-Viimeinen minuutti!
Jumppasalissa on urheilujuhlantuntua, kun eskreiden oma sählyturnaus lähenee loppuaan. Maalit, Maatykit ja Tykinkuulat ovat ensin vähän harjoitelleet ja sitten pelanneet kokonaisen tunnin, kolmen minuutin erissä ja kivaa tuntuu olleen kaikilla. No, muutaman pieni tälli ja osuma, mutta peleissä voi niin käydä, ihan vahingossa. Ja siksi pitääkin olla vähintään ne suojalasit.
-Montako maalia me saatiin?
Niin, maalit. Tehdyt, omat ja päästetyt. Otetaanpas porukka ensin aamutuokiolle ja sen päätteeksi palataan joukkuepeli-asiaan. Ensin pohditaan, että onko se maalivahdin vika, jos tulee maali. Eskareiden vastaus on yksimielinen: ei ole.
-Mitä tarkoittaa, että joku tekeminen on joukkuepeli?
-Siinä pelataan yhdessä
-Pitää olla reilua
-Se on niinkuin kolme vastaan kolme
-Siinä pitää huomata muutikin. Että ei voi vaan itse pitää koko ajan palloa.
-Tiedättekö eskarit. Tänään oli tosi hieno katsoa, kun kukaan teistä ei alkanut syyttä maalivahtia maaleista.
Ok. Seuraavaksi hilpeillään hetki ajatuksella, että vaalivahti yrittäisi pelata yksin kokonaista joukkuetta vastaan. Tai alkaisi naama punaisena parkua joukkueelle, kun tuli maali. Ei mitään järkeä.
-Minä olin maalivahtina eilen kiekkokoulussa ja tuli maali. En minä suuttunut. Jatkoin vain treenejä.
Hienoa. Siinäpä oivasti urheilijan selkärankaa.
-Jos joukkue voittaa, niin sen palkinnon saa se, joka teki viimeisen maalin.
-Hei mietitäänpäs. Saako hän sen vai hakeeko hän sen joukkueelle?
-No joukueelle. Ei sitä voi omia.
Totta. Joukkue on yhteistyötä, kuten joku eskareista hienosti kiteytti.
Muutoin päivään mahtui omia hommia ja ulkoilua.
-Minä haluan pakkasta
-Niin minäkin. Eikä enää kurahousuja.
-Mutta. Keväällä niitä tarvitaan vielä useammin.
-Mun kumpparissa on reikä.
-Onkohan olemassa sadehattuja?
-On. Kalastajilla aikakin. Minä kyllä ostan heti sellaisen, jos vain pinkkinä löydän.
-Tietysti pinkkinä.
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana brilerkastike, ohrahelmet ja punakaali/mandariinisalaatti