Korona-imuri

Korona. Väsymys asiaan alkaa käydä jo pientenkin voimille. Tai ainakin siltä tuntui tänään, kun eskaviskalla yllättäen käyntiin lähti seuraava keskustelu

-Tyhmä korona

-Ihan tyhmää, kun on viiruksia ja bakteereja

-Pitäisi olla korona-imuri. Niin imisi sillä koronat pois kotoa.

-Ja täältä.

-Sillä voisi sitten ottaa lunssat ja lenssutkin.

-Korona on ihan tyhmä, kun ei pääse mihinkään.

-Ei niin.

-Pitäisi olla se imuri.

Täti ymmärtää ja on samaa mieltä. Tylsäähän se on, kun kaikessa pitää ottaa huomioon mokoma. Mutta yritetään silti tehdä päiviin sisältöä mukavista asioista ja jutuista, kuten tänään oman avaruusraketin loppusilauksesta: turbobuustia ja starttinappuloita kehiin!!!

 

Iltapäivällä eskareiden puukässässä alkoi olla jännitystä ilmassa, sillä ensimmäiset omat projektit alkavat olla loppusuoralla. Ja ruuvimeisselitkin on muistettu pyytää isä-ihmisiltä lainaan. Kiitos isät ja hienoa eskarit!

-Minä saan maalata tän ensiviikolla. Mitäs minä sitten teen?

Täti ei ehdi edes vastata, kun asia on jo selvä: laaditaan tietysti uusi suunnitelma.

-Hei, tää on tälleen…

Naulan kärki on jäänyt pilkistämään.

-Nyt tarvitaan rautasahaa

-Mikä on rautasaha? Minäkin haluan nähdä.

Katsotaan siis porukalla, että millaiset hampaat on sahassa, jolla voi pistää naulankin poikki.

-Tosi pienet

-Ja terävät

Ja pitääpä meidän tutustua toiseenkin työkaluun: rakennusnitojaan. Se on heti selvää, ettei sitä saa nykiä ilman aikuista ja sen kanssa sietää olla aikuisen kanssakin ampuessa tosi varovaisena.

-Miksi pitää niitata?

-Joskus se on paras tapa kiinnittää, vaikka tälleen kangasta puuhun.

Ok. Hommat sujuvat, eikä nikkarinkoirakaan vieraile. Tunti sujuu sukkelasti.

-Puukässä on kivaa.

-Ja ruuvaaminen.

Hyvä. Tästä on ensiviikolla mukava jatkuu.

 

Valolla ja ilolla Heidi

Ruokana suikalelihakastike, perunat ja salaatti