Timolan päiväkoti

Tänään oli mukava päivä, joka alkoi hyvin tärkeällä keskustelulla: kotiinlähdöstä ja kaverillemenokinaamisesta.

-Aatellaanpas. Jos se minun tyttö Kaisu olisi vielä pieni ja minä menisin hakemaan häntä päiväkodista. Minulla olisi ollut piiiiiiiiitkä työpäivä ja väsyttäisi ja Tuukkakin pitäisi keritä vielä viedä johonkin. Ja sitten Kaisu alkaisi polkea jalkaa, että hän haluaa mennä tuonne tai tuon pitää päästä meille… Miltähän se tuntuisi…

-Pahalta. Koska. Sinun saattaisi pitää vielä mennä, vaikka kauppaan.

-Joo. Ja ruokaakin pitäisi ehkä laittaa

-Sitten voi olla jotain sovittuja asioita, että ei voi tulla kukaan.

-Tai ei saa tulla, kun yksi ja sitten tuleekin joku jonkun kanssa ja sitten ei saa enää kukaan tulla.

Keskustelu on järkevästi rakentava ja hyvin eskarit osaavat konkretian pohjalta hahmottaa, miksi lapset eivät voi sopia näitä kyläilyasioita keskenään, vaan siinä pitää aina kuulla molempien perheiden aikuisia. Ja sekin ymmärretään helposti, että miksi tinkimistilanteista niin helposti tulee pahaa mieltä, kaikille. Sovitaankin siis, että tästä eteenpäin meidän päiväkodissa tinkimiselle kotiinlähtiessä on NT eli NollaToleranssi.

Ok. Sitten on vuorossa leluesittely ja pienesti omia hommia, ennenkuin suunnataan peilipuhtaalle jäälle luistelemaan. Otetaan ensin opettaja leikkiä, jossa jokainen saa vuorollaan näyttää toisille luisteltavan liikesarjan. Huikeaa.

*Potku potku potku liuku jarrutus

*potku potku potku käännös

*yhden luistimen potkuttelut

*potku potku potku potku piiiiiiiiiiiiiiiiiitkä liuku

Kylläpä meillä on taitavia opettajia keksimään ja näyttämään liikkeitä. Ja yhtä taitavia ovat myös ne hevosenohjastajat, jotka ehtivät tänään päästä liukuajelulle. Ja entäs luistinhuolto. Rapiassa 10 minuutissa ollaan valmiita. Koko porukka. Mah-ta-vaa!

Iltapäivällä puuhataan omia hommia sekä jatketaan ystäväämme Kalevi kärppää, joka saa kuonon ja takajalat sekä lisää maalia pintaansa. Ovat muuten aika hienoja, ei voi muuta sanoa.

-Hei. Mitäs loppukuiskataan?

Moni esittää Kalevia, lelupäivää, räksistä..

-Ok. Tänään me kuiskataan lelu kalevi kruunumerkki

-Saatiinko me kruunumerkki?

Kyllä. Hienosti piinnistelty ja totisesti ansaittu 26. kruunumerkki. Nyt läpsäistään ylävitosta eskarit!

V&i kirjoittelee  Heidi

Ruokana kinkkukiusaus, vihersalaatti

Pähkäilimme tänään eskareiden kanssa sitä, että taidamme tarvita nyt pientä tammikuun ryhtiliikettä. Lähiviikkoina on näet ollut vähän sellaista ikivanhaa ”syyskuun säätöä”, ettei ihan muisteta mitä sai ja ei saanut tehdä, nitistään ja natistaan, lelut ovat jääneet iltapäivällä hoidosta lähtiessä ulos lojumaan, johonkin hommaan pitää pyytää useamman kerran jne. Pientä, mutta hei, jo kauan sitten opittua. Ja tosi kurjaa niille, joilta asiat hoituvat.

-Esimerkiksi aamupallotteluhan on vähän niinkuin kiitos siitä, että hommat ovat hoituneet. Olen siivonnut aamun leikkini, syönyt reippaasti ja pukenut mallillaasti. Silloin sitä ehtii hyvin eskarijunaan ja jumppasalille. 

Joo, eskarit kyllä tietävät, eikä kukaan kyllä halua jäädä kyydistä.

-Aamupallottelu on kiva, kun saa juosta ja liikkua. Ja olla niinkuin kavereiden kanssa omia hommia. Eikä aikuiset määrää.

Ok. Asia tuumattu ja tästä tyylikkäästi eteenpäin.

 

Lunta! Ihan pihalla päivän suuri riemu, valkea puhdas metsä. Ja juuri parahultaisesti kosteaa lumiukkojen- ja porojen tekemiseen. Ja tietysti ammusten! Tänään nimittäin viritimme runkoritsan ja sitten eikun kuminauhaa kireälle. Näyttää helpolta, mutta harjoitusta se vaatii tämänkin puuha. No, onneksi meillä on aikaa harjoitella, vaikka joka viikko kesään asti.

Iltapäivällä luvassa on jotain jännää.

-Eskarit. Isot ovat tänään Kuopiossa reissussa, joten me saadaan pitää tänään lastenparlamentti Eero-rehtorin luokassa. Ja te saatte kokeilla oikeita pulpetteja.

Vau. Luokassa on muutenkin vaikka mitä.

-Tuolla on eläimiä

-Onko tuo majava?

-Tuo on ehkä kotka

-Siellä on dinosaurusten luita

-Maapallo

Ihmeteltävää piisaa, mutta hoidetaan me hommiakin. Tehdäänpä ensin pieni kuuntelupiirrosharjoitus, josta syntyy

-Kissa!

-onpas upeita. Tuliko kaverille samanlainen?

Niinpä. Ilmeet ovat iloisen hämmentyneitä. Samat ohjeet, mutta ei ainoatakaan samanlaista kattia. Hilpeää! Ja miten maltillisesti työskennelty, hyvä homma, eskarit!

Sitten on vuorossa helmikuun lastenparlamentti, jonka kohokohdaksi nousee

-Tuttihippa

Kyllä. Tästä pelistä saattaa kehittyä vielä vaikka millainen versio, kun jo nyt siinä on hippana vauva, joka heittelee toisia ”tuteilla”.

-Pitäisi olla vaipat (hihitystä*monta)

-Potkupuku päällä

Täti jaksaa tuskin odottaa tätä hupsutusta. Mutta kyllä muutkin esitykset ovat yhtä lailla kiinnostavia: pelataan turnaukset sählyssä, jalkapallossa ja ringetessä /ystävänpäivän Hattarasaari&Angrybirdsaari herkuttelukemut/koko päivän lelupäivä/maapallotutkimus älytaululta/askarrellaan oma kissa/ arvotaan jokaiselle salaystävä, jolle tekee kortin/ollaan meidän metsässä piilosta/ollaan aurinkolasihippaa/ minä itse-tutkimus. Jo vain näillä helmikuu hiihtolomaksi heilahtaa.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana kalapuikot, perunamuusi, kermaviilikastike ja vihersalaatti

Vessasanat. Rumat sanat. Kirosanat. Eskarilaisilla on tiedossa varsin monia sanoja, joiden puhuminen ei ole hyvää käytöstä. Ei suomeksi, eikä englanniksi. Silti niitä välillä suusta luiskahtaa.

-Missä niitä sitten saa puhua?

-Vessassa

-Kenelle?

-Itselleen

-Mutta miksi?

Jaa. Nyt tuli paha.

-Mun iskä kiroilee, jos se suuttuu

-Silloin voi tulla se V, jos sattuu

-Ei niitä pitäisi puhua. Siitä voi tulla paha mieli toiselle.

-Tai äidille.

-Minun iskä kiroilee, kun se hermostuu.

-Meidänkin iskä ja äiti, välillä

-Minun äiti ei ole puhunut rumia ikinä

-Eikä meidän mummo ja ukki

-Ei mun kummitätikään

Ok. Todetaan yhdessä, että kaikki tuntevat niitä, jotka välillä puhuvat rumia ja niitä, jotka ei ikinä puhu rumia.

-Mutta kenenkä puheisiin me voimme vaikuttaa?

-Omaan suuhun

Juurikin niin. Tehdäänpäs siis vähän ajatustyötä.

-Kiroileminenkin on opittu asia. Eiväthän vauvat osaa kiroilla. Aivot ovat oppineet, että jossain kohtaa voi tai pitää sanoa se ruma sana. Siksi omille aivoille ei kannata opettaa sitä rumien puhumista ollenkaan. Ei yhtään. Ja tiedättekö, jos tunnet jonkun, joka ei ikinä kiroile, niin silloin hänelle pitää antaa TOSI ISO PEUKKU.

No niin, ans kattoo sitten, että kuinka tässä käy. Ja parhaimmat onnittelut peukun saajille jo etukäteen.

 

Päivän juttuna oli lastenparlamentin toivoma viidakko/avaruus/angrybirds jumppailu salissa. Otetaan siis esille kaikki välineet; köydet, renkaat, tramboliini, patjat, esteet, liukupenkit, vatsalaudat…ja viidakkomusiikkia soimaan.

-Tää on pantteri

-Ootko sä gorilla?

Iloinen liikkuminen saa luonnostaan vauhtia mielikuvituksesta ja kaikilla on kivaa. Ja kaikki onnistuvat myös hankkimaan itselleen naposteltavaksi banaania salasanalla. Sitten

-Angrybirdsit. Nyt on aika lentää avaruuteen.

Lavaverhojen taa on rakennettu salaraketti, jossa matkustetaan selällään, tähtien ja valojen vilistessä yläpuolella. Viiiiiiiiiuh…pientä turbulenssia on välillä, mutta niin vain onnistutaan laskeutumaan Hupsutteluplaneetalle. Jossa kaikki sujuu aluksi, mutta sitten…

-Aurinkomyrsky!!!

Kaikki kyytiin ja pikalentona etsimään omaa Linnunrataamme ja sen aurinkoa sekä kuuta.

-Tämä oli kivaa!

-Hirvee hiki

-Voidaanko tehdä tämä joskus toistekin?

Tietysti. Tai mitä parlamentti sitten keksiikään ehdottaa.

 

Iltapäivällä hoidellaan vielä luistelut ja siitä pitää antaa kyllä eskareille ihan papukaijamerkki, että poispäin lähtiessä on selvittävä suhdeluvulla 13:1 ja silti luistimet saadaan hienosti jalasta ja omat tavarat matkaan ja mukaan. Vau! Hieno homma eskarit.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana makaronilaatikko ja punakaali/appelsiiniraaste

 

 

Tämä päivä vain jotenkin…hujahti. Aamu käynnistyi koko koulun valokuvauksella ja siitä sitten pompsahdettiin mukavasti M-kirjaimen kimppuun sekä kirjanlukuun&päivän talvilauluun. Ruokailussa puolestaan oltiin tosi tarkkana, koska tänään käynnistyi helmikuun haaste ”Ruokaillaan rauhassa” ja aika lailla kolmosia onnistuivatkin eskarit haalimaan, hiukan menetettiin pisteitä ruokahävikistä, rauhallisesta liikkumisesta ja ruokarauhasta. Niissä me skarpataan huomenna.

Ulkoilulla puolestaan nautittiin lumesta. Vihdoin.

-Me tehdään kylpylä!

-Tähän tulee se uimakohta

-Voitko auttaa kolaamaan lisää lunta?

No totta kai ja iltapäivällä jatketaan urakkaa, se on selvä. Oteaan vielä päivän pihaleikkinä ”valokuvaajaa”, mistä syntyy myös päivän loppuhyppy: ”Räks zombivalokuvaus!”

Ja huomenna luistellaan,

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana siskonmakkarakeitto, vatruska, juusto ja omena

Tänään me pääsimme kuuntelemaan sen aiemmin esillä olleen joiun Jänis Loikkakoivesta ja Pakkasenpojasta (kiitos veo Minna levyn lainasta!). Ja niin siinä taas kävi, että korvamatohan siitä iski.

-Se soi mun päässä

-Miten se nyt alkoi

-Voiko kuunnella vielä (neljäs kerta)

Hih, pitkin päivää ja sopivissa rakosissa laulu lähtee raikamaan: ”Hei-joo lo-le-lee loil-lango, hei-joo lo-le-lee loil-la…”

 

Päivän hommina oli puukässässä omien projektien käynnistys ja Eijan askartelussa työn alle otettiin Kalevi Kärppä, mitä varten oli hienosti muistettu tuoda talouspaperirullia kotoa. Kiitos kotijoukot!

-Mun iskän kalenterissa oli kuva minkistä ja minä luulin sitä kärpäksi.

Hassua, kuinka tärkeäksi kettu Kepulin uusi ystävä on eskareille muodostunut. Ja yleensäkin koko Kepuli ja ryhmätunnetyöskentely. Näistä eskareistahan suurin osa tutustui juttuun jo viime vuoden eskaviska-tuokioilla ja vieläkin he muistavat niin Siiri siilin, Minttu ketun kuin Masa mäyränkin, Kepulin töllöstelyistä nyt puhumattakaan. Hilpeää, isolla H:lla.

Puukässässä jokaisella oli siis oma työ aloitettavana, eikä kyllä voi muuta kuin kehua nikkareiden malttia, kun homma sujuu tyylikkäästi yksi aikuinen/6 eskaria mitoituksella. Myös askartelussa on selvästi sujunut

-Tuu kattoon mun Kalevia!

-Ne on tuolla. Nuo kaikki.

Oh hoh, kylläpä on kaapin päällä komea kärppäjoukko kuivumassa. Näillähän saisi aikaan vaikka teatteriesityksen….Pitää panna mietintään.

Vielä hoidellaan ruokailu ja ulkoilulla muistetaan liikkua varovasti, sillä lumi on peittänyt liukkaan jään ja porukkaa pyllähtelee matalillakin nopeuksilla. Ja juuri siitä syystä myös pihapeli täytyy jättää väliin, sillä porukassa hyppiminen ja juoksu ovat nyt liian riskiä puuhaa. Tuumataan siis vielä perusasiat maanantain valokuvausta koskien ja

-Hei. Mitäs me hypätään?

Esityksiä on taas pilvin pimein, joten kompromissi: Ruks Kalevi kärppä eskari. Niin se muistaakseni oli…

V&I aurinkoista viikonloppua kaikille toivottaa  Heidi

Ruokana uunimakkara, porkkanainen perunamuusi ja salaatti

Aamun startti luisteluun on lentävä, sillä kaukaloa vuorotellaan koululaisten kanssa. Mutta kylläpä kannattaa jäälle suunnata, se on nimittäin liukkaampi kuin ikinä ja kun vielä saadaan todistaa auringonnousua puiden takaa, niin mikäs on luistimilla viiletellessä.

-Tänään tehdään tasapainojuttuja ja minä olenkin kuulkaa ansanrakennus päällä

Ensin narun ali kyykistyen, sitten narurailon yli astuen ja viimeisenä liuku läpi pommitunnelin.

-Tää on kivaa

-Minä pääsin

-Nyt se putosi railoon!

Voi hitsin pimpula, miten mukavaa voikaan olla yhdessä! Ja miten näpsäkästi sujuu eskareilta jo oma luistinhuoltokin, niin laitto kuin riisuminenkin. Monella alkaa homma olla rusettia vaille valmista.

Eskarilla joudutaan sitten vähän demostroimaan. Paluumatkalla jonossa näet on tullut harmitusta tönimisestä. Otetaanpas siis Eija eteen ja Heidi taakse hyörimään, pyörimään ja huiskimaan.

-Tuossa voi sattua toista

-Se voi tönäistä sitä ja se kaatuu. Ja sitten sitä sattuu.

-Niin ja jos pienet näkee, niin nekin voi alkaa tehdä.

Ok. Lisätäänpäs jonon eteen vielä eskarilainen. Ja yhä vaan Heidi huiskii.

-Nyt Eija tönii tuota, kun tuo tönii sitä!

Jatketaanpas vielä. Lisätään jonoon vielä yksi eskarilainen kuvitteellisen ruokatarjottimen kanssa. Ja Heidi-tyttö se vaan huiskii

-Siltä voi pudota tarjotin

-Tuo toinen voi tönäistä, kun sitä tönäistiin

-Voi kaatua sen maitojutun terävään kulmaan

Eskarit tekevät tosi hyviä havaintoja ja mikä hienointa

-Voisi olla silleen esimerkkinä pienille, että miten pitää jonossa olla

Vau. Ratkaisuidea positiivisen kautta. Sovitaan siis, että kaverille voi sanoa nätisti ”jätä väliä”, jos toinen ei millään saa itseään rauhoitettua ja silloin aikuinen tietää tulla tilanteeseen avuksi. Ja olipa muuten hyvä, että sovittiin, sillä juurikin sellainen tilanne tärähtää iltapäivän jonossa ja eskarit muistavat heti jutun idean. Hyvä!

Iltapäivä on omia hommia eskarilla, sillä tänään on 3.-4.luokan marraskuun kuukausihaasteesta voittaman digiherkutuksen paikka ja täti paistaa heille alakerrassa vohveleita. Eskaritkin tietysti haluaisivat, mutta hienosti se jo ymmärretään, etteivät kaikki voi saada aina kaikkea.

-Me saatiin silloin isin kanssa.

Juurikin niin. Ja eihän sitä tiedä, vaikka voitetaan helmikuun rauhallisesti ruokalassa haaste.

 

V&I Heidi

Ruokana kasvissosekeitto, lihapiirakka, kurkku ja omena

-Hyvää yötä (hihitystä)

Eskarin ovelle saapuu aamulla hyväntuulista joukkoa, yöpaidoissa. Kasseihin on mukaan pakattu tyynyt, unikaverit, makuupussiit, taskulamput, kaakaomukit yms. yöpäivään tarpeelliset tavarat.

-Millon ruvetaan nukkumaan?

-No ensin on pidettävä yönavaus ja sitten alkaa yövuoro, sillä pitäähän ne yömajat rakentaakin.

Hilpeää. Johan alkaa melkoinen touhu ja tohina, kun ympäri eskaria viritellään kankaista kattoja ja petaillaan omia sänkyjä retkipatjoille.

-Et sinä voi siinä nukkua.

-Ei minun makuupussiin mahdu aikuinen.

Hih, ja voi voi. Kamalaa, kun tätejä alkaa nukuttaa melkein lapsia enemmän. Ja täytyyhän sitä vähän kokeilla, josko sittenkin seuraava peti olisi vapaa pötkähtää. Mutta ei ole. Oma peti, häivy heti. Ei auta muu, kuin köllähtää keskelle mattoa ja katsella taskulamppujen revontulitanssia katosta. Ollaankohan me nyt ihan kuutamolla.

Aamupäivä kuluu leikkien, mitä nyt porukalla vähän kurkistetaan pimeänlaatikkoon ja tutkitaan, että mitä se sisäänsä kätkeekään. Sitten on jo aika suunnata ”yögrillille” syömään. On siinä koulunväellä ihmettelemistä, kun letka byjamabaananeja purjehtii ruokalantiskiin ja huikkaa: ”Hyvää yötä!”

Grillin jälkeen on sitten on aika raivata oma unipaikka lukuleposia varten. Täti ei ole nähnyt koskaan, ei ikinä, eikä milloinkaan niin sekalaisen, systemaattisen, toimivan, hienoa siskonpetiä, kuin tänään. Kyllä kelpasi napata ”teoksesta” kuva muistitikulle tallennettavaksi. Ja koska levätessähän voi tulla nälkä, herkutellaan vielä sovitut  yöpopparit sekä hörpitään lämmin kaakao. Sitten vihdoin nukutaan.

-Hyvää yötä

-Hyvää yötä(*monta)

Eija lukee tutusti Risto Räpyläkinntuista ja yömajassa on rauhaisan hiljaista. 20 minuuttia otetaan oikeaa lepoa, sitten alkaisi kiva päivä olla lopuillaan.

–Herätys. Hyvää huomenta.

Voi voi, jokin ei nyt toimi. Eskarit eivät halua herätä, vaan kaivautuvat syvemmälle vällyihinsä. Ei auta sen enempää välipalalla kuin ulkoilullakaan houkuttelu. On se tämä yöelämä sitten uuvuttavaa….heh heh.

Valolla ja ilolla eskareita ja Eijaa huippuunsa hilpeästä päivästä v&I kiittäen  Heidi

Ruokana lohikiusaus ja salaatti ? popcornit ja kaakao

Tänään oli vuorossa vuoden ensimmäinen koko koulun aamunavaus, jossa käyttöön julistettiin Timolan koulun pihaohjeet: kuinka me yhdessä olemme mukavasti, ei siis mitkään älä älä älä älä läl läl lälä-säännöt. Laitan ne nähtäväksi tänne blogiinkin heti, kun ehdin. Tämän lisäksi käynnistyi myös helmikuun haaste: ruokailussa hyvillä tavoilla.

-Tämä on aika helpppo haaste, eikö? Koska joku voi olla lahjakas urheilussa, toinen musiikissa, joku piirtämisessä, mutta tämän haasteen voi voittaa kuka tajansa, sillä kaikkihan täällä osaavat syödä. Ihan itse.

Hih, ilmeet vaihtelevat riveissä, miten sen nyt sanoisi, maan ja taivaan välillä. Tästä kuulkaa tulee mielenkiintoista!

Eskareiden omana hommana tutkittiin tänään O niinkuin onnistuu ja mukavaa oli huomata, kuinka kovasti niin Vaakkujen kuin Raakkujenkin taidot ja innostus kieleen on kehittynyt; äänteet löytyvät jo mukavasti suusta ja niihin liittyviä oivalluksiakin alkaa syntyä.

-Kassi

-Lassi

-Passi

-Massi

 

Mutta Dääm. Ulkoilulla sensijaan joudutaan käymään pitkästä aikaa vakava keskustelu kaveruudesta, kun osa ei pääse mukaan leikkiin ja joku ei saa ollenkaan mäenlaskuvuoroa.

-Miksi tämä on oikeasti aika paha juttu?

-Kun toiselle tulee paha mieli

-Jos joku tekee, niin toinen voi alkaa kanssa ajatella, että noin voi tehdä

-Niin, ja pienet voi oppia sen

Tämä siis vain tiivistys tosi hyvästä keskustelusrta, jonka lopuksi hypätään yhteinen sopimus

-O niinkuin onnistuu!!!!

Sitä kohti siis.

Kirjoittelee Heidi

 

Ruokana porkkananapit, perunat ja fetasalaatti

Aamu on synkän tumma, mutta sitä parempi vaan! Jumppasalissa näet viuhuu taskulamppuhipastelijoiden valokeilat sinne ja tänne.

-Ollaan Jäämiestä lampuilla!

-Tää on disco. Tälleen. (Useampi heijastaa lampuilla seinään valoa ja yksi sätkii ja saa varjonsa liikumaan sinne tänne. Hilpeää!)

-Karkuun!

-Saako tätä olla sitten…milloin me ollaan Ihan yössä?

-Keskiviikkona. Tietysti.

Ei siihen paljon tarvita, että hikiliikkumisesta tulee superkivaa. Hyvin keksitty juttu eskarit, parlamentti niin rules!

Otetaan ulkoilut yhdessä pienten kanssa ja ruokailulta siirrytään sitten superjännään juttuun, sillä olemme saaneet audienssin 1.-2.luokkaa. Siellä näet on älytaulu, josta on mahtavaa katsoa avaruusasioita. Moikataan koululaiset ja Katja-ope sekä koneenkäyttäjänä toimiva Miia ja sitten kohti galaksia ja sen yli. Pienellä 10 minuutin ”lennolla” käsitellyksi tulevat niin tähdet, kuin Linnunrata planettoineen.

-Mikä teistä oli paras planeetta?

-Minusta maa

-Se Jupiter jättiläinen

-Millä oli ne renkaat (Saturnus)

-Se punainen, koska tykkään pinkistä (Mars)

-Se mihin iskeytyi niitä…juttuja (Merkkuriukseen meteoriittejä)

Tietotekniikka on kyllä huippuhyvä opetusväline, suunnitellusti ja sopivina annoksina. Mutta sillä on myös kääntöpuolensa, sillä jo näiden lasten tulee koululaisina osata olla kriittisiä sille, että mikä esim. nettimaailman tarjonnasta on totta ja mikä kuvitelmaa. Kuten tänään sivulauseessa esiinnousseet avaruusoliot eli onko niitä olemassa. Satua, kunnes toisin todistetaan, sanoo täti, samaa kastia kummitusten ja vampyyrien kanssa. Mutta sen sijaan totta on…Kruunumerkki! Hienoa eskarit, tänään sujui mallikkaasti.

