti?

Leveästi hymyilevää nyökytystä.

-Saadaanko me kaikki sitten sakot? (hihitystä)

Lämmin kiitos kotiväelle, oli mukavaa päästä mukaan seikkailuille.

 

Mutta oli meillä tänään paikalla toinenkin ”tähti”, kun veo Minnan mukana saapui eskariamme ihmettelemään opiskelija Lasse. Hänelle piti tietysti esittää kaikki tärkeät selventävät kysymykset. Mitä ennen tänä kutenkin ehti kertoa meille Untosta. ”Minäpäs näytän kuvan…” Lasse sanoo ja puhelimennäytölle ilmestyy VALTAVA kissa. Painoltaan 8kg eli kuten eskarit hienosti laskevat, neljä Enskaa. Aika hurjaa. Kuten sekin, että Lasse mm. soittaa kitaraa ja haaveilee terveenä eläkkeelle pääsemisestä. Ja miten paljon esiteltävää eskareilla onkaan hänelle; kruunumerkistä lojujienlaatikkoon. Ja kuin kirsikkana kakussa

-Sakariaksen kirje!

Voihan nenä. Kukaan ei muistanut eilen edes etsiä Sakariaksen kirjettä ja nyt se löytyä tupsahtaa sählymailalaatikosta.

Rapavelli, kurasää, sammakost on hilpeää!!! Loikkia voi lillingissä, eikä kukaan arvaa missä, märkä kunkku lymyää, vakoilee ja hymyää! Tiedän, kuulen, arvaankin, kaikki jutut eskarin. Läts!!!

Täynnä vihdoin ja viimein on, kolmas lummerivi ja aika auki vierittää aarrekolon ovikivi. Palkinto teitä siis odottaa, vaan ensin on ratkottava pulma, tässä on vihje 180220209.00, vaan mikä mahtaa olla näkökulma?

Niinpä niin ja miettimään, onko tässä järkeä ensinkään.

Litisevin loikkauksian lämmikkoon läiskähtää  SS

 

Vähän se vaatii pohdintaa,mielikuvitusta ja kekseliäisyyttäkin, mutta loputa olemme siitä lähes varmoja, että ensiviikon keskiviikkona aamulla kello yhdeksän on pakettia etsittävä jostain, missä urheillaan.

-Liikuntasalista

-Tai sitten voi olla pallokaapissa

-Kuntosalilla

-Siellä se oli viimeksi.

-Ei kun saunassa.

-Entäs, jos se on urheilukentällä!

Ei auta muu, kuin valmistautua etsimään.

 

Tehdään vielä ennen ruokailua KPT-piirroskuuntelu, mitä varten saamme lainaan koulun puolelta 3.-4.luokan. On se vaan hienoa istua oikeassa pulpetissa. Ja johtuneeko juuri siitä, mutta koko porukan työrauha ja keskittyminen on kyllä ihan huipusti kolmonen. Hienoa eskarit!

Sitten vielä kostean raikas iltapäivähappihyppy ja päivä on taas pulkassa.

-Onko huomenna puukässää?

-On ja kirjastoauto

-Jee!!!

Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana lihapullakastike ja salaatti

 

 

-Eskarit. Kaksi kysymystä. Missä te olette nähneet numeroita? Ja mihin niitä tarvitaan?

Ensimmäinen on niin helppo, että meinaa ihan muistipaperi loppua kesken: kellossa, aakkosvihkossa, aakkosjunassa, peleissä, papukaijamerkeissä, vuosiluvussa, numeronopassa, opetystauluissa, kruunumerkkitaulukossa, päivämäärässä, rahoissa, kalenterissa, sivunumeroissa, Vesileppiksen hyppypaikoissa, kirjasarjoissa, kellotornissa, ralliautossa, tikkataulussa, pelipaidoissa, talonnumerossa, sählymailoissa, mittanauhoissa, rekisterikilvissä ja kengännumerossa.

Entä mihin numeroita ja laskutaitoa tarvitaan

– Että osaa katsoa kelloa

-Että tietää kilpailussa sen kohdan, milloin pitää itse lähteä

-Tietää kaupassa paljonko joku maksaa

-Osaa laskea etsijänä piilosessa

-Tietää montako pistettä sai pelissä

-Pystyy katsomaan puhelimesta kellonajan

-Pystyy soittamaan puhelimella!

-Ettei mene liian myöhään nukkumaan

-Että tietää, montako pitää kutsua synttäreille

-Tietää, milloinka on syntymäpäivä

Joo-o, kyllä on maailmassa numeroille kovasti tarvetta, minkä mainiosti todentaakin seuraavana oleva Vartan sählytunti. ”Numeroita tarvitaan ainakin koulussa” toteaa nimittäin Vartalta sählytuntia pitämään tullut Joonatan ja saa eskarit hymyilemään hämmästyksestä. Tottapa totta. Miten me ei muistettu koko koulua. Ihmeellistä. Mutta kyllä sählytunnillakin tarvitaan laskutaitoa. Pitäähän laskea joukkueiden pelaajamäärät ja maalit, katsoa kellosta vuoronvaihto, antaa itselle arvio maltista jne.  Hienoa havainnoitia, eskarit. Ja kuten Joonatankin lopuksi toteaa: ”Maltoitte kyllä tosi hienosti harjoitella ja pelata. Ei voi antaa muuta, kuin kolme sormea”. Ja pomppaa kanssamme iloisen loppuhypyn: HIKI SÄHLY JOONAATAN!

-Oli kivaa, kun pelattiin paljon

-Minä tein kolme tai viisi maalia

-Me voitettiin, koska toiset ei saaneet yhtään maalia. Se on niin kuin kolme nolla.

 

Ja ruokailussa havainnoidaan ja pohditaan numeroita edelleen.

-Meidän mummon luo ei pääsisi, jos ei osaa numeroita, koska siellä sen ovessa on sellainen koodi

-Me oltiin lomalla Levillä sellaisessa hotellissa, jonka ovessa oli kanssa koodi!

-Minusta olisi kyllä aika hauska tietää, että kenen autossa täällä päiväkodin parkkipaikalla on suurin rekisterinumero, koska  minulla on 940 ja se on jo aika iso luku se.

-Ei. Kun voitais mitata, että kenen auto on isoin! Minä sanoisin isälle, että tulee firman pakettiautolla.

-Meilläkin on pakettiauto.

Hih, mitenkä minusta tuntuu, että tästä maaliskuusta tulee ihan mahtava matikkakuu!

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana broilerrisotto ja kiinankaali/ananassalaatti

 

-Kinkkukiusaus

Kysymällä se selvisi tämäkin, nimittäin päiväntähden lempiruoka. Kuten sekin, että mikä on aitta ja miksi moottoripyörä on hyppivää mallia. Ja kenet kannattaa ehdottomasti pyytää mukaan, jos haluaa löytää sieniä tai nähdä oikeaa lumilautailua .On kyllä mahtava päästä jakamaan eskareiden kanssa näitä heitä itseään koskevia tarinoita ja muistoja. Ja miten tärkeää yhden päivän erityisyys voikaan olla, sitä ei pysty sanoin kuvaamaan. Kiitos siis taas kotijoukoille, ihanasti olitte panostaneet!

 

Maaliskuu on matematiikan kuukausi ja aloitimme sen työstämisen hajoittamalla. Meinaan lukuja. Sitä ei aina tule ajatelleeksi, että yhteenlaskuthan ovat lukujen kokoamista, joten täytyyhän niitä yhtä hyvin siis voida pilkkoakin. Ja koska kyseessä on melkoinen talkoostartti, tarvittiin siihen ihan jumppasalia. Hajoitetaan ja koootaan siis lukuja ryhmänjäsenten, pelikorttien, minieläinten yms. kautta. Ja lopuksi pelataan vielä Kellonvartijaa.

-Tää on kivaa!

-Minä en edes kerennyt mihinkään

-Ninjagossa on semmoisia ajanvartijoita

-Mihin suuntaan piti pyöriä…

-Tuonne!  Se on kellonsuuntaan.

