Joskus pieni ohikiitävä hetki voi synnyttää suuren oivalluksen. Kuten tänään aamutuokiolla kävi, kun Marjo-opiskelija homman lopuksi totesi:” Kertaus on opintojen äiti.”
-Ai kenen äiti?
Laskeutuu hämmentynyt hiljaisuus, sitten tilanne sähköistyy sekunissa. Kiinnostuneet silmäparit tillittävät aikuista. Äidit ovat tärkeä asia.
”Ei siinä ole kyse äidistä. Se on sellainen sananlasku. Semmoinen sanonta. Tiedättekö te mitä sanonnat ovat?” Marjo kysyy, mutta ei, ei ota asia eskaviskoissa hippaa. Ja aivan yhtä suurta hepreaa ovat myös sanat opinto ja kertaus. Hilpeää! Lähestytään siis aihetta hiukan tutummalla lausahduksalla: ”Helppo nakki” ja heti joku keksii
-Helppoa, kuin heinänteko
Juurikin näin. Ja Marjolle annetaan kotiläksy seuraavaksi aamuksi: selitä meille ”kertausäiti”-asia järkevästi. Siinäpä se onkin pähkinä purtavaksi, ettei peräti tenkkapoo. Voiko moisessa aivoriihessä iskeä peräti oikosulku tai palaa hihat ja revetä pelihousut…no ei tietenkään, Marjolla kyllä homma pysyy hanskassa ja vastaus vääntyy, vaikka rautalangasta. Mutta tuon pienen hetken synnyttämä oivallus on meille aikuisille osuva muistutus siitä, kuinka paljon me päivittäin käytämme arjessa kieltä, jonka viesti on sidoksissa omaan kokemuksemme lausahdusten viestistä tai sisällöstä. Ja juuri siksi peukutankin ISOSTI näitä meidän tarkkavaisia murusia, jotka aivan varmasti aina kysyvät, jos jokin asia on outo tai ihmeellinen tai aikuisen sanomaa ei ymmärretä. Höpsistä pussiin.
Päivän hommina jatkettiin sitten pöllöaskartelua sekä ulkoiltiin. Niin ja pihapelit otettiin tietysti myös, banaanihipan- ja viestin muodossa.
Mutta hih, aamun sanontahommaan palattiin sopivasti iltapäivällä eskareiden puukäsitöissä, kun oli aika esitellä usein vasaroinnin yhteydessä paikalle saapuva vieras.
-Joskus käy niin, että vasara tai saha osuu sormeen ja silloin sanotaan, että ”Nikkarin koira puri”. Mutta onkos täällä oikeaa koiraa?
-No ei (*monta hilpeää)
-Ei niin. Nikkarin koiran puraisu tarkoittaa, että itselle sattui pieni vahinko, mutta ei mitään vakavaa
Juu, tämä on helppo. Ja kyllä, sieltä se tulla jolkottelee Timolanraitilta paikalle tänäänkin, mokoma turrikka, kun nauloja aletaan lyödä geo-lautaan. Mutta ei se pure ketään montaa kertaa tai pahasti, ei ollenkaan. Pikkuisen näykkäisten korkeintaan maltista muistuttaa.
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana makaronilaatikko ja punakaali/appelsiiniraaste