-Ei näy
-Ei tässäkään yhtään
-Ei täällä isossakaan
Muurahaiset ovat poissa, menneet maan sisään, se ainakin tuli lokakuun luontoikkunareissulla selväksi. Niin ja väritkin ovat kadonneet, metsässä esillä on enää okeastaan vain ruskeaa ja vihreää.
-Marraskuussa voi olla valkoista. Koska lunta.
Totta. Sieltähän se taivas tiputtelee hiutaleita tänäänkin, mutta ovatko ne räntää vai lunta? Ja mikä ero? Tätä pohditaan moneen otteeseen pitkin päivää. Myös kylmä sää ja jäästä liukkaaksi tuleet pinnat huomataan.
-Tuu kattoon. Täällä on ollut orava!
-Tai on se voinut olla lintu
-Ai mikä on ollut ja mistä päätellen?
-Kun tuo käpy on tuolleen tuosta.
Totta. Kuusenkäpyä on tosiaan jyrsitty ahkerasti. Mistä kehkeytyy hauska keskustelu sanojen tarkoituksesta.
-Niin. Käpylintu on ehkä saanut nimensä käpyjen syömisestä.
-Tai sitten sen nimi on Käpy. Lintu nimeltä Käpy.
-Niin. Käpy lintu. (oivaltavaa iloa)
-Mutta. Entäs se palokärki?
-Palo nimeltä Kärki.
-Tai kärki nimeltä Palo!
Hilpeää. Sanojen kääntely niin rules!
Toki reissulla syödään myös eväät, mistä voimaantuneena seuraakin sitten laulava joukkohyppimishepuli. Kyllä. Eikä seis-nappulat toimi ollenkaan. Että ihan menee hihitykseksi ja pompimiseksi koko homma. Ja kun liikeeseen on päästy, niin otetaan samaan syssyyn vielä pihapeli. Tai itseasiassa kahtakin laatua: vessanpönttöhippaa ja banaanihippaa.
”Mikä teistä oli mukavista tällä retkellä?” Marjo kysyy päiväkodille lähdettäessä ja saa vastaukseksi
-Näkkärit
-Näkkärit
-Näkkärit
-Näkkärit
-Näkkärit
-Näkkärit (iloista tirkuntaa)
-Näkkärit (hihitystä)
-Näkkärit (lisää hihitystä)
-Eväät
-Hippa
Ok. Napataan metsäsät mukaan vielä taikakäpy, joka saa nimekseen ”Korppi”, josta yritetään saada siemeniä kevätkylvöihin…ikioma kuusi, se vasta olisi jotakin!
Iltapäivällä eskareilla on puukäsityötä ja omien projektien parissa niin mukavaa, että meinataan unostaa kokonaan lähteä.
-Kääks. Kello on jo sata. Nyt äkkiä Lauri lasta liikeelle tai te ette ehdi leposille ollenkaan. Ja sehän olisi ihan kamalaa!!!
-No ei olisi
Ai. Kummallista. Miten ihmeessä se tuo unikello ihmisessä säätyykään, kun lapsena ei tunnu nukuttavan juuri ikinä, koululaisena sitten alkaa pikkuhiljaa suuta repiä aamusin ja aikuisena jo varsin mielellään oikaisisi jo ruokaperäisillekin…
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana tonnikalapasta, punajuuri/ananassalaatti, ruisleipä