Tunti toiminnallista matikkaa hujahtaa huomaamatta ja hikeä pukkaa, mutta ei suinkaan laskemisenpaineista, vaan silkasta liikkumisen ilosta. Tästä on hyvä jatkaa.

 

Ruokailussa matikka on yhä mielenpäällä.

-Onko olemassa sellaista kuin kymmenenensataa?

-Juu, mutta me sanomme silloin tuhat

-Tuhat! What?

Hajoitellaan siis sormin satanen ja tuhat sekä keskustellaan aina mystisestä äärettömästä. Tätiä hymyilyttää. Juuri näin, nyt iskee hilpeän herkullisesti matikkakipinää…

 

Iltapäivällä on märkää: litisevän lotiseva kurahousukeli.

-Siellä kiekkokaukalossa on niin hirveesti vettä, että siellä ei voi luistella, kun jos kaatuu, niin voi melkein hukkua.

Oh hoh ja huh huh. Mystinen tämä talvi 2020. Onpa siis hyvä, että ensiviikolla alkaa se uimakoulu…

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana makkarakastike, perunat ja porkkanaraaste

 

 

 

Onnistumisenilo ja pystymisenriemu, niistä oli eskareiden iltapäivä tämään tehty. Kuinka kaaaaaaauan 30.kruunumerkkiä onkaan tavoiteltu. Ja tänään se vihdoin saavutettiin, hienon maltillisen päivän päätteeksi.

-Missähän se paketti on tällä kertaa?

-Ei. Ensin pitää olla se kuori.

-Ai niin. En muistanut. Löytyyköhän se jo huomenna…

Saapa nähdä. Pidetään peukkuja.

Mutta toki päivään mahtui paljon muutakin. Ensin aamulla vietettiin koko päiväkodin kuukausikemuja ja kukas se taas olikaan paikalla: kettu Kepuli. Jolla eivät nuo kaveruusasiat oikein sujuneet. Tänäänkään.

-Se ei anna toisen leikkiä leluilla ollenkaan

-Masa ois ottanut Kalevin mukaan, mutta Kepuli ei.

Totta. Aikamoista touhua. Varsinkin kun soppa sakenee vielä Nakke näädällä ja Lauri liskolla. Kuinka siinä saadaan leija ilmaan, kun Kepuli haluaa omia kaiken… Onneksi on apuna koko päikyn väki ja niin se vain yhdessä leikkien Kepulikin lopulta käsittää, että porukalla on paljon kivempaa.

 

Ennen ruokaa ehditään tehdä vielä hiukan kynähommia ja iltapäivällä päästään sellaiseen pinkkiin hattarasynttärihumuun, ettei mitään rajaa. Juhlaväelle on näet varsin selvää, että sankaritar rakastaa yksisarvisia, joten taikalahjalista ihan pursuaa niitä sekä aiheeseen soveltuvaa reksvisiittaa, kuten kartano tallilla, juna, uimapatja, ihan pinkki huone, tuhat pussia karkkia  ja

-Yksisarvismarsu (hilpeää hihitystä *monta)

Eikä senkään väri voi tietenkään olla muuta, kuin pinkkiä. Hilpeää!

 

Päivän lopuksi täytetään vielä lokeroille teipattuja maaliskuun koko koulun haastelomaketta.

-Eli kolmea asiaa pitää nyt arvoida. Tähän laitetaan 1,2 tai 3, sen mukaan, kuinka reippaati sait tänään hommat liikkeelle. Tähän lokeroon tulee arvio omien tavaroiden huolestimisesta. Ja viimeiseen se, että tuliko riitaa ja rähinää.

-Mikä tää sitten on?

-Se on ”on”-merkki, siihen me lasketaan aina päivän pisteet yhteen. Maaliskuuhan on matematiikan kuukausi. Ja huomenna se startataan hajoittamalla lukuja, oikein urakalla.

-Hajottamalla???

Ilme on epäuskoinen. Aivan kuten yhdellä eskarilla aiemmin päivällä, kun hammas oli noin vain kadonnut suusta. Kyllä, kyllä, totta se on. Kolo vain oli jäljellä, hohtavassa hammasrivissä.

V&i kirjoittelee Heidi

Ruokana kanakeitto, ruisleipä ja mandariini

Kiitos eskarit. Tänään te olitte kyllä huippu reiluja, kun kukaan ei saanut harmihelpulia, vaikka puukäsityö jouduttiinkin jättämään väliin. Joskus juoksevat vain asiat vaativat joustoa, mutta kuten lupasin, loman jälkeen otetaan sitten tupla duunit. Sillä puukässä on mukavaa, minustakin. Mutta nyt on kaikki testailut tehty ja päästään aloittelemaan kesään eo-keskustelut, se on tärkeää se.

Muutoin päivämme oli aika tavallisen tasainen, huomattavasti hiljaisempi tosin. Koulaiset näet olivat koko päivän pilkillä, joten äänipuolesta vastasimme vain me ja päikyt. Kirjastoautossakin on väljää ja Pekalla kerrankin hulppeasti aikaa rupatella.

-Onko tuo televisio?

Lainaustiskin takana katonrajassa on näyttö. ”Kyllä siitä voisi telkkariakin katsoa, mutta oikeastaan…Odottakaahan”, Pekka puhelee ja näpyttelee tietokonetta. Da daa, näytölle ilmestyy talvinen kuva ja tekstiä.

-Kuka haluaisi lukea?

Halukkaita eskareita on useita, joten sovitaan, että rivi kerrallaan saa jokainen antaa vastauksen. Kyllä. Loma-aikaahan näytönteksti koskee ja kirjastoauton liikkumista silloin. Ja sitten Pekka keksii ehdottaa:” Tehän voisitte kerätä siihen viikon vitsit”. Mistä pompsahtaa tietysti liikkeelle ihan hervoton ideointi, jonka aikana selvitellään mm. mikä on meemi jne. Ja Eijalle iskee sellainen sipuli hepuli hihitys, että hänet pitää melkein jättää hiljaiseen kirjastoautoon rauhoittumaan.. Hih, ilmeistä lomantarvetta, tädeilläkin.

Ja mikä sellaisen päivän loppuhypyksi sopisikaan paremmin, kuin: Pimps poms, lomille loms!!

Rentouttavaa lomaa kaikille, maalikuussa taas mennään.

V& I kirjoittelee  Heidi

Uunimakkara, porkkanalla höystetty muusi, tomaatti ja jätksi

 

-Täällä näyttää ihan erilaiselta

Hyvä, sehän oli tarkoituskin, kun koko päiväkoti muuttui ammattileikkien päivänä Kuperkeikan kaupungiksi. On juna ravintolavaunuineen, hieroja, sairaala, poliisilaitos, autokorjaamo, kirjasto, leipomo, päiväkoti, muotitoimisto, eläintarha, eläinlääkäri ja ratsastuskoulu, minkä lisäksi vielä eteiskeikkaa heittävät huipputaitavat metsurit.

-Voiko tää käydä syömässä?

Tietysti. Ja töihin voi mennä myös junalla. Tai sairaalaan, jos on pudonnut hevosenselästä. Mutta mitäs tehdään, kun autokorjaamon biilistä puuttuu koko moottori.

-Pitää ilmoittaa poliisille, että se on varastetu.

-Ja pakoputki.

Ok. Poliisipäällikkö kirjaa ilmoituksen toimistossaan ja lupaa aloittaa tutkinnan. Mutta. Auto ei liiku vieläkään.

-Tää on se pissapoika.

-Tää on tankki. Ja tämä on se…mikä se oli…kun vonkuu, jos avainta kääntää

-Starttimoottoriako tarkoitat? Starttia?

-Joo. Tää on se.

Hilpeää. Tyhjään leluvaunun alkaa rakentua palikosta varsin kekseliäs koneisto, mutta sitten loppuvat tiedot ja ideat. Melkein.

-Löytyykä teiltä kirjastosta kirjaa autoista tai moottoreista?

