Torstai-aamuna on eskaviskan oma jumppasalivuoro ja jotta siitä saadaan kaikki irti, otetaan tila haltuun lentävällä lähdöllä. Ei siis edes aamunavausta, vaan aamupallottelusta suoraan koko porukan viipotukseen. Aluksi vähän muisti/liikejumppaa ja sitten on vuorossa vauvailu. Kyllä.
-Te kaikki olette joskus olleet pieniä vauvavempuloita
-No ei!!!
-Kyllä. Lähdetäänpäs kokeilemaan…
Mennään pyörien, ryömien, kontaten… mitä nyt väliin porisutetaan vähän noitapataa…ja sitten
-Tiedättekö. Meidän pitäisi päästä smurffimaahan, mutta sinne on mentävä neljän taikaportin kautta. Ja velho Gargamelin kissan tuijotuksesta selviten. Huuuuuuuiiiiii….
Salissa on hiirenhijaista, mutta ei mitään hätää, maltillisesti koko porukka selviää keskilinjan ylittämistä vaativasta tehtävästä. Jee!!!! Ja mitäs sitten tapahtuu…No mehän tupsahdamme keskelle smurffien formulakisoja!!! Ja siitähän meno sitten vasta yltyykin…. Hikeä pukkaa ja ilo on irti, eikä riidasra tai rähinästä ole tietoakaan. Mahtavaa eskaviskat!
Seuravaksi Sara ja muksut suuntaavat pihalle, jossa sade ja myrsky tekevät hivuttaen tuloaan. Täti taasen suuntaa koulunpuolelle tapaamaan 6.luokkalaisia. Eero-rehtorin kanssa on näet sovittu, että koulun isoimpia kutsutaan tämä vuonna koulukummin tehtävään, mutta vain jos siihen on itsellä halukkuutta. Siksi asia pitää selvittää. Vaihdetaan siis ensin huomenet ja selvitellään sitten oppilaiden omia ajatuksia kummeudesta sekä muistoja omista koulukummeista. Myös siitä on puhetta, mitä kummitoiminta tänä vuonna tulee pitämään sisällään, digiloikkailusta leivonnan kautta kevään pyöräretkeen.
-Ja hei. Teillä on aina kuuden vuoden etumatka eskareihin, joten jokainen teistä selviää ihan varmasti taitojen puolesta. Mutta se, että pystyykö olemaan hyvänä esimerkkinä ja haluaako auttaa pienempiä, se arvioi on jokaisen harkittava ja tehtävä itse. Se nimittäin on kaikkein tärkeintä minulle ja myös näiden pienten eskareiden vanhemmille. Kuten te kerroitte, tärkeät koulukummimuistot ovat muistissa vielä vuosien jälkeenkin.
Jokainen 6.luokkalainen saa siis mukaansa koulukummi-sopimuksen, jolla ilmoittaa, että ryhtyykö tähän tehtävään vai jättääkö sen väliin. Ja tietysti se käy allekirjoitettavana myös kotona, että omat vanhemmat ovat kartalla nuorensa ratkaisusta.
Iltapäivällä eskareiden kanssa tehdään kynähommia ja kuunnellaan, kuinka tuuli alkaa ujeltaa ulkona ja paukutella kattopeltejä. Ja omina hommina innostutaan askartelemaan ja värittelemään.
-Onko huomenna superperjantai?
-Juu. Ja hei, pitää muistaa kysyä Pekalta sitä kivi-kirjaa (Viskarit ovat näet viimeaikoina innostuneet keräämään aarrekiviä pihalta, joiden tunnistukseen tarvitaan lisätietoa)
-Jatketaanko huomenna ompelua?
-Joo. Ensin otetaan aakkosjuna ja sitten voi jatkaa omia hommia.
– Eskarissa on kivaa.
-Ja lukuleposet on kivaa. Ei tarvitse nukkua.
Hih, hauskaa sinänsä, kun osa nykyisistä ekaluokkalaisista on toivonut juurikin sitä, että saisi ottaa edes pienet levot ruuan päälle..
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana perunalaatikko ja porkkanaraaste