V&I kirjoittelee Heidi

Ruokana jauhelihakastike, perunat ja salaatti

***Kun on itse pienenä saaput pelata, osaa isona välittää. Lämmin ja ISO KIITOS FredSe Oy ja Koposen Jani-Pekka lahjoittamastanne ”puuttuvasta palasesta”. Oli meinaan tänä aamuna jumppasalissa sellainen sählymeiniksi, ettei paremmasta väliä ja SUOJALASIT hyvinkin tarpeelliset.***

Tänään piti olla puukässää, mutta täti ei ole millään ehtinyt valmistella kaikkien oman projektin starttia, joten on pakko tehdä kompromissi

-Eskarit. Minä tarvitsisin teiltä apua. Teidän puutöihin tarvitaan kaikenlaista, mutta minun pitäisi etsiä ne täältä eskarinkaapeista. Siksi ajattelin, että te saisitte tänään ne toivotut piiiiitkät omat hommat ja lisäksi tehtäsiin loppuun taikasukka. Ja minä etsin tarvittavat puutavarat.

Ok. Kyllähän se harmittaa, kun puukässä peruutuu, mutta hienosti eskarit osaavat ajatella, että aina ei tilanteille mahda mitään. Ja leikit alkavat rakentua heti. Tai siis ensin mietitään kyllä ensiviikon Ihan yössä-päivää.

-Saako tuoda tyynyn?

-Unikaverin?

-Tossut?

-Yöpaidan?

-Taskulampun?

-Makuupussin?

Saa. Sovitaan, että kaikkea sitä saa tuoda, mitä kotonakin yöllä tarvitsee ja mihin vanhemmista saa luvan.

-Minä alan pakata jo tänään!

-Laitatko sinäkin yöpaidan?

-Tietysti. Ja unimyssyn. 

Voi ilo ja hilpeys, siitä tulee sniin iisti päivä. Tarjoitan ”yö”.

Mutta vielä siistimpää on päästä kiittämään eskareita omien hommien päätteeksi.

-Tiedättekö. Kaksi tuntia, eikä yhtään riitaa, rähinää, meteliä…ei mitään höpötyksiä. Kaikilla kavereita ja tekemistä. Mahtavaa eskarit. Huomasitteko te itse?

Tyytyväiset kasvot nyökyttelevät, joo, tämä hoitui kyllä ihan nappiin.

-Tiedättekö, tämä on niin huippua, että ensi keskiviikon Ihan yössä-päivänä syödään taskulampuujen valossa yöpopcorneja. Koko paketti, kaikki kolme pussia.

-Jee!! (*monta)

Kaakaota ja popcorneja pimeässä, sehän kuulostaa…hauskalta!

Myös ruokailu sujuu nappiin ja erityisen mukavaa on se, että tänään pääsemme kehumaan isoja ruokarauhasta. Joo-o. Ruokalassa on ihan silleen tavallista, sellainen kuin pitääkin. Peukutamme teitä! Vielä hoidellaan ulkoilu ja leposet

-Tuliko kruunumerkki?

KYLLÄ! Kiitos eskarit, oli kyllä ihan huippu kiva päivä kanssanne.

Hyvää vkonloppua kaikille toivottaen   Heidi

Ruokana jauhelihakeitto, juusto, tomaatti ja hapankorppu

Da daa, tänäänkin luisteltiin, luistimilla. Mihin saattoi hyvinkin olla syynä taikuus. Kyllä! Eilen metsäretkellä nimittäin eräs eskareista neuvoi, että olisi hyvä pyytää yöksi pakkasta Otavalta ja niinpä me Enskan ja Mörön kanssa iltapissukkalenkillä lähetimme viestin rakoilevaan pilveen, josta pilkotti kauhanvarren kolme tähteä: ”Lähetä pakkasta, että päästään eskareiden kanssa luistelemaan.” Vielä hilpeät hännänheilutukset päälle. Ja mitä ihmettä??? Aamulla Timolan kiekkokaukalo on kiiltävässä jäässä, vaikka siinä vielä edellisenä iltapäivänä lillui monen sentin vesikerros.

Taikaa tai ei, potkut silti tärähtävät, koko eskariporukalle. Siis luistelupotkut. Harjoitellaan ensin yhden jalan potkuttelua ja perään kahden jalan vauhdikkaampaa versiota. Sitten etsitään jarrunappi polvesta ja ylitetään railoja sekä leikitään ”Molskis ja loiskis”-krokotiilivaanintaa. Hih, aika kuluu kentällä hujauksessa ja ilo loistaa luistelijoiden kasvoilla. Tätä lisää. Ja pakkasta!

Iltapäivälä otetaan pieni tarina jänis Loikkakoivesta ja Pakkasenpojasta, jotka mittelivät voimiaan tunturissa. Ja koska tarinaan on olemassa myös joiku (tädin aiheeseen varaaman cd oli niin hyvässä tallessa, ettei löytynyt tähän hätään, mutta kuunnellaan heti, kun löytyy), kuunnellaan hetki tuota laulumuotoa tabletilta.

-Vaikeaa!

-En kyllä osaa

-Kuulostaa ihan mummolta (hihitystä)

-Mummolta?

-Joo, meidän mummolta.

Hym. Jos joku Timolassa tai muuallakin hallitsee joikaamisen, otetaan hänet suurella kunnialla ja ilolla kylään eskarille. Hilpeää!

 

Päivä on ehtinyt päättyä jo aikaa sitten ja ensimmäinen kotiinhakija saapunut, kun

-Saatiinko me kruunumerkki?

Pohditaanpas. Muutama pikku hässäkkä, mutta ne selvisivät ihan puhumalla…

-Joo. Kyllä. Kyllä te saitte kruunumerkin.

-Jee!!!

Taitaa olla jo rivin neljäs, pitää muistaa huomenna laskea.

V&I eskarilta viestittelee  Heidi

Ruokana perunalaatikko ja porkkanaraaste salaattihöysteellä

Eilen luisteltiin, luistimilla. Tänäänkin luisteltiin, kuravehkeissä. On tämä outo ”talvi”. Mutta ei se mitään, oikeassa varustuksessa saattaa kokea huimia elämyksiä, kuten tänään, kun suuntasimme tammikuun luontoikkunareissulle.

-Katsellaan tarkkaan, että näkyykö täällä meillä kevään merkkejä.

Me olemme tutkineet viimepäivinä säätä YLE:n katsojakuvista ja toden totta, kyllä on Suomi pitkä maa, kun Naantalissa vihertää, mutta pohjoisessa taas on lunta paikoin ennätykseksi asti.

Ilo on suuri, kun luontoikkuna on selvinnyt talvimyrskystä, mutta onmo maisemassa tapahtunut muutoksia…Otetaanpas tabletilta esille marraskuun lopun kuva.

-On vihreämpää. Tummempaa vihreää.

-Pelto on lumessa.

Mutta ei juuri muuta. Tavaton tammikuu, ei voi muuta sanoa. No, viis siitä, on aika kirmata omiin hommiin. Heti kipaisee retkikunta tähystyskivelle, junapuu lähtee matkaan ja tutkijat alkavat tehdä luontohavaintoja…Nakerrellaan välissä eväänä vuoden ekat pipperskaakut (jouluunhan on aina hyvä alkaa valmistautua ajoissa, heh heh ja vitsi vitsi) ja sitten suunnataan toiselle leikkialueelle. Nyt vauhtiin pääsevät ninjat ja

-MetsäHopLoppi!

Vesi on jäätynyt  liukumäeksi latupohjaan ja kurahousut antavat entisestään luistoa. Voi pöpelikön pölinä, tästä ei kyllä ilo ja reimu parane! Niin se taas parituntinen hujahtaa,  huomaamatta ja eskarille palaa nälkäisen punaposkista porukkaa. Ja mikä kruunaisikaan reissun paremmin kuin päivän ruoka: hernekeittoa ja lettuja. Namskis!

Iltapäivällä venytellään kuminauhoilla muotoja geolautoihin ja ehditään myös pienesti omia hommia.

-Onko huomenna luistelua?

Voi voi, täti pahoin pelkää, ettei ainakaan luistimille päästä. Mutta josko ensiviikolla.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana hernekeitto, tomaatti, juusto, sekaleipä ja letut+hillo

Kiitos yöpakkanen. Vihdoin sää on sellainen, että pääsemme luistelemaan. Ensin tuumaillaan perusasiat ja sitten varustekassit olalla luistinkopille. Missä vaaditaankin eskareilta konkreettisesti malttia.

-Me päästään kotona paljon nopeammin

Varmasti. Mutta mietitäänpäs, että montako lasta ja aikuista silloin on paikalla. Ja tänään oman aikansa ottavat myös välineet: katkenneet ja karanneet nauhat, kypärien säätely yms. Mutta hienosti eskarit malttavat ja mikä tärkeintä, kaikki saavat suoritettua ensimmäisen luistelukerran tavoitteen: saan itse luistimet jalkaan ja kypärän päähän. Sitten vaan kontaten kaukaloon ja jäälle viilettämään. Tästä se lähtee!

Ruokailussa tarjolla on viimeinen kevään uusista ruokalajeista eli tonikalapasta ja eskarit oivaltavat heti, että kannattaa ottaa vähän ensin maisteluksi ja hakea sitten lisää. Osalle maistuu, osa vielä totuttelee, eikä siinä sen kummampaa. Eskareilla. Mutta. Kesken ruokailun Eero-rehtori joutuu istuttamaan muutaman koululaisen pöytään silmänsä alle. Eikä sekään riitä, vaan joutava vänkytys jatkuu vain. Kunnes suusta pääsee jotain sellaista, mitä täti ei sulata. Eero on juuri huomauttanut pienemmille mallina olemisesta, kun: ”Niistä tulee ihan samanlaisia”. Eskarit katsovat silmät pyöreinä. Samanlaisia. Otetaanpas juttu heti samantien yhteispohdintaa, että onko tämä isojen käytös nyt muka jotain uskaltamista vai pelkkää joutavaa toisten häirintää. Ja aikovatko eskarit alkaa koululaisina tehdä samaa.

-No ei(*kaikki)

-Tyhmää tuo on. Ruokalassa syödään.

Niinpä. Huono käytös kostautuu aina, mutta hyvällä voi voittaa paljon. Sitä kohti me yhdessä pyritään.

 

Iltapäivällä otetaan vielä haltuun aakkosjunan kuudes matkistaja: K niinkuin koita. Tai eipäs, sillä päivän salasana, joka kirjoitetaan kuunteluna on: k i s s a.

-Kissa!

Voi ilo ja riemu. Nyt on jo niin monta kirjainta hallussa, että voidaan alkaa sanojakin väsätä.

-Tai panna postia Vinskille

Jo vain. Ei ollenkaan huono idea sekään.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana tonnikalapasta ja vihersalaatti

 

 

 

Tänään vietettiin koko päiväkodin yhteisiä kuukausikemuja ja kukas muu se kylään tupsahtikaan, kun itse kettu Kepuli. Ja tietysti taas oli harmitus päällä. Mauri Mäyrä nääs nukkuu talviunta ja Minttu kettu haluaa leikkiä vain ällöjä tyttöjenleikkejä. Joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää…Kalevi kärppä. Ou nou. Pikkurääpäle, jotain kaks, mitä se muka osaa.

Miten hienosti lapset osaavat poimia puhedraamasta oleelliset asiat; Kepulin epäreilut väitteet ja ihan pöhköt puheet. Ja miten kovasti voikaan naurattaa Kalevin oivallinen toteamus:”Ei lunta saa syödä. Siinä voi olla…ketunpissiä”. Mutta mikä parasta, eskarit osasivat myös siirtää oivallukset omaan toimintaansa, sillä kuukausikemujen hommana oli tänään tehdä ja maalata lumikakku, yhdessä pienemmän kanssa. Ja vieläpä niin, että pariksi ei valikoitunutkaan se tuttu ja turvalllinen lapsi, vaan sellainen, jonka kanssa on tullut leikittyä vähemmän. Sehän sujuu, isolla S:llä!

 

Päivän toisena juttuna oli tammikuun lastenparlamentti, jonka aihe oli ”Aika ja avaruus”. Ja nyt voi sanoa, että ilmassa oli sellaista intoa, että raketti lähti täysin käsistä. Tässäpä siis tulevat tammikuun puuhamme: leikitään Angrybirdsejä, jotka ovat avaruudessa / tehdään Hattarasaari, josta käsin tutkitaan avaruutta/ rakennetaan metsään majoja / musiikkiliikuntaa salissa / yömaja, jossa on aika pimeää ja avaruusmusiikkia / avaruuslukuleposet eskarilla yöpaidassa / rakennetaan ISO ritsa Meidän metsään / katsotaan tabletilta, kuinka maapallo kiertää aurinkoa ja planeetat / taskulamppuhippaa salissa aamulla, kun vielä hämärää  / askarrellaan puunlehtiä ja Kalevi kärppä / pidetään apinoiden viidakkodisko jmppasalin telineradalla / askarrellaan jokaisella oma iso maapallo. Huh hei, tästä ei paljon meininki voisi parantua ja aivan erityisen mukavaa on se, että esityksissä nousi tosi vahvasti esillä koko ryhmän yhdessä leikkiminen. I-ha-naa!!!

Valolla ja ilolla luistelukypärää päähän sovittelee  Heidi

Ruokana bolognesekastike, spagetti ja vihersalaatti

Perjantai on päivistä parhain, niin joku viisas on veitellyt ja ainakin tänään me kaikki eskarilla olismme sen taatusti allekirjoittaneet. Kiva päivä, homma toimii ja tuntuu hyvältä. Ja silloinhan siitä tietysti myös seuraa merkkejä. Ensin saadaan tolkku Vinskin hiukan vinksahtaneesta viestistä:

MUKVA VU

TA 2020 OLI

RÄKSE PITÄÄ

OPIA LUSTE

LEMAAN SAIN

LUSTIMET PUK

ILTA.T: VINSKI

Seuraavaksi Pekka antoi kirjastoautossa ryhmälle papukaijamerkin rauhallisesta käytöksestä sekä reippaasta asioinnista. Osalla eskareistä oli näet tärkeitä asioita hoidettavanaan: Yhden lainaamat kirjat olivat paljastuneet piirrellyiksi ja revityiksi ja toinen taas halusi tehdä aineistovarauksen hauskasta kirjasarjasta. Hienosti toimittu

Sitten puukässässä aletaan työstää omia suunnitelmia kevätkauden ikiomaksi puutyöksi. Ensin pähkäillään reunaehdot

-Voiko tehdä vaatekaapin?

Hihitystä.

-No ei. Se on liian iso.

-Entäs…keinutuolin?

-Ei! Sekin on liian iso ja vaikea.

-Mutta entäs joku pikkuriikkinen?

-Ei. Sitä ei voi sahata ja se halkee.

Niinpä. Ja sekin on mietittävä, että käsityökaluilla on pärjättävä. Ovatko haasteet siis eskareille liian suuria. No eivät todellakaan! Vau, mitä ideoita: purje-ja moottoriveneitä, junia, nukkekodinauto, panssarivaunu, puukko, telttasauna legoukoille, penaali, puunukke…intoa on ilmassa niin, että voi melkein napata nyrkkiin. Tästä tulee niin siistii!!!

Myös Eijan kanssa taikasukkaprojektissa on innostus irti, kun omat liimailut saavat koristuksekseen maalin lisäksi kaikkea kaunista, hienoa ja kimaltavaa.

-Minä en kerennyt vielä kaikkea

-Tämä on Olofin kaulaliina

-Kato. Mun pupu on niin nätti.

Hih, eipä uskoisi, kuinka isosti iloa voi irrota joutosukista.

Puuhastelujen jälkeen hoidetaan vielä tyylillä ruokailu uutussruoka pinaattikeittoineen sekä ulkoilu, missä luetaan eskareiden toiveesta tabletilta Sakarias sammakon lähettämä alkuposti viimevuoden eskareille. Eli mistä kruunumerkkihässäkkä oikein alkoikaan

TERVE ESKARIT 20.9.2018
MINÄ OLEN SAMMAKKOKUNIGAS SAKARIAS SATALOIKKA JA ASUN HELVEJÄRVEN ITÄRANNALLA. MINÄ KUULKAAS TYKKÄÄN L-ASIOISTA, KUTEN LAMPI, LOIKKA, LEIKKI, LIMA JA ERITYISESTI LELUT. JA NIITÄ MINULLA ON PAAAAAAAAAAAAAAAALJON. L NIIN KUIN LIIKAA. KUNINKAANA EI KERKEÄ LEIKKIÄ. KUIN LAUANTAINA. JA LOMALLA. EHKÄ PIENEN LOIKKALEIKIN LOUNASAIKAAN. SIKSI OLEN AJATELLUT LAHJOITTAA LELUJA MUKAVILLE LAPSILLE. KUTEN TEILLE. TOIVOTTAVASTI OSAATTE LEIKKIÄ NIILLÄ LUOVASTI. TAI LEMPEÄSTI. LÄHEKKÄIN.

LOIKKAUKSIN LAHJOITUKSEN LÖYDETTÄVÄKSI LOPSAUTTAA  ss

PS: KOHTI 20 JA SEN YLI

                                                                                HUOMENNA KELLO 9.00 HUONE M

 

-Sakarias Sataloikka

-Montako pakettia viimevuoden eskarit sai??

Täti ei heti muista, että neljä vai viisi, joten pitää tarkistaa.

-Viisi pakettia

-Meillä on nyt kaksi.

-Ja tänään ollaan leposia vaille kruunumerkissä

-Kyllä se saadaan!

-Ollaan vaan ihan (suu on tiukasti supussa)

-Ei kun nukutaan, hyyyyyyys (hihitystä)

Jokainen tavallaan, mutta niin se hoituu leponenkin ja viikko päätetään kruunumerkkiin. Hienoa eskarit!!!!

V& I iloitsee Heidi

Ruokana pinaattikeitto, kananmuna ja sekaleipä

Taikasukka. Muistaakseni syyskuun lastenparlamentissa esitetyn toiveen kehitelmä, joka aloitettiin, mutta jäi muiden hommien vuoksi vaiheeseen. Tänään siihen oli aika palata.

-Tämä on kovettunut ihan kiveksi

-Tämä on ihana sukka. Se oli minulla, kun olin jotain neljä.

-Mitä kaikkea tähän saa laittaa?

Hih, melkein helpompi olisi sanoa, että mitä siihen ei voi laittaa (lirauttaa nesteitä), sillä sehän juuri on taikasukan idea: kukaan toinen ei voi tietää, että miltä sinun luomuksesi tulee näyttää. Liimataan siis tänään tönkköset kiinni alustaan ja huomenna on taiteilun vuoro. Näistä tulee taatusti upeita.

Ja upeasti sujui tänään myös leluesittely, jossa ihmeteltävää oli valtavasta yksisarvisesta pierudinosaurukseen ja kaikkea siltä väliltä. Samoin mukavasti rakentuivat leikit ja yksi tosi kiva juttukin tulee ilmi

-Me sovittiin eilen, että otetaan tänään molemmat nuket, niin voidaan sitten leikkiä yhdessä

Järkevää järkeilyä. Toisen leikkien kunnioittamiseen sen sijaan olisi kaivattu malttia himpun verran enemmän, kun nyt pääsi homma hiukan karkaamaan kaverin leikin härkkäämiseksi. Auts. Vapaatoiminta ja tunnesäätely, ne ovat välillä haastavia meille aikuisillekin. Kuten vaikka aamuruuhkassa sompaillessa, heh heh.

Ruokailussa oltiin sitten hiukan toisenlaisen haasteen edessä, kun vuosi 2020 toi ruokalistalle kolme uutta syötävää: kaalilaatikon, pinaattikeiton ja tonnikalapastan. Ja näistä käsittelyssä siis tänään kaalilaatikko puolukkahillolla.

-Minä en tykkää

-Haisee pah.. omituiselle

-En oo ikinä syönyt. Mutta maistan.

-Se on tosi hyvää.

Niinpä. Kaalilaatikko on selvääkin selvempi ”joko tai”- ruoka eli ne jotka pitävät, syövät santsaten ja ne jotka eivät pidä, tyytyvät maistamaan haarukalla. Mutta hei, kaikki eskarit maistoivat  ja vieläpä tosi rohkeasti. Juuri näin, kolme sormea!

-Onko huomenna mun lempiruokaa?

-Kyllä. Huomenna on pinaattikeittoa.

-Onko siihen kananmunaa?

-Jaa, nyt en kyllä tiedä.

-On siihen. Koulaiset sanoi.

Jaahas, no, uskotaan. Ja huomennahan tuo viimeistään nähdään.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana kaalilaatikko, puolukkahillo, sekaleipä ja vihersalaatti

Tämän päivän loppukuiskutuksesta ei tarvinnut neuvotella, sillä esitys oli yksimielinen

-Hyvä kruunumerkki

-Hei eskarit. Miten tämä on mahdollista? Mitä ihmettä on tapahtunut?

Vallitsee hämmentynyt hiljaisuus, tyytyväisten hymyjen karehtiessa suupielissä.

-Kun ei enää pöljäillä

-Kun osataan silleen sopia…puhua

Totta. Se on kyllä näkynyt näissä kahdessa päivässä, että ryhmä on aikas lailla tasassa. Kuten tänään Meidän metsässäkin; jokaiselle löytyi kaverinsa ja puuhansa. Oli jäätelökauppaa, metsäHopLoppia, asepajaa, mustanjään tehdasta jne.  Samoin mutkitta sujui loppuleikinä ollut Ketut ja jänikset.

-Ensiviikolla onkin sitten tehtävä taas polttopuita.

-Ensiviikolla tehdään puita! (säilyköön tämä ilo jas riemu läpi elämän, heh heh)

Kyllä. Joulukuun talvimyrsky on tänäkin vuonna pätkäissyt puun poikki puolesta ja latvus rojottaa vaarallisesti aidan takana.

-Miten sinne pääsee? Tuonne.

-Meidän tikkailla!

-Jaa,a. Eivät kyllä riitä nyt meidän tikkaat, oksasahaa tässä tarvitaan.

-Mikä se on?

Otetaan pikakuvaus täsät mystisestä työvälineetä, johon meidän on varmaan tutustuttava lähitulevaisuudessa.

-Voiko sillä sahata joulukuusen?

Aivan. Meillähän on Eero-rehtorin lahjoittama juhlapuukin hoideltavana. Hoituu hoituu. Ei hiivu polttopuiden puutteeseen Timolan päiväkodin nuotio.

 

Päivän toinen juttu on kuuntelu. Muistellaan ensin syksyllä jo kertaalleen tehtyä tehtävää ja sitä, mikä oli tärkeää huomioida.

-Että keskittyy omaan tekemiseen

-Ei saa häiritä toisia

-Ei voi höpötellä. Eikä kysellä.

Juurikin niin. Ja miten hienosti itse työskentelykin sujuu, koko ryhmältä.

-Paljonko annat arvioiksi itsellesi maltista?

Pelkkiä kolmosiahan sieltä nousee ja ihan syystä. Hyvä eskarit!

 

Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana lohi/seikeitto, sekaleipä, maksamakkara ja kurkku

-Hali

No tietysti! Ja oikein iso rutustus annetaankin. Sillä mikä olisikaan mukavampi tapa aloittaa kevätkausi. Paitsi tietysti jutustella läpi kaikki ihanat, hauskat ja jännittävät lomakuulumiset.

-Kävin katsomassa Frozen 2 (*monta)

-Olin mummon luona yökylässä ja ammuttiin raketteja

-Pelasin Minegraftia

-Kävin luistelemassa kaksi kertaa

-Oli kiva hoitaja meillä

-Kävin jääkiekkopelissä, Voitettiin yksi peli. Ja toinen hävittiin. Ja se yksi vielä.

-Sain ämpärillisen karkkia

-Olin hirvi-ja jänismetsällä. Ja nukuin yhteentoista.

-Minä sain Stiga-jääkiekkopelin

Kaikilla on kerrottavanaan hienoja tarinoita ja kokemuksia, mutta on silti tainnut olla jo ikävä kavereitakin, kun kaikille löytyy heti tekemistä ja seuraa omiin hommiin. Niin, mutta sitä ennenhän meidän piti hoidella viimeinen Vinskin joulukalenteripussukka ja vitsi: ”Miksi joulupukki ei anna apulaistensa valjastaa poroja? -Koska ne kaikki ovat ihan tonttuja. Hilpeää! Kiitos Vinski hauskasta joulukalenterista ja kiitos ihanat vanhemmat, kun jaksoitte päivittäin hymysuin jakaa eskareiden vitsailut.