Kas näin, täysin vaivattoman mukavasti kaksi leikkiä linkittyvät toisiinsa. Aikuisen silmin on aivan haltioittavan huikeaa seurata, kuinka 25 lasta (2-7v.) leikkii  yli tunnin keskenään, ilman ainoatakaan riitaa tai rähinää. Ja kuinka leikki kehittyy ja saa uusia muotoja. Jopa jatkokehittelyä ilmenee seuraavaa kertaa varten. Voi teitä ihania Timolan ipanoita!

-Saako näitä jatkaa iltapäivällä?

Kyllä. Kuperkeikka olkoon voimissaan huomiseen lomallelähtöön asti.

V&I  Heidi

Ruokana kasvissosekeitto, grahamlihapiirakka ja omena

Huomenna vietetään koko päiväkodin ammattileikki-päivää ja eskarit ovat pitkin viikkoa miettineet, että mitä he voisivat olla.

-Onko sotilas ammatti?

-On. Mutta täällä päiväkodilla voi olla vain rauhanturvaaja.

-Mikä se on?

Käydään keskustelu siitä, mitä eroa on sotia ja turvata siviilien elämää.

-Voiko tuoda pyssyn, jos ei tuo ammuksia. Ja on rauhanturvaaja?

Sovitaan, että voi. Samoin kuin poliisikin voi olla. Missä kohtaa pohditaan tietysti se, että Suomessa  poliisi ei ammu ketään tappaakseen. Ei edes rosvoja.

-Onko Batman ammatti?

-Mietitäänpäs näin päin. Onko joku teidän tuttu töissä batmanina? Ja saa siitä palkkaa?

-Ei (hihitystä)

No nyt aukeaa. Kyseessä eivät ole tällä kertaa naamiaiset, vaan ammattileikki. Ja siitä tulee varmasti huippu kivaa!

 

Meidän metsässä jatketaan ensiapujuttuja. Ensin kurkistetaan ensiapulaukkuun, jonka sisältö onkin monin osin tuttu, mutta sitten Eija kaivaa esille oudon punaisen paketin. Mikä ihme

-Sammutuspeitto

-Semmoinen, mikä pannaan haavan päälle

-Semmoinen, ettei mene vaatteet likaiseksi maassa

Ehdotuksia on monia, mutta kyseessä on natopeitto eli tavallaan ihmisfolio.

-Täällä metsässäkin se pitäisi loukkaantuneen lämpimänä avun tuloon asti.

Vau. Harmi, ettei sitä voi ottaa käyttöön. Mutta siitähän syntyy idea. Kerätään loman jälkeen kaikki joutavat siteet ja kääreet yms. metsäEAleikkilaukuksi, jolloin taitoja voi halutessaan harjoitella.

Otetaan väliin omia hommia ja sitten kilautetaan vielä leikisti hätäpuhelu. Hienosti eskarit muistavat 112 ja käsittävät myös sen, ettei hätänumeroon saa ikinä soittaa turhaan. Ja sekin tuntuu olevan selvää, että ei tarvitse tietää mitään, vaan sielät kyllä kysytään tarvittavat tiedot.

-Se riittää, että uskaltaa soittaa. 

Ok, tämä selvä. Mutta oho, asiaan pitää palata vielä iltapäivällä

-Onko se hätäkeskuspäivystäjä ammatti? Vai poliisi?

Tuumataan siis porukalla, että hätäkeskus on paikka, joka välittää sopivaa apua tilanteisiin. Mutta hitsin hienosti mietitty ja kysytty, eskari-ikäiseltä.

Aivan kuten ovat myös  lastenparlamentin esitykset koskien maaliskuun ”Liikenne”-aihetta: poliisikoulupäivä eskarilla= mitä ne tekee, kirjoitetaan kirje ja kysyttään / liikennemerkkitutkimus ja mitä ne tarkoittaa / Rosvoa ja poliisia / Liikenneoppitunti päikyille / junaleikkipäivä salissa / parkkitalojumppaa ja liikennejumppaa / leivotaan autonmuotoinen pulla. Kylläpä on taas mukavaa puuhaa luvassa. Vaikka voitiinkin ottaa vain seitsemän esitystä, koska päivät eivät riitä enempään, kun lomalla ollaan viikko.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana kirjolohikiusaus, omena/punajuurisalaatti + eksta jätski (koska ruoka riitti nippa nappa, mutta leipää kyllä syötiin lisäksi)

 

 

Koko koulun aamunavaus käsitteli tänään helmikuun ”Rauhallisesti ruokalassa”-haastetta sekä otti vastaan uuden haasteen maaliskuulle, työnimeltään ”aikavarkaat”.

-Mitä se voisi tarkoittaa koulussa tai eskarissa? 

Termi ei aukea heti, joten otetaanpas taas demostraatio avuksi. Pannaaan ensin oppitunti viiden minuutin merkein lattialle eli yhdeksän lätkää riviin. Sitten estradin valtaa Eero-rehtorin tuskastuttavan hidas vetelehtiminen välitunnilta sisään, vaikka kello on soinut jo aikaa sitten. Siinä sitä kuluu aikaa odotteluun, vähintään viisi minuuttia oppitunnista. Seuraavaksi Anne-ope kaivaa paperia täpötäyteen sullotusta ja sotkuisesta pulpetista, huomaten vielä repunkin unohtuneen pihamaalle. Tai johonkin. Pling. Sinne meni taas viisi minuuttia opetusaikaa. Vähintään. Viimeisenä saapuvat Katja ja Merja, joiden kohtalona on ollut riita välitunnilla. Ja jota selvitettäessä vähitellen sotkeutuvat mukaan myös Eero ja Anne. Juupas, eipäs ja trallallaa….Selvittelyyn kuluu aikaa vähintään vartti, mutta helposti kuulemma koko tuntikin. A-PU-A!

-Siis vähintään tämmöinen pino viisi minuuttisia aikavarkaille. Kolmesta näin pienestä jutusta. Vähintään.

Sipinää ja supinaa riveissä. Kiintoisaa.

-Mitenkäs nämä hommat sitten hoidetaan, kun niitä ei keretä tunnilla?

-Ne pitää jäädä tekemään välkällä.

-Tai sitten ne tulee läksyksi kotiin.

-Ai aikavarkaille?

-Ei. Kun kaikille.

No nyt ei kyllä kuulosta reilulta. Tähän me siis paneudutaan maaliskuussa oikein toden teolla.

 

Päivän hommissa saimme sitten ensin iloita päiväntähden ihanista vauva-muistoista; kuvin ja kertomuksin. Lisäksi tähdellä oli vielä kiva yllätys ajateltuna koko eskariporukalle

-Minä kutsun teidät kaikki minun synttäreille. Tänne jumppasaliin.

Aika mahtavaa, että jokainen saa käteensä samanlaisen tuoksutussatun kutsun. Joillekin se voi olla elämän ihka ensimmäinen. Lämmin kiitos siis kotiväelle ja tähtöselle.

Seuraavaksi vuorossa oli mukavuustunnin leludisco, jossa toivemusiikkia soitettiin Antti Tuiskusta joikuun. Hauskaa ja hikistä, kiitos eskarit, kun pidätte meidät täditkin liikkeessä.

Iltapäivällä vielä ulkoillaan ja ollaan päiväntähden toivepelinä Peiliä. Ja sitten onkin vuorossa jo loppuhyppy.

-Tuliko kruunumerkki?

Dääm. Ei vieläkään. Mutta huomenna. Huomenna ollaan ihan pihalla ja pinnistellään se puuttuva merkki. Jookosta kookosta?

Näillä eteenpäin ja merkkiä kohti

V&i  Heidi

Ruokana jauhelihakastike, perunat ja feta-salaatti, välipalalla laskiaispulla + aamulla ruokala-kampanjan onnistumisesta saadut kiitosjätskit

Aakkosjunaan saatiin aamulla jälleen uusi matkustaja, kun 11.vaunun valtasi L niinkuin laiva. Ja mitä ihmettä, siinäpä vasta on konstikas kirjan.

-Minkähän kanssa se voisi sekoittua?

-Jos tekee huonosti, niin ihan kuin J väärinpäin.

-Pikku L on samanlainen, kuin iso ii!

