-Huom. Tämä alusta sulkeutuu vuoden 2020 lopussa eli ilmoitan mahd.pian, mihin blogi siirtyy-
Jännittävää. Tätä aamua on odotettu, niin lasten kuin aikuistenkin toimesta. Timolan EskaViska.
-No niin, eskaviskajuna on lähdössä.
Aamupalat on syöty ja isojen aika siirtyä jumppasalille aamupallotteluun. Hienosti löytyvät lokerolta mukaan ulkohousut ja muut tarvittavat vermeet, eikä jonossa ole odotellessa minkäänlaista hässäkkää.
-Tarviiko repun?
-Ei. Vain se oma kangaskassi ja jos olet löytänyt jo sen Bertan pyytämän pienen mustan esineen.
-Mulla on se.
-Mullakin. Tässä. (salaisuus vilahtaa kourassa)
-Ai mikä?
Hih, jännittävää nähdä ensiviikolla, että mitä kukin eskaviska on keksinyt tuoda mukanaan.
Aamupallottelu sujuu hyvin ja villipillin soidessa muistetaan hienosti pysähtyä, kuten viimeviikolla vähän etuotissa harjoiteltiin. Sukat takaisin jalkaan ja yläkertaan aamutuokiolle.
-Meillä on joka aamu tämä kalenterihomma, mutta minkähän takia?
Ilmeet ovat tuumivat, kunnes
-Siitä tietää, että mikä päivä on.
Joo-o. Hyvin ajateltu. No miksi sitten pitää tietää sää…
-Tänään on selkeää eli aurinkoa ja +8 astetta lämmintä. Tarvitaanko kurahousut?
-Ei!! (*monta)
-No toppahousut?
-No ei!!! (*monta hihittäjää)
-Ulkohousut?
Jaa. Ei. En tiedä. Vastaukset jakautuvat kuin eduskunnassa konsanaan.
-Ulkohousut kyllä tarvitaan, mutta miksi?
-Koska muuten tulee pöpöjä.
-Ja likaa.
Hienosti eskaviskat oivaltavat, miksi päivittäin tarvitaan kahdet housut. Ja muistavat ne vaihtaa myös, omatoimisesti. Iso peukku siitä!
Vielä tuumaillaan lojujienlaatikko ja sitten omille hommille: hama-helmiä, robottilegoja, bagukaneja, pilvilinna…On ilo katsella, kuinka kaikki eskaviskat pääsevät mukaan leikkeihin ja hommiin. Ja sama mukava meninki jatkuu myös ulkona. Kaveruudentaitoa meillä siis ainakin on, roppakaupalla.
Otetaan vielä päivän pihapelinä Jäämiestä ja sitten suuntaillaan koulunruokalaan syömään. Missä pitääkin itse ottaa voi pikkuruisesta napista ja voidella leivälle.
-Ai miten?
-Kato tälleen
Juuri näin, autetaan ja näytetään mallia kaverille, jos osataan.
Ruokailun jälken viskarit suuntaavat leposille ja eskarit kipaisevat vielä päivän kynähommiin. Tai ensin kyllä pitää ottaa huiliksi vähän omia hommia ja vasta sitten käydään kirjainten kimppuun. Eskarin ovesta näet puuttuu teksti, että ketä sen takana ”asustaa”. Arvotaan siis jokaiselle oma kirjan duunattavaksi.
-Minä teen ukkoja
-Nämä on mansikoita
-Tiedätkö mistä nää punaiset tähän tuli?
Aidosta innostuksesta taululle syntyy huolella koristeltuja ja leikattuja kirjaimia. Mutta
-Tässä lukee nyt AKSERI
-Ei, laitetaan tämä..
-Nyt siinä lukee SAKERI
Hilpeää. Taululla lukee KSAERI, KARSEI…
-Eskari alkaa E:llä
-EKSARI?
-Ei! (*monta)
Veivataan ja siirrellään kirjaimia ja pian se on siinä: ESKARI.
-Mutta laitetaan se silleen viivaksi oveen.
-Saranapuolelle.
No tietysti laitetaan, jos taitelijat niin tahtovat. Luovuus niin rules!!
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana jauhelihakastike perunat ja salaatti