Postia

-Bertta!

Aamu on juuri käynnistelty, kun eskarilaisen tarkat silmät huomaavat katonrajasta alaspäin lennähtäneen pöllön. Ja samaan syssyyn huomataan, että

-Postia!

OMG. Lintuhäkin postikoukussa roikkuu kirjekuori. Kullainen sellainen.

-Jännittää

Hoidellaan  ensin aamutuokio ja sitten lukemaan

 

HU HUU                         25.ELOKUUTA 2020

Tässäpä pöllöpostia teille, reippaille EskaViskareille. Olen katsellut, kuunnellut ja nokkaa naksutellut, ilosta hytkynyt, pyrstöä heilutellut. On hyvä, ettei joukossanne ole jöröjukkia, vaikka välillä kyllä hiukan viipotussukkia. Vaan tässä teille tehtävä, nyt kiinnostaa sananlaskut, niillä mielet täyttäkää ja kaikkien takataskut. Kun koossa on sanontoja viisi ja nolla, alkaa hassujen juhien aika olla.          Pöllöillen            BP

”Juhin? Pitäisiköhän tässä olla juhlien?” Marjo kysyy ja ihan syystä.

-Minun isän kaveri on Juha

-Ja minun siskon poikakaverin

-Minä en kyllä tunne yhtään Juhaa. 

Mutta eihän hätä ole tämän näköinen, koskapa eskaviskat heti keksivät, että meidän pitää vain kerätä ne 50 sanontaa ja sitten asia selviää. Ja heti tiedetään pari

-Helppoa kuin heinänteko

-Kertaus on opintojen äiti

-Helppo nakki

-Mutta kuulkaa. Kolme ei riitä, meidän on pakko kerätä näitä jostain lisää. Kysytäänkö koulun aikuisilta?

-Joo!!! Eerolta

-Minä kysyn iskältä

-Minä kysyn mun siskolta, se on koululainen

Ok. Tehtävään hyvin sitoutuneina suunnataan Ihan pihalla-päivän puuhiin Meidän metsään, jossa työkalupakista kaivetaan selkäsaha ja pömpelistä sahapukki. Nakkikioskileikissä on nimitäin ilmennyt pulma, kun myyntituotteille eli kepeille, kävyille sun muille ei ole paikkaa. Pitää siis rakentaa hylly.

-Mitkäs nuo on?

-Nämäkö? Tikapuut. Viimevuoden eskarit rakensi ne.

-Saako niille kiivetä?

Tietysti saa, kunhan vain aikuinen on varmistamassa.

Siinä se aamupäivä taas hujahtaa, mustikoiden mutustelussa, luontoleikeissä, mittaus- ja sahaushommissa sekä päivän päättävässä piilosessa.

-Oli kivaa

-Niin muuten oli. Hirmuisen kivaa.

 

Ruokalassa pannaan sitten sanonnankeräys toimeksi, kun Anne-ope valikoituu ensimmäiseksi kyselykohteeksi: ”Jaa. Niitä on paljon, mutta oisko sellainen, että ”vahinko ei tule kello kaulassa”. Sanonta on eskaviskoista selvästi kiinnostava, mutta miten se pitäisi tulkita, että mitä se oikein tarkoittaa.

-Ei kelloa voi pitää kaulassa, ainakaan isoa

-Mutta Ei kyllä varmasti tule vahinko, jos on kirkonkello kaulassa

Hih, keskustelu on vilkasta ja näkökantoja monta, mutta kun Eero-rehtori ilmestyy näkyville, ilma jo ihan tirisee jännitystä. Pyydetään siis häneltäkin apua asiaan ja tietysti Eero on heti hommassa mukana:” Vaikka semmoinen, että ”parempi pyy pivossa, kun kymmenen oksalla”. Nyt ovat kyllä ilmeet ihan että: häh. Mutta kyllä siinä joku järki on oltava, kun silleen kerran sanotaan.

-Pitää kirjoittaa ylös, ettei unohdeta

-Nyt on jo neljä

Ok. Jotenkin tädistä tuntuu, että tämä on vasta alkusoittoa…Ja hyvä niin!

 

Iltapäivällä eskareilla on ensin omia hommia ja sitten otetaan vielä yhdessä satunoppailua, jossa tarinoista kehittyykin melkoisen hurjia. Vai mitä tuumatte norsusta, joka muuttuu piikkiseksi tai meduusasta, joka kiipesi tikapuolla puuhun. Satutushassuttelut niin rules!!

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana kalapuikot, perunamuusi, kermaviikikastike, vihersalaatti