-Se voisi olla kesken jäänyt E

Totta. Entäs mitenkäs on sen asuinpaikan laita suussa. Kurkitellaanpas peiliin

-Kieli hipaisee huulta

-Suu aukeaa

-Hampaat näkyy

-Tulee henkäys

Kirjaininnostus on tarttuvaa ja joka vuosi se alkaa näihin alkoihin näkyä omaehtoisena lukemisena ja rustailuna. Hyvä, kehukaa ja kannustakaa siihen!Sillä se riemu, että saa lukemalla itse jotain selville tai kirjoittamalla ilmaistua asiansa, on jotakin käsittämättömän ainutkertaisen kasvattavasti hienoa.

 

Ruokailussa pohditaan helmikuun ”Hyvä ruokarauha”-kampanjan päättymistä.

-Eikö niin, että voi vieläkin antaa itselleen arvion (kolme sormea on pystyssä)

-Tietysti. Sehän oli tarkoitus, että opitaan maistamaan, annostelemaan ja antamaan ruokarauha.

-Mulle tuli pelkkiä kolmosia. Ja sulle.

-Ei mulle. Mulle tuli yksi kakkonen. Se höpsöttely.

-Mulla on yksi ykkönen. Muuten on kakkosia ja kolmosia.

-Mitä me opetellaan maaliskuussa?

Se on huomiseen astisalaisuus, mutta sen verran voi vinkata, että pienoista ponnistelua saattaa olla luvassa, heh heh. On kyllä aika hienoa, että koko koulun haastekampanjoista on tullut Timolassa tärkeä osa kouluvuotta. Ja ihan parasta on niiden suora vaikutus arjessa. Kuten isot 5.-6-luokkalaiset, joiden ruokalakäyttäytyminen on muuttunut aivan totaalisesti. Kyllä. Entisen remuavan ja mekastavan joukon tilalla on asialisesti ruokailevia pöytäkuntia, joiden puheääntä tuskin huomaa.

-Ennen sitä kampanjaa oli ihan HIRVEÄ mekkala ja juokseminen, etei melkein kuullut mitään pöydässä.

Hyvä huomio. Kiitos isot, te olette mahtava kävelevä esimerkki siitä, kuinka omaa käytösät voi muuttaa.

Iltapäivällä oli vielä ulkoilu, jonka aikana ehdittiin tekemään muutama ”Minä osaan”-testailu. Homma onkin jo hyvällä mallilla, sillä koossa on jo 9/15 osaajan testit. Jaksaa jaksaa, tällä viikolla pinnistellään loputkin.

-Eskarit. Huomenna on sitten se ison vastuun päivä.

Kyllä. Tämä selvästi muistetaan. Mukavuustunnin ekstralelupäivädiscosta ei hiiskuta sanaakaan pienille.

-Ettei tuu paha mieli. Kun ei niillä edes ole papukaijamerkkejä.

-Miksi niillä ei ole?

Jaa, sepä on aika hyvä kysymys. Sitäpä pitääkin ihan tuumailla.

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana kasvispyörykät, perunat ja yrttikastike

 

 

Välillä koko maailma tuntuu pursuavan pelkkiä superlatiiveja: kauneinta, hienoista, suurinta, nopeinta, halvinta…mutta entäpä arkisinta. Tänään kotiin ajellessani pohdin, että olipas mukavan tavallinen eskaripäivä. Aamulla puuhailtiin ensin omat hommat ja sitten kirjastoautoon, jossa liikkelle lähti hauska höpsötys, kun Pekkaa tuuraamassa ollut Hanni-Mari kysyi lainaustiskillä, että ”Tuletko meille yökylään?” Tätihän siitä innostui heti ja oli oitis valmis, vaikka sellaiseen…kolmen viikon kirjastoautomajoitukseen.

-Ei se kysynyt sinulta (hihitystä lainausjonossa)

-Ai. Harmi. Mitähän Pekka olisi tuumannut, jos ensiviikolla olisi kerrottu, että minä sitten muutan tänne kirjastoautoon…

Hanni-Mari on heti mukana: ”Kyllähän se onnistuisi. Tuohon vaan patja lattialle ja täällä on kahvinkeitin ja vessakin”.

-Onko täällä ihan pönttö?

On. Ajatella. Onneksi

-Et sinä voi muuttaa kirjastoautoon. Kuka sitten opettaa eskarilla?

Aivan. Tuohan se unohtui kokonaan. On se hyvä, että eskarit aina huomaavat miettiä nämä käytännönasiatkin. Mutta aika mukavan tarinan tästä saisi kyllä kirjoitettua…

Päivän hommana ovat kissalan ompelupaja ja puukäsityöt, joissa molemmissa jatkuvat omat projektit.

-Otanko nyt vasaran?

-Joo. Mutta laita kappale ensin kiinni höyläpenkkiin.

-Onko tää jo?

-Kokeile sitä käteen, että tuntuuko se kahvalta.

-Minun pitää tehdä se moottori

–Katsoppa tuonne rompalaatikkoon, että olisiko siellä mitään siihen sopivaa

Puukässäluokka on kyllä niin hyvä juttu. Ja samalla myös koko eskarin ainoa paikka, missä kukaan ei jouda edes juttelemaan, vaan kaikki keskittyvät työhönsä. Kiitos eskarit, on tosi kiva nikkaroida kanssanne!

”Kissat on seinällä” Eija toteaa ovelta, kun on ryhmänvaihdon aika.

-Mitä?? Heittikö Eija teidän kissaparat seinälle???

-No ei. Ne on siellä kuivumassa. (naurua)

Myös käsitöiden toinen laita eli ompelutyöt selvästi tuottaa suurta iloa ja onnistumisen kokemuksia. Ja upeita kissat kyllä raitoineen kaikkineen ovatkin, seinähän on kirjava kuin Vilkkilän kissojen kesäparaati.

Vielä otetaan pikku välituntiulkoilu ja perjantain lukuleposet, sitten päivä on pulkassa. Mukava tavallinen eskaripäivä. Siinä se.

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana ohrapuuro, mehukeitto, kinkku, kurkku ja paahtoleipä

 

Jostain on nyt saatu koppi. Sillä muutoin tänään kruunumerkki olisi haihtunut savuna ilmaan jo aamupäivällä. Mutta eskarit olivat päättäneet merkin saada ja työtä tehtiin hartiavoimin.

-Tuo ei ole hyvää kaveruutta

Itku on tädiltä tirahtaa, kun korva nappaa kiinni spontaaniin keskusteluun. Hetki lelulaatikolla pallotellaan vaihtoehtoja ja sitten leikki jatkuu yhteistuumin. Ihan pakko on käydä vähän peukuttamassa neuvottelijoita. Juuri näin.

Ruokailuun suunnataan sitten suhdeluvulla 15:1, mutta pöytään päästään silti ihan hyvällä meiningillä. Sitten

-Eskarit. ESKARIT. Tämä ei ole mikään Hirvaskankaan huutokauppa, vaan ruokala. Nyt nostan yhden sormen.

Pieniähän nämä ovat vielä ja oma aikuinen pöytään olisi melkein välttämätön. Mutta me väänämme volumia alas ja selviämme, kuten myös ulkovaatteisiin ja ulos. Eteisessä joku varmistaa

-Miten lähellä ollaan kruunumerkkiä?

-Nyt on enää milli pelirajaa. Eli näin pikkuisen.

Eskarit sinnittelevät. Ja sovittelevat. Ja selviävät.

-Saatiinko me kruunumerkki?

Kyllä. 29 merkkiä on koossa eli yhtä vaille rivi täynnä.

-Saadaankohan me se huomenna…. (kaihoisa huokaus)

Pidetään peukkuja.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana perunalaatikko ja porkkanaraaste

Aamu alkaa ilolla.

-Eskarit. Nyt on aika kiva juttu kerrottavana. Pientenpuolella eilen sijasena ollut Tuija kehui teitä minulle iltapäivällä, miten hienosti te osasitte olla nukkarissa. 

Totta se on ja ihan selvä papukaijamerkin paikka. Ison iso peukku eskarit!Te osaatte nämä jutut, kyllä se tiedetään.

