-Eskarit. Kaksi kysymystä. Missä te olette nähneet numeroita? Ja mihin niitä tarvitaan?
Ensimmäinen on niin helppo, että meinaa ihan muistipaperi loppua kesken: kellossa, aakkosvihkossa, aakkosjunassa, peleissä, papukaijamerkeissä, vuosiluvussa, numeronopassa, opetystauluissa, kruunumerkkitaulukossa, päivämäärässä, rahoissa, kalenterissa, sivunumeroissa, Vesileppiksen hyppypaikoissa, kirjasarjoissa, kellotornissa, ralliautossa, tikkataulussa, pelipaidoissa, talonnumerossa, sählymailoissa, mittanauhoissa, rekisterikilvissä ja kengännumerossa.
Entä mihin numeroita ja laskutaitoa tarvitaan
– Että osaa katsoa kelloa
-Että tietää kilpailussa sen kohdan, milloin pitää itse lähteä
-Tietää kaupassa paljonko joku maksaa
-Osaa laskea etsijänä piilosessa
-Tietää montako pistettä sai pelissä
-Pystyy katsomaan puhelimesta kellonajan
-Pystyy soittamaan puhelimella!
-Ettei mene liian myöhään nukkumaan
-Että tietää, montako pitää kutsua synttäreille
-Tietää, milloinka on syntymäpäivä
Joo-o, kyllä on maailmassa numeroille kovasti tarvetta, minkä mainiosti todentaakin seuraavana oleva Vartan sählytunti. ”Numeroita tarvitaan ainakin koulussa” toteaa nimittäin Vartalta sählytuntia pitämään tullut Joonatan ja saa eskarit hymyilemään hämmästyksestä. Tottapa totta. Miten me ei muistettu koko koulua. Ihmeellistä. Mutta kyllä sählytunnillakin tarvitaan laskutaitoa. Pitäähän laskea joukkueiden pelaajamäärät ja maalit, katsoa kellosta vuoronvaihto, antaa itselle arvio maltista jne. Hienoa havainnoitia, eskarit. Ja kuten Joonatankin lopuksi toteaa: ”Maltoitte kyllä tosi hienosti harjoitella ja pelata. Ei voi antaa muuta, kuin kolme sormea”. Ja pomppaa kanssamme iloisen loppuhypyn: HIKI SÄHLY JOONAATAN!
-Oli kivaa, kun pelattiin paljon
-Minä tein kolme tai viisi maalia
-Me voitettiin, koska toiset ei saaneet yhtään maalia. Se on niin kuin kolme nolla.
Ja ruokailussa havainnoidaan ja pohditaan numeroita edelleen.
-Meidän mummon luo ei pääsisi, jos ei osaa numeroita, koska siellä sen ovessa on sellainen koodi
-Me oltiin lomalla Levillä sellaisessa hotellissa, jonka ovessa oli kanssa koodi!
-Minusta olisi kyllä aika hauska tietää, että kenen autossa täällä päiväkodin parkkipaikalla on suurin rekisterinumero, koska minulla on 940 ja se on jo aika iso luku se.
-Ei. Kun voitais mitata, että kenen auto on isoin! Minä sanoisin isälle, että tulee firman pakettiautolla.
-Meilläkin on pakettiauto.
Hih, mitenkä minusta tuntuu, että tästä maaliskuusta tulee ihan mahtava matikkakuu!
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana broilerrisotto ja kiinankaali/ananassalaatti