Muutoin päivään mahtui hippastelua jumppasalissa sekä kurahousuista ulkoilua. Ja arvatkaa mikä ihan hassuinta, mehän saatiin kruunumerkki, mutta kukaan ei edes muistanut kysyä sitä!

V&i kirjoittelee  Heidi

Ruokana kinkkukiusaus ja persikkainen vihersalaatti

 

Näin sitä ollaan eskarivuoden puolivälissä. Huh, miten nopeasti aika onkaan kulunut. Samoin tämä päivä hujahti ohi ihan vilauksessa. Aamula nimittäin eskarilla odotti meitä yllätys, kun Vinski istua käkötti kuivauskaapin päällä, paketti matkassaan. Mutta eihän sitä sopinut heti avata, ei ennekuni kaikki eskarit olisivat paikalla. Sukat siis pois jalasta ja saliin viipottamaan vuoden viimeinen aamupallottelu.

Mutta aamutuokion päätteeksi sitten päästiin paketin kimppuun. Vinskin viesti vaati kyllä melkoista pohdintaa: HYVÄ LOLUA HEDIEJA EKSARIT PUKI LÄHETITI KOKSA TARVITAN TULIPOSTIA KUPIJOON JA LIFASIN ONIBSIIN JA HAJIN. NÄHDÄN ENSIVUONA.POKSIS! t: VINSKI. Mutta niinpä ne vaan eskarit sen selvittävät ja päästään kurkkamaan, että mitä se Vinski oikein Kuopiosta Onnibussilla on hakenut.

-Kalenteri

-Jee!!!!(*monta)

-Eskarit. Kun minä katson tänne laatikkoon, niin minusta tuntuu, että meitä on vakoiltu. Muistatteko semmoisen kaverin, jonka nimi oli Samu?

-Joo. Se oli se sählyope.

-Muistatteko, kun mietittiin, että meillä on maalit ja mailat ja pallot, mutta ei suojalaseja. No, nyt on. Lasketaanpas 1   2   3   4……kymmenet lasit. Miksihän niitä on juuri kymmenet?

-Ei ole kaikille

-Ei tarvii! Kun voi pelata viisi vastaan viisi joukkueilla.

Hienosti ajateltu! Eli tammikuun aamupallottelussa päästään sählyhommiin. Jee!!!

 

Seuraavaksi hoidetaan välkänmittainen ulkoilu sekä kirjastoauto, minkä jälkeen on vuorossa koko päiväkodin jouluyllätys: isolta valkokankaalta ”Joulupukki ja noitarumpu”-elokuva. Ja tietysti oma kipolinen poppareita pitää olla jokaiselle. Hienosti sujuu ja jaksetaan. Hyvä päikyt ja eskarit!

Vielä ruokailu, omat hommat ja loksiensiivous, sitten onkin jo leposten aika.

-Hyvää joululomaa eskarit, ensi vuonna tavataan.

Valolla, ilolla ja suurella lämmöllä yhteisistä päivistä eskareita, Eijaa, Saaraa, Saraa, koulunväkeä ja oppilaita, perheitä ja kaikkia ihania yhteistyötahoja kiittäen  sekä huippua vuotta 2020 meille kaikille toivoen Heidi

Ruokana uunimakkara, porkkanalla höystetty perunamuusi ja vihersalaatti

-Olitko sinä eilen se Kauno Aatos Kultaomena?

-En tietenkään. Enhän minä ole karhu. Minä juutuin Tojon kanssa lumipenkkaan ja piti soittaa Kauno sijaiseksi. Mites ne juhlat meni? 

-Hyvin.

-Minä näin Vinskin. Se oli siellä lijaaneissa.

-Oliko? Minä en nähnyt.

-En minäkään.

-Oli se. Sillä oli punainen rusetti kaulassa.

Vau. No johan on. Pitääpä siis katsoa tänään valoisassa paremmin. Ja toden totta, siellähän se varis istua käköttää, nokka tanakasti kohti esiintymislavaa.

-Se tuli varmaan katsomaan meidän ohjelman!

-Onneksi ei alkanut lennellä ja kertoa vitsejä (hihitystä)

-Missähän se kävi.

-Ehkä sekin haki Korvatuntunturilta meille kalenterin.

Niin. Viimevuonnahan eskarit tosiaan saivat pukin toimittaman kalenterin Pauli Papukaijalta. Sillä eihän arjesta mitään tule, jos ei tiedetä päivää.

-Niin, eikä voi rastia.

-Eikä näe juttuja.

-Ehkä Vinski on hakenut meille kalenterin ja laittanut piiloon. Ja sitten, kun tullaan lomalta vuonna 2020, on viesti, että mistä se pitää etsiä.

-Niin tai Sakarias Sammakko

Teorioita on paljon, saas nähdä kuinka käy. Mutta päivän vitsi: Miksi poliisi pysäytti Joulupukin reen?

-Se ajoi tuhatta

-Pukki heitteli lahjoja ikkunoihin

-Porot oli karanneet

Hyviä arvauksia, mutta ei. -Koska reessä oli vain yksi punainen ajovalo ja sekin edessä.

-Mä tiedän miksi. Pertteri punakuono!

Ok. Aamu on liikkellä ja aika siirty ihan pihalle Meidän metsään. Eteisessä pukiessamme tulee mieleen, että nyt voisimme esitellä Vinskin koulupuolen Merjalle, joka raivailee viimeisiä juhlatavaroita salista. Mutta oh hoh. Varis oli kadonnut. Taas. Nyt tämä menee mystiseksi.

Meidän metsässä menee sen sijaan ihan pipariksi, nuotiolla. Tämä juttuhan sai alkunsa siitä, kun joku eskareista kysyi syksyllä, että voiko nuotiolla paistaa pipareita. Kun täti oli ensin kehunut, että nuotiolla voi tehdä vaikka mitä syötävää. Eikun testiin siis. Tässäkin hommassa hyvä hiillos osoittautuu tärkeäksi, jotta valurautapannuun saadaan sopiva lämpö. Sitten vaan leivinpaperilla piparit tulille ja kohta kohoaa.

-Hyviä

-Tää on kärähtänyt

-Saako toisen

Metsässä kanssamme herkuttelevat tietysti myös päiväkodin pienet, sillä täytyyhän metsäpiparia saada kaikkien natustaa. Hyvää joulua Meidän metsä, kiitso että saamme nauttia rauhastasi. Ensi vuonna tavataan!

Iltapäivällä tehdään valmiiksi viimeiset joulujutut sekä katsotaan vielä kerran joulujuhlavideo. Ja tuumaillaan jälleen se muistitikku-asia.

-Sittenhän sen voi katsoa, vaikka joka joulu

-Muistatteko te, mitä kaikkea me on kuvattu?

Kyllä eskarit muistavat: Hattarasaaret ja Angrybidsit, synttärisankarit, puukässyt, luontoikkunat, askartelut,  taiteet. Kaikki mahtavat eskaripuuhat, ihanaa, että muistot niistä voi antaa keväällä teille jokaiselle matkaan ja mukaan.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana kasvissosekeitto, grahamlihapiirakka ja leikkelemakkara

On sanottu, että me suomalaiset syömme juhlapyhät ja ainakin joulun kohdalla se pitää jetsulleen paikkaansa. Tätikin muistaa kaikki kermaisen voiset jouluruuat ja varsinki kahvipöydän ihanuudet, jotka mummolassa pellavaliinalle oikeiden kynttilöiden loisteeseen katettiin. Ja se juhlallinen ruokarauha, eivät piippailleet älylaitteet tai pauhanneet mööpelit.  Korkeintaan enkelikello helisi hiljaa. Kuinka muisto voikin tuntua lämpöiseltä vieläkin.

Tänään, kun istuimme eskareiden kanssa päiväkodinpuolelle juhlavasti katettuun pitkään joulupöytään, lasten mieliin nousi monia muistoja ja kokemuksia juhlista ruokineen. Mutta aika hienoa ja yllättävää oli se, kuinka hyvin jouluruoka maistui. Isot peukut siis teille perheille makuelämyskasvatuksesta!

-Minä haluan sinappia kinkulle. Siitä tulee silloin hyvä.

-Minä tykkään porkkanalaatikosta, mutta en lantusta.

-Minä en tykkän noista laatikoista, mutta maistoin.

-Tämä maistuu ihan kermalle! (rosollin lisukevaahto)

-Meidän kinkku ei ole näin vaaleaa. Se on paljon rasvaisempaa.

-Mitä rosolli on?

-Tämä on vähän liian imelää (kaneli-omenakiisseli)

-Saako lisää näkkäriä?

Saa toki ja kaikkea muutakin. Eikä ruokailijoita voi ainakaan kiireestä tai hälinästä moittia, sillä 45 minuuttia pöydässä vallitsee upea jouluinen rauha. Kiitos eskarit, oli ilo ruokailla kanssanne!

Mutta ruokailusta pieni pakitus aamuun päin. Tänään siis päivä koostui aika lailla omista hommista, kun aikuisten piti juoksennella vuoron perään vähän jos jonkinlaisilla asioille. Ja Viksikin oli häipynyt, postikoulussa roikkui pelkkä viestislappu: TULI HOMIA. PALAN KEKSIVIKKONA. TERVESIN VINKSI

-Mihin se on lähtenyt?

-Ehkä se valmistautuu juhliin!

-Jos se on lähtenyt hakemaan jostain varisten juhlavaatteita

-Kerkeääköhän se takaisin ennen juhlaa?

Saas nähdä nyt. Mutta siitä eskarit ovat varmoja, että viestissä olisi pitänyt lukea: Tuli kiire. Palaan keskiviikkona. Terveisin Vinski. Mutta vitsikalenteriin ei Vinskin reissut vaikuta, joten arvotaanpas paketti numero 17.12, jossa kysymys kuuluu: Mitä tapahtui tontulle, joka hukkasi pakkasella lakkinsa?-Sen korvat paleltuivat korvatunturilla.

Valolla ja iloola huomiseen juhlaan valmistautuu Heidi

Ruokana kinkku, porkkana- ja lanttulaatikko, peruna, rosolli, vihersalaatti ja keneli-omenakiisseli

 

Lomakuusessa käyvät pallot vähiin ja juhlakin on jo kahden yön päästä. On siis korkea aika kiihdytellä valmiiksi viimeiset keskeneräiset projektit ja tekemiset.

-Onko tänään puukässää??

-On. Eero-rehtori lupasi meille ylimääräisen kerran, että saadaan mökkeröiset valmiksi.

-Jee!!!!(*monta)

-Entäs Vinskin vitsi?

No se otetaan tietysti ensin. Eli: ”Mitä joulupukki pelkää?”

-Poroja

-Lentämistä

-Mörköjä

-Lapsia (hihitystä)

jne. Hih, deoitaan piisaa, mutta…v: Säkkipimeää.

Sitten jakaudutaan Raakkuihin ja Vaakkuihin, että saadaan hyvä työrauha kaikille sekä omiahommia. Puukässä on kyllä aina mukavaa, mutta varsinkin tänään, kun päästään jo maalaushommiin asti. Niin ja väännetään me asiaa rautalangastakin.

-Ensin L ja sitten tuli J ja sitten silmukka. Ihan helppoa.

Niinpä. Höyläpenkistä on apua moneen hommaan ja hienoa on sekin, että syksyllä opittu suojateippaaminen sujuu näpsäkästi.

-Tästä tulee kyllä hieno

-Saako tämän antaa itselleen lahjaksi?

-Saa. Keksittekö muuten, miksi ulos tarkoitetut puutyöt pitää maalata?

-Ne näyttää iloisemmilta

-Ne ei ole semmoisia lautoja vaan

-Silloin menee naulat piiloon

-Joo. Maali myös suojaa puuta lialta ja kosteudelta.

-Niin. Ulkonahan voi sataa.

Totta. Kuten sekin, että toisaalla joulukuusiaskartelut on saatu vimpan päälle valmiiksi. On ne sitten hienoja nekin. Sitä paitsi, tässähän ollaan rästilistan takakaarteessa, hienosti pinnistelty eskarit!

Iltapäivällä ulkona on lunta, jonka koostumus on parasta ukko-laatua. Puhtoisen mukavaa muovata ja työstää. Tai möyriä muuten vaan.

-Hei mitäs me hypätään?

-Hikisukka!

Jaahas, miksi. Kukaan ei tiedä, mutta kannatus on kova. No, mikäs siinä sitten, sillä mennään.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana jauhelihakastike, perunat ja salaatti

Tämä päivä oli sellaista positiivista hei hulinaa, että meinasi ihan merkitkin unohtua. Ensin aamulla Vinskin vitsi: ”Mistä tietää, että joulupukki on hyvä karatessa?”- Koska hänellä on  musta vyö. Hih. Seuraavaksi kiireinen siirtymä kirjastoautoon, minkä jälkeen päiväkodinpuolelle kuuntelemaan koululaisten ihanaa Lucia-kuoroa. Ja sitten perjantaisesti puukässää ja askartelua.

Ruokailulla keskustelu kääntyy säähän, erityisesti veteen ja takatalveen.

-Takatalvi on silleen, että ensin on melkein kesä ja sitten tulee uudestaan kylmä. Niinkuin talvi.

-Nyt oli se takatalvi (eskarisyksy)

-Ei, kun se on silloin niinkuin kesää kohti.

-Kesällä ei tarvii kuriksia.

-Tarvii, jos sataa vettä.

-Voisi kaivaa kuopan ja kerätä siihen paljon.

-Ei se kestä, kun se imeytyy maahan.

Ja sitten tuumaillaankin jo luistinradanjäädytystä jne. Hienoa eskarit, pohdiskelu ja oivaltaminen kannattaa aina!

-Tuliko kruunumerkki?

Ulkoilu on ollut iloista temmellystä pulkkamäessä.

-Tänään on perjantain eli lukuleposet pitää hoitaa ensin. Ja tiedättekö muuten mitä, jos ne sujuu, niin silloinhan ropsahtaa myös papukaijamerkki eli tuplamerkit.

Ja eihän siitä ole epäilystäkään, kaksi merkkiähän tänään hankitaan. Hieno juttu! ja ensi viikolla sitten juhlitaan…

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana jauhelihakeitto, juusto ja tomaatti

Nyt ei voi paljon päivästä hiiskua, koska Meidän metsässä olivat valmistelussa sellaiset….yllätysjutut. No korkeintaan voimme vihjata loppuhypyn verran: ”Joulu on purkissa!” Niin ja tietysti J niinkuin jutut. Taas on yksi kirjain lisää hoideltu aakkosjunan kyytiin. Ja Vinskin vitsi: ”Miksi joulupukilla on poro reen edessä?”

-Että se liikkuu

-Että se lentää

-Että voi mennä jakamaan lahjoja

Hih, hyviä ovat veikkaukset tänäänkin, mutta oikea vastaus on: ”Koska norsun varpaita palelee pakkasella”. Voi hilpeä ilo, tämä juttu aukea selvästi eskareille. Norsu. Pakkasella. Voi Vinski sun kanssa. Mistä puolestaan  käynnistyy pohdinta, että entäs jos Vinski alkaa pöllöillä joulujuhlassa, jos varis siis yleensäkin voi pöllöillä.

-Entäs, jos se alkaa kertoa sillä vitsejä!

-Tai raakkuu vaan ja lentelee

Oh hoh. Kyllä meidän täytynee paneutua juhlakäyttäytymiseen vielä koko porukalla ennen ensiviikon h-hetkeä.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana perunalaatikko ja porkkanaraaste

Hih, eipä ole ennen tullutkaan lopetettua päivää ”aamutuokiolla”. Aamumme näet starttasi heti ysiltä Vartan sählytuokio ja Samu, mistä sinkoiltiin suoraan joulusiin tunnelmatuokioihin päiväkodille, josta meno puolestaan jatkui hernekeiton ja lettujen kautta ulkoiluun.

-Entäs Vinskin vitsi?

Huolestunut kysymys esitetään useampaankin kertaan. No ei tietenkään sitä nyt saa unohtua. Haetaaan siis eskarilta seinäkalenteri sekä arvontapurkki ja pidetään mukavan kirpeä pakkaspäivänavaus hiekkalaatikonlaidalla. Ja koska päivän arvontaonnekas sattuu olemaan lukutaitoinen, saa hän itse esittää kysymyksen: ”Mitä joulupukki sanoi, kun putosi pulkasta?”

-Hou hou hou

-Auts!

-Ei sattunut

-Seis!

jne. Hirmuisesti tulee hienoja, hauskoja ja oivaltavia arvauksia, mutta ei, vastaus ei ole mitään niin selvää. ” Ei haittaa, mullahan on mopo”. Voi hirnuvat hiiret. Vinski. Eskareita naurattaa ääneen. On kyllä riemastuttavaa seurata, kuinka lasten kielellinen maailma alkaa avautua ja hassuttelu tempaa mukaansa. Vitsailu niin rules! Ja itse asiassa siihenhän liittyy päivän loppuhyppykin, joka keräilyeräisesti kuului

-Hyvä hiki kruunumerkki!!!!

V&I kirjoittelee Heidi

Ruokana hernekeitto, sekaleipä, letut+hillo

-Tämä on sukellusauto

-Katso. Merenneito

-Tässä on rapu, jolla on verta saksissa

-Tämä on haidentutkimissukellusvene

-Tämä on Sakarias sammakko

-Nämä on vesikasveja ja levää

-Tällä on on paljon lonkeroita

-Nämä kirjaimet kelluvat täällä meressä

-Täsaät piti tulla merenneito, mutta tulikin pinkki aukko, siitä voi mennä johonkin muualle

Koulunpuolella pikkuluokassa on meneillään Verson tuokio, jossa tänään päästiin luomaan omaa liitu/vesivärityötä merenalaisesta maailmasta. Eskareilla on hienoja ajatuksia sekä tosi tarkkaa tietoakin siitä, mitä kaikkea meressä voikaan nähdä. Ja taitoa luoda ne hienosti esiin paperille. Mistä he saavatkin palautetta ja kiitosta tuokionvetäjä Tiinalta.

-Saadaanko nää kotiin?

Omista töistä ollaan selvästi ylpeitä. Ja kyllä, annetaan ensin kuivua ja sitten hetken aikaa somistaa eskarin seiniä, mutta tietysti taiteilijat saavat aarteensa omaksi.

 

Ulkoilulla on mukavaa, kun pakkanen on kuivattanut pihan, eikä kuriksia tarvita. Tosin varovainen sietää olla, sillä liukastusluikastus vaanii. Vaikka toisaalta, pyllähtelyn kääntöpuolena taas on se, että pulkat kulkevat helposti, isommassakin lastissa.

 

Vinskin vitsiin päästään käsiksi iltapäivällä: Mikä on suurempi kuin joulukuusi?

-Kuusenvarjo

-Joulupukki

-Puu

Arvauksia on eskareilla monia, mutta yllätys yllätys, vihoin viimeinen niistä osuu aivan oikeaan, sillä vastaushan on tietysti: jouluseitsemän. Heh heh, voi Vinski sun kanssa.

-Tuliko kruunumerkki?

Oi joi. Tänään ei onneksi ollut mitään suuria suruja, mutta sen sijaan pitkin päivää kaikkea pientä, mille piti sormea nostaa. Mihin varmasti osaltaan vaikutti myös yhden aikuisen taktiikka. Merkin siis upotti yleinen rillin rollin, tönin tuupin, höslään häslään ja riekun kiekun, härnäämisellä ja harmituksella höystettynä. Yäk! Tämä liemi joutaa kyllä kipata kiireesti likaviemäriin!

Touhukasta päivää yhteen tiivistelee ja huomista jo ilolla odottelee  Heidi

Ruokana limekala, muusi ja vihersalaatti

Hilpeää! Ei sitä oikein voi osuvammin kuvata, ohjaaja-näyttelijä Niko Taskisen esineteatteriversiota klassikkosadusta ”Keisarin uudet vaatteet”. Kiehtovan oivaltavaa ja raikasta. Juuri sellaista, mitä lapset osaavat luonnostaan luoda antaessaan esineille uusia rooleja. Tänäänkin näet keisaria esitti banaani, kamarineitoa hajuvesipullo, kankuria vanhat rautaiset sakset jne. Niinpä. Hahmo voi olla mikä esine tahansa, jos sille osaa keksiä sopivan äänen tai liikkeet. ”Onko tälle ketään, joka on joskus leikkinyt?” taiteija kysyy esityksen päätteeksi ja saa myöntävän vastauksen moniääniseltä kuorolta: ”Hyvä. Silloin kuka tahansa teistä voi tehdä esineteatteria.” Hih, karkeasti voisi sanoa, että yleisössä kaikki kakkosluokasta alaspäin ovat heti messissä ja isommat näyttävät siltä, että:”OMG”.

Mutta mitäpä eskaviskat olivat mieltä esityksestä? Siis muuta, kuin että se oli SUPERHYVÄ.

-Se oli hassua, kun se sanoi, että keisari on pippelisillään (iloista hihitystä*monta)

-Se oli paras, kun se keisari heitteli niitä tavaroita

-Minä olin kuullut sen ennenkin, mutta en samalla tavalla

-Se oli hassua, kun se keisari riisuutui (banaanilta kuoret pois)

-Minua nauratti, kun Heidiä nauratti koko ajan

-Sillä oli se golfmaila hevosena ja se ratsasti sinne yleisöön

Johan oli taas kiva teatterikokemus. Kiitos Niko!!!!

 

Päivän toisena juttuna tehtiin porrastettua jouluaskartelua, jossa tavoitteena oli oppia uusi menetelmä, jota sitten käytettiin uudestaan seuraavassa. Ensimmäinen osio vaati vain viivoja pitkin leikkaamista ja kultatähti oli valmis kontaktoitavaksi. Toisena tehtiin tonttu Torvinen, jossa piti jo liimata ja piirtääkin. Ja viimeiseksi joutui jo pähkäilemään itse palasta ”piparitaikinaa” oman pipperskaakun, jonka sai sitten vahaliiduin koristella haluamallaan tavalla. Jokainen siis teki kolme erilaista koristetta koti-ikkunaan vietäväksi.

-Tämä on Mörkö-pipari

-Katso. Onko tarpeeksi kuorrutetta?

-Tämä on Angrybirds pipari! Tosi vihainen lintu.

-Minä laitan nämä kaikki omaan ikkunaan heti, kun menen kotiin

-Saako tämän antaa mummolle?

-Mun tontulla on aika iso kulkunen

Tätiä hymyilyttää. Eipä uskoisi, että siinä ne pöydän ääressä puuhaavat samat ipanat, jotka elokuussa eskarin aloittivat, niin paljon on tullut malttia ja taitoa matkaan. Hienoa! Se oppii, joka harjoittelee.

Iltapäiväulkoilu on loskainen ja sateinen, mutta eipä se meitä oikeassa vaatetuksessa juuri haittaa. Paremminkin tuntuu, että rännivedellä läträäminen on ihan kivaa. Samoin kuin lumipallojen kuorrutus kastelukannuilla.

-Me jäädytetään nämä. Tähän tulee liukumäki.

Ok. Toivotaan siis, että pian tulee myös sitä pakkastakin.

Ja sitten ollaankin jo loppuhypyssä, kruunumerkkipäivän kunniaksi. Ja ylivoimaisesti suosituimmalla esityksellähän on hypättävä, joten

-Keisari on pippelisillään!!!!

Voi ilo ja riemu.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana jauhelihakastike, rakettispagetti ja vihersalaatti

Juttelimme jo eilen eskareiden kanssa siitä, miten arvokas ja erityinen on Suomenlippu. Ja kuinka me käytöksellämme voimme arvotuksen 102 vuotialle kotimaalle lipunnostossa osoittaa.

-Hattu pois

Sipinä kuuluu rivissä, kun  Eero-rehtori tervehtii kouluyhteisöä ja lausuu muutaman sanan. Tätiä liikuttaa, niin hiljaa ja juhlavasti eskaririvi seuraa Finlandia-hymnin tahdissa salkoon kohoavaa lippua. Olen niiiiiiiiiiin ylpeä teistä!

Katsellaan vielä hetki, kuinka tuuli liehuttaa uljasta siniristilippua ja suunnataan sitten Meidän metsään. Sillä  missä muualla suomalaisen olisikaan parempi ja rennompi olla. Tehdään tulet ja pannaan pannu kepinnokkaan, kiehumista odotellessa leikit ja tekemiset lähtevät käyntiin itsestään. Kuusen kupeeseen  rakentuu maja, joku muovaa lumesta itselleen lötköttelysängyn, nakkikioskissa on tarjolla lumijäätelöä, jotkut kasaavat pesää metsäneläimille…Metsä huokuu, nuotio humisee ja tuuli kulkee puissa. Sielu asettuu tasalleen.

