Onnistumisenilo ja pystymisenriemu, niistä oli eskareiden iltapäivä tämään tehty. Kuinka kaaaaaaauan 30.kruunumerkkiä onkaan tavoiteltu. Ja tänään se vihdoin saavutettiin, hienon maltillisen päivän päätteeksi.
-Missähän se paketti on tällä kertaa?
-Ei. Ensin pitää olla se kuori.
-Ai niin. En muistanut. Löytyyköhän se jo huomenna…
Saapa nähdä. Pidetään peukkuja.
Mutta toki päivään mahtui paljon muutakin. Ensin aamulla vietettiin koko päiväkodin kuukausikemuja ja kukas se taas olikaan paikalla: kettu Kepuli. Jolla eivät nuo kaveruusasiat oikein sujuneet. Tänäänkään.
-Se ei anna toisen leikkiä leluilla ollenkaan
-Masa ois ottanut Kalevin mukaan, mutta Kepuli ei.
Totta. Aikamoista touhua. Varsinkin kun soppa sakenee vielä Nakke näädällä ja Lauri liskolla. Kuinka siinä saadaan leija ilmaan, kun Kepuli haluaa omia kaiken… Onneksi on apuna koko päikyn väki ja niin se vain yhdessä leikkien Kepulikin lopulta käsittää, että porukalla on paljon kivempaa.
Ennen ruokaa ehditään tehdä vielä hiukan kynähommia ja iltapäivällä päästään sellaiseen pinkkiin hattarasynttärihumuun, ettei mitään rajaa. Juhlaväelle on näet varsin selvää, että sankaritar rakastaa yksisarvisia, joten taikalahjalista ihan pursuaa niitä sekä aiheeseen soveltuvaa reksvisiittaa, kuten kartano tallilla, juna, uimapatja, ihan pinkki huone, tuhat pussia karkkia ja
-Yksisarvismarsu (hilpeää hihitystä *monta)
Eikä senkään väri voi tietenkään olla muuta, kuin pinkkiä. Hilpeää!
Päivän lopuksi täytetään vielä lokeroille teipattuja maaliskuun koko koulun haastelomaketta.
-Eli kolmea asiaa pitää nyt arvoida. Tähän laitetaan 1,2 tai 3, sen mukaan, kuinka reippaati sait tänään hommat liikkeelle. Tähän lokeroon tulee arvio omien tavaroiden huolestimisesta. Ja viimeiseen se, että tuliko riitaa ja rähinää.
-Mikä tää sitten on?
-Se on ”on”-merkki, siihen me lasketaan aina päivän pisteet yhteen. Maaliskuuhan on matematiikan kuukausi. Ja huomenna se startataan hajoittamalla lukuja, oikein urakalla.
-Hajottamalla???
Ilme on epäuskoinen. Aivan kuten yhdellä eskarilla aiemmin päivällä, kun hammas oli noin vain kadonnut suusta. Kyllä, kyllä, totta se on. Kolo vain oli jäljellä, hohtavassa hammasrivissä.
V&i kirjoittelee Heidi
Ruokana kanakeitto, ruisleipä ja mandariini