Herkuttelua

Punaisia. Pieniä. Vihreitä. Karvaisia. Ja yksi valtava. Hedelmä. Eskaviskan hedelmäherkuttelu oli tänään täynnä yllätyksiä. Ensin tietysti täytyi kartoittaa maistelussa olevat hedelmät. Banaani, appelsiini ja meloni ovat helppoja, mutta päärynää pitää jo miettiä. Karvainen kiivi on taas helppo, mutta entäs tälläinen ihanan pehmoisen nukkapintainen.

-Persikka

Niin muuten on. Mutta. Minkäs värinen se on sisältä?

-Keltainen. (tästä ollaan yhtä mieltä ja aivan varmoja)

Siksi yllätys onkin melkoinen, kun sisusta on hennosti pinkki.

-Jee! Tämä on VARMASTI minun suosikkihedelmä!!!! 

Niin ja yksi hedelmä on kuulkaan peltinen.

-Ei. Kun se ananas on siellä purkin sisällä. (hihitystä)

Kymmenen hedelmää on tunnistettu, joten eikun omat nimet passiin ja maistelemaan.

-Minä en ole saanut vielä appelsiiniä

-Saanko tuota?

-Saako lisää?

-Minä haluan melonia

Meininki on iloisen inostunut, kuin karkkikaupassa konsanaan.

-Mutta näissä on vitaminejä. Paljon PALJON vitamiineja.

Niin on. Onpas hyvä, että meillä on lastenparlamentti, niin saatiin kokea tämäkin  terveellisen syyskuun makoisa herkuttelupäivä. Mutta mikä oli paras hedelmä? Loppuäänestyksessä pisteitä saa peräti viisi vaihtoehtoa, mutta selvän voiton vie neljällä äänellä: kiivi.

 

Iltapäivälllä eskareilla on puukäsityötä, jossa tänään kaikilla olikin vähän eri hommia. Se omissa projekteissa juuri onkin hyvää, että toisaalta pitää malttaa keskittyä omaan hommaan, mutta toisaalta kaveria voi auttaa, jos osaa. Ja niinkin voi käydä, että jokin tarvike on loppu, jolloin joutuu ottamaan välipuuhan

-Sinähän tykkäät joulusta?

-Joo

-Katsoppa. Tehdään tästä kaksi tonttua. Eli nyt pitää sahata tästä vinoon.

Ok. Homma selvä. Kaikki käy, kunhan saa nikkaroida. Pian jo puru pöllyää ja vanhasta tuolinjalasta syntyy jotain uutta. Kierrätys rules!

V&I kirjoittelee   Heidi

Ruokana porkkananapit, perunat, yrttikastike ja salaatti (Ja sitä pitää ihan ihmetellä, että kuinka ruoka maistui aivan superhyvin, vaikka hedelmiä oli herkuteltu juuri iso satsi. ”Ei olisi karkkien jälkeen maistunut”, epäilevät tädin pöydässä viskat.)