-Se viheltää, kun se kiehuu

Nuotio vetää puoleensa käsienlämmittelijöitä. Ja tuntuupa joku kaipailevan makkaraakin. No, tuumataan, että tänään mennään tarjoilussa pienesti juhlateemalla, mutta keretään me makkaratkin vielä käristää tämän vuoden puolella. Makkara rules, sanoo tädinkin massu.

-Ja se joulusauna

Aivan. Niinhän se oli. Pitää heti ensiviikolla Eerolta muistaa kysyä, että saako kuntosalin saunassa ottaa joululöylyt. Vai pitääkö alkaa pressusaunaa kasata.

Pannu ei vihellä, mutta vesi kiehuu, joten kutsutaan ensin päiväkodin pienemmät lämpimälle juhlajuomalle ja sitten on eskareiden vuoro. Maltilla ja vuorollaan, kyllä tämä jo osataan. Maiskis! Vielä ehtii pienet omathommat, kiivetä tikkaita puuhun ja lopuksi leikkiä porukalla piilosta.

Iltapäivällä on vuorossa eilen luvatusti pelkkää leikkiä. Kruunumerkkipaketin leluilla. Ja muillakin. Mutta aikas hauskaa on se, että eskareita taitaa melkein enemmän jännittää lukuleposet eli ns. kevennetty versio päiväunista. Retkipatjan levälleen siskonpediksi ja korvat otetaan kuulolle. On aika lähteä Pikkuaasin matkassa seikkailulle. Vau. Hienosti sujuu. Kuten ihan koko päivä muutenkin; Kruunumerkisti.

Rauhallista Itsenäisyyspäivää ja ihanaa viikonloppua kaikille toivottaen  v&i Heidi

Ruokana paisti, porkkanalaatikko, perunat, vihersataatti ja tikkujäätelö

 

 

Merirumpu. Tuohon maagisen mystiseen soittimeen saimme tutustua tänään, kun lastenkulttuurikeskus Versosta Tiina saapui seikkailemaan kanssamme tarinasalkkuineen. Ensin tarvitaan nimi merenneidolle ja sitten päästään pullopostin kimppuun. Ou nou, Kalevi-kalan ystävä on juuttunut uuteen kotiinsa. Apuun lähtee rapu, mutta mistä sille nimi. Eskareilta eivät ehdotukset lopu: Karu, Apu, Erakko, Kapu, Anne… Kuten eivät lopu tiedot roskaamisesta ja kierrättämisestäkään

-Muovi menee kaatopaikalle ja se poltetaan sähköksi

-Purukumi maatuu, mutta tosi hitaasti

-Banaaninkuoret voi laittaa kompostiin ja tulee multaa

-Roskaaminen on tyhmää, kun eläimet voi satuttaa itsensä

Tästä aiheesta eskarit olisivat voineet jutella, vaikka kuinka pitkään. Isoa peukkua osaamisesta! Samoin kuin tuokioon osallistumisesta: laulut, soittelut, liikkumiset..sujuu.

Versoilun jälkeen otetaan hiukan omia hommia ja sitten on vuorossa ryhmän viimeiset 6-vuotissynntärit. Eikä kyllä pinkimmäksi olisi voinut mennä, taikalahjalistakin on niin hattarainen, että pilviä hipoo. Ja aarrearkustakin valikoituu matkaan pinkkiä. Hilpeää!

Iltapäivällä on vuorossa kauan kerätyn Kruunuimerkkipaketin etsintä. Vihjehän on oli, että etsikää punaista sukkaa, keskellä viikkoa, keskipäivänaikaan, siellä missä lapaset kuivuu…Haluatteko arvata, montako kertaa kuivakaappihin kurkisteltiin aamusta alkaen, ihan varoilta ja vahingossa. Mutta kyllä, löytyyhän se kätkö lopulta, meidän omalta eskarilta!

-Kaksi kassia!

Vau. On laatikollinen poneja, outo hirviörata, autoja, värejä, värityskirjoja, poronsarvet, kirjoja, nokkahuilu, bioniglejä, Alias-peli…vähän niinkuin kaikkea.

-Montako kruunumerkkiä meillä jo on?

-Ai uusia. Ei vielä yhtään.

-Pitää kerätä siihen 30 asti

-Sitten tulee varmaan kolme kassia!

Voihan se olla. Mutta sitä odotellessa leikitään ainakin näillä kaikilla ihanuuksilla.

V&I  Heidi

Ruokana kalakeitto, sekaleipä, maksamakkara ja kurkku

Tämä päivä piti sisällään paljon omia hommia; leikkiä, legoja, palailua jne. Ja tietysti myös Vinskin kalenterista tähähti päivän vitsi: Mikä on huonomuististen tonttujen joululaulu? -Koska meillä on joulu

Vähän pitää jutun ideaa yhdessä tuumailla, mutta sieltä se ajatus avautuu ja iltapäivällä aikas moni hakija tulee yllätetyksi hilpeällä kysymyksellä.  Kiitos vaan teille kaikille, kun lähdette mukaan iloon!

-Hui. En kyllä uskalla lukea enempää.

Päivän OnniOpus on melkoisen hurja kirja Ninjago citystä, jossa ao. legosoturit asuvat. On aseita, ominaisuksia, koneita, rakennuksia ja vihollisia. A-pu-a.

-Ei ole hurja. Minä aina katon telkkarista sitä.

-Minulla on se yksi pahis, sen kypärä.

-Minä olisin pinkki Ninjago

-Onko niitä pinkkejäkin (tätikin heti innostuu, ha jaa)

-On. Se valkoinen voi muuttua pinkiksi.

Jaahas. Siitä onkin taas aikaa, kun olen ehtunyt paneutua tähän osaan lasten maailmaa. Pitänee siis ottaa taas viikon mttainen lastenohjelmakatselmus, että tietää missä mennään ja kenestä puhutaan.

 

Iltapäivällä vielä ulkoillaan ja otetaan pihapelinä tonttusukellusta. Sitten onkin jo aika panna päivä pakettiin.

-Hei eskarit. Huomenna on keskiviikko. Eli…

-Pitää etsiä sitä punaista sukkaa!

Ou nou. Huomenna keskipäivän aikaan. Jännittävää….

V&I  kirjoittelee  Heidi

Ruokana kinkkukiusaus ja punajuuri/omenasalaatti

Tämä päivä on oikeastaan siirtymistä jännittävästä ilosta seuraavaan. Ensin aamulla saimme koko päiväkodin kuukausikemuihin kylään Varkauden tassukamuista kolme ihanaa kaverikoiraa omistajineen: Riitu 7v, Topias 6v ja Diana 3v. Ja näitä työhuiveihinsa sonnustautuneita kavereita sai oikeasti rapsutella, silitellä ja haliakin.  ”Kylläpä olette osanneet olla tosi nätisti. Kukaan ei ole juossut tai huutanut yhtään” ohjaajat kiittelevät vierailun päätteeksi. Mutta. ”Tykkäävätkös nämä koirat laulamisesta? Jos me laulaisimme teille porukalla kiitokseksi Joulupuu on rakennettu?” kysyy päiväkodinjohtaja Saara ja saa Riitulta iloisen tassuvilkutuksin. Antaa tulla vaan, kuulolla ollaan.

Eräs toinen sensijan saa laulusta hepulin, jos käyttöohjeeseen on uskomista. Päiväkodin liukumäkeen oli nimittäin aamuhämärissä ilmestynyt paketti, jossa lukee, että se sisältää Romappaisen, Korvatunturilta Timolan päiväkotiin toimitetun sisäsiistin ja lapsiystävällisen kuusen, jolla on hiljainen kuiske ja vakaa seisonta.

-Rauhoittuu Tuiki tuiki tähtäsestä, mutta riehaantuu täysin, mikäli lauletaan Porsaita äidin omme keikki, varsinkin ruotsiksi.

Oh hoh. Mitähän silloin tapahtuu, jos kuusi riehaantuu…Se selvinnee joulukuun mittaan. Samoin kuin se, että kuinka saamme valmistetuksi Romappaiselle kesäunimyssyn, jotta se saa hyvät unet joulun mentyä. Pitääkö tässä alkaa neulomaan vai mitä. Joulu on sitten mystistä aikaa.

Eikä siinä vielä kaikki. Eskarilla Vinski on lentää viuhtonut ihan omia hupsutuksiaan.

-Heidi! Tuu katsomaan, täällä on joku tumma.

-Se on ehkä joku taideteos

Toden totta, välkehtivän harmaan velourin alta pilkistää maalaustelineen jalat. Päälle teipatusta lapusta käy ilmi, että kyseessä on Vinskin vitsijoulukalenteri. Otetaanpas varovasti suojakangas pois.

-Hirvesti Vinskejä!

-Minä luulin niitä ensin lepakoiksi

-Tosi nättejä nuo paketit

Arvotaan siis aamun onnekas ja luetaan vitsi: Mikä on joulupukkiakin suurempi, mutta ei paina mitään? Joulupukin varjo. Hilpeää.

Otetaan sitten omia hommia, käydään syömässä ja palataan omiin puuhiin. Ihan päivän lopuksi on vielä kirjanluku.

-Kirje!

No johan nyt. Tänään se vihdoin löytyi, lukumerkkipinosta,  Sakarias Sammakon kruunumerkkiposti. Ja taas pitää koko ryhmän käyttää hoksottimia ja selvitellä vihjeitä, mutta lopulta olemme jonseenkin varmoja siitä, että keskiviikkona kello kaksitoista pitäisi etsiä punaista sukkaa, jostakin kuivauskaapista.

Hansperi. Se on päivän lopuksi luetun kirjan päähenkilö, hamsteri, joka syö nukkekodista kaiken. Jopa vaahtokarkista ja kirsikasta tehdyn opettajan. Söi opettajan! Enpä muista ihan äsken koko ryhmän kikattaneen ääneen tällä tavalla! Hansperi rules!

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana broilerkastike, ohrahelmet ja punakaali/appelsiiniraaste,

 

-Mua jännittää

-Niin minuakin

-Minua jännittää ihan kauheasti

Ammattikoulun tila-autossa tunnelma ihan tirisee aamulla. Kohta me mennään esiintymään ja sytyttämään valot Varkauden suurimpaan kuuseen. ”Onkos vyöt nyt kiinni?” lukionrehtori kysyy ja saa reippaan vastauksen, että kyllä, senkun mennään.

Oh hoh. Ammattikoulun pihamaalle on kertynyt paljon väkeä, mutta onneksi kaikki näyttävät olevan iloisella mielellä. Pyöräytetään siis ohjelma liikkelle: jouluruno, Hei tonttu-ukot-laulu, Jouupuu on rakennettu-piirileikki ja

-Tämä on nyt kyllä tosi vaativa juttu eli jos yleisö voi ola ihan hiljaa…

Ilo vilkkuu aikuisten silmissä, mukana ollaan. Ja niin se räsymatolle kohoaa, kirjain kerrallaan: Joulupyramidi! Upea homma eskarit!

-Heidi! Ne on syttyneet!

Oi! Se on niiiiiiiiiiiiin kaunis.

-Miten ne valot voi olla noin ylhäällä? Kuka ne on vienyt sinne?

-Mutta pitäisi olla latvatähti. Sellainen pinkki ja kimalteleva.

Hih, pinkki on päivän sana, sillä meidän eskarithan haluavat tietää ja oppia, joten kaikkia aikuisia haastatellaan. Esimerkiksi pipariherkuttelupöydässä selviää, että autopuolenopettaja Karin lempiruokaa on lohi ja rakennuspuolenopettaja Timo asuu rivitalossa. Toimistopuolen Tarja taas lukee mielellään ja lähihoitajia opettavan Miian pihalla on heikkalaatikko ja  pensailta, tosin vähän kärsineitä. Mutta entäs, onko kenenkään ammattikoulun aikuisen lempiväri pinkki? Tämä asia luvataan meille selvittää.

Itse tutustumisikohteissa, auto -ja talotekniikkapuolilla, oli sitten  jos jonkinlaista tekemisyä ja ihmeteltävää. Talopuolella sai mm. heittää frispiitä betonimyllyyn ja taiteilla lautaradalla sekä kurkistaa kirvesmiehen työkalupakkiin. Autopuolella jokainen taas pääsee vuorollaan oikeaan autoon, kuskinpaikalle.

-Mihis te menette?

-Rovaniemelle

-Ja kaikilla on vyöt kiinni?

Hilpeää, sinne se häviää mielikuvitusreissuun kuski matkustajineen, täyteen lastattu viisihenkinen perheauto. Ja takapekillä on taattu meteli.

-Mennään ajamaan moottorikelkalla

No jo vain se pitää mennä, kun kerran Rovanimellä ollaan. Autohallissa on kaksi upeaa kilpakelkkaa, joita saa myös mielikuvitusajaa.

-Paljonko pitäisi olla viikkorahaa, että voisi ostaa tämän? (Lynx)

-Tai tän? (Polaris)

Huh huh, 17 000 euroa. Kappale. Iso on luku, kun ajattelee, että olemme menossa numero yhdeksässä.

Vierailu hujahtaa nopeasti ja pian on jo aika palata eskarille päin. Mutta se kuusi. Sen latva erottuu upeasti valaistuna vanhan koulurakennuksen takaa. Ensi vuonna sen loisteen edessä ei sitten olekaan mitään, sillä koko iso rakennus puretaan pois. Mistä on jo merkkinä yksi avattu seinä ja katto, josta voi kurkistella sisään.

-Siellä on jotain johtoja.

-Ja rottia. Mun äiti inhoaa rottia.

-Mun sisko luuli kerran, että katolla on hiiriä, kun satoi tosi kovaa.

-Ihan outoa.

Lämmin kiitos taas Savonia, kun saimme tulla kanssanne aloittamaan joulunajan ja pääsimme ihmettelemään oppilaitostanne. Kiitos myös kaikille aikuisille ja erityisesti opiskelijoille hienosta asenteesta pienten kyselijöiden innostusta kohtaan. Ja vielä erityiskiitos glögi- ja pipperskaakkutarjoilusta. Jopas oli suunmukaista. Jännittävää joulunaikaa ja hilpeää uuttavuotta 2020 teille kaikille toivottaa: Timolan eskarin poppoo

Iltapäivällä pitää vielä hiukan haikeilla, sillä opiskelija Saaran on tullut aika palata takaisin kouluun. Eli siis ammattikoululle. Hassua! Otetaan monet halit ja rutistukset sekä sovitaan, että moikata saa, jos nenäkkäin satutaan. Kaikkea hyvää sinulle Saara ja ISO KIITOS yhteistä päivistä, sinusta tulee vielä huippu hyvä supertäti!

Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana kalapihvit, muusi ja salaatti

 

 

Täti kirjoittaa nyt näin pienesti ja tiivistetysti, kun Mörkö-koiralta poistettiin iltapäivällä sen sata pentuhammasta ja missäänhän ei poloinen parane paremmin, kuin mamman kainalossa…Johon myös Enska-penskalla on kova tunku, heh heh.

Eskareiden päivä piti tänään sisällään lelupäiväilyä, numero 9 harjoituksia sekä tonttukenraaliharjoituksen. Lisäksi piti selvittää Vinskin postikoukkuviesti, joka kuului:

KOHTA ON

LOLU HAUSKAA

LA TULEE PAK

ETI LA LOLU

KALTERI

T: VINSKI

Pienen hetken se vie, mutta sitten

-Se on J, se on tehtyt sen väärin päin!

-Joulu, se tarkoittaa joulu!

-Tuhma Vinski

-Ei kai nyt tuhma. Mutta lisää harjoitusta kyllä tarvitaan.

Pähkäily jatkuu ja vähä vähältä viesti aukeaa, mutta mikä on Pak   eti.

-Hei. Minä tiedän se on paketti!

-Ei kalteri, vaan kalenteri

-Kohta on joulu, hauskaa ja tulee paketti ja joulukaleneteri T: Vinski

Vau. Lisää jännitystä lienee siis tulossa…

 

Niin ja Saara-opiskelija oli tänään viimeistä päivää fyysisesti eskarintiloissa, koska huomenna meillä on reissupäivä. ”Minulla on teille tälläinen sydän ja käsi” Saara näyttää ja kertoo, että eskarit voivat itse päättää, että heitetäänkö heipat halaten vai läpsäten. Mutta on meilläkin Saaralle jotain: positiivisuuspiiri. Siinä piirin keskellä olijalle jokainen kertoo vuorollaan jonkin hyvän asian tai muiston hänestä.

-Saara on kiva (*monta)

-Saara on hyvä leikkimään

-Saara on hyvä shakissa

-Saara osaa opettaa jalkapalloa

-Saara auttoi kurahousujen lahkeet

jne. Taitavasti eskarit kaivavat muististaan kokemuksia/ajatuksia yhteisistä hetkistä. Aika hienoa, posittivisen palautteen antaminen kuin ei ole ihan helppoa aikuisillekaan.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana lihapullakastike, perunat ja vihersalaatti

Tänään meillä oli Varkauden Tarmosta salibandyä opettamassa Kimi, jonka toteamukseen otsikko viittaa. Sählytuntia oli nimittäin mennyt noin 20 minuttia, kun: ”Osaattepa te olla hyvin hiljaa ja kuunnella”. Joo. Se on ihan totta. Eskarit katselevat toisiaan, joku hymyilee ujosti. Ei mitään hässäköintiä, vaan tarkalla korvalla ohjeet ja hommat sen mukaan. Kuljetetaan, vaihdetaan suuntaa, lämäistään maaliin…

-Koskee selkään

Ou nou. Oikea sählyasento on aika kumara, varsinkin, jos kädet ovat mailassa kiinni oikein eli peukalot ylös päin. No, väliin voi ottaa pikku juoksut ja sitten pystyy taas jatkamaan. Tunti vierähtää nopeasti ja on aika loppuhypyn. Ehdotuksia on monia, mutta lopputulos naurattaa kaikkia (myös Kimiä)

-HikiVarta!!!

Päivän toisena hommana oli numero kahdeksan. Numero, jota joku sanoi syksyllä ihan pelkäävänsä, kun se on niiiiiiiin hankala.

-Eikä sitten mitään pallot päällekkäin lumiukkoja

-Minä harjoittelin tätä jo eilen äidin kanssa salaa (hihitystä)

Se on hyvä se! Tehdään ensin isosti liitutaululle.

-Kato!

Hämmästys on aito. Eihän se niin paha ollutkaan; poski vasemmalle, kaarra maha oikealle, sitten maha vasemmalle ja vielä poski oikealle. Siinä se. Sujuu.

-Tuleeko läksyjä?

-Katsotaan nyt, että miten saadaan tehtyä

No saadaanhan me, ihan koko moniste. Hyvä eskarit!

-Ei tullut läksyjä. (ilmassa on lähes urheilujuhlantuntua)

-Tyhmää. Minä tykkään läksyistä.

 

Iltapäivällä vielä ulkoilut ja loppuhypyt.

-Tuliko kruunumerkki?

Tulihan se, vaikka aamulla näytti jäkäti käkäti ja rillin rollin huonolta. Mutta niin sitä vaan voi oikaista asennettaan ja saada päivän sujumaan. Hienosti hoidettu eskarit!

Kenraaliharjoitus jo mielessä kirjoittelee v&i  Heidi

Ruokana kasvislasagnette ja salaatti

 

Kruunumerkki ei ole helppo nakki, mutta kun se saavutetaan, ilo on SUURI!

-Enää yksi ja sitten saadaan paketti!

-Ei kun posti

-Muistatko, kun minä löysin sen kirjeen?

-Oliko se kuori vielä siinä…mikä se nyt on?

-Tietotoimistossako?

-Niin

-Nyt en kyllä muista

Asia pitää siis tarkistaa heti aamulla. Ja koko ryhmän tavoitekin on selvä, huomenna hoidellaan se puuttuva ja sitten vaan odotellaan yllätystä..

Mutta päivänhommiin. Pipperskaakkuja! Voiko jouluun liittyä mitään ihanampaa puuhaa, kuin pipareiden leivonta. Tänään koko päiväkoti pääsi tuohon jouluiseen touhuun, kun opiskelija Saara leipoi lasten kanssa peräti 4 kiloa taikinaa kaikenmuotoisiksi kekseiksi: tähtiä, sydämiä, tonttuja, enkeleitä, possuja…ja kilpikonnia. Hilpeää!

Toisena puuhana oli sitten numero seitsemän, jota opetellessa pienryhmässä käytiin aikas kiintoisa keskustelu läksyistä.

-Minä tykkään läksyistä

-Minäkin. On kiva tehdä tehtäviä kotona.

-Mun äiti teki mun läksyt, kun minä en jaksanut loppuun.

-Minä en tykkää läksyistä, kun ne on vaikeita.

-Siksi niitä pitää tehdä, että oppii. Ne jutut.

-Koulussa vasta onkin paljon läksyjä! Ja tooooooosi vaikeita.

-Tuleeko tänään läksyjä?

Tulihan niitä, mutta ei paljon, eikä vaikeita. Eskariläksyjen tavoite on ensisijaisesti harjoitella huolehtimaan oma läksyvihko sekä kerrata pienesti mieleen opittua asiaa. Ja tässä hommassa aikuisten kannustus ja palaute on ensiarvoisen tärkeä juttu!

 

Iltapäivälä otetaan tonttuharkat sekä maiskutetaan pikkuiset pihapiparit joulumusiikkisäestyksellä. Sitten vielä pihapelinä Haltija-hippaa ja onkin jo aika hypätä loppuhyppy.

-Tuliko kruunumerkki?

-Tuli

-Jee!!!(*kaikki)

-Kaksi kertaa oli tänään tilanne tosi kiikun kaakun, mutta eskarit, hienosti te selvittelitte ja oikaisitte ne, eikä tullut riitaa tai rähinää .Tämä on siis tosi hyvin ansaittu kruunumerkki. Mutta mitäs hypätään?

Esityksiä voidaan ottaa vain muutama, koska taksi kaartaa jo pihaan. Kompromissillä siis mennään: kruunu/pipari/merkki.

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana makkarakastike, perunat ja porkkanaraaste

Legokaupunki nimeltä Taistelukuperkeikka. Sellaisen me yhdessä tänään rakensimme, kun eskarit viettivät papukaijamerkeillä hyvin ansaittua mukavuustuntia.

-Tämä on tankki, se ampuu pommeja.

-Tää on Minun koti. Ja täällä asuu kanssa mun kissa.

-Tässä on prinsessanhuone. Ja tämä on sellainen kone, joka tekee muffinseja.

-Tää on sallainen härveli.

-Nää on ninjagoja.

-Tää on japanilainen taistelija.

On mukava rakentaa, kun legoja on kerrankin PALJON, sillä käytössä ovat niin päiväkodin kuin eskarinkin palikat. Ja yhdessä keksiminenkin on kivaa, kaverilta voi aina oppia jotain uutta tai näyttää omia ideoita.

-Mennäänks discoon?

Niin, sehän tosiaan oli mukavuustunnin toinen toive, joten ei muuta kuin huone pimeäksi, discopallo pyörimään ja musiikit sopimaan. Hauskaa on, hiki päähän asti.

 

Iltapäivällä pidetään tonttuharkat, joita onkin enää muutamat jäljellä ennen perjantain kuusensytyttäjäisiä.

-Torstaina on nimittäin jo kenraaliharjoitus

-Mikä se on?

-Se on viimeinen harjoitusesitys, ennen oikea yleisöä.

-Jännittää….

Se on hyvä merkki se, sillä silloinhan asia on tärkeä. Vaikka mahtavasti se tulee sujumaan, niin hienosti eskarit ovat harjoittelun hoitaneet. Enää punapiipat päähän ja let’s mennään. Pian on jo joulukuu!

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana kultainen kalkkunakeitto, ruispala ja mandariini

Puukäsityötä ja tupsu-Angrybirdsejä. Oman kädenjäljen näkemisessä on melkein maagista iloa, kun asioista tulee ihan ”oikeita”. Eskarit ovat pyörittäneet sitkeästi lankaa tupsu-lintuihin pitkin syksyä, joten ei ihme, että niistä on kasvanut varsin komeita köllyköitä.

-Milloin nää saa kotiin?

Sovitaan, että viimeistään joululta. Samoin kuin puuvertaan ”punatulkut”, jotka eivät ihan ehtineet isäinpäiväpakettiin.

-Saako tämän antaa isälle joululahjaksi?

-Saa tietysti.

-Entä koko perheelle?

-Tietysti. Ihan kenelle se sinusta iloa eniten tuottaa. Vaikka itselle.