Päivä jatkuu ihan pihalla. Lumi oli kadonnut Meidän metsästä lähes tyystin ja liukastakin oli kuin luistelukentällä, mutta sekös olisi leikkijöitä haitannut.

-Tuu kattoon. Täällä on kolo. Eikun kaksi!(kontiainenko lie?)

-Me löydettiin mehiläistenpesä

-Tää lumiukko on sulanut ihan pieneksi

Metsässä on niin paljon tutkittavaa. Otetaanpas välillä luontoluokassa tuumailuun

-Mitä mahtaa olla ensiapu?

Ei, se ei tarkoita pelkkää lääkäriä, mutta sinne päin..

-Jos tulee haava, niin pitää puhdistaa. Ja laittaa laastari.

-Jos kaveri vaikka kaatuu ja murtuu jalka, niin kaveri voi auttaa.

Hienosti oivalletaan myös, että aikuiselle on tärkeä kertoa heti ja hätänumerokin tiedetään:112. Sitten opetellaan vielä kylkiasentoon kääntäminen=Kauempi käsi kaulalle ja kauempi jalka koukkuun. Käännä kohti

-Me ollaan nyt Eijan kanssa pökrätty.

Tädit römöttävät pöpelikössä ja jokainen eskarit käy vuorollaan kääntämässä kylkiasentoon. Sujuu. Hienoa eskarit! ja sitten on tätien vuoro käännellä ipanoita ja taas sen saa sanoa: Hienoa eskarit.

Iltapäivällä on vuorossa mukavuustunti-palaveri, sillä 12 papukaijamerkkiä on koossa. Ensin jokainen saa esittää oman ajatuksensa: disco, valkotaululta elokuva, saaridisco, temppurata, temppuratadisco, sählyturnaus, avaruusmaja, yksisarvisaskartelu ja leludisco. Ja siten äänestetään. Eniten ääniä saa disco, joten seuraavaksi äänestetään sen toteutuksesta. ja

-Ensiviikon mukavuustunnilla pidetään siis leludisco

-Jee!!!(*monta)

Vielä otetaan hetki omia hommia ja täti ehtii tehdä muutamia ”Minä osaan”-testailuja. Sitten

-Eskarit. Tänään se tuli. Kruunumerkki.

Ihan pikkuisen karkaa kiljaisuja, vaikka pienten nukkuminen muistetaan ja hiljaa yritetäänkin olla. Voi Kissalan väki, että tämä tunne on siisti!

-Se on 28 eli vielä pitää kerätä kaksi

-Eli huomenna ja perjantaina

Sitäpä kohti siis.

V&I päivän tuplamerkeistä kanssanne iloitsee Heidi

Ruokana hernekeitto, tomatti ja juusto + letut&hillo

-Sinähän olet oikea 8 ottelija

Aamun tähtieskari yllätti meidät kaikki. Hän nimittäin osoittautui melkoiseksi urheilijaksi, vaikka meillä ei ollut asiasta juuri hajuakaan. Niin ja sekin selvisi, että metsäkoneen alle mahtuu 5v melkein suorana seisomaan, tuntureilla tuulee aina, veneillessä täytyy tuntea reimarit, skeitatessa menee polvet ruvelle…On se hyvä, että on tämä tähtipäivä! Ja mukavaa on sekin, että tähtieskarilta voi kysyä asioita. Kuten lempiruokaa tai bäkkärintekotaitoa. Kiitos päiväntähti, kotijoukot ja kummit mukavista jutuista ja kuvista!

Päivän hommana napattiin aakkosjunaan 10. matkustaja. U niinkuin upeaa.

-Vielä on…oota…19 vaunua jäljellä.

-Keretäänköhän me kaikki

-No, minä pakkaan loput läksyksi kesälomalle

-Ei!!!!(*monta)

 

Ennen ruokailua on jälleen aika avata eilen aloitettu kirja Maailman lapset, joka esittelee lapsia arjessaan kautta maailman. Eilen tutustuttiin Ceciliaan, Brasilian sademetsässä asuvaan Tembe-intiaanityttöön, jonka kotona mm. nukutaan riippumatossa, syödään maniokkia ja metsästetään alligaattoreita…Tänään päiväntähti valitsi esittelyyn suomaisen Arin, saamelaispojan Utsjoelta.

-Kaamos kestää marraskuusta tammikuun puoleenväliin

Selvitetääpäs ensin, että mikä se kaamos on ja mistä se johtuu. Sitten

-Hirmu pitkä aika

-Niin on. Kaksi kalenterinlehteä ja puolikas vielä päälle.

Siinä meillä on maantieteellistä ihmettelemistä, sillä päiväntähden esitys on vienyt jo Vaasan rannikolle merta tähyämään ja tuntureiden tuuliin ja nyt sitten koittaa päivätön päivä ja yötön yö. Suomi on piiiiiiiiiiitkä maa. Ja ihan paras, ainakin tädin mielestä.

Iltapäivällä ulkoillaan ja saadaanpa melkein kruunuerkkikin, mutta, auts, vielä pikkuisen pitää kavreiden siivoustalkoissa tehdä toisten puolesta. Mutta huomenna, huomenna tämäkin hoituu. Siihen täti uskoo vahvasti.

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana tonnikalapastaa ja tuorepinaattisalaattia

Aamumme lähti liikkelle vauhdikaasti, sillä käsillä oli jalkapalloturnaus. Ensin lämmittelyhippaa, sitten hiukan harjoituksia ja lopuksi peliä kolmen minuutin erissä. Pehmopalloilla. Hauskaa ja lennokasta, yhdessä liikkumista mukavimmillaan.

Aamutuokiolla pähkäillään perjantain kuvioita; ohi luiskahtaneita merkkejä ja Vinskin hankalaselkoista viestiä.

-Oli riitaa ja rähinää

-Oi joi. Miten se silleen?

-No kun…

Oi joi joi, taas törmätään siihen, valtapeliin. Harmiahan siitä tulee, jos joku alkaa kaikkien puolesta päättää. Tätä me siis työstetään nyt, oikein paneutuen.

Vinskin viesti sen sijaa saadaan selville aika näppärästi mm. : usa on pinkejä pikluja, onkin U:ssa on pinkkejä pilkkuja. Sillä Vinski on antanut eskareille lahjaksi rasiallisen ihania magneettikirjaimia, jotka ovat karamellisen värisiä ja sievästi korsiteltuja.

-Heidi pökrää

Juu. lähellä on. Onpa myös mukavaa, kuinka kauniit kirjaimet innostavat eskareita ”kirjottelemaan” taululle. Syntyy sanoja ja jopa lauseita.

-Kato (hihitystä)

-Mummohirviö. Omg.

 

Iltapäivällä ollaan ulkona, vimpan päälle vesikelissä. Ja mikäs on lotratessa, kun aurinkokin plkahtelee välillä ja kruunumerkki häämöttää.

-Pannanhan tavarat varastoon.

Hups, minnekäs sankarit nyt lähtevät. Täti katselee aidalle lakoavaa joukkoa ja huikkaa uudestaan. Ja vielä kahdesti. Lopulta piha on tyhjä ja käsillä keskustelun paikka.

-Hei. Annapa arvio itsellesi, kuinka aloit siivota leluja pillin soitua?

Katseet pälyilevät, paha paikka. Auts. Taidetaan tietää kaikki.

-Hei. Tiedättekö. Minua ihan harmittaa, että koko piha jäi muutamien siivottavaksi. Vai menevätkö lelut varastoon hiekkalaatikolla taiteillessa. Tai seiniin nojaillen.

-Minä vein omat.

-Meillä oli yhdessä rekka ja lelut.

-No, mitäs sinä sitten veit?

Olankohautus. Mutta siitä ainakin ollaan samaa mieltä, että nyt ei mennyt viis kautta viis, eikä homma ollut kruunumerkin arvoista kaveruutta ja reilua peliä.

-Harmi! Se oli niin lähellä. Ja varsinkin, kun olette pärjänneet koko päivän hyvin yhden aikuisen kanssa. Huomenna hoidetaan tämä homma tyylillä, eikö?

