Keppareita ja synttärijuhlaa

Huh hei, räntäkelit ovat täällä. Aamulla eskaviskan aamupallotteluun viipottaa pihan yli vikkelä joukko ja ulkovaatteet ovat päällä jokaisella.

-Kylmä (hyrinää)

Sisälle on mukava pujahtaa, mutta melkein samaan hengenvetoon kuuluu jo

-Saako olla t-paidalla?

Hih. Jumppasalissa saa, jos hikeä alkaa muutoin pukata. Ja niin saattaa kyllä hyvinkin käydä, sen verran hilpeän villejä ovat leikit pallojen ja hyppynarujen parissa. Liikunta on kivaa!!

 

Aamun hommana Marjo laittaa liikkeelle odotetun keppariprojektin, jonka aluksi käsillä on melkein katastrofi: kolme suunnitelmaa on kadoksissa. OMG! Onneksi kaikista on kuvat puhelimella tikulle lataamista varten, joten hommat saadaan käyntiin. Hyvin hoidettu Marjo! Ja kyllä ne suunnitelmatkin löytyvät, sieltä kuuluisasta ”hyvästä tallesta” eli kaikki kunnossa.

-Piirretäänkö silmät?

-Saako piirtää suitset?

-Voiko tästä värittää?

Taiteilijoiden innostus pahvisabluunoiden äärellä  on suuri ja omia suunnitelmia tutkitaan tarkasti. ”Jos joku idea on nyt muuttunut, niin sinä saat toki värittää sen erilaillakin”, Marjo selventää ja antaa lopuksi palautetta: ”Kaikille kolmonen hyvästä työskentelystä. Tästä voidaan jatkaa huomenna. Eikun keskiviikona.” Niin, lukujäjestykseessä tosiaan on pieni tekninenmuutos, sillä luontoikkuna hoidellaankin jo huomenna ja kepparointi jatkuu keskiviikkona.

 

Seuraavaksi juhlitaan jälleen 6V synttäreitä. Ja ette ikinä arvaa, mitä juhlien kuningatar kertoo saaneensa synttärilahjaksi: aktiivisuusrannekkeen.

-Mikä se on?

-Se laskee askaleita. Ja siinä on kello.

Tietysti pinkki.

-Nyt iski idealla. Meidän aikuisten pitäisi kävellä joka päivä 10 000 askalta. Ja paljonkos Teidän armollanne olikaan tänään mittarissa?

-11

-Onkohan siitä pitkä matka 10 000?

-No on. Toooooosi pitkä.

-Hei. Marraskuussa tehdään testi. Minä lainaan jokaiselle ranneketta päiväksi ja katsotaan, että montako askelta saatte kerätyksi.

-Joo!

-Minä teen tälleen (hurjaa polkemista paikallaan ja hihitystä)

Marraskuuhan on eskaviskan avaruus-kuukausi, että mehän voitaisiin hyvin haastaa kampanjaan mukaan myös vanhemmat, koulukummit, kirjastoauton Pekka jne. Tiedä vaikka päästäisiin porukalla kuuhun asti…

 

Iltapäivällä eskareilla on matikkaa ja käsittelyssä numero kuusi. Pieni siili-tarina pohjiksi ja sitten vaan taululle.

-Vau (hämmstynyt ilo omasta onnistumisesta on ilmeinen)

-Tää on helppo

-Kotoa kukkaniityn ja sienien ohi isolle kuuselle, kierretään kivi ja huhuillaan pieneltä kuuselta: Hu huu pöllö. Ja siinä se.

Helppo nakki ja homma hoidossa.

 

Päivän päätteeksi on omia hommia sekä syyssiepparin loppufiksausta. Vähän sommittelua, sulkia ja solmuja

-Kato!

-Hieno.

-Nii on. Tää on tosi hieno.

Ilo onnistumisesta on ilmeinen ja jokainen hymy ansaittu. Hyvä eskarit! Nyt ei iloiset syysmuistot unohdu tai katoa talven tuiskuihin.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana bolognesekastike, putkimakarooni ja vihersalaatti