 

Iltapäivällä harjoitellaan ulkona ensi perjantain kuusensytyttäjäisohjelma sekä ollaan perjantaiseen tapaan ”kuin koululaiset välkällä”, ilman kuriksia siis. Hih, jonkun kerran pitää kyllä muistuttaa, että maassa ei voi möyriä, hiekkalaatikossa kaivella, märästä liukumäestä laskea jne. Mutta varsin siistinä onnistutaan puolentunnin ulkoilu hoitamaan. Hyvä eskarit!

Vielä on hoidettavana päiväleponen ja koska Eijalla ja tädillä on palaveri, pitää eskareiden lukea Risto Räpyläkinttunen nyt jonkun muun aikuisen kanssa.

-Muistattehan, että uni on pienille tosi tärkeää tai tulee tosi kikkuinen iltapäivä. Ja siksi. Nyt tulee haaste. Minä lupaan papukaijamerkin, jos homma hoituu tänään hyvin ja hiljaisesti.

Oh hoh. Maanantaina on ensimmäinen mukavuustunti, mutta nyt on mahdollisuus napata jo merkki uutta varten.

-Hoituu

-Kun ei pöljäillä

-Hei, minä tiedän. Nukutaan. (hihitustä)

Voi ilo ja riemu teidän kanssa. Ei ollenkaan huono idea.

V&I kirjoittelee ja ihanaa viikonloppua kaikille toivottaa Heidi

Ruokana kalakeitto, rieska, kalkkunaleike ja kurkku

Torstai on toivoa täynnä, sanotaan, mutta meillä se oli kyllä lisäksi onnistumiseniloa vähintäänkin puolillaan.

-Yllätys! (*monta)

-Heidi pörkää

Niin tekee. Miten upeita toivomustähtiä pienryhmät ovatkaan askarrelleet Saara-opiskelijan kanssa. Ja tuo riemu, jonka onnistuminen saa paistamaan eskareiden kasvoilta. Kyllä kelpaa nämä viedä aikanaan kotiin talvi-iloksi, mitä ennen ne saavat koristaa joulujuhlasalia. Niiiiiiiiiiiiiiiin hienoja ne ovat. Ja hyvältä tuntuu myös se, että Saara kertoo eskareiden toimineen tosi rauhallisesti ja maltilla; ohjeet on kuunneltu loppuun ja tekemiseen keskitytty. Hyvä eskarit!

 

Eikä eskareilla kyllä mennyt vähääkään huonommin jumpassa, missä tänään mentiinkin ihan kupperiskeikkaa. Etuperin, takaperin ja vielä renkaissakin. Ensin tietysti harjoitellaan ja sitten tosi toimiin.

-Minä tein sen!

Ilo on ilmeinen. Vitoset on heitetty taakse ja kuperkeikka kiepsahtaa helposti taaksepäin. Juuri näin!

 

Iltapäivällä täti on toimistohommissa, kun Saara-opiskelijan pää pilkistää ovelta:”Ulkona on sujunut tosi hyvin. Saatiiko kruunumerkki?” Hetkinen. Ei. Tänään ei ole hässäköity sitten yhtään, eikä missään. No tietysti saadaan kruunumerkki, hieno päätäs, hienolle päivälle.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana kebabkiusaus ja vihersalaatti

Marraskuu on jo pitkällä ja luonto muuttunut kovin värittömäksi. Näin me totesimme retkeillessämme tänään luontoikkunalle. Miten moni asia ympäristössä kieliikin siitä, että talvi tekee tuloaan. Havaintoja on ihan joka iikalla. Muutoin sitten onkin hiljaista ja rauhallista, mitä nyt yksi yksinäinen räkätti käy kiivaasti komentamassa meitä menemään matkoihimme. Hassu lintu. Eihän me minihnkään lähdetä, meillä on mukava olla yhdessä. Syödä eväitä junapuulla ja kuunnella kirja toivomustähdestä. Chillailla, taitaisivat kaupunkilaiset sanoa.

-Tuu kattoon!

Hih, luonnossa on yksi aivaa paras asia, joka ei ikinä petä. Luonto on maailman paras paikka luoda leikkiä. Tänäänkin metsässä on merenneitojen kivi ja rakennusprojektina syntyy kamala hajuhomeansa rosvo Roikaleelle. Otetaan myös tuoksuttelua katajasta sekä

-Täällä on kakkaa!!!

No voi ilo ja riemu. Niinhän tuota näkyy olevan, sievä kasa kikkareita. Täti asettaa epäillyksi metsäkauriin ja google sen varmantaa. Että sellaiset tervehdykset töräytti jättää. Hilpeää!

 

Ruokailussa tulee sitten tilanne, kun maltti ei riitä siellä, eikä täällä. Ja kun vielä linjastossa maidonkin kanssa menee pelleilyksi, on pakko todeta, etteivät ole kruunumerkkipäivän hommia eskareilta tämmöiset. Harmi! Mutta huomenna petrataan. Sitä kohti siis.

 

Iltapäivällä tupsuillaan sekä otetaan haltuun kissanselkäinen numero kuusi.

-Ethän sinä ole läksytuulella? (toiveikasta ilovaloa tuikkii silmissä)

No mutta, kyllähän asioita on hyvä harjoitella kotonakin, että jäävät mieleen. Ja samalla opitaan huolehtimaan tästä tulevalle koululaiselle tärkeästä asiasta.

-Läksyt on noloja

-Läksyt on noloja, jos niihin ei suhtaudu vakavasti. Kynäkäsikin on se sama juttu, kuin uiminen tai pyöräily. Vaikka luet tuhat kirjaa numeron tekemisestä, opit sen vain tekemällä.

V&I pinnistelyyn kannustaen  Heidi

Ruokana kalapyörykät, muusi, kermaviilikastike ja salaatti

 

Täti on palannut vapailta ja mikäs oli palatessa, kun niin iloiset ipanat olivat vastassa.

-Tuliko kruunumerkkejä?

-Tuli yksi ja papukaijamerkki!

-Nyt on kaikki mukavuustuntiin

Hienoa. Niinhän me viime keskiviikkona sovimme, että kruunumerkkipäivästä saa vielä papukaijan kaupan päälle. Eli huomenna sitten tuumaillaan, että millainen mukavuustunti sitä pidettäisikään.

Sen verran laitan vielä lisää viime keskiviikosta, että purimme tuolloin myös koko koulun yhteisen digiturvallisuuskampanjan sekä laitoimme liikkeelle marraskuulle uuden: pihaohjeet. Digiasioista oli oppilailla ja eskareilla ihan hirmuisesti tietoa, mutta kaikkein eniten sitä olivat koonneet tällä kertaa 3.-4.luokan oppilaat, jotka hankkivat näin itselleen vohvelikestit. Hyvä te! Yhteenvetoa vastauksista tämän blogikirjoituksen lopussa.

 

Ja sitten tähän päivään.

-Mites meni päivä?

Kotiinhakijoille ei ole tänään kuin iloista kerrottavaa.

-Käytiin uimassa.

-Laskin isosta mäestä. Kaksi kertaa sai.

-Oltiin keilaamassa. Minä sain eniten pisteitä!

-Me saatiin 17 kruunumerkki!

Oli kyllä huipureissu kirkonkylälle, vaikka niinhän me aamulla lähtiessä tuumattiin, että hyvin hoidetulla reissulla aina lunastetaan seuraava reissu. Pukemiset, omat tavarat, syömiset, vessailut, linja-autokyydit…kaikki sujui ja sutjakkaasti. Mutta keksikääpäs se, mitä loppuhyppäsimme Vesileppiksen uima-altaassa..

-LOISKIS!!!!(*kaikki)

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana retkieväät; sämpylä täyttein, lohkeava jugurtti, pillimehu ja mandariini

*******

LOKAKUUSSA TIMOLASSA OLI TUTKINNASSA DIGITURVAISUUS

1. salasana

• varmistaa, ettei kukaan tunkeudu puhelimeen
• numeroyhdistelmä
• kirjainyhdistelmä
• suojaa koneita
• koodi
• tosi tärkeä
• muut ei saa nähdä
• sormenjälki
• digitaalisten laitteiden avain
• sillä pääsee kopin sisälle
• kuvio
• sitä ei saa kertoa kenellekään

2. virus

• voi tulla tietokoneeseen
• tuhoaa ja ärsyttää
• ohjelma, joka voi hakkeroitua koneeseen
• jumittaa koneen
• löytää toisen tiedot
• kone voi blagia ja näyttö mennä mustaksi
• et voi enää käyttää konetta
• pöpö
• on koneen sisällä
• sotkee tiedot ja panee tilttiin
• roskaa, joka tukkii laitteen

3. meemi

• hauska vitsi, jolla pajon näyttöjä
• video
• jatkuu pitkään
• pätkä videota, jota on muokattu
• toistuva
• läppä
• niitä on netissä
• outo GIF
• huijaus
• somessa liikkuvia vitsejä ja kuvia

4. hakukone

• google
• voi hakea sanoja
• etsiä tietoa
• googlemaps
• iso kirjasto

5. äylaite

– laite, joka on älykäs

– voi hakea tietoa

– puhelin

– tabletti

– tietokone

– puhelin, jossa kosketusnäyttö

– ei näppäinpuhelin

-siihen voi ladata soveluksia

-lääketieteelliset laitteet

– älytv

– sähköinen laite

-pystyy tekemään useita toimintoja yhtä aikaa

-eskarit: pelikoneet

eskarit: jääkaappi ja saunankiuas

 

6. ikäraja

• ei saa ladata, jos ei riitä ikä
• pelottava sivu, K8
• et voi katsoa, jos olet 7v ja ohjelma on K8
• videoissa ja kuvissa
• sotapeleissä, ei saa pelata
• -sovelluksissa, ettei tue mitään sopimatonta vastaan
• rajoittaa jonkun käyttöä
• – K16/K12/K7/K18
• sopiva ikä johonkin asiaan
• kertoo, minkä ikäiselle sisältö on suunnattu
• niitä pitää noudattaa
• vanhemmalta voi olla lupa
• elokuvissa
• peleissä
• ei saa mennä johonkin paikkaan
• -suositus
• semmoinen mitta, että onko tarpeeksi iso menemään laitteeseen

7. YouTube

-oppimisvideoita

-voi katsoa laitteesta

-sovellus, jola voi katsoa eri ohjelmia

-voi ladata videoita

-paikka, jossa voi katsoa videoita

-voi kuunnella musiikkia

-iloisia, surullisia ja pelottavia videoita

-palvelu

-hakukone

-eri tubettajia

eskarit: mönkkäri- ja kokkivideot

8. trolli

-trollaa

-huijausta

-säikytysvideoita

-kiero viesti

-vihaviesti

-häkkeri

-häirintää

-räjäyttää pelin

-trolli on henkilö, joka lähettää turhia viestejä ärsyttääkseen

-tyhmä ja ärsyttävä viesti

-randomtyyppi

-nettikiusaaja

-tyyppi, joka ”jekuttaa” muita

-joku pelottelee

-joku härkkää netissä

 

 

Aloitimme aamun pohtimalla, että mitä oikein on rolliminen. Sillä sitä on hiukan esiintynyt; ”tuo tei sitä ja tuo tätä”-syndroomaa.

-Se on sellaista, että puhuu pahaa toisille.

-Että kertoo aikuiselle

-Että huijaa

Sekin huomataan, että trollaaminen ja rolliminen meinaavat sekoitua, jotan otetaanpas avuksi demostraatio. Heidi sanoo Eijalle, että tämä pelaa väärillä säännöillä ja Eija nöksähtää. Ja menee sitten kertomaan Saaralle, että Heidi huijaa, missä tilanteessa Saara kuitenkin kehottaa asianosaisia tuumailemaan juttua ensin keskenään ja hakemaan sitten hänet apuun uudestaan, jos ei muutoin onnistu.Eija palaa Heidin luo ja hupsista, lisäjuttelu paljastaa, ettei hän edes tiennyt sääntöjä… Eskarit osaavat heti kertoa, että miksi homma meni mönkään ja mitä olisi kannattanut kokeilla heti aluksi.

-Tiedättekö. Selvittelemisentaito on isojen juttu. Teidän. On tosi hyvä homma, jos osaa jutella asiasta ensin kaverin kanssa itse ja vaikka ratkaista koko homman, mutta tietysti aikuisen saa hakea apuun aina, jos tarvis. Eikä iholle saa  mennä ikinä. 

Ok. Selvittelemisentaitoa, sitä me alamme nyt kehittää.

 

Päivän hommana on numero viisi ja sekös eskareita naurattaa. Meinaan ohjehan kuuluu: suora selkä, köllykkä maha ja lippa. Ja läksyä tärähtää tietysti myös, ihan kahdelta sivulta.

Ennen ruokailua on otettava uusi tuumaustuokio aamun tapaan: metelistä.

-Mistä se meteli tulee? Ei kai se tuolla nurkantakana odota, että milloin pompata esiin.

-No ei. (naurahdus) Se tulee remuamisesta.

-Jos on liian rajut leikit

-Jos huutaa

-Suusta

-Totta. Mutta kenen?

-No sen, joka huutaa.

Aivan. Tuumataan siis, että jokainen koettaa säätää omaa äänenvoimakkuuttaan alaspäin, niin hyvä tulee.

 

Iltapäivällä otetaan pakkasulkoilua, mikä ilo, kun kuriksia ei tarvita! Toivepihapeliksi valikoituu Jäämies ja loppuhypyksi

-Tuliko kruunumerkki?

-Ei tullut, kun  meni tönimiseksi naulakoilla. Mutta huomenna on uusi mahdollisuus. Mitäs siis hypätään?

Esityksiä on taas monia, joten kasaillaan keräilyerä: Hyvä eskarin ohjelma viisi!!

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana porkkananapit, perunat, yrttikastike ja kreikkalainensalaatti fetajuustolla

Tartuvat taudit ovat isoissa joukoissa helposti leviävä riesa, jota vastaan ei voi juuri käsienpesua kummemmalla taistella. Siksipä juuri sitä on syytä tehostaa, kun lunssat ja lensssut ja sen kaltaiset alkavat jyllätä. Ja ollakseen tehokasta, käsienpesu pitää myös tehdä hyvin: saippuaa, lämmintä vettä ja kunnon kuivaus.

-Hei. Nyt sinä saat muistuttaa kaveria, tämä on niiiiiiiiin tärkeä juttu. Jos meinaa jollekulle käsienpesussa tulla kiire tai joku alkaa hoputtaa sinua, niin silloin: Stop.  

Ok. Tosi hyvin eskarit ovat jo sisäistäneet käsienpesun tärkeyden ja taudinsiemenistä tiedetään.

-Ei ole kiva tulla kipeäksi. Kun sitten ei pääse eskariin.

 

Ja sitten pieni anteeksipyyntö: kotonanne saattaa lähiaikoina esiintyä jouluista hyppivää laulelua, vaikka vasta marraskuuta elellään. Päivän hommana oli nimittäin Varkauden ammattikoulun kuusisensytyttäjäisten ohjelmaharjoitukset ja mikä voisi olla mukavampaa, kuin yhdessä tonttuilu. Hilpeää! Pieni runo, kaksi laulua ja joulupyramidi, niillä mennään.

 

Ennen ruokailua eteisessä lähtee liikkeelle mielenkiintoinen keskustelu.

-Montako päivää on siihen, että minä olen aikuinen?

-No, nyt olet kuusi ja jos aikuisuus alkaisi 18 vuotiaana, niin silloin semmoiset 4300 päivää. Yhdessä vuodessa on 365 päivää.

-Montako päivää olisi, jos olisi nolla vuotta?

-Jotain…6500 päivää.

-Entä jos on 40?

-Ai vuottako?

-Niin. Meidän isä täyttää 40.

-No, hän on silloin elänyt 14 600 päivää.

-Oho!

Eipä ole aiemmin tullut ajateltua ikääntymistä noin niinkuin päiväkohtaisena suorituksena, heh heh.

 

Iltapäivällä ulkoillaan kurakelissä sekä pelataan pihapelinä: Ketut ja kanat.

-Tuliko kruunumerkki?

Kyllä! Voi ilo ja riemu. Sehän on jo neljäs merkki peräkkäisinä päivinä.

-Miten se nyt vaan sujuu?

Eskarit katselevat toisiaan ja pihalla vallitsee hipihiljaisuus.

-Oletteko te tehneet jotain?

Päät pyörivät. Ei sitten mitään.

-Onko se ollut vaikeaa?

-No ei! (*monta)

Ja iloiseksi loppuhypyksi täräytetään: kettu kruunu kana.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana jauhelihakastike, perunat ja persikkavihersalaatti

Jos eskareilta tänään kysyisi, että mikä päivässä oli parasta, lista kuulostaisi melko varmasti jokseenkin tältä: kruunumerkki, vuorikiipeily, makkaranpaisto, kakkakikkare-tutkimukset, jälkien etsiminen, isien vohvelikestit jne. Eikä täti voi mitään muuta kuin allekirjoittaa kaiken. SuperHyperMahtava päivä Timolassa!!! Niin siistiä, ettei voi melkein kestää.

Aamulla suuntasimme Ollin koulutaksikyydillä Pohjoiskyläntielle, missä riihen kulmalla Kosusen Tapani meitä jo odotteli. Olimme nimittän saaneet kutsun vuoren päällä sijaitsevalle kodalle makkaranpaistoon. Minne oli tietysti ensin kiivettävä. Ja voi pojat, mitä kaikkea reitti meille paljastikaan!

-Tuu kattoon!

-Täällä on jonkun pesä.

-Täällä on kakkaa

-Minkä jälki tämä on?

-Tapani!!!!!!(* monta ja vähän väliä, heh heh)

Reittimme kulkee yli jäätyneen pellon, jonka pintaan on tallentunut merkkejä monenalaisten eläinten liikkeistä. Mutta yhdet jäljet:” Minkähän jälki tämän on?” Tapani kysyy ja näyttää suurta timantinmuotoista painaumaa, jota syvä ura halkoo. Ei ole hirvi, eikä karhu, eikä myöskään supikoira, jonka jäljet nähtiin jo aiemmin. Salaperäiseksi tallaajaksi paljastuu: joutsen. ”Täällä oli yksi poikanen, joka ei oppinut lentämään, joten se jäi, kun muut lähtivät. Se sitten tallusteli tuonne Unnukan avoveteen”, Tapani kertoo ja näyttää myöhemmin rantautumisepaikan. Seuraa hilpeä ajatusleikki siitä, miten linnut yleensäkin osavat mennä sinne etelään, koska kukaan ei ole nähnyt niiden lentävän kartta ja kompassi matkassa.

-Ne menee sinne lämpimään päin

-Ne on ehkä käyneet siellä ennen

-Ne menee lentokentälle ja seuraa lentokonetta (hilpeää iloa)

Matka jatkuu ja jäätynyt lampi sekä oja ohitettaessa tuumaillaan heikkojenjäiden asia. Ei keikuilla rannoilla tai pientareilla, tippaakaan.

-Täällä on kivaa!

Vuorikierrokseen mahtuu niiiiiiiiiiiin paljon ihmeteltävää. On kivi, josta kasvaa puu, jäätynyttä ja sulaa vettä, on oranssista narusta rakennettu ansa, ihania lumikiteitä oljenkorsissa, metsätonttujenpartaa puunoksilla, koloja ja onkaloita, topakasti haukkuva koiraotus…”Kiivetäänkö kodalle metsän poikki vai  mennäänkö tietä?” Tapani tiedustelee solisevan sammakkopuron jälkeen ja saa yksimielisen vastauksen; kiivetään! Mahtavan sisukkaasti eskareiden keltaliivinen jono kiemurtelee maastossa ja pian ollaan jo perillä. Maisemat ovat tyrmäävän upeat!

-Joko syödään?

Kyllä vain. Kodan lämmössä sämpylöitä mutustellessa hiillos saa ulkona tekeytyä vielä hetken, sitten on makkaranpaiston vuoro. Maistuu! Ja mikä huipuinta, koko porukalla on yhteinen iloisen letkeä mieli, mitä vielä lisäävät muistelot edellistalve reissusta. Mäenlasku vuorelta, se oli kyllä hulvattoman hilpeää menoa se.

Kaikki hauska päättyy aikanaan ja pian Ollin taksi jo kurvaa mäenpäälle. On siis aika hypätä reissulle päätös. Ehdotuksia on monta, joten keräilyerällä mennään

-Hyvä seikkailu Tapani!

-Tuliko kruunumerkki?

-Lähellä ollaan. Vielä jos taksimatka takaisin sujuu, niin kyllä.

Ja sujuuhan se, ihan viimeisen päälle. Että enkat tuli: kolme kruunumerkkiä samalta viikolta. Hienoa eskarit!

Valtava suuri kiitos Tapani, kun kutsuit meidät vuorellesi, jaksoit ottautua kaikkiin sataan miljoonaan kysymykseemme, olit hoidellut huipputulet odottamaan, tädit saivat jälleen makoisaa pannukahvia… Lyhyesti, teitä päivästämme suuren seikkailun. KIITOS!!!!!!

 

Iltapäivällä koko päiväkoti kihisee jännitystä. Kohta se aukeaa, pihavohvelikahvila isäihmisille. Ikkunasta kurkistellaan innostuneena, että milloinka on oma vuoro kipaista pukemaan ja suunnata iskän kanssa vohvelirautaa valloittamaan. Kello tulee kaksi ja hupsista, piha on ihan täynnä isiä. Vau! Vähän tulee jonoa, mutta ketäpä se haittaa. Isät nimittäin selvästi handlaavat niin maltin kuin sääolotkin; riittävästi vaatetta päälle ja odotellaan turhia hoppuilematta, nyt lähtee kyllä ISOA ARVOSTUSTA ESIMERKILLÄ OPETTAMISESTA!!!

-Onko hyvää?

Onnellinen vohvelinmutustaja vain nyökkää, kermavaahdossa poskiaan myöden. Kaikille näyttää maistuvan ja tyytyväinen rupattelu lämmittää tunnelmaa. Joku toteaakin, että tällaista voisi alkaa tarjota viikottain. Ööö…vitsi vitsi. Mutta. Minä, iskä ja vohveli, siitä tullaan taatusti puhumaan vielä pitkään.Pinkisti pehmoisen lämpöiset kiitokset teille Timolan iskät, ette arvaakaan, kuinka arvokasta oli, että pääsitte arkikiireiltänne meille kahvittelemaan.

V&I Heidi

Ruokana nuotiomakkara, sämpylää, omppu ja mehua + vohveli hillolla&kermavaahdolla

Johan oli synttärikemut! Joskus vain käy niin, että ilo paisuu ihan pinkiksi kattoon asti. Jo taikalahjat olivat sellaisia, että oksat pois; oikea linna, Spiderman, marsu, Angrybirdsejä, Hotwheelsautoja, elävä käärme, tuhansia pusseja karkkia…Ja lopulta päivänsankari sai vielä arvonimenkin:kunigas Suuri. Hilpeää isolla H:lla! Ja aika mielenkiintoinen oli myös herkuttelun lomassa käyty keskustelu Varkauden mekaanisenmusiikinmuseosta. Osa eskareista siellä oli vieraillut, mutta osalle paikka oli täysin arvoitus.

-Siellä on se papukaija

-Siellä on sellaisia nuotteja, siellä takana (posetiivi)

-Meillä oli kuulosuojaimet siinä Goljatilla

-Montako soittajaa siinä Goljatissa oli?

-70

-Varmaaan hirveä ääni

-Minun suosikki on siellä aina sellainen itsestään soiva piano, joka on ollut villissä lännessä. Ja sitä on ammuttu revorverillä.

-Miksi?

-No…Joku ei ehkä tykännyt juuri musiikista.

-Tai sitten oli taistelu!

-Pystyykö sitä soittaamaan oikeasti?

Kysymyksistä syntyy yhä uusia kysymyksiä. Kiehtovaa. Tässähän saattaisi olla meille jännittävä vierailukohde kevääksi.

Juhlien päälle on hyvä vähän puuhata omia hommia, joissa tänäänkin suuren suosion saavuttaa Battle Groud. On lähes käsitämätöntä, millainen kannustuksen ja yhteisen ilon voi synnyttää peli, jota vaian kaksi paria voi konkreettisesti pelata kerrallaan. Mutta siinä ne käköttävät lähes kaikki eskarit, kun on vaan niin jännää.

Tehdään vielä vähän numero nelosen matikkaa ja sitten onkin aika kimpoilla syömään sekä iltapäiväulkoilulle. Ja päivän päätteeksi, mikäs se sieltä tuleekaan: kruunumerkki.

-Hyvät juhlat jalkapallo!

