Vau. Aika mielenkiintoisia ideoita ja ajatuksia EskaViskoilla tänään. Heti aamulla pohdinta starttaa hansikkaanvuoresta. Tai siis siitä, että miksi se on vuori. Kun tulivuorikin on vuori.
-Onko Suomessa tulivuoria?
-On
-Minä en kyllä tiedä. Pitää selvittää. Mutta meteoriitin tekemä iso monttu kyllä on. Sen tiedän.
-Norjassa on vuoria. (nämä on ihan nähty)
-Onko Ruotsissa?
-Jaa. On vissiin, mutta onko tulivuoria…Sekin pitää selvittää.
Ja seuraavaksi
-Onko tämä spagadi vai spiraali?
Tädin käsitys on eri kuin kysyjän, joten tarkistetaan wikipediasta.
Ja seuraava tilanne
-Heidi, i see you
-Jaahas. Sitä on opeteltu englantia. Mutta. I hear you
-Mitä se tarkoittaa?
-Että minä kuulen sinut
Ja siitähän se sitten mopo lähtee keulimaan, niin että pian koko porukka ketjuttaa lauseita, satanen lasissa. Hilpeää! Oppiminen rules.
Ihan pihalla-päivän hommana Meidän metsässä on luontonuottihavainnointia, mutta
-Hei. Miksi tää on täällä?
-Ja kuka on rikkonut tän?
Oi joi. Taas ovat puupino ja Pömpeli ottaneet ”damagea”, kun trukkilavat on mätelty hujan hajan ja sahapukkikin lojuu taivasalla. Ovi on auki jasiitä puuttuu palanen.
-Varmaan isot koululaiset
-Tai mopopojat
-Miksi ne rikkoo kaikki meidän jutut?
Pienen ihmisen sanat viiltävät syvältä, eivätkä aikuisten selitykset ajattelemattomuudesta tai ehkä jopa kateudesta ota tuulta alleen. Meidän metsä kun on niin rakas, ei sitä saa kohdella huonosti.
-Niiltä pitäisi kanssa rikkoa jotain
-Niin pitäis!
Oi joi. Kosto, se sitten on nopea ratkaisu ihmismielelle.
-Mutta. Jos me rikotaan jotain muuta muualta, tuleeko tämä meidän metsä kuntoon?
-Ei
-Ei niin. Minusta olisi kyllä parempi, että tulisivat siivoamaan jälkensä.
Epäreilua se on. Silti. Pienten harmitus on kova. Sovitaan, että otetaan hetki omia hommia ja aikuiset korjaavat mitä korjattavissa on. Porukka hajaantuu suunnilleen. Mutta leikki ei vaan lähde. VilliPilli soi.
-Hei.Tulkaas luontoluokkaan, niin mietitään se sala-aine juttu.
Pihlajantaimi toimii mitä parhaana opetusalustana ja hups, sinne se murhe unohtuu, lehtivihreän ja metsänuottiavainten havainnointiin. Ja kun ne hommat on tehty, hih, leikit lähteävät liikkelle, ihan itsestään. Jatkuen ilolla aina syömäänlähtöön asti.
-Ja mennessä saatte laittaa sen omat piirrokset siihen linnun kiveen. Jos haluaa.
-Minä teen sydämen.
-Minä tähden
-Voiko tehdä ruusun?
-Voi. Ihan mitä sinä haluat.
– Minä laitan sen linnun nimen.
-Hei, mietitään. Tästä meinasi tulla jo viimeksi harmitus. Kun kukaan ei voi omia lintua itselleen. Ja siksi sovittiin, että annetan sen olla vaan ihan LINTU.
-Minä piirrän sitten mönkkärillä ajavan linnun
-Se sopii hyvin, hieno idea.
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana broilerkastike, ohrahelmet ja salaatti