Juu, näin päätetään.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana jauhelihakastike, spagetti ja salaatti

Aamu on lähtenyt liikkeelle rähisten ja tilanteentarkastelu paljastaa uuden haasteen: valtapeli. Pohditaan ensin aikuisen sanoin, mitä se on ja sitten on asiantuntijiden vuoro kertoa kokemuksiaan.

-Silleen, että omii kaikki itselle. Ja sitten. Sanoo, että kuka haluaa ja sitten kuitenkaan ei anna.

-Voi huijata, että olen sinun kanssa, mutta onkin sitten jonkun muun kanssa.

-Voi myös huijata, että antaa jonkun tavaran, vaikka oikeesti haluaa sillä toisella olevan tavaran.

-Tulee tosi paha mieli, kun joku yksi vaan päättää, että ketkä pääsee peliin.

-Olisi tuntunut hirveän pahalta, jos joku ei olisi saanut yhtään korttia eilen

Aivan. Se vasta onkin pienelle ihmiselle hirveän kamala paikka, jos jää ilman synttärikutsua tai vielä hirveämpää, joku kiristää asioita itselleen synttäreille pääsemisen varjolla ja vaika tekee kaiken, ei sittenkään pääse. Tästä kohtaa siis ISO KIITOS teille perheille siitä, että olette hienosti hoitaneet nämä kutsuasiat niisät numero tekemättä. Mutta. Meillä on siis selvästi koettu valtapeliä, sille ei ole vain ollut nimeä. No, nyt on. Ja tätä asiaa alamme tarkkailemaan erityisen tiiviisti, koko ryhmänä.

Päiväntähden kohdalla sen sijaan tarkasteltiin ihania valokuvia ja luettiin mukavia muistoja. Myös eskarikavereiden kysymykset olivat kekseliäitä ja saimmekin monta uutta ja yllättävää tietoa tähtösestä. Niin ja sekin selvisi, että mikä on hulju ja missä päin maailmaa ovat Kanariansaaret. Kiitos tähtönen, hienosti sujui!

Aamupäivällä ehditään vielä leikkiä pitkät leikit Hattara-ja Angrybirdssaarilla, jotka saivat eilen jäädä purkamattomina odottamaan. Ja kun ne on raivailtu, vuorossa on vielä päivän agenttileikki: Mitä tiedät ystävästäni. Oh hoh, se ei olekaan ihan helppoa antaa vihjeitä tai toisaalta osata arvata, että kuka on salainen ystävä.

 

-Eskarit. Tämä saattaa olla eskarin viimeinen hiihtopäivä, joten tänään mennään valloittamaan iso mäki.

Metsä on suojannut meille varjollaan yhden mäen, vaikka muut ovat sulaneet jo paljaalle maalle asti. Sukset siis variksennokalle ja haarakäyntiä tampaten ylös. Kaikki pääsevät perille ja ilo on suuri.

-Minä voisin hiihtää tälleen koko päivän

Niin tätikin, jos olisi vaan sitä lunta. Pikku vinkki siis Otavalle, että pakkasta ja pyrytystä kaivataan. Mutta. Huh huh, aikas korkealla ollaan. Jokainen eskari harkitsee itse, että uskaltaako laskea ylhäältä asti vai laskeudutaanko yhdessä hiukan alemmas. Sujuu, sujuu. Hienoa eskarit. Hiihdellään vielä hetki latua kaukalonlaidalla ja lasketaan tuttua pikkumäkeä. Ja silloin, yksi eskari intoutuu menemään sellaista tasatyöntöä, että täti ja Eija toteavat melkein yhdestä suusta

-Sinähän painallat kuin Juha Mieto!

Hilpeää. Ei ole eskareille ihan tuttu tämä Kurikan jättiläinen, joten pakkohan hänestä on pikkuisen tarinaa kertoa, varsinkin legendaarisesta häviöstä parranmitalla.

-Hiihtäminen on kivaa

-Onko meillä hiihtoa vielä?

-Se riippuu, että saadaanko sitä lunta. Mutta nyt pitäisi laittaa sukset pakettiin.

No sehän on ihan helppo nakki, koko porukalle. Ja ylpeys taidosta paistaa oikeutetusti hiihtäjien kasvoilla. Kiitos eskarit tämän talven hiihtoinnosta ja ahkerasta harjoittelusta, jos siis ei ladulle enää tämän jälkeen päästä. Iso peukku ja kolme sormea!

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana kaalilaatikko, puolukkahillo ja sekaleipä

-Hei, eskarit. Millainen on hyvä ystävä?

-Se on kiva

-Kiltti

-Se leikkii kaikkien kanssa

-Se ei kiusaa

-Se ei lyö tai tappele, ettei tule riita ja rähinä

-Sille voi kertoa salaisuuksia, eikä se kerro niitä

-Se voi lohduttaa, jos on paha mieli

Tänään vietettiin eskarilla Hattara- ja AngryBirdssaari spesiaaleja ystävänpäiväherkkukekkereitä. Ja jaettiin myös jokaiselle oma salaisen ystävän tekemä kortti. Hih, miten hauskoja kuvia ystäville olikaan taiteiltu: hiihtäjä, liukumäki, kissoja, kaveri isoilla hauiksilla ja toinen toooooooosi pitkillä hiuksilla….Hyvin hoidettu kotiläksy eskarit!

Ai niin ja aamuhan me aloitettiin ”maailmanmatkailulla2, sillä olimme saaneet postia. Kyllä. Ihka oikea postikortti Mauritiukselta. Otetaanpas siis esiin maapallo ja etsitään ensin Suomi-neito ja sitten Afrikan törahammas ja sitten…

-Tuo saari o Mauritius. Sieltä tämä kortti on lähtenyt lentänyt tosi pitkän matkaaaaaaaaaaatkan, yli koko Euroopan.

Vau. Ja siihen meni kyllä tosi kauan, sillä lähetäjän ehtivät palata jo aikaa sitten.

-Tammikuussa

Mutta. Kuinka sitten on mahdollista, että

-Tämä on Aasia. Ja tässä Thaimaa. Täältä tämä pojan pompula lähti eilen ja lensi tänne. Ja istuu nyt tässä.

Ihmeellistä. Tätä meidän pitää selvästi vielä työstää. Eikä täti saa alkaa pökräillä, vaikka tuliaispussista paljastuu….kilpikonnia, jokaiselle ikiomansa. Ei, tänään ei pökräillä, sillä tänään syödään herkkuja ja leikitään koko päivä. Ja kuunnellaan ihan höpö höpö lastenlauluja tädin lapsuudelta, sellaisia kuin :Minttu sekä Ville, Aatsipoppaa, Jänikseltä housut puttoo, Ihhahhaa…Hauskaa!!!

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana kalakeitto, sekaleipä, maksamakkara ja kurkku +omat 100g herkkuja

 

Tähtieskaripäivä. On kohtuus, että jokainen eskari saa kerran eskarivuodessa olla ihan super hyper ekstra erikoinen. Ja niin, että tästä erityisyydestä saadaan myös ulkopuolista kommenttia. Kuten tänään, kun ensimmäinen tähti jakoi kanssamme kokemuksiaan niin iloisin valokuvin, omin tavaroin kuin lähipiirin kirjaamien haastattelujenkin kautta. Niin ja tietysti vielä esittelyn lopuksi kaverit saivat esittää kysymyksen päiväntähdelle. Ja kuinkas kommasta suoriutui päiväntähti? No ihan huipusti, kolme sormea! Kiitos!

Aamupäivänhommana suuntailtiin hiihtämään, missä alunperin oli tarkoitus hiihtää ihan läpi lenkki, mutta koska ura osottautui aika liukkaaksi, tehtiin ohjelmamuutos ja hiihdettiin ensin 1/4 latu ja harjoiteltiin sitten loppuaika mäenlaskua ja kantilla mäen nousua. Ja ihan lopuksi oli porukalla tuumailtava myös, että sauvoilla ei saa koskaan sohia, eikä niitä saa laittaa esteeksi toiselle.

-Niin. Kun nyt on se pääkallokelikin. Voi kaatua ja osua pää maahan.

-Tai katketa jalka.

