Eskarisyksyn alkuun latautuu aina paljon odotusta, niin lasten kuin aikuistenkin osalta. Kaveruudet, rutiinit, erilaiset oppimisympäristöt… Ja sitten yhtenä aamuna sitä vain huomataan, että hommahan on löytänyt tyylikkäästi tapansa ja uomansa.
-Tänään me aloitetaan ”Minä osaan”-testailut, joissa jokainen teistä pääsee vuorollaan tekemään tehtäviä ja näyttämään, että mitä kaikkea jo osaa ja mitä pitäisi opetella lisää.
Ja voi mahdoton, eskaritan osaavat jo vaikka mitä ja tehtävisät oma suosikki on helppo nimetä.
-Tää palapeli oli helppo
-Minä tykkäsin siitä kuvatehtävästä
-Vau. Milloin sinä olet oppinut kaikki kirjaimet?
-En tiiä (ilahtunut hämmennys on ilmeinen)
On monintavoin tärkeää, että jokainen lapsi pääsee rauhassa osoittamaan osaamistaan ja saa siitä palautetta. Ja hienoa hetkessä on myös se että samalla voidaan jutella muutenkin, oppimisasioita tai muusta.
-Milloin minä pääsen siihen kivaan juttuun?
Eskarit pääsevät ensin ja ensiviikolla on jo viskareillekin vuoroja. Ja väkisinkin herää tädille myös ajatus, että pitäisikö tällaista yksilö-tai pienryhmä hommaa olla tarjolla useamminkin…Kun siihen tänävuonna olisi ihan helposti toteutteva puitekin tarjolla. Asiaa pitää ihan tuumailla.
Muutoin superperjantaimme oli aika mukavan tavallinen: kirjastoauto, aakkosjunaan uusi matkustaja, U niinkuin uimari, omia hommia, ompelua jne. Näinhän se on mukava viikko päättää.
Valolla ja ilolla rentouttavaa viikonloppua kaikille toivottaa Heidi
Ruokana ohrapuuro, mehukeitto, ruisleipä, kalkkunaleike ja kurkku