Laukkaa ja lepakkolyhtyjä

Torstai-aamu ja lentävä lähtö. Marjo on valmistellut kepparit ensimmäiseen tulikokeeseen. Mutta ennen liikkellelähtöä pitää tietysti laittaa suitset sekä opetella hevosen menotavat: käynti, ravi ja laukka. Hienosti sujuu isossa piirissä. Seuraavaksi vuorossa on ratsastelua erilaisen musiikin tahtiin ja sitten pelataan ”Kuka pelkää keppariratsastajaa”.

-Mun hevosen nimi on Salama, koska se on niin nopee

-Tää on Pallosalama

-Tämä alkoi syömään ruohoa

Välillä on hyvä vähän leikitellä ja höpsöttää, niin jaksetaan taas jatkaa. Ja kyllähän eskaviskat jaksavat, koko tunnin ajan.

 

Mutta eskareilla sekään ei riitä, sillä heillä on tuplalentävätlähdöt: suoraan salista  eskariin kummitunnille, jossa tänään väsättiin halloweenin kunniaksi jokaisella oma ”lepakkolyhty”. On mukava katsella, kuinka isot ja pienet toimivat hienosti yhdessä ja vieläpä niin, että apua annetaan puolin ja toisin. Kuten yksi kummeista hilpeästi  tunnin lopuksi lohkaisee: ”Paremminhan nämä osaa kuin me”.

Ja ha haa, millaista iloista kauhistusta ruokalanikkunaan ripustetut lyhdyt aiheuttivatkaan koululaisissa ja päiväkotilaisissa. Jopa Eero-rehtorikin kehui niitä tuumaten:” Lepakoistahan se koronakin lähti”. Hui! Kamalan kamalaa.

 

Iltapäivällä otettiin pitkä ulkoilu ja keinuilla tuumailtiin mm. etunimiä. Tai sehän lähti siitä, että nähtiin koulun taivaalla hiirihaukka ja mietittiin ensin syytä moiseen nimeen. Ja siitä sitten kierryttiin pohtimaan, että paljonko on Suomessa kenelläkin kaimoja ja millaisia ovat eriskummallisimmat nimet.

-Aivo. Miten jonkun nimi voi olla Aivo.

-Onko se (34 700) vähemmän kuin 17 000?

-Montako Heidejä on?

-Monta, mutta minua onneksi vaan yksi.

-Ai miten niin?

Jaa, siinä sitä taas ollaan. Enhän minä ole tuota tullut pohtineeksi ollenkaan, kunhan tottumuksesta haastelin. On se hyvä, että nämä uupumattomat tuumailijat pitävät Tädin aivotominnan vireessä.

Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana juustoinen kasvissosekeitto, grahamlihapiirakka ja omena