-Tai sukset

Ok. Tunti on takana ja mahat murisevat. Aika suunnata syömään.

-Hiihtäminen on helppoa

-Katso! (Mikä ilo onkaan itse koottu suksipaketti! Ja sen osaavat nyt kaikki eskarit. Mahtavaa!)

Johan oli mukava hiihtohetki. Kiitos eskarit!

 

Iltapäivällä napataan sitten haltuun aakkosjunan yhdeksäs kirjain: T niinkuin tonttu.

-Tää ois pitänyt olla joulukuussa!

-Mutta on se tonttu tonttu myös helmikuussa.

-Mutta se ois voinut olla tonttu tammikuussa

Hilpeää. Eskareiden kielellinentietoisuus riittää jo hienosti leikittelyyn ja ajatusten kehittelyyn. Siitä se sitten viimeistään syksyllä alkaa sukkuloitua luku-ja kirjoitustaidoksi. T niinkuin todellakin.

Päivän loppuun otetaan vielä tähdelle postittivusuuspiiri ja siten onkin jo homma pulkassa.

-Minä käyn tänään äitin kanssa ostamassa 100g karkkia

-Minä otan puolet viinirypäleitä ja pienen rasian karkkia

-Minä otan poppareita, kun ne ei oo ees karkkeja

Aivan. On ollut kiva saada palautetta teiltä vanhemmilta siitä, että tämä ”painorajoitettuannostus” on hyvä homma, koska lapsen käsitys pienestä määrästä voi olla aikalailla eri, kuin aikuisen. Ja arvatkaapa mitä, tähän 100g on ujutettu myös matemaattinen syy. Aloitamme näet maaliskuussa kymmenylityksen ja siinä yhteydessä käsitellään myös kymmenen kymmentä eli sata, mihin tästä saadaan oiva arkikokemus jo pohjalle.

 

V&I kirjoittelee Heidi

Ruokana tulinen kanapesto ja kaaliraastesalaatti

-Viimeinen minuutti!

Jumppasalissa on urheilujuhlantuntua, kun eskreiden oma sählyturnaus lähenee loppuaan. Maalit, Maatykit ja Tykinkuulat ovat ensin vähän harjoitelleet ja sitten pelanneet kokonaisen tunnin, kolmen minuutin erissä ja kivaa tuntuu olleen kaikilla. No, muutaman pieni tälli ja osuma, mutta peleissä voi niin käydä, ihan vahingossa. Ja siksi pitääkin olla vähintään ne suojalasit.

-Montako maalia me saatiin?

Niin, maalit. Tehdyt, omat ja päästetyt. Otetaanpas porukka ensin aamutuokiolle ja sen päätteeksi palataan joukkuepeli-asiaan. Ensin pohditaan, että onko se maalivahdin vika, jos tulee maali. Eskareiden vastaus on yksimielinen: ei ole.

-Mitä tarkoittaa, että joku tekeminen on joukkuepeli?

-Siinä pelataan yhdessä

-Pitää olla reilua

-Se on niinkuin kolme vastaan kolme

-Siinä pitää huomata muutikin. Että ei voi vaan itse pitää koko ajan palloa.

-Tiedättekö eskarit. Tänään oli tosi hieno katsoa, kun kukaan teistä ei alkanut syyttä maalivahtia maaleista.

Ok. Seuraavaksi hilpeillään hetki ajatuksella, että vaalivahti yrittäisi pelata yksin kokonaista joukkuetta vastaan. Tai alkaisi naama punaisena parkua joukkueelle, kun tuli maali.  Ei mitään järkeä.

-Minä olin maalivahtina eilen kiekkokoulussa ja tuli maali. En minä suuttunut. Jatkoin vain treenejä.

Hienoa. Siinäpä oivasti urheilijan selkärankaa.

-Jos joukkue voittaa, niin sen palkinnon saa se, joka teki viimeisen maalin.

-Hei mietitäänpäs. Saako hän sen vai hakeeko hän sen joukkueelle?

-No joukueelle. Ei sitä voi omia.

Totta. Joukkue on yhteistyötä, kuten joku eskareista hienosti kiteytti.

 

Muutoin päivään mahtui omia hommia ja ulkoilua.

-Minä haluan pakkasta

-Niin minäkin. Eikä enää kurahousuja.

-Mutta. Keväällä niitä tarvitaan vielä useammin.

-Mun kumpparissa on reikä.

-Onkohan olemassa sadehattuja?

-On. Kalastajilla aikakin. Minä kyllä ostan heti sellaisen, jos vain pinkkinä löydän.

-Tietysti pinkkinä.

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana brilerkastike, ohrahelmet ja punakaali/mandariinisalaatti

 

Hilpeää. Lastenparlamenttihan päätti, että tehdään oma sarjakuva. No, aloitimme aamun pikakatsauksella sellaisiin tuotoksiin kuin Lassi ja Leevi, Viivi ja Wagner, Babyblues sekä Maisa&Kaarina. Monet hahmoista ovatkin eskareille entuudestaan tuttuja.

-Meidän isällä tuolainen possu pyyhe, missä on tuo

-Meilläkin on

Ja mikä ilo ja riemu, kun kolmen ruudun skripit avautuvat oivallukseksi niin, että naurattaa ääneen. Tästä on hyvä lähteä luomaan omaa juttua iltapäivällä.

Mutta sitä ennen sujautetaan sukset jalkaan ja suunnataan aamuauringossa hohtavalle hangelle. Oikeaa latua ei vieläkään ole, mutta latupohjalla saa jo hiihtää. Otetaanpas siis työnalle sauvan oikea paikka nousussa ja laskussa sekä mäenlasku. Hienosti sujuu.

-Hiihtäminen on kivaa!

-Minä en ole kaatunut yhtään kertaa

-Kato!

Jo vain, pelkkiä omppuposkisia hymynaamoja liikkellä tänään.. Se on siis tällä selvä juttu, maaliskuussa on laturetken paikka.

 

Iltapäivällä piirretään sitten niitä omia sarjakuvia, joiden aiheet ovat kyllä hämmästyttävän oivaltavia. On eläimiä, prinsessoja, lumiukkoja, Angrybirdsejä ja jopa armeija-asiaa ja kaikissa skripeissä on toimiva idea, tarina, joka etenee.

-Saadaanko me nää kotiin?

-Kyllä, Mutta laitetaan ne ensin ruokalaan esille, niin koululaisetkin näkee. Nämä on oikeesti tosi hienoja.

Eikä näin hieno päivä voi tietysti muuhun päättyä, kuin KRUUNUMERKKIIN! Ja nukkarista tärähtää papukaijamerkki kaupan päälle.

-Tuplamerkit!

V&i kirjoittelee  Heidi

Ruokana lihapullakastike, perunat, vihersalaatti ja vaalealeipä

 

-Tuttihippa (hihitystä)

Siinäpä vasta oiva tapa aloittaa päivä. Liikuntasalin keskiympyrä on leikkikehä, josta konttaava vauva viskoo ympärillä olevia isoja ”tuteilla” eli palloilla. Ja jos osuu, eikun vaippapöksynä kaveriksi kehään konttaamaamaan. Hilpeän hauska leikki, jota pitää kyllä ottaa uudestaankin. Hyvin keksitty, lastenparlamentti rules!

Aamutuokiolla tulee sitten tärkeää asiaa. Koulun ope Anne on luvannut viedä oppilaansa aamusta hiihtämään, jotta me saamme lainaan heidän luokkaansa, kun tehtävänä on omaa työrauhaa vaativa kuuntelu. Otetaan siis pienet omat hommat ja sitten suuntaillaan koulunpuolelle.

Kuuntelussa pitää värittää eläinten naruilla kuivamaan ripustamia pyykkejä ohjeen mukaan ja työrauha luokassa on huippu hyvä.Kolme sormea siitä eskarit! ”Oliko joku sana tai asia vaikea tai vieras?” Veo Minna vielä lopuksi varmistaa ja aika moni nostaa kättä.

-Se kirjava

-Hei. Mitäs se kirjava tarkoittaa?