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana perunalaatikko ja porkkanaraaste

Pakkasta -7 astetta. Aurinko pilkistelee puiden lomasta, metsässä valkea ja vihreä vuorottelevat. Runkoihin teipatut paperit odottavat taiteilijoita työhön.

-Pääsenkö minä?

Siveltimet liikuvat ja kuvioita alkaa muodostua. Marraskuun maalauksessa aihe on vapaa.

-Mitä. Hei. Tää ei enää irtoa

Hupsis. Näin voi käydä luontotailussa. Sekä sivellin, että vesivärinappi ovat jäässä. Hih, onneksi on siis rukkaset kädessä. Otetaanpas kylmälaukkuun säilötystä vesikanisterista lämmintä vettä ja taas pääsee työskentely jatkumaan. Syntyy upeita kuvia, joihin pakkanen jäädyttää omat jälkensä. ”Tule katsomaan!” innostuneet kiljaisut kutsuvat. Ja kavereiden töitä ihaillaan hartaudella. Meidän metsä on kuin suuri ateljee, luovuuden vapaa maailma.

Iltapäivälläkin luodaan, mutta mitä, siitä ei voi vielä kertoa enempää. Tai voi sen verran, että eskareiden työskentely ryhmänä toimi upeasti. Vuorollaan ja kuunnellen, pienellä muistuttelulla. Niin ne hommat etenevät.

-Tuliko kruunumerkki?

Oi voi, tänään oli taas haastetta; jähinää ja tömimistä jonossa, vessasanoja ja pientä nimittelyäkin. Sellainen ei ole reipun pelin päivä. Mutta huomenna on uusi mahdollisuus, sitä kohti me tähdätään.

-Tänään teillä on se tehtävä.

Juu, isälle on ojennettava kutsu perjantain vohvelikahvilaan, kohteliaan lämpimästi. Tehdäänpäs testi. Toimii!

No niin. Erinäisistä syistä en voi nyt paljastaa teille päivän loppuhyppykuiskaustakaan. On tämä nyt merkillisen jännittävää supattelua…Mutta kaikki kyllä selviää aikanaan, sen vannon, kautta kiven ja kannon.

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Hernekeitto, juusto, vaalealeipä, letut ja hillo

Linja-autossa on tunnelmaa. Paluumatka Timolaan on alkanut ja penkeissä istuu tyytyväisen raukeaa väkeä.

-Kivointa oli se sähly

-Musta oli temppurata

-Minä tykkäsin kirjastoseikkailusta, kun se karhunkakka (hihitystä)

-Se paini oli parasta

-Ei kun maa-meri-laiva

-Mikä susta oli?

-Öööö, ehkä evästauko

Niin tai näin, kivaa on oli kaikilla. Ja miten reippaasti eskarit hoisivat pukemiset, syömiset, siirtymät..ihan kaikki hommat. Kirjaston Anna Kaisakin  sanoi kirjastosekkailulla, että aivan huippu hienosti eskarit jaksoivat ja keskittyivät. Niin ja Areenalla tuli useammaltakin aikuiselta palautetta, että tämä porukkahan kannustaa toisiaan kovasti ja tosissaan. Ai että minä olen ylpeä tiestä! Eikä tuon kerrotun pohjalta liene ihme, että

-Tuliko kruunumerkki?

-Tuli

-Se on….monesko?

-Taitaa olla 13

-Siis enää 7!!

Painaa, painaa, jaksaa, jaksaa…Kiitos eskarit kivasta Areena&kirjastoseikkailupäivästä!

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana retkieväs; täytetty sämpylä, banaani, mandariini ja pillimehu

Viimeistä viedään. Lokakuun digiturvallisuus on tarjonnut monta hyvää keskustelua aamutuokioille, mutta tämän päivän sana on kaikista ylivoimaisesti vaikein: trolli.

-Ne ottaa Rölleistä häiriötä, eikä sitten toimi

-Jos kuuntelee Rölli-laulua, voi alkaa pätkiä

-Ohjelma ei toimi

Ok. Otetaanpa selvennykseksi sen verran, että trollaus on toisen työn vähättelyä tai tietojen vääristelyä tai yleensäkin ilkeää kirjoittelua, joka pahoittaa toisen mielen.

-Se trolli voisi alkaa sanoa tyhmiä, jos toinen sanoisi jonkin asian vaikka väärin. Vahingossa.

-Jos toinen tekisi ruokavideon, niin se trolli voisi haukkua sitä ruokaa pahaksi

Aivan. Keskustelu vetää ilmeet vakavaksi. Trollaaminen on kyllä tosi typerää ja päätämmekin, että me ei sellaiseen aleta, ei edes koululaisena, vaikka osataan kirjoittaa. Eikä trollata ketään ihan tavallisessakaan elämässä.

 

Päivän kuukausikemuista en voi sitten laitaakaan sen tarkempaa, kuin että pikkulinnut putoilivat puista ja sekös meitä kaikkia nauratti. Ja maltti oli hyvä. Peukkua!

 

Iltapäivällä eskarilla oli omia hommia ja tädin kassista aika kaivaa esille viime torstain lelupäivässä esitelty peli: Battle Ground. Kyseessä ei olekaan ihan mikä tahansa noppastelu, vaan örkkitaistelu, jossa kuminauhaviritteisillä tykeillä, katapulteilla ja maanyrkeillä ammuttaan oikeasti kiekkoja, tarkoituksena valloittaa vastustajan linnoitus ja kaataa kuningas. Nyt maltti matkassa!

-Hyvä peli!

-Laitetaan me ne muurit silleen…

-Se tykki oli paras

-Se peli kesti jotain kaksi tuntia

-Saanko minä pelata huomenna?

Huomenna ollaan Areenalla, mutta seuraavana eskaripäivänä kyllä vain, jokainen halukas vuorollaan.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana jauhelihakastike, spagetti ja salaatti

Tämä päivä oli hieno. Jo aamutuokio sujui huipusti ja päivän digikysymykseen oli ajatuksia lähes kaikilla.

-YouTubesta voi katsoa videoita

-Siellä on ohjelmia

-Siellä voi katsoa lastenlauluja

-Ja voi vaan kuunnella

-Jos ostaa pelin, eikä osaa, niin voi katsoa sieltä

-Meidän isä halusi tehdä erityisen hyvää ruokaa, niin se katsoi sieltä semmoisen kokkiohjelman

-Siellä on semmoisia mönkkärivideoita, joissa kiroillaan

-Meidän isä on laittanut meistä sinne sellaisen seikkailuvideon (sovitaan, että katsotaan se, jos saadaan tarkempaa tietoa)

-Siellä voi katsoa tubettajilta, että miten jotain pelataan

No niin, siinä sitä on taas tieto poikineen. Ja kun siihen lisätään vielä yhdessä käyty värikäs keskustelu, niin taatusti on taas opittu monta tärkeää juttua.

Seuraavana on hetki omia hommia ja sitten lähdetään kirjastoauton. Missä on ilo huomata, että eskarit jo kyselevät apua itselleen mieluisten kirjojen löytämiseksi. Siinä se on ensimmäinen askel kohti lukemiseniloa ja tuhansia tarinoita.

Puukässässä vaaditaan tänään logiikkaa ja hahmotusta, kun kappale pitäisi saada höyläpenkkiin niin, että saha liikkuu alku-urassa suorassa ylhäältä alas. Osalle juttu on helppo, joten otetaanpa muutama apuope töihin ja pian jo puru pöllyää ympäriinsä. Hienoa eskarit!

Päivän lopuksi otetaan kruunumerkki-hippaa, sillä nyt ollaan tosi lähellä sitä 12 merkkiä. Mutta sen voi tietää vasta leposten jälkeen, joten päivä on hypättävä kokoon jollain muulla…

-Hyvä marraskuu!

Tepä sen keksitte taas.

V&i kirjoittelee  Heidi

Ruokana ohrapuuro, mehukeitto, kalkkunaleike  kurkku ja vaalea leipä

 

 

Koulunpuolen ovat vallanneet pelottavat halloween-hahmot, mutta ei huolta, me kävimme vain hiukan hupsuttelemassa niiden jumpparadalla salissa ja kipitimme sitten kiireesti oman iloisen Superhyperlelupäivän viettoon päiväkodin puolelle. Ohjeenahan oli ollut, että jokainen tuo nuken tai ihmismäisen hahmon, jolla leikkimiseen oli tarjolla kolme huonetta: yksi barbi&nukkeleikeille, yksi kotikselle ja yksi taisteluille.

Täti ajautuu taisteluhuoneeseen, jossa mielikuvituksen lento äityy melkoiseksi. On pommittajia, linnoituksia, myrkkykukkia, laavahäntäisiä hevosia, jäädyttäjiä, laserkatseita, lentäviä moottoripyöriä…ihan mahtavaa, kuinka 10 eri-ikäistä poikaa saavat rakennettua huoneenkokoisen maailman, jossa taistelu ei oikeasti satuta ketään, eikä hajoita mitään.

Ennen ruokailua otetaan vielä leluesittely, jossa jokainen pääsee itse kertomaan, että mitä on oman lelunsa kanssa leikkinyt. Hilpeää, barbileikissä kaikki tuntuvat vain nukkuneen. Tai käyneen ostamassa herkkua kaupasta. Kotisleikissäkin on nukuttu, mutta siellä on lirahtanut jopa pissakin pottaan. Niin ja lääkärissäkin on käyty ja tutkimusia tehty.

-Onko ollut kivaa?

-Joo!!!!(*kaikki)

Siitä ei jää epäilystäkään, niin iloisia ovat leikkijöiden ilmeet. Tästä juuri teemalelupäivässä on kysymys: kun lelut ovat samankaltaisia, voivat leikkijät helpommin luoda niille yhteisen leikkialustan ja kehittää yhteisen juonen sen tapahtumiin.

-Miksi me ei saada ostaa karkkia?

Ruokajonossa esitetty kysymys ei yllätä. Koululaisten kioski on kohonnut käytävälle ja asiakasjono sinne on pitkä sekä iloisesti meluisa.

-Me juteltiin tästä eilen, muistatteko? Halloween-juhlat on se juttu, johon sinä pääset mukaan sitten ensivuonna, kun olet koululainen. Kaikilla on omat juttuna.

-Niin. Tuo voisi vaikka pelottaa.

 

Iltapäivään mahtuu vielä lumi-iloa sekä Pete, jota on kovasti odotettu kaveriksi. Ja loppuhyppy…

-Hyvä lumi rata!!

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana porkkanapit, perunat, yrttikastike, fetasalaatti ja sekaleipä

 

Tänään oli niin touhukas päivä, että kruunumerkkikin meinasi jäädä huomaamatta. Ensin aamulla Srk:n Sari kävi pitämässä mukavan tuokion ystävyydestä, minkä perään avattiin sitten aamu. Ja tietysti selvitettiin kuudes digiturva-asia: ikäraja.

-Jos kolmevuotias katsoo seitsemänvuotiaan elokuvaa, se voi nähdä hirveitä painajaisia

-Jos eskarilainen pelaisi salaa isin pelejä, se voisi pelätä yöllä kamalasti

-Yksivuotias voisi luulla, että ihan oikeasti tapahtuu jotain ihan kauheaa

-Peleissä voi olla väkivaltaa

-Minä käyn aina urkkimassa salaa, kun joku pelaa jotain

-Isot saa katsoa pelottavia ohjelmia, koska ne tulee myöhemmin

-YouTubessa on ikäraja

-Meidän pleikkari oli ladannut ihan itsestään semmoisia pahoja pelejä, mutta me ei katota niitä isin kaa

Ok. Tuumataan, että ikäraja on hyvä olla, ettei tule pelotuksia. Tai mentyä vaikka liian hurjiin laitteisiin Linnanmäellä.

 

Sitten ovat vuorossa omat hommaat ja ennen ruokailua kokoontuu marraskuun lastenparlamentti. Jota on muuten odotettu ISOSTI. Puheenjohtaja kopauttaa kokouksen avatuksia ja sieltä niitä taas ropisee, kivoja ideoita ilmaisun-kuukaudessa toteutettavaksi; hämäränhyssy eli pyjamapippalot/ kesäpäivä/ naamiaiset / marraskuun maalaus vesiväreillä/ jalkapalloturnaus salissa/ askarrellaan sateenkaaria, puunlehtiä,lumiukkoja-ja hiutaleita/ vietetään suuri legorakentelupäivä/ leivotaan jotain herkkua/ tehdään metsäretki kiikarein ja eväin varustautuneena ja rakennataan maja. No niin, siinähän se taas on mukavavasti koossa toimintarunko.

 

Iltapäivällä meillä oli vielä toiset vieraat samalle päivälle, kun Leki-75 on tultu Timolaan koulukierrokselle. Ensin valmentaja Marko kertoo hiukan jääkiekosta harrastuksena ja sitten oman osuutensa samasta hoitavat Karo ja Otto. Mutta puheet sikseen, tännehän on tultu liikkumaan! On leijona-jumppaa, eläinhippaa ja sen jatkoversiona ryhmäeläinhippaa, toffeeta ja sairaalahippaa. Jäämiestä tietenkää unohtamatta. Lähes tunnin eskarit viipottavat tuulispäänä.

-Kiva!

-Kuuma

-Hirveä hiki

Keskiympyrälle lysähtää voipunutta, mutta iloista porukkaa. Juuri sopiva aika siis esittää kysymyksiä vierailijoille. Suit sait meille selviävät niin lempivärit-ja ruoka, mitä palloilulajeja osataan, minkä ikäisenä kukin aloitti jääkiekon, mitä paikkaa pelaa, pitääkö jääkiekkolijoidenkin käydä koulua jne.

-Taksit tulevat ihan juuri, joten loppuhyppy. Mitäs me hyptään?

-Hyvä jääkiekko!!!(*monta)

-Hyvä eskari

-Hyvä Timola

-Hei. Tiedättekö mitä beibet. Tänäänhän tulee kruunumerkki!

Hämmennys on käsin kosketeltava. Tosiaan, ei sitten mitään hässäköintiä ole ollut. Hyvä eskarit!

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana kalakeitto, maksamakkara, kurkku ja sekaleipä

 

 

 

-Mikä on älylaite?

-Älypuhelin

-Älytietokone

-Siitä tietää kaiken ja se voi tehdä kaikki asiat

-Älylaitteesta voi katsoa, kuinka tehdään muffinseja

-Jos ei usko, vaikka mönkkäreihin, niin voi katsoa, että kyllä on

-Pleikkarikin on älylaite

-Radiopuhelin. Siihen tulee sellainen kuulutus.

-Ok. Mutta tiedättekö, että voi olla myös älyjääkaappi? Sille voi soittaa

Seuraa hilpeä naurunremakka.

-On. Oikeasti. Mutta miksihän se on älyjääkaappi?

-Se osaa tehdä vettä

-Se osaa tehdä jäätä

-Siinä on ruokaa ja herkkuja

-Se älyää…automaattisesti

-Se voi tilata jotakin

Hilpeää. Eskarit saavat hienosti kiinni älylaitteiden toimintaideasta ja päivän loppuun mennessä on jo kehitetty ihan uusia laiteideoita, kuten älykäs läksyvihko. Joka tekee itse omat läksynsä. Oivaltavaa huumoria ilmassa!

 

Ja läksyitä puheen ollen. Tänään opeteltiin numero kolme, joka ei kynällä olekaan ihan helppo nakki. Pitää keskittyä tarkasti, ettei paperille karkaa  taivaalta putoava lokki.

-Tai tuo voi olla Mäkkärinmerkki

Totta. Tarkkana ja maltilla. Hyvin sujuu.

 

Iltapäivän ulkoilulla sattuu harmittava juttu, joka upottaa jo melkein varman kruunumerkin. Pihalla alkaa omituinen kahakka, jossa ei ole syytä, päätä eikä häntää. Mutta koululaiset sen sijaan ovat, yleisönä.

-Hei eskarit. Koulaisille ei kannata alkaa esittää mitään. Varsinkaan kovista. Nytkin niitä lähinnä nauratti, kun huomasivat, että tästä tuli tällainen selvittelyjuttu.

Joo, ei me jatkossa lähdetä tällaisiin ollenkaan. Ja senpä vuoksi päivän loppuun hypätään: Kiva eskari läpsyt, eikun läksyt.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana kinkkukiusaus, punajuuri/menasalaatti vaalealeipä

-Mikä on hakukone?

Aamun digisana on selvästi haastava, mutta kyllä siitäkin ajatuksia silti löytyy

-Se on se, kun Daisy-lätkällä laitetaan, kun lähtee kotiin

-Kun leimataan ulos

-Jos lähtee kotoa, niin se tabletti aukeaa ja sitten tulee virransäästöä

-Se hakee, jos lähte ilman lupaa

-Hei. Minäpä annan tällaisen vihjeen. Google on hakukone. Oletteko te kuulleet Googlesta?

-Joo!(*monta)

-Sillä pystyy katsomaan kuvia

-Sen kautta löytää ohjelmia ja voi kattoa niitä

-Se kertoo asioita, joita ei tiedä

-Se antaa niinkun sen kartan, jos on menossa pitkään reissuun

-Sillä voi googlata sanoja

-Sillä voi laittaa viestejä kaverille

-Sieltä näkee, miten voi tehdä kakkuja

-Tai miten tehdä muffinseja

-Se niinkuin löytää reseptejä

Vau. Googlea on selvästi käytetty. Ja hyvä niin. Hakukoneet ovat maailmanlaajuisia tietokirjastoja ja siksi varmasti myös näiden lasten tulevaisuuden työkaluja, toimialasta riippumatta.

 

Seuraavaksi juhlittiin taas yhdet iloiset  6v. syntymäpäivät, joilla annetuista taikalahjoista syntyi melkeimpä tarina. Vai mitä tuumaatte, jos saa lahjaksi matkan Kreikkaan, mistä löytää Vesileppiksen ja ajelee omalla prinsessajunalla sekä leikkii barbeilla, syö kauheasti karkkia leikkipuistossa ja lentää lopuksi kotiin omalla pinkillä lentokoneella. Kaikkein hauskin huvitus, on lasten mielikuvitus!

 

Päivän hommana haisuiltiin, kun omat taikasukat piti uitella läpimäräksi liimalillingissä.

-Ällöä

-Pitääkö tämä varsikin

-Nyt tälle olisikin pari kotona, kun silloin ei löytynyt. Mutta ei haittaa.

-Onko tässä mitään järkeä??

Jaa, se taitaa jäädä nähtäväksi, kunhan homma etenee, heh heh.

 

Iltapäivällä ulkoillaan ja otetaan loppuhyppy. Meidän opiskelija Saara on palannut koulusta ryhmään kolmeksi viikoksi ja se on selvästi ollut eskareille iso ilo koko päivän.

-Hyvä eskari

-Maailman paras eskari

-Tervetuloa Saara

-Hyvä sukka

-Lillis lällis

Hitsi miten tässäkin on ryhmän taito karttunut, sillä lähes jokaisella on ajatus ja ehdotus siitä, mille asialle voisimme hypätä. Tehdään taas keräily: Lillis lällis sukka Saara!

 

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana broilerkastike, ohrahelmet, punakaali/appelsiinisalaatti

 

Heti alkuun iloinen uutinen, tänään se taas saatiin:kruunumerkki.Hienoa eskarit! Mahtoikohan asiaan  vaikuttaa aamun jutustelumme…

-Eskarit. Nyt  meidän on pohdittava vakava juttu. Voiko kaveria sanoa tyhmäksi tai hulluksi, jos jonkun pöljäilyn takia menee kruunumerkki?

-Ei voi. Sitten pitää osata itse näyttää, että osaa paremmin.

-Ei. Siitä tulee paha mieli.

-Se pitää pyytää anteeksi, eikä sitä sitten enää sitten kaivella.

-Onkos meidän kruunumerkit menneet aina jonkun yhden takia?

-No Ei (*monta)

Niinpä. Sovitaan siis porukalla, että tänään autetaan itseä ja kaveria pärjäilyssä. Ja kuinkas sitten kävikään…KRUUNUMERKKI.

 

Päivän digiturvallisuupsohdinta oli selittää, mikä on ”meemi”.

-Se on sellainen pilaversio jostain

-Siitä voi tilata jonkin tavaran

-Se on sellainen, joka poistaa jonkin ohjelman

-Se silleen päivittää, että pyörii numero

-YouTubessa oli semmoinen, että siinä Muumit kiroili

-Kerran oli Pipsa Possulle laitettu sellaiset pilailuaurinkolasit

Ou nou. Tuumataan siis yhdessä, että meemit ovat hassutuksia, jotka selvästi olla jotain tosi kivaa tai sitten jotain tosi kurjaa.

-Hei eskarit. Minulla olisi idea. (salaperäistä supinaa)

-Joo!!!!(*kaikki)

Eikä siitä vielä sen enempää.

 

Päivään mahtui vielä puukäsitöitä, joissa sahat ihan soivat innostuneiden nikkareiden käsissä, samoin tupsupajassa alkaa olla kieputtelut kaikilla loppusuoralla. Ja vielä ison peukun paikka: aivan huippuhienosti oli muistettu tuoda taikasukat askarteluprojektia varten. Hyvä homma!

 

Valolla ja Ilolla ihanaa viikonloppua kaikille toivottelee   Heidi

Ruokana kalapihvit, pinaattimuusi ja vihersalaatti

Mitä saadaan, kun otetaan 15 eskaria ja kasa sanomalehtiä? No tietysti aivan järjettömän hauska sanomalehtijumppa! Jumppasalissa on reilun tunni ajan sellainen härdelli, että ei paremmasta väliä. Ja huom, yhden aikuisen taktiikalla.

-Oli siistiä, kun sai hypätä!!! (näyttämöltä isolle patjalle silppukasaan)

-Piti juosta silleen, että lehti on mahalla ja ei saanut pitää kiinni käsillä. Minä juoksi tosi pitkälle!

-Me sodittiin. Roskasota.

-Niin. Heiteltiin vaan. Ja oli Vaakut ja Raakut.

Koululaiset ovat juuri tulossa omalle vuorolleen saliin ja Markku-ope on eskareiden selityksestä ihan ihmeissään. Mutta yksi asia on varmaa, kivaa on taatusti ollut kaikilla.

 

Ihan yhtä selvä ei ollut tämän päivän digiturvallisuus asia, kun selvitettävänä oli, että mikä on virus.

-Joku pelaa ja sitten se pelaaja tulee kipeäksi

-Sen laitteen saa päälle sillä

-Se niinkuin…ne ei enää toimi

-Tabletti tai puhelin rupeaa tärisemään

-Viirua ei saa pyyhkimällä pois pinnasta

-Jos pelaa liikaa, tulee päänsärky ja alkaa oksettaa

-Akku voi kuumeta ja sitten se laite räjähtää!

-Silmät väsyy ja sitten ei muista, että huone on sotkuinen ja tulossa vieraita.

Selvä. Tuumataan yhdessä, että virus on tosiaan kuin koneiden flunssa ja sen voi saada, jos menee sellaisille sivuille, joihin ei ole aikuiselta lupa.

-Jos menee youTubeen, nin sieläkin voi olla se viirus

-Tiedättekö. Minä olen nähdyt sellaisen tietokoneen, johon virus iski ja se kone alkoi soittaa sellaista Säkkijärvenpolkka-luritusta, eikä suostunut tekemään enää mitään muuta. Ja siksi se piti vielä semmoiselle tietokoneiden lääkärille: datanomille, joka sitten  hoisi sen takaisin kuntoon.

On se tosiaan kummallista, että konekin voi sairastua. Mutta sen sijaan tippaakaan outoa ei ole eskreiden hilpeä huumori päivän loppuhypyssä: hyvä roska Heidi!

Voi muruset, kiitos, oli kiva päivä.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana lihapullat, peruna ja salaatti

 

 

Aamu on juuri aukeamassa ja pilvet väistyvät.

-Aurinko!

Niin on, ihana syksyinen valoilmiö valaisee Meidän metsän. Koko aamu on mennyt joukolta hiukan haahuillessa epämääräisessä levottomassa tilassa, mutta luonnossa se lakkaa. Jotenkin vain hyvä mieli tuntuu tavoittavan jokaisen touhuajan.

-Eskarit. Ne on valmiit!

Siinä ne seisovat, eskareiden itsetekemät tikapuut.

-Saako kokeilla?

Kyllä vain. Askelma kerrallaan kiipeilijä kohoaa ylöspäin.

-Sinä olet korkeammalla kuin Eija!

Huh hei, nehän toimivat. Mennään kierras läpi niin, että jokainen pääsee kokeilemaan. Jopa Eija rohkene,e kolmosportaalle asti.

