Keskisormi. Se pompsahtaa käsittelyyn joka vuosi. Ja kieli, siis se joka on kiinni suussa.
-Osaako kieli näyttää itseään?
-No ei!(* monta)
-Se on ruma tapa
Tämä oli helppo. Sovitaan, että kieltä saa näyttää vain lääkärille ja silloinkin vain pyydettäessä.
-Mutta. Osaakos keskisormi näyttää itseään?
Ei, ei sekään.
-Hei. Milloinkas me näytetään peukkua?
-Kun joku on hyvä (peukku pompsahtaa pystyyn ilolla)
-Voi näyttää ihan kahta peukkua!
-Joo. Peukku on niin paras. Mutta. Miettikääs. Ei keskisormikaan varmasti halunnut olla mikään tuhmasormi, mutta aikuiset päätti silleen. Että sitä näytetään, kun haluaa lähettää toiselle pahaa mieltä.
-Mun sisko aina näyttää keskaria
-Koululaiset näyttää sitä
-Ai. Minä en näytä. Mutta jos joku näyttää minulle keskisormea, niin arvatkaa mitä.
-No mitä?
-Minäpä näytän kerralla kaikki kymmenen. Tälleen.
Hilpeää!!! Kokeillaan. Ja monta kertaa. Just näin. Kyllähän sen eskaviskakin tajuaa, että kymmenen vastaan yksi on ihan selvä homma.
Päivän hommina siistimme koulunpihasta pajupuskan, josta jokainen saa Meidän metsässä tehdä itselleen syyssiepparin rungon.
-Teetkö nelikulmion vai kolmion?
Molempia väsätään ja rautalankaa kiristetään. Ja sitäkin tuumitaan, että mahtaako pajulla olla juurissaan varastossa sitä lehtivihreää, josta nousee uudet oksat ensi keväänä.
-Ja sitten pitää taas leikata
-Ja taas.
-Saako tähän laittaa koristeita?
-Joo. Tähän laitettaan muistoksi kaikki syksyn värikäs valo ja ilo.
-Saako tämän kotiin keväällä?
-Tämän saa kotiin jo silloin, kun lähdetään syyslomalle.
-Muista se lomatatti
Aivan! Tänään tosiaan piti ottaa käyttöön syyslomaan johtava ”lomakampa”, mutta voitteko uskoa, kaapista löytyi vain kesäloman aurinko, hiihtoloma suksija ja joululoman kuusi. Mihin ihmeeseen se tatti on joutunut…
Ruokailussa puolestaan tehdään havaintoja. Ensin Eero-rehtorin isot oppilaat tulevat linjastolle niin hiljaa, että eskaviskat ihmettelevät asiaa spontaanisti ääneen. Ruokailun lopulla eskarilainen puolestaan toteaa
-Eero-rehtori joutui neuvomaan, että voinappi ei kuulu biojätteisiin.
Havainto on tarkka ja saa Eeronkin hymyilemään: ”Niin, sitä pitää isojakin välillä neuvoa”. Ja onpa hänellä meille iloisia uutisiakin, saamme nimittäin peräti seitsemän koulukummia.
-Milloin?
-Perjantaina suunnistetaan yhdessä
-Kuka tulee kenelle
-Sitä pitää vielä vähän katsoa
-Jännittää!!!!!
Niin jännittääkin, ihan hillottömän iloisella tavalla.
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana lohikiusaus ja punajuuri-omenasalaatti