-Että siinä on niinkuin montaa väriä

Osuvasti selitetty, kaikkien mielestä. Ja koska kuuntelu hoitui napakasti, ehditään vielä ennen ruokailua päiväkodin puolelle lautapeli-ja ompeluhommiin.

-Minä en ole ikinä ommellut, mutta nyt osaan

-Tästä tulee ihana. Kissanmassu.

-Tää meni tälleen.

-Just vasta aloitin ja nyt olen jo täällä.

 

Iltapäivällä ulkoilu on lopuillaan ja on aika hypätä loppuhyppy. Sehän on ihan kruunumerkkipäivä, paitsi

-Linna on hejotettu

Kaveria harmittaa vietävästi ja kohta surijoita raunioilla on monenmonta. Ja näky on kyllä surkea. Maanataina yhdessä rakennettu lohkarelinnoitus on hajoitettu maata myöden.

-Mikähän tässä meni nyt vikaan?

-No tulee paha mieli, kun on rikottu, vaikka olisi haluttu vielä leikkiä siinä

-Minä en ehtinyt edes leikkiä siinä olenkaan

Huomataan myös, että pienet ovat osanneet antaa rakennelman olla ihan rauhassa.

-Silloin siellä koulun aamunavauksessakin sovittiin, ettei kukaan saa toisten tekemiä rikkoa

Totta. No, tuumataan ja sovitaan, että jatkossa pitää aina varmistaa kaikilta rakentajilta, että sopiiko purkainen, ei voi omin päin hajoittaa. Vaikka kuinka haluaisi. Ja siitäkin ollaan samaa mieltä, että purkajien on kyllä syytä hoitaa iltapäivällä korjaustoimia.

-Mutta jos te muut annatte siihen apua, niin saadaan linna nopeasti uudelleen leikittäväksi.

Ei ota ajatus oikein tuulta alleen, mutta eiköhän se harmi sitä haihdu ja YYA taas luonnistu. Ja loppuhyppynä pompataan: Iso tutti!

Kirjoittelee  Heidi

Ruokana kasvislasagne, vihersalaatti ja ruisleipä

 

Eilen tämä sivusto oli jumissa, joten ensin pikatiivistystä maanatain meiningeistä, jolloin vietimme koko päiväkodin iloisia kuukausikemuja.

-Jännittää

Niinpä. Kuukausikemut ovat aina odotettu juttu ja eivät vähiten siksi, että koskaan ei tiedä, mitä kivaa tapahtuu. Kuten nytkin, kun Virpi ja Sara olivat ideoineet mukavaa ystävänpäiväohjelmaa. Kemutellaan ensin tunti ja sitten tiivistetään, että mikä oli mukavinta.

-Karkki

-Tanssiminen

-Askartelu

-Ne perunat (leimasinpainanta)

Hilpeää. Kaikilla on selvästi ollut kivaa ja sehän on tärkeintä. Kiitos siis päikyt ja aikuiset, että saatiin kemutella kanssanne!

Iltapäivällä juhlittiin sitten vuoden ekat synttärit ja nehän olivatki sitten mallia 7V.

-Onko se kouluikä?

No niin. Onhan se. Tätähän piti ihan tuumata, että vuonna 2020 jokainen eskareista täyttää tosiaan 7 vuotta. Päivänsankari on siis ryhmän vanhein eli kun hän on syntynyt, on seuraava juhlija jo odotellut oman äitinsä massukassa, että milloinkas sitä putkahdetaan maailmaan.

 

Se siis maanantaista ja sitten vielä tämän päivän kuulumiset, jotka voisi tiivistää toteamukseen ”teräviä hommia”. Aamulla nimittäin suunnattiin hiihtämään, mitä ennen tuumailtiin välinehuolto- ja turvallisuusasiat, eritoten  suksisauvojen osalta.

-Siinä voi puhjeta silmä, jos huitoo sauvalla

Totta. Mutta eivät eskarit tänään huido, ehei, hommahan toimii hienosti. Monot saadaan itse jalkaan ja melkein kaikki suksetkin. Sauvat vielä oikein käteen ja sitten menoksi. Ensin kaadutaan ja opetellaan suksien oionta ja takasin ylös nouseminen, Sitten mennään tasatyöntöä ja kokeillaan menoa myös ilman sauvoja. Lisäksi pelataan jäämiestä sekä hippaa, sukset jalassa tietenkin. Tunti hujahtaa ja ruokailuun suuntaa omppuposkista porukkaa. Iloa on ilmassa isosti!

Iltapäivällä aloitellaan terävästi myös ompeluprojektia sekä katsotaan tietokoneelta tädin lupaamia valokuvia vkonlopun moottoripyörämessuilta.

-Tämä oli minun suosikki. Indian prinsec (ihku koristeltu blingbling-motsakri)

-Ostitko sinä sen?

-No en. Eihän minulla ole edes mopokorttia, eikä varsinkaan moottoripyöräkorttia. Mutta keksittekö, miksi tälläistä motskaria sanotaan apinakiikuksi?

-No, kun se kuski roikkuu tuolleen.

-Minä ottaisin sen kilpamotskarin, mutta maalaisin pinkit raidat mustaksi

Kuvissa on motskareita menneiltä päiviltä nykysiiin ja lisäksi vielä kotikutoisia viritelmiä, mm. moottoroituja potkulautoja.

-Kuka sen paikan omistaa?

-Ai messukeskuksenko?

-Niin

-Jaa, sitä en tiedä. Mutta siellä voidaan pitää monenlaisia messuja, joilla on paljon johonkin asiaan liittyviä juttuja. Niinkuin kirjamessut, venemessut, käsityömessut, ruokamessut ja joulukuussa lemmikkimessut.

-Onko siellä silloin kissoja?

-Joo, hirmuisesti kaikenlaisia lemmikkejä ja niiden juttuja

Alkaa seb verran iloinen puheensorina, että täti pahoin pelkää aiheuttaneensa taas pienoista reissukuumetta, kuten aiemmin Pietarin suhteen..ou nou, mutta kotimaanmatkailu rules, heh heh.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana makkarakastike, perunat ja porkkanaraaste

 

Hieno päivä! Hienon hieno. Ihan kruunumerin arvoinen.

-Hei. Minkä ihmeen taian te teitte, että taas alkoi sujua näin hyvin? 

Kukaan ei keksi. Ihmeellistä. Mutta mitäpä siitä, kunhan sujuu.

 

Otetaan pienet omat hommat ja suunnataan sitten kirjastoautoon. Sielläkin sujuu, tosin jossain kohtaa ”Mikäs hässäkkä se tämä on?” Pekka kysyy silmä vilkkuen tiskiltään, kun eskareiden ”rivit” ovat käytävällä levällään, kuin sen kuuluisan Jokisen eväät. Hups. Pikainen liike ja taas mahtuvat muutkin asioimaan. Kyllä tämä osataan. Ai että, kuinka mukavaa on se, että eskarit ovat selvästi innostuneet kirjoista, koska useampikin on miettinyt jo valmiiksi, että millaista luettavaa haluiaisi lainata. Lukeminen, se on vaan niin parasta.

Päivän puuhissa jakaudutaan taas Raakkuihin ja Vaakkuihin, että päästään pienempinä ryhminä puukässään ja askartelupajaan. Puukässässä omat projektit jatkuvat ja omaa vuoroa maltetaan odotella hyvin, minkä lisäksi eskarit osaavat jo aika taitavasti auttaa toisiaankin. Peukkua siitä! Askartelun puolella saadaan puolestaan tehtyä loppuun Kalevi Kärpät, pippurinenällä. Siellä ne upeasti nököttävät hyllynpäällä, kärppäeskarit, että päästään luomaan draamaesityksiä. Hilpeää!!

Vielä hoidelalan ruokailu, ulkoilu ja lukuleposet, sitten se onkin tämä viikko käsitelty. Ettekä voi uskoa, kuinka hyvältä tuntuu, kun voi todeta

-Kruunumerkki

Ihanaa viikonloppua kaikille toivottaen ja lämmöllä iloiten Heidi

Ruokana lohikeitto, kurkku, leikkelekinkku ja ruisleipä