Lintu

Lapsen tapa ajatella. Kuinka kauniisti elämän suuret kysymykset kohtaava se onkaan. Aamun Ihan Pihalla-päivän hurjan hilpeä aarrejahti Meidän metsässä on meneillään, kun äkkiä

-Täällä on kuollut lintu!

Alle minuutissa jokainen lapsi on saavuttanut suuren männyn, jonka juurella lintu lepää.

-Voi (ääni soi surua)

-Se on kuollut

-Mikähän sille on käynyt?

-Se on ehkä lentänyt tähän aitaan

-Tai sitten se on pudonnut tuolta puusta

-Se on ehkä emo

-Sillä ei ole päätä

-On. Odottakaas, minä siirrän tällä oksalla tälleen varovasti.

Hienosti lapset ovat muistaneet, ettei kuolleisiin eläimiin pidä koskea. Hetki on jotenkin pohdiskelevan hauras

-Otetaan siitä kuva muistitikulle

-Joo. Minunkin.

-Otetaan vaan. Vaikka kaikille.

-Haudataan se

-Joo! (monta)

-Ja kirjoitetaan kiveen nimi

Puun juurella on tosiaan iso luonnonkivi.

-Ja siihen voi piirtää kuvan, että se oli lintu

-Ja kepeistä voi tehdä ristin ja sitoa heinillä

Sovitaan, että lapset saavat jatkaa hetken aarteiden etsintää, kun aikuiset hakevat välineet haudan kaivamista varten. Ja sitten voidaan haudata lintu. Kaikki saavat olla mukana, mutta ei ole pakko. Huis, sinne ipanat häviävät ja pian kaikuvat taas iloiset kiljaukset metsän puissa.

Villipilli viheltää ja heti on joukko paikalla. Lintu laitetaan kuoppaan ja peitellään. Sitten vielä suuri kivi päälle.

-Kaikki mikä syntyy, kuolee joskus. Elämä on sellaista.

-Se menee tuonne jonnekin kauas. Pilviin.

-Mutta enkeli ei voi hakea sitä taivaaseen, jos kivi on päällä.

-Miten sinne voi nähdä?

-Korkealta näkee aina kauas

-Tuo kiviasia on tärkeä, mutta kivi on tässä linnun suojana. Kun on tällainen metsähauta. Sopiiko?

-Nuo kivet käy tuolleen yhteen.

-Kyllä se enkeli sen saa

Ok. Ilmapiiri on vielä hetken pohdiskeleva, sitten on aika mennä. Me yhdessä olemme tälle asialle tehneet voitavamme.

-Hei hei lintu

 

Vielä ehditään palata hetkeksi omien leikkien pariin ja sitten suuntaillaan syömään.

-Mitähän on ruokana?

-Hirveä nälkä

-Tuleekohan mulle tänään turbotähti?!

Maailma jatkaa mataamistaan. Niinhän se aina.

 

Iltapäivällä eskarit tekevät rästitehtäviä ja puuhailevat omiahommia. Ihan lopuksi ehditään vielä lukea kirja hurjista hampaista ja koska se on eskareiden kolmas yhteislukukirja, on aika arpoa ensimmäinen OnniOpus vuoro.

-Sekoitan sekoitan sekoita…

Sekoituslaulun säestyksellä purkista nousee ensimmäisen onnekkaan nimi. Hän saa tuoda kotoa oman kirjan luettavaksi.

-Saako kaikki?

Kyllä. Jokainen vuorollaan ja varmasti useamman kerran.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana lihapullakastike, perunat ja porkkanaraaste