-Heidi! Heidi! Heidi! (*monta)

Oi joi. Nyt jänskättää, vaikka kannutus on kova. Tätihän ei tosiaankaan ole mikään notkean ketterä orava, kuten eskarit.  Entäs jos minä pudota punksahdan tai kaatua rämähdän. Tai..

-Ei. Kun menet rauhallisesti. Ole nyt reipas.

No mutta, eskarilaisen ääni on napakka. Mitäpä siihen voi sanoa. Joten täti puuhun ja hienosti toimivat tikkaat. Taitavat eskarit!

 

Iltapäivällä saadaan haastatteluun vieras, kun Sorsakosken päiväkodilta saapuu Pete, joka tulee meille jatkossa avuksi aina torstai-iltapäiviin. Jee! Ja kun meille tullaan, niin haastattelustahan homma aloitetaan. Eskareilla onkin kinkkisiä kysymyksiä tulokkaalle: Onko sinulla mopoa/moottoripyörää/mönkijää/pakettiautoa/lapsia/koiria/kissoja/ mökkiä…On Petellä tai on ainakin ollut. Hilpeää! Ja melkeinpä jokaista hänen vastausta seuraa uusi tarkentava kysymys, kuten: minkä ikäisiä lapsia, millainen koira, onko mökissä kerroksia, rantaa, josta hypätä uimaan, laituria

-Miten pitkä se laituri on?

Samalla iloisella tempolla selvitetään myös, että Peten lempiväri on musta, lempiruokaa pitsa, mukavia puuhia mm. moottoripyöräily ja metsässä liikkuminen, mutta ei kuitenkaan metsästys ja että kyllä, hän osaa laskea sataan. Tervetuloa Pete, mukava saada sinut meille avuksi!

-Mitäs me loppukuiskataan?

-Hyvä eskari

-Hyvät tikapuut

-Hyvä Pete

-Hyvä rakenteluhommat

jne. Hienoja ajatuksia kaikilla, joten tehdään koontikuiskaus: Hyvä eskari, Pete ja tikapuut.

 

V&I viestittelee  Heidi

Ruokana kasvislasagne ja vihersalaatti

 

Lokakuu on Timolan koulussa digiturvallisuuden-kuukausi ja siihen liittyen tänään eskareille käynnistyi päivittäinen ryhmäpähkäilytehtävä. Alkukartoitus paljastaa, että jokaisen kotoa löytyy joku seuraavista; älypuhelin, tabletti tai tietokone.

-Mikä sitten on salasana?

-Koodi iPadiin

-Jos sitä ei ole, joku voi käyttää sitä (laitetta)

-Se on vähän kuin puhelimen avain

-Se on kirjoitusta tai jos ei osaa kirjoittaa, niin pistekoodi

-Se on sormenjälki

-Jos ei ole salasanaa, niin joku voi mennä ja poistaa kuvat ja sitten ei pysty saamaan takaisin, vaikka toinen haluaa

-Palaajankin voi poistaa

-Näytön saa auki ja sitten voi poistaa kaiken!

-Voi poistaa puhelinnumeron

-Voi kirjoittaa toisen nimissä jotain tyhmää

Oh hoh, ompas siinä hienosti tietoa, kun ryhmä meinaan koostuu eskari-ikäisistä. Nyt on mielenkiintoista nähdä, millaisia asioita isommat oppilaat ovat saaneet kokoon.

 

Päivän hommana meillä on 1 ja 2. Eskarilla tutkaillaan ensin pienryhmänä taululla jo tutut kirjaimet I ja S, sitten tehdään viereen 1 ja 2. Eskarit keksivät heti erot. Ja senkin, miksi kirjaimet ja numerot pitää tehdä selvästi.

-Eihän voi laskea S+1

Hienosti ja maltilla sujuu kynätyöskentely, mutta siinäpä ei vielä ole kaikki.

-Tänään tuleekin läksyjä

-Täh!!!!!

-Otetaanko me nää mukaan kotiin???

Merkitäänpäs siis huolella vihkoon läksyrastit, että voidaan huomenna lyödä leimaa suoritusmerkiksi.

Jumappasalissa puolestaan numeroita tutkitaan pienryhmänä pelaamalla mm. noppaviestiä, mistä Eijalla on iloinen havainto kerrottavana. Eskarit auttoivat ja neuvoivat kaveria, jotta oma porukka pärjäisi. Hienoa, juurikin näin!

Ruokailulla sitten tulee tilanteita. Aluksi koulun isot tytöt höpsöttelevät joutavia ruokalassa ja eskareilta meinaa syöminen unohtua kokonaan. Tuumataanpa siis asiallisesti ja hetihän isot homman hoksaavat: ”Anteeksi”. Kiitos tytöt, se oli peukun arvoinen käytösoikaisu ja ennen kaikkea teiltä hyvää  esimerkkiä asioiden hoitamisesta.

No, isot saavat syödyksi, mutta mitäs käy sitten…Kaveri lähtee palauttamaan astioita ja toinen työtääkin yllättäen käden eteen. Hups, törmäys on täpärällä! Syy: halu tehdä toiselle este. Ou nou.

-Ois voinut pudota kaikki astiat

-Ois säikähtänyt kovasti

-Tai mennä kastikkeet tukkan

Tämä ei ollut kyllä nyt hyvää käytöstä, vaan anteeksipyynnön paikka.

 

Ulkoilulla kuitenkin sujuu. Ja päivän uusi pihapeli ”Viimeinen pari uunista ulos” tuntuu olevan hauska kaikista.

-Mitäs me hypätään?

Juuri silloin taksi kaartaa jo pihaan. Nyt nopeasti. Iheoita ihan sinkoilee.

-Hyvä Timola eskari läksyt!

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana makkarakastike, perunat, porkkanaraaste ja mandariini.

 

Hilpeää huomenta. Juuri niin saattoi aamulla sanoa, kun nähtiin eskareiden kanssa piiiiiiitkästä aikaa. Ja voi nenä miten mukavia juttuja kaikki olivat puuhanneetkaan: oli uitu ja katsottu elokuvia, käyty ostoksilla, yökyläilty, reissattu niin Tallinnaan, Imatralle kuin Kouvolaankin, oli Angrybirdseilty ja rekennettu urakalla majaa laudoista, syöty torttuja ja muita herkkuja, luisteltu jäähallissa…

-Tein lumiukon

-Mitä?????(*monta)

Suomi on pitkä maa ja pohjoisessa tosiaankin jo lunta.

-Milloinkahan meille sataa…

Jos tädiltä kysytään, niin ei vielä mitään kiirettä…heh heh. Mutta mikä mukavinta, ihan jokainen eskari halusi kertoa ryhmälle omat lomakuulumisensa. Me taidetaan siis alkaa olla porukka.

 

”Hei eskarit. Minä selvitin sen läksyn” Eija toteaa seuraavaksi, kädessään uunituore todistus suoritetusta tukiviittomakoulutuksesta. (Hienoa Eija!) Eskarit nimittän olivat halunneet tietää, että miten viitotaan mönkijä. Käy ilmi, että viittoma on sama, kuin jo aiemmin opetellussa traktorissa, pienemmillä pyörillä vain. Loogista.

-Kohta me osataan puhua käsillä.

-Niin. Sitten ei kuulu mitään.

-Eikä koululaiset tajua ollenkaan, että mitä ne sanoo (hilpeää iloa).

Ja vielä päivän yhteinen juttu koko päiväkodin porukalla. Täti näet kävi lomalla Pietarin Emeritaasissa ja lupasi tuoda sieltä kuvan oikeasta valtaistuimesta sekä kultaisesta riikinkukkokellosta. Heijastetaanpas siis videotykillä muutaman kultainen kuva ilmeteltäväksi..

-Vau!

Niinpä. Ei siellä juuri muuta voinutkaan sanoa, menneiden vuosisatojen käsityötaitoa ihastellessa.

-Mutta arvatkaapa mitä siellä oli töissä 70 ?

-Kissoja????

-No juurikin niitä. Ne kuulkaa asuvat museon kellarissa ja niillä on siellä omat hoitajat. Ja sitten on keittiöt ja oma sairaalakin. Ja kerran vuodessa vietetään kissanpäivät.

-Mitä Enska penska tykkäsi niistä?

Hih, ei onneksi ollut koiraotus matkassa tällä kertaa, sillä Emeritaasin kissaturvajoukkoihin on kautta aikain kelpuutettu vain maan suurimmat ja taitavimmat saalistajat, joten siinä olisi tainnut yksi pikkiriikkinen koira tulla haukatuksia pelkkinä alkupaloina.

 

Valolla ja ilolla kirjaittelee  Heidi

Ruokana kanakeitto, vaalealeipä ja mandariini

Lomallepotkijaiset: 1.)Otetaan jumppasaliin esille kaikki mahdolliset jumppavermeet renkaista köysien kautat trampoliiniin. 2.) Hanaa eskarit hanaa! Voi ilo ja riemu, kuinka mukavaa on liikkuminen. Eikä menoa hankaloita millään lailla se, että pian joukkoon liittyvät myös päiväkodin pienemmät viipottajat. Päinvastoin.

-Kato tätä

-Osaatko sä tän

-Sun pitäs niinkuin tälleen

Iloista rupattelua kuuluu sieltä ja täältä, kun omia taitoja ja temppuja esitellään ja uusia kokeillaan. Villipilli soi ja eskarit kirmaavat välissä kirjastoautoon, mikä tänään vaatiikin tosi hyvää malttia, koska Eija jää eskarin keittiöön hoitelemaan kahvilansa nyyttikestitarjoilua pienemmille asiakkaille.

-Pekka. Meillä on tänään yksi aikuinen, vaikka on kaikki eskarit

-15

Hyvin sujuu silti, ihan niin hyvin, että papukaija-merkkihän sieltä napsahtaa. Niin ja Risto Räppääjiä on taas tilattava lisää, sillä viimeistä lainatuista jo viedään. Täti luettelee kirjaluettelosta ja eskarit varmentavat, että mitkä sarjasta on jo luettu.

-Eli tilataan Sitkeä finni, Hilpurin tilli ja Villikone.

-Villikone?

-Niin tässä lukee. En tiiä kyllä mikähän laite se on.

-Se voi olla paras!

Niinpä, lukeminen tosiaan kannattaa.

Palataana saliin jatkamaan jumppaa ja sieltä käsin myös eskarit pääsevät asioimaan Eijan kahvilan herkkutiskille. On siinä sitten monenlaista evästä tarjolla, kuin joulupöydässä konsanaan. Ja mikä nautinnollinen rauha vallitsee eteiseen rakennetussa kahvilaosassa, jossa kynttilät luovat loistettaan pöytäliinoille ja klassinenmusiikki soi hiljalleen taustalla. I-HA-NAA!

Kaikki hauska kuitenkin loppuu aikanaan. Yhteistuumin jumppavälineen puretaan salista ja kahvion luukku sulkeutuu. Vielä pitää viedä viimeiset tavarat yläkertaan ja sitten olisi valm…Voi räkä. Tilanne päällä. Kaveri on antanut karkkejaan toiselle ja muita harmittaa.

-Eskarit. Tästä me ei olla sovittu, kun meillä ei ole ennen ollut tällaista karkki-asiaa eskarilla. Mutta. Sääntö on tosi kova: Jos antaa karkkeja yhdelle, pitää antaa myös muille. Vaikka sitten itse jäisi ilman. Minkähän takia?

-Kun sille toiselle tulee paha mieli, joka ei saanut

-Se on epäreilua, kun joku saa kolme

-Ne on itelle

-Silloin…unohtui

Hienosti eskarit osaavat ajatella ja jutella siitä, ettei karkkeja tai muutakan saa ”käyttää” epäreilusti, luvata karkkeja vastakahjaksi kaveruudesta tms. Ja kun huippukivaekstrasuperpäivänkin on kerran pakko selvitellä, niin otetaanpas toinenkin juttu.

-Katsokaapas

Oh hoh ja ou nou. Lojujienlaatikko on lähes täysi. Ihmetys ja supina kiirii riveissä. Niinpä. Syyskuussa ei mennyt mitään ja nyt siellä on länkkärinhatut, tietokoneet, pehmolelut…kaikki, mitä aikuiset ovat lattialle hyljättynä  keräilleet.

-Pitäisi aina viedä takaisin se, mitä ottaa ja ottaa sitten vasta uusi

Hyvin kiteytetty ajatus siitä, että mitäs tälle asialle sitten tehdään.

 

Käydään välissä ruokalassa syömässä uunimakkarat muusilla (makkara on muuten siitä kummallista evästä, että sitä aina vaan tuntuu yksi mahtuvan, vaikka olisi mikä herkuttelu takana) ja jälkkäriksi pinkit mansikkavaahtokarkit. Sitten pikapomppaus kuriksiin ja ulkoiluhommiin. Ja loppuhypyksi tietysti: Hyvää syyslomaa!!!!

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana uunimakkara, peruna/porkkanamuusi ja vihersalaatti +hiiiiiiiiiiiiiiirmuisesti nyyttäriherkkuja

Nyt on lautataapelinkokoisen kiitoksen paikka. KIIIIIIIIIIIIIIITOS!!!!

-Vau!

Niinpä. Kosusen Tapani on tuonut meille oikein pinon lautaa, eivätkä ne olekaan mitään pätkän rimpuloita, vaan 4-metrisiä jytkäleitä.

-Rakennetaanko talo!

-Ei kun maja puuhun

Heti on eskareilla ideoita, mutta ensin on tietysti kannettava tavara Meidän metsään. Siitä siis parin kanssa lautaa päistä kiinni ja matkaan. Maltilla ja rauhassa, muista katsoa jalkoihisikin. Sujuu, hieno homma.

Pömpelillä iskee sitten pulma. Eskarin saha on kadoksissa ja koululta lainatut kaipaisivat kiireesti terien viilausta, niin huonosti puree niiden hammaskalusto. Tehdään siis suunnitelmanmuutos.

-Eskarit. Naulaatteko te, jos rakennetaankin tänään tikapuut?

No jo vain sopii. Ja eipä olla turhaan naputeltu vasaralla puukäsitöissä, niin hienosti uppoavat ihan oikeat isot naulat lautaan. Tai

-Elä mene moottoritielle

Hilpeää. Se voi joskus lähteä naula kääntyilemään ihan omille uusille reiteille.

-Minä vain ajelin moottoritietä (hilpeää iloa)

Mutta entäs tämä. Eskarissa ole varmasti ikinä ennen kannustettu ketään lyömään, mutta tänään kaverin suoritukselle annetaan potkua niin, että metsä raikaa:”Lyö. Lyö. Lyö.” Sujuu, hienoa eskarit!

 

Ruokailun jälkeen on vuorossa koko koulun aamunavaus, jossa ensin tuumaillaan syyskuun haastekampanjan tuloksia sekä arvotaan 5 pikkupakettia kaikkien osallistujien kesken. Ja Onnetar taitaa pitää melkoisesti eskareista, sillä peräti 3 paketeista arpoutuu meille. Ja jälleen alkaa nurina siitä, että miksi pojat eivät saaneet yhtään pakettia. Ja taas on koko koulun porukalla käytävä läpi se, että mitä tarkoittaa arvonta. Mihin Helena-opella on vielä hieno huomio lisättäväksi:” Eikös siellä ollut aika monella pojalla koko lappu häveyksissä…”. Toivotaan siis, että lokakuun digiturvallisuus-haasteen kupognit päätyvät arvontalaatikkoon 100 prosenttisesti.

-Tuloko kruunumerkki?

Eskaripäivä on lopuillaan ja edessä hankala ratkaisu. Tänään ei ole ketään lyöty, tönitty tai tuupittu, ruokalassakin sujui, mutta…

-Eskarit. Mitä te sanotte? Onko tänään sujunut hyvin kaveruudet ja käyttäytyminen?

-On(*monta)

-Ei. Kun oli se siellä metsässä.

Sitäpä me aikuisetkin ajattelemme. Jos koko metsäily kuluu keskinäiseen juupas/eipäs väittelyyn ja aikuista tarvitaan tuon tuosta selvittelemään rollimista…

-Ei se ole hyvä päivä

– Siinä voi sattua, jos se aikuinen ei kerkeä olemaan siinä

-Tulee pahamieli, kun kaveri kiusaa

-Tai voi tönäistä

Totta.

-Eskarit. Minua harmittaa ja tämä on meille Eijan kanssa vaikea päätös, mutta me ei voida antaa kruunumerkkiä, koska hommien pitäisi kyllä sujua ilman aikuistakin. 

Ilmeet ovat vakavat, mutta vakaat. Näin on, meidän ryhmässä tavoitteena on, että ei kiusata, eikä pöljäillä, edes puhumalla.

-Mutta huomenna syödään herkkuja.

-Sinä tuot kumminkin jotain pinkkiä (hihitystä)

-Pinkkiä syötävää. Mitähän…

-No vaahtokarkkeja tietysti!

Jaahas, että sellainen tilaus, se lienee sitten käytävä kaupan kautta.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana kasvissosekeitto, grahamlihapiirakka ja omena

Meillä oli aamulla käytössämme salainen tieto: eskarin rakennuksessa on todellakin sauna! Hikistä ja hämärää, mutta missä. Koska järjestelmällisyys on käytännöllistä, paras katsoa jokaisen oven taa. Löytyy sähkökaappia, pallokomeroa, keittiötä, suihku, siivouskomeroa…

-Minä en uskalla

-Pidät vaan  kaiteesta kiinni ja ihan rauhassa. Kukaan ei tule takaa.

Onnistuminen on mahtavaa. Kaikki eskarit selviävät rautaisista kierreportaista, jotka vievät neuvolan aulaan ja kuntosalille. Taitaa alkaa polttaa jo…Sieltähän se sauna löytyy, mutta ei pakettia.

-Kysymys eskarit. Saako saunaan piilottaa mitään, mikä voi syttyä palamaan?

-Ei(*monta)

Laajennataan siis näkökulmaa ja sieltähän se löytyy, viereisen huoneen nurkasta: paketti.

-Varovasti!

Hups, intoa on niin paljon, että meinaa tulla äksidentti. Mutta kyllä siitä selvitään, kun hiukan maltetaan. Iso on paketti ja päälläkin jotain pinkkiä.

-Tuo käärme varmaan vartioi sitä!

Voi hyvin olla. Otetaan siis paketti mukaan ja lähdetään eskarille katsomaan, että mitä se Sakarias sammakko on meille oikein halunnut lahjoittaa. Tehdään piiri ja jokainen pääsee vuorollaan nostamaan esiin iloisia yllätyksiä: discopallo, melodiga, matikkapeli, kamala örkki, migrofonit, autoja, pikkuriikkiset posliinikupit, magneettikirjaimia, kaksi bioniglerobottia, hama-helmiä, kaukoputki, ritarinkilpi, uusi koira pehmolaumaan, pupujussikka, korkokengät….

-Saako näillä nyt leikkiä?

Tietysti saa, leluthan ovat hieno yhteinen saavutus! Kiepsautetaan siis päivät nurin eli tänään leikitään ja huomenna ollaan ihan pihalla.

-Saadaanko me uusi paketti, jos on taas kymmenen?

-Joo, niin se on aina mennyt. Ja niin se taisi kirjeessäkin lukea.

-Luki siinä!

Nyt on innostusta ilmassa. Kruunumerkit ovat huippujuttu!

-Pitää vaan olla nätisiti, niin  niitä tulee

-Eikä pidä pöljäillä

Kaikki sujuukin huipusti, kunnes iltapäivän ulkoilulla tulee tilanne. Kaveri jää hippasessa ja suuttua nöksähtää. Toiset yrittävät sovitella, sillä siitähän tänään juuri yhdessä tuumailtiin, että kaveria voi/saa/pitääkin auttaa. Mutta ei. Joskus ei vain pysty.

-No, saatiin ainakin tänään paketti.

Aivan. Ja huomenna sujuu paremmin ja huomisia riittää.

V&i kirjoittelee  Heidi

Ruokana kirjolohikiusaus, punajuuri/omenasalaatti, ruisleipä

-Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin tänään jostain löytyy kirjekuori. Se on muistaakseni harmaa ja siinä on punaisia pilkkuja. Ja pinkkejä timantteja. Ja se voi löytyä ihan mistä tahansa.

Aamutuokio on juuri hoideltu ja on aika käydä päivän S-kirjaimen kimppuun. Mutta sen lisäksi on syytä pitää silmät tarkkana, sillä Sakaria Sammakko on yleensä tupannut pukkaamaan pikana postia, kun kymppirivit täyttyvät.

Ja niin käy tänäänkin. Omat hommat ovat jatkuneet jo jonkin aikaa ja etsintää on suoritettu tarkkaan ja hartaasti. Sitten

-Onko se tämä!

Aarrekirstun kannen alta pilkottaa kuori.

-Mutta ei se ollut äsken siinä.

-Ei niin. Minäkin katsoin.

Omitusta. No, pannaan kiireesti penkit paikalleen ja kirjeen kimppuun.

KUR KUR KURINAA, SAMMAKKOISTA NURINAA, MIKÄ, MIKÄ, MIKÄ KESTI, MIKÄ HYVÄT PÄIVÄT ESTI. ONNEKSI VIHDOIN ON RIVIT TÄYNNÄ, KAIKKI KYMMENEN KOHTAA, SIITÄPÄ SE REITTI TEIDÄT YLLÄTYKSEN LUOKSE JOHTAA. KUUNNELKAA SIIS TARKASTI JA POHTIKAA VASTAUS TÄHÄN:ON HIKI SIELLÄ HIRMUINEN JA HÄMÄRÄÄKIN VÄHÄN.9.10.2019.JA KUN 20 MILLOIN TÄNNÄ ON, ON VUORO SEURAAVAN PALKINNON.   SS

Oh, hoh. Mitä kummaa tämä nyt tarkoittaa.

-Jumpasalissa on hiki.

-Ja siellä on hämärää.

-Urheilukentälläkin on hiki.

-Mutta saunassa vasta onkin.

-Mutta ei täällä ole sauna.

-Miesten pukkarissa on suihku.

Johan pamahti mysteeri ratkottavaksi. Jätetäänpä asia hautumaan ja juhlitaan jälleen uudet 6v synttärit, joiden taikalahjalistalle mahtuu mm. uima-allas, kamalasti karkkia, prinsessajuna sekä pinkkiä slimeä (limaa). Hilpeää!

Ulkoilulla laitetaan vielä Taulumäen apteekin lahjoittamat heijastimet heilumaan. Eikä niitä ripustellakaan kuin joulukuuseen, vaan tarkasti ohjeen mukaan: oikealle puolelle ja polven korkeudelle. Ja pitää päästä heilumaan edestakaisin. Mikä tietysti on testattava pikaspurttijuoksulla. Hyvin näkyy! Ja kun siihen lisäksi otetaan vielä porukalla oikea/vasen-juoksujonoa, niin päivähän on paketissa.

-Minua jännittää se huominen.

-Ja minua.

Niin kuulkaa tätiäkin.

 

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana broilerpihvi, nuudeli ja salaatti

Voi ilo ja riemu. Kruunumerkki. Kyllä tätä kymppirivin viimeistä on sitten tavoiteltu, kuin kuuta nousevaa. Ja nyt, nyt se on saavutettu.

-Muistatko, kun eka saatiin jo eskarin ekana päivänä?

Muistanhan toki. Ja onhan se tässä matkalla ollut lähellä niiiiiiin monta kertaa. Mutta nyt meillä on lupa odottaa postia sammakkokuningas Sakariakselta.

Mutta palataanpas aamuun.  ”Tervetuloa sirkukseen”, viikonlopun aikana viikset kasvattanut tirehtööri Saara kuuluttaa ja laittaa liikkelle upeiden esitysten sarjan. On tempuilevat koirat, Spaiderman, pellejä, voimamies, prinsessa poneineen, starwarsukkelit, ninjat, trapetsitanssijattaria, kortti- ja palikkatemppuilijoita, kuperkeikkaajia ja kärrynpyörääjiä, ihmispyramidi…puolituntia ihan viimeisen päälle onnistuneita esityksiä. Niin ja mahtuu mukaan myös taikuri Pinkenspinkes, jonka narutemppu ei onnistu, ei edes kolmella yrityksellä. Eikä lasten puhalluksellakaan, joka on niin kova, että irroittaa melkein katon. Ei edes taikasana auta. Siellä se parkuu pötköllään ja voivottelee areenalla. Silti yleisö taputtaa urheasti ja antaa kannustavaa palautetta.

-Se varmaan johtuu noista nauhoista. Kun on valkoiset. Mustilla olisi varmasti onnistunut.

-Sun pitää harjoitella lisää.

