Kuka kiusaa??

Voi räkä. Eskaviskalla piti aamu aloittaa ikävällä asialla.

-Viimeviikolla oli tilanne, että yhden kaverin nimi puuttui taulusta, vaikka hän oli omasta mielestään sen kyllä kirjoittanut. Eilen oli sama juttu. Tänään oli tyhjäksi pyyhitty ensimmisenä tulleen nimi. 

Oi joi. Jokainen eskaviska kirjoittaa valkotaululle aamuisin nimensä saapumisjärjestysessä, mutta

-Mistähän tässä on kyse?

-Joku pyhkii toisten nimiä

Niin, juuri siitä. Ilmeet ovat vakavat. Tämä ei kyllä nyt ole reilua. Tätä voi sanoa jo kiusaamiseksi.

-Miten me tämä sitten selvitetään?

-Pitää kysyä, että kuka

-Okei. No minä kysyn. Kuka on pyyhkinyt kavereiden nimiä?

Riveissä on pohtivan hiljaista. Eikä tilannetta ratkaise pelleily, ei vanhojen kaivelut. Mutta yhtä mieltä ollaan siitä, että toisen nimeen ei saa koskea.

-Hei. Muistatteko missä ihmisellä on selkäranka? Joo, siellä. Entäs napa? Kyllä. Nyt tulee taas sanonta: Pitää olla selkärankaa selvittä asiat. Muuten niitä ei voi sopia. Nyt tehdään niin, että tämän asian voi käydä selvittelemässä aikuisen kanssa. Ja jatkossa annetaan toisten nimien olla taululla rauhassa. Sopiiko?

-Joo (*monta)

Asia on nyt erityistarkkailussa ja mahdolliseen sopimistarpeeseenkin aikuiset valmudessa. Hölmösti kun voi tulla itsekunkin toimittua, mutta tapaa siitä ei kannata kenekään itselleen tehdä.

 

Ja sitten meidän metsään Ihan pihalle, jättämään jäähyväisiä syksylle, sillä perjantaille on luvassa metsän peittelevä lumisade.

-Kettu Kepuli!

Oh hoh. Olipa hyvä, että tultiin, sillä maassa on ihan Kepulin näköinen kannonvänkyrä.

-Otetaan se sisälle!

-Joo. Kuivataan ja maalataan.

No jo vain otetaan, hieno löytö, onneksi ei jäänyt lumien alle.

Leikit lähtevät sujumaan ja karhuja tuntuu olevan liikkellä paljon. Kunnes

-Auuuuuuuu!!!!!(*monta)

Sudet käyvät ulvomaan aurinkoa ja uskomatonta, pilvet väistyvät paljastaen kultaisen pilkahduksen, avaruudesta asti.

-Auuuuurinko!!! Auuuuuurinko!!!

Hilpeää! Sehän otetaan heti osaksi päivän ulkopeliä: Kaamoksen karkoitus, kevennetty versio lipunryöstöstä, jossa kätkijät piilottavat ryöstämänsä auringon aiheuttaen kaamoksen ja etsijät pelastavat valon löytämällä sen.

-Voidaanko olla toisenkin kerran?

Tietysti voidaan. Sata varmasti. Auuuurinko!!!

 

Iltapäivällä Täti on sitten toimistohommissa, joten eskarit suuntaavat kynä-ja sadunkuunteluhommiin Saran kanssa. Mutta sehän sujuu varmasti, luottoni on sata.

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana broilerkastike, ohrahelmet ja vihersalaatti