-Mä tiedän tän!
-Tää on tuttu
-Meillä on tää
Hih, Frööpelinpalikat. Kuinkahan montaa suomalaisipanaa yhtye on vuosien mittaan mahtaneet musiikkiliikuttaa. Marjo oli koonnut heidän tuotannostaan mukavan possuliikuntatuokion torstain lentävään lähtöön. On venytystä, taivutusta, ojennusta, pyörintää ja hyörintää. Niin ja tietysti pitää metsästää kiinni myös:”Leijona”!
-Ei. Se oli kissa (hihitystä)
Tädin on aivan hukean hienoa seurata salaa katsomosta, kuinka ryhmä salissa malttaa kuunnella ja toimia ohjeiden mukaan. Ja kivaa näyttää olevan kaikilla, sehän on selvä. Ei siis ihme, että pelkkiä kolmosiahan siitä lopuksi satelee, puolin ja toisin.
Uloslähdössä kehkeytyy spontaanisti hauska keskustelu.
-Minä aion tulla isona töihin päiväkotiin
-Oikeesti? Vau. Tule ihmeessä, tämä on niin paras työpaikka.
-Minä menen töihin viskariin
-Minä menen kouluun opeksi
-Minä menen opeksi mun isosiskolle
No, viimeisestä kommentista pompsahdetaan miettimään ikäasioita, tarkemmin ns. ikätakamatkaa. Ensin käsitellään koulukummit, että he tulevat aina olemaan kuusi vuotta edellä.
-Tai seitsemän, koska viskarit on vasta viisi.
Aivan. Hyvin tarkennettu.
-Eli eli. Kun teillähän on nyt se vauva vempula, nolla vuotta. Niin sinulla on aina viiden vuoden etumatka häneen. Kun vauva täyttää yksi, sinä täytät kuusi. Ja kun vauva täyttää kaksi, sinä täytän seitsemän.
-Minä tykkään hirveesti vauvoista. Ja haluaisin syöttää niitä.
-Mun sisko sanoi, että kun minä synnyin, niin se oli parasta.
-Minä haluaisin hamsterin
Ok. Kurikset ovat tulleet puetuksi rupatellessa, joten voidaan suuntailla happihypylle kosteaan syysilmaan.
Iltapäivällä eskarit tekevät leikkaa/liimaa/väritä-kuunteluharjoituksen. Mitä ennen pitää tietysti treenata kuulo huippuun.
-Peukku ylös, jos on totta ja alas, jos ei.
Linnut sirkuttavat/ Linnut vaakkuvat/ Koiralla on nokka/Tikka osaa lentää/Kissalla on pyrstö/ Linnut kaakattavat/Ankalla on neljä jalkaa…
Hyvin sujuu, joten seuraavaksi voidaan tarttua saksiin ja väreihin. Valmista tulee siististi ja maltilla, hienoa eskarit.
Vielä ehditään puuhata omia hommia, joissa syntyykin aivan uudenlainen paperiaskarteluidea: minikokoisia keksirasioita kekseineen. Hitsin pimpulat miten ovat tuotokset hienoja!
-Onko huomenna superperjantai?
-On. Me ei olla muuten mietitty, että mitä tehtäisiin. Oiskohan jumppasali hyvä? Patja, tramppa ja kesäpesä vaikka.
-Joo!!!!(*kaikki)
-Ai niin ja tiedotus. Eero-rehtori lupasi, että ensiviikon torstaina koulukummit pääsevät meille askartelemaan lepakkojutun.
-Iiik…
Ilo on niin iso ja ilmeinen, että pitää vähän paikallaan siristä. On se vaan niin superia saada ISOT taas kaveriksi puuhaamaan.
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana perunalaatikko, porkkanaraaste ja kaurapala