-Ei se haittaa, jos ei osaa

-Pidetään uusi sirkus ja opettelet siihen

Niinpä. On se sitten hyvä, että tässä sirkuksessa saa epäonnistuakin.

 

Ruokailulla sitten herkutellaan, kun Taulumäen apteekki on toimittanut I-HA-NAA täytekakkua koko kouluyhteisölle, kiitokseksi laastaritaitelusta. (tämä herkuttelu muistetaan mainita jokaiselle kotiin hakevalle aikuiselle, heh heh)

-Ihan parasta

-Tosi hyvää

-Mulla on vaahtokarkkia

-Onko pakko syödä mustikka?

Ja ihan kuin kaakkutarjoilussa ei olisi ollut riittämiin, mutta kun jokainen saa vielä Muumi-tikkarinkin ja heijastimen pimenevien iltojen turvaksi.

-Kyllä kannatti tehdä laastari

-Sitten sen saa kotiin. Minä laitan sen polveen, jos tulee trampalla pipi.

-Eskarit. Huomenna katsotaan yhdessä heijastimelle oikea paikka hihassa, jookosta kookosta?

Lämmin kiitos Taulumäen apteekin väki, teitte huippupäivästämme ihan superin! Ja perheet, käykää ihmeessä ihailemassa tuotoksia, jotka on laitettu upeasti esille apteekin ikkunaan.

 

Iltapäivällä otetaan ulkoilut ja parit pihapelit ja sitten onkin jo loppuhypyn aika. Mitä ennen on käyty jokseenskin useasti varmistamassa, että vieläkö n kruunumerkki mahdollinen. Ja mitäpä hypätään

-Hyvä kruunumerkki ja kiva sirkus!

V&I kirjoittelee ja ISOSTI eskareiden onnistumisesta iloitsee Heidi

Ruokana jauhelihakastike, perunat, keitetyt kasvikset, vihersalaatti ?täytekakku&mehu

Märkää. Ällöä. Kylmää. Likasta. Ja silti niin parasta.

-Tässä

-Kamala loskamöyky

-Aattele, jos räntä oiskin pinkkiä

-Aika kamalaa

-Niin ois. Lumi on kaunista valkoisena

-Niin on.

Niinpä, ei sitä aina, varsinkaan aikuisen, tule edes ajateltua, näinkään tärkeitä juttuja. Arkifilosofiaa parhaimmillaan. Kuten sekin, kun kruunumerkki kosahti, mutta ihan uudella tavalla. Näin eräs eskari asian hakijalleen sormilla laskien tiivisti

-Ei tapeltu, ei tönitty, ei tuupittu, ei riidelty, ei rähisty, mutta ruokailu nyt meni pöljäilyksi.

Auts. Toden tota. Ihan piti rehtori Eerolta pyytää kommentointiapua, kun eskareiden ruokapöydässä oli käynnissä sellainen ninjahuidonta sekä meteli, että koululaisetkin jo pyöritteli päätään. ”Eipä ole kyllä tälläistä ennen näkynyt”, Eero toteaa omaan jylhään vakavaan tyyliinsä ja hiljaisuus on hiiskumaton. Ja loppuruokailu hoituu ihan vimpan päälle. YYA, Kiitos Eero!

Muutoin päivä sujui siis hienosti. Puukäsitöissä aloitimme uuden punatulkkuprojektin, mutta siitä emme voi erinäisistä syistä johtuen juurikaan kertoa sen enempää, kuin että sahaa tarvittiin ja suorakulmaa. Piste. Ja tekstiilihommien puolella menossa on oma Angrybird-tupsulintu. Kirjastoautossa asiointi hoitui myös rutiinilla ja kuravaatteisiin selvittiin kunnialla. Eli

-Maanataina saadaan varmasti se kruunumerkki

-Niin, kun on se sirkus!

Juurikin näin.

 

V&I kirjoittelee ja norsun kengännauhoja solmii Heidi

Ruokana jauhelihakeitto, vaalealeipä, juusto ja tomaaatti

 

-Iiiik!!!!!!(*kaikki)

Jumppasalissa kiljutaan, sillä menossa on hurjat zombijumpat. Virin Reetta on näet tänään erityisen kammoituksellisella tuulella ja leikit vilisevät ihanaa peloitusta. Ei siis muuta kuin sateenvarjo auki ja matojen yli hyppimään…karmeeta, hih. Mutta ha haa, eskareillapa on lopussa vastaisku.

-Tee sinä kilpikonna joogaliike

Ei taivu Reetta, vaikka miten mallia näytetään. Ja melkein yhtä paljon haastetta teettävät norsu, lokki, kotka ja tämän aamun delfiini. Leikkijooga rules!

Seuraavaksi otetaan omia hommia ja luetaan uusi kirja sateenkaarikala-sarjasta, joka tänään käsittelee ennakkoluuloa ja pahan puhumista toisesta. Voi nenä miten hienosti eskarit maltavat kuunneella. ja osaavat ymmärtää tarinan juonen. Peukkua!

-Eskarit. Meidän pitäisi selvitä tänään ruokalasta ulkovaatteisiin, ulos ja takaisin leposille yhden aikuisen turvin. Voitteko te auttaa minua, että onnistuu?

Päät nyökyttävät, vaikka ilmeet ovat hiukan pohtivat.

-Jos iltapäivä hoituu, minä annan teille papukaijamerkin. 

-Onnistuu!

Ja onnistuuhan se, ihan vimpan päälle. Kuten myös ulkoilu, vaikka kruunumerkki menetetäänkin rosvot&poliisi-leikin vuoksi. Se se on varsin suuren maltin peli leikittäväksi. Mutta ankat/hanhi sen sijaan pelittää, kunhan ensin päästään perille erisuuntiin juoksemisesta.

-Mitäs me hypätään?

Hyvä eskari, hyvä pihapeli, paras eskari, hyvä Timola…ehdotuksia ihan satelee.Tehdään siis kompromissi: ”Hyvä Timolan eskari!”

V&i kirjoittelee  Heidi

Ruokana perunalaatikko, porkkanaraaste ja puolukkahillo

 

Metsässä on märkää. Ja syksyistä. Mutta ei se menoa haittaa, kun on oikeanlaiset vermeet. Syntyy ihania leikkejä, rakenteluja ja tutkimuksia kavereiden kanssa. Luontoluokassakin saa istua mätkähtää suoraan maahan, kun on kerran kurahousut.

-Mitäs minun pitikään…

-Sinun piti kertoa, että miksi lähtee ne värit.

Aivan. Mitäs mieltä asiasta ovat eskarit itse.

-Kun vaihtuu vuodenaika

-Ne kuolee. Ja tippuu.

-Kun on syksy. Siksi.

-Siellä on sellaista ainetta, joka menee pois.

Vau. Annetanpas lehtien kellastumisen taika-aineelle vielä nimi: lehtivihreä. Siinä sitä vasta on taas luonnolla nerokas tökötti. Ja hienosti eskarit hoksaavat nyt syy-seuraussuhteen sillekin, että miksi puiden oksia ei saa repiä tai runkoa rikkoa.

-Puu on talvella lehtivihreän varasto.

Otetaan vielä hassua Lehtivihreä-hippaa, jossa eskareiden pitää varoa jättimäisten viherrosvojen kosketusta. Jokaisella on kolme lehteä eli ”elämää” ja yhden aina menettää hipaisusta. Ja kun kaikki lehdet on käytetty, muuttuu tönköksi puunrungoksi. Hauskaa! Ja hikistä.

 

Iltapäivällä katsotaan tabletilta toisten päiväkotien tekemiä sirkusvideoita, maanantain kuukausikemujen pohjaksi. Johan alkaa ideoita omista ohjelmista syntyä! On prinsessaa koirineen, koppakuoriaista, veturinkuljettajaa, taikuria korttitemppuineen, pelleä..

-Hei. Nyt tulee tärkeä kysymys. Mikä on hassun ja hölmön esityksen ero?

-Hölmö on vaarallinen ja siinä voi sattua.

-Siinä on semmoisia tyhmiä juttuja.

-Huono juttu on tosi paha pienille!

-Hyvä esitys naurattaa toooooosi paljon.

Juuriki niin, siis kartalla ollan. Ja onkin syytä olla, sillä huomennahan pitää jo oma ohjelmanumero kertoa Saara ja sara sirkustirehtööreille. Omg.

V&I  kirjoittelee ja norsunkengännauhoja kaapista kaivaa Heidi

Ruokana hernekeitto, kinkkua/juustoa, lettuja ja hilloa

-Tiedättekö eskarit, tänään on luvattu syysmyrskyä, mutta 17 vuotta sitten satoi lunta tuossa, lokakuun 3.päivä. 

Täti muistaa, koska silloin tupsahti kiukkuisesti karjuva esikoinen maailmaan ja kaikki keikahti mukkelis makkelis. Sääkin, heh heh. Sen sijaan juuri valmiiksi saatu aamutuokio sujuu ihan nappiin, sillä kuten aiemmin oli sovittu, lokakuusta eteenpäin eskarit hoitavat sen itse, jokainen vuorollaan.

-Mitäs me annetaan aamunavaajalle?

Pelkkiä kolmosiahan sieltä nousee. E niinkuin Erinomaista. Ja hienosti sujuvat myös kynähommat ja jumppailut kirjainharjoituksissa, mutta

-Minä olen kissa kissa kissa…(*moniääninen kuoro)

-Onko auto esine?

Se on siinä ja tässä, että jumppasalin katto hyppää ilmaan, kun eskarit pääsevät kisaamaan musavisaan, jossa tänään pitää keksiä lauluun Esineitä ja Eläimiä. Ryhmänä. Tärkeää harjoitusta siis tämäkin.

 

Iltapäivän puuhana on sitten ulkoilua kunnon vesisateessa, mutta mitä siitä, kun kuravaatteet on keksitty.

-Tuu kattomaan.

Hiekkalaatikkoon on rakennettu tulivuori, vaikka se oikeastaan onkin mutavuori.

-Hakekaa lisää vettä!

-Se räjähtää!!

-Kivaa!!!!

Voi rapa ja roiskis sekä tuhat litraa kuraa päälle.

-Tuu juomaan teetä

Jaahas, toisaalla rännien vesiaarre onkin katettu pariinkymmeneen kippoon, joista voi maistella teetä ja kahvia hyvin eri laaduissa. Ja kaakkuakin olisi, mutta kun ei pysy lautasella. Hilpeää!

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana perunasose, limekala ja meloni/vihersalaatti

 

Aamutuokiolla kootaan taas yhteinen aivoriihi.

-Eskarit. Miksihän se on tärkeää kertoa hakevalle aikuiselle itse päivän hyvät jutut ja töllöntyötkin, jos semmoisia on sattunut?

-Koska muuten se aikuinen huolestuu kotona, että mitä on käynyt

-Sitten tulee pahamieli, jos sitä ei saa pois mielestä

-Silloin…unohtui

-Pitää pyytää anteeksi.

Tosi järkevästi eskarit osaavat käsitellä asiaa, jonka toteutus on välillä haastavaa. Olisi niin paljon helpompaa kertoa muiden tekemisiä. Ja muistella vanhoja. Tehdäänpä siis demostraatio, jossa Heidi on sanonut Eijasta rumasti ja juttu jää kertomatta eskarilla, mutta Eija kertoo sen kuitenkin kotona, jolloin vanhemmat huolestuvat ja soittavat eskarilla ja koko homma pitää alkaa selvittämään alusta asti.

-Toimiko?

-No ei! (*tosi monta)

Tuumaillaan myös, että joskus hankala asia on vain paras kohdata. Ja asia pitää tietysti sopia sekä pyytää anteeksi. Eikä muistamattomaksi heittäytyminen kyllä auta yhtään, siitä ollaan porukalla samaa mieltä.

-Te osaatte tämän, minä tiedän ja luotan teihin. Siksi. Nyt tulee haaste. Jos tällä viikolla saadaan kerrottua itse kuulumiset hakijalle…Saa ryhmä kaksi papukaijamerkkiä.

Oh hoh. Sehän tarkoittaa, että mukavuustunti on jo ihan käsillä.

-Mikä on mukavuustunti?

Hyvä kysymys. Kerrataan viimevuoden eskareiden toivomia juttuja: kilpikonnavierailu, elokuva isolta skriiniltä, roolivaatepäivä ja muotinäytös…jne. Kyllä. Tämän eteen kannattaa nyt yhdessä ponnistella.

 

Otetaanpa väliin omia hommia; lautapelailua, nukkeleikkejä, värittelyä…Kunnes on lokakuun lastenparlamentin aika. Ensin katsotaan tietysti viimekuun päätökset, joista ovatkin toteutuneet melkein kaikki. Hyvä niin! Sitten käydään miettimään tekemisiä lokakuulle, jonka pääteemana on oma terveys ja kasvaminen. Ruokaraketteineen kaikkineen.

-Ja kylään voitaisiin kutsua terkkari. Mikäs se semmoinen on?

-Telkkari???

-No ei. Se on se…neuvolassa.

Moni eskarilainen muistaakin varmaan terveydenhoitaja Marjan.

Puheenjohtaja kopauttaa nuijaa ja urheiluksihan homma menee heti; jumppasalissa renkaat ja liaanit, temppurata, ollaan lääkärihippaa ja jäämiestä, juostaan ympyrää, palloillaan, rakennetaan iso sanomalehtikasa paksulle patjalle hypittäväksi/ urheilukentällä jalkapalloturnaus/askarrellaan omanlainen kukka+pupu+kissa/rakennetaan porukalla legoista iso rakennus jumppasaliin alustan päälle/ pidetään nukke+hahmopäivä/ paistetaan makkaraa/ tehdään metsäretki, jolla rakennetaan käpykasa. Jo vain on taas mukavaa puuhaa! Kiitos eskarit hyvästä suunnittelusta.

Muutoin päivä kuluu tavallisesti ja ette taatusti ikinä arvaa, mikä valikoituu päivän ”pihapeliksi”:Piiri pieni pyörii.

-Vaikka tämä on kyllä iso piiri (hihitystä)

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana jauhelihakastike, spagetti ja hunajamelonisalaatti

Aamulla tätiä ei naurattanut. Jumppasalin valot ovat juuri syttyneet. Koulun rekvisiittavaraston vauvanukke roikkua retkottaa kaulastaan seinänvieren kiipeilyköysissä. Ei ole todellista.

-Joku on kuristanut sen

Pieniä ihmisiä ihmetyttää. Pokkani pitää, pimpeli pom. Otetaanpa siis nukke alas ja tuumaillaan, että ihan tyhmä teko moinen. Kuka nyt tuommoista.

-Niin. Se voi mennä vaikka rikki!

Ihan vain yleiseksi tiedoksi menosta ja meiningistä. Eskarilta  Heidi

 

Tällä viikolla on pinnistelty kokoon omat osaamiset eskarikeskustelujen pohjaksi ja niitä koskein tänään tehtiin viimeiset kynähommat ryhminä. Pitää katsoa tarkasti ja tehdä mallin mukaan tai värittää samanlaiseksi. Viiden minuutin tehtävistä osa on helppoja ja osa haastavampia, mutta sellaistahan se oppiminen on. Eikä kaverilta kannata katsoa, kun sillä voikin olla väärin.

-Tämä nimi meni tänne väärään, kun oli paperi väärin päin

-Ai mitä piti tehdä?

-En kerennyt tuota viimeistä

-Mikä se piti värittää?

Kuten vanhempainillassa juteltiin, peruskoulu kyllä huolehtii akateemistenasioiden opettamisesta, kunhan me saadaan kokoon riittävät oppimisenvalmiudet. Ja saadaanhan me, kun harjoitellaan pienissä erissä ja onnistuen.

Ruokailulla tunnelma on korkealla, sillä kruunumerkki näyttää varmalta. Ei mitään hässäkkää kirjastoautossa, puukäsitöissä, virkkauksessa omissa hommissa…

-Miten lähellä se on?

-No näin (nokka näyttää kolmea milliä)

Mutta. Ulkoilulla. Ensin leikki karkaa liian rajuksi, sitten toisaalla riitaannutaan hiekkalaatikon hallinnasta ja taas hiha heikahtaa. Ou Nou!

-Eskarit. Otetaanpas pyllyt parkkiin.

Levitetään ulos suuri pressu ja istuudutaan kuuntelemaan iki-ihana OnniOpus Nalle Puhin kuntoiluyrityksestä. Aurinkokin haluaa silitellä meitä. Kirja päättyy ja joku toteaa

-Se nalle Puh oli kuin Heidi

Seuraa iloista naurua. Niinpä, lastensuustahan se totuus usein kuulaan; täti ei totisesti taivu mihinkään ja pitää herkuista, aivan liikaa. Allekirjoitan. Hilpeää!

-Hei. Mitäs me hypätään?

Tänään on hiukan hankalampaa keksiä juttuja, johtuneeko sitten kruunumerkin menetyksestä vai mistä. Mutta kyllä sitä aina jotain hyvää on sanottavaksi, kun keskittyy miettimään

-Hyvä eskari ja nalle Puh!!

Valola ja Ilolla kaikille hyvää viikonloppua toivottaa Heidi

Ruokana ohrapuuro, mehukeitto ja  sekaleipä

Aamu alkaa vakavalla pohdinnalla. Meillä on tänään koko kouluyhteisön poistumisharjoitus, joka alkaa, kun kuulemme palovaroittimen. Mutta. Mitä me tekisimme, jos eskarilla oikeasti tulisi tulipalo?

-Mentäisiin ulos

-Sammutettaisiin tuolla (jauhesammutin seinällä)

-Tehtäsiin kattoon reikä. Ja haettaisiin sitten tikapuut. Ja sitten kiivettäisiin ulos.

-Mentäisiin lattianrajassa.

Keskustelu on selvästi sekä tarpeellinen että hyvä, sillä kun palovaroitin alkaa hälyttää, eskarit ovat heti liikkellä. Joku tosin miettii, että kuinka käy lelupäivänlelun jne., mutta niin vain selvitään pihalle koko porukka ennätysripeästi. ”Tämä joukko oli ulkona minuutissa, se on tdella hyvä suoritus”, toimintaa kellottava palomies kiittelee eskarilaisten toimintaa. Hyvä me!

Tyytyväisin mielin palaillaan takaisin sisälle jatkamaan omia hommia, mutta voi räkä, nehän karkaavat osalta painiksi ja väännöksi. Eikä siinä ole vielä se pahin juttu. Opiskelija Saara nimittäin kertoo kuulleensa, että höpsöttelijät ajattelevat, ettei loppupäivänä tarvitse enää olla hyvä kaveri ja yrittää käyttäytyä, kun kruunumerkki meni jo. Ou Nou! Äkkiä porukka jumppasaliin ja palaveripiiriin. Ja jokaiselle tietysti puheenvuoro, näin tärkeässä asiassa.

-Ei ole hyvä tuo. Koska. Silloin sitä toista sattuu ja tulee paha mieli.

-Se voi mennä se yllätys pois. Koska ei osaa olla nätisti.

-Jos vaikka vahingossa rikkoo jotain, niin pitää pyytää anteeksi. Muuten se toinen ei tiedä sitä.

-Voi  mennä simälasit rikki, jos toinen lyö. Ja sitten puhkeaa silmä.

Totta. Onpas hyvä, että asiaan suhtaudutaan eskareiden kesken tosi vakavasti. Eikä kukaan todellakaan halua, että joku tulee ja satuttaa, oli sitten kruunumerkkiä tulossa tai ei. No niin. Taas on yksi tärkeä asia mietitty ja sovittu yhdessä. Joten voidaankin ottaa vielä lopuksi mukavia hippasleikkejä sekä lukea kolmas kirja OnniOpus arvontaa varten.

Niin ja vielä pitää laittaa yksi rohkeusasia ruokailusta. Tänään aikas moni eskari otti ja maistoi punasipulia. Ihan omasta halusta.

-Vähän on kirpeää.

-En tykkää. Kirpeää.

-Minä tykkään.

-Ja minä.

-Siitä jää sellainen… maku suuhun.

Mutta ketään ei itketä. Jee!!!!

 

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana porkkananapit, perunat, yrttiikastike ja kreikkalainen salaatti

 

 

 

Hilpeää! Meidän metsän nakkikioskilla satuiltiin tänään rosvo Roikaleesta sellaisia tarinoita, että heikohermoisia voi hirvittää.

-Siis Heidiä (hihitystä)

Katsotaanpas yhdessä videot ruokailun päälle

-Se hyppäsi hevosella yli tuon (nuotiopaikka)

-Ja se hevonen söi sen lasit

Käy ilmi, että ne ovat huijauslasit naamioitumiseen.

-Täällä metsässä on timantteja.

-Ne on haltijoiden. Rosvo varasti ne.

-Niillä on taikasauvat ja ne etsii niitä.

-Ja täällä on ansoja. Rosvo voi kompastua niihin.

Oi voi ja yhä hurjenee. Kuka pitäisi tätiä kädestä.

-Täällä oli taistelu. Ja me tykitettiin. Ja sitten tuli Starwars alus ja me lennettiin avaruuteen. Ja syötiin siellä hattaraa pilvistä.

-Ja oli zombeja. Ja se rosvo napattiin ja siitä tehtiin rosvopaisti!

-Ja se rosvo juuttui ansaan ja siltä jäi kiinni kaikki vaatteet. Ja pikkaritkin.

Yleisö on haljeta naurusta. U-pe-aa! Nyt voi todellakin sanoa, että koko ryhmä on liekeissä. Ihan mahtavaa elää ja kehittää yhdessä tarinaa, jonka suuntaa ei voi kukaan vielä tietää. Eikä varsinkaan loppua.

-Pannnanko ne sinne muistitikulle.

-Joo, jokaisen oma juttu omalle.

-Milloin sen saa sitten kotiin?

-Tikun saa ikiomaksi keväällä, kun eskari loppuu.

-Minä laitan sen sitten tietokoneeseen ja äiti yllättyy, että mitä ihmettä.

Juurikin niin. Ja jos metsässä iloa tuotti sadutus, niin vähintään yhtä kivaa siellä oli piilonen. Säännöt ovat samat ikivanhat, mutta kerrataan ja opetellaan ne silti. Sitten Eija saa ryhtyä etsijäksi ja eskarit piiloon. ”10. Tullaan! Piilossa tai ei!” Metsä on hiljainen ja liikkumaton. On jännittävää seurata, kuinka haastavaa hyvässä piilossa pysyminen on, kun tekisi mieli kurkata edes ihan vähän…

-Minä pelastin kaksi kertaa!

-Minä oli tuolla pressun alla

-Minua alkoi ihan jänittää, kun se tuli ihan siihen lähelle

-Minä ootin, että se menee ohi ja sitten vasta lähdin juoksemaan

Kivaa. Kuten se on ollut jo vuosisatoja. Lyhyesti ja ytimekkäästi.

 

Iltapäivällä ehditään vielä tehdä loppuun matikkatarinan Rasalan-käärmeet sekä puuhata omia hommia. Kun täti on sitten palaamassa ”Minä osaan”-testailusta takaisin

-Hui!

Eskarit istuvat matolla niin hiljaa, että huoneen luulisi olevan typötyhjä. Hieno yllätys eskarit! Ja nythän on niin, että päivän loppukuiskaus kuuluu

-Hyvä kruunumerkki ja Rasalan

Niinpä. Yhdeksän merkkiä koossa, joten viimeistä kohti pinnistellään. Jokohan se huomenna napsahtaisi ensimmäinen kymppirivi Sakariaksen taulussa täyteen.

Valolla ja ilolla eskareiden kanssa yhdessä jännittää  Heidi

Ruokana lohikeitto, riisipiirakka, kurkku ja kaakao

Tänään otettin haltuun I, yläkerran kirjain. Ensin lauletaan Hiiren aakkoset ja sitten etsitään I suusta

-Kieli on täällä….alhaalla

-Se osuu hampaisiin!

-Huulet liikkuu

-Asuuko se samassa paikassa, missä A?

-No ei! A on äällä…(hankala saada selvää, kun suu on auki ja sormikin suussa, mutta ihan on osoite oikea, heh heh)

Vielä ISOT harjoitukset liitutauluun, tuntoaistilliset omaan kämmeneen ja vasta sitten tartutaan kynään

-Tämä on helppo

-Mutta muista: ylhäältä alas

Hyvin sujuu, kuten myös jumppasalissa, missä pitää i-hippastella, ajella Itikan rättisitikalla ja muuta mukavaa.

– Saako tehdä majan?

Omat hommat ovat alkamassa. No totta kai saa! Ja vau miten hieno siitä tuleekaan, ihan eskareiden itse virittelemänä.

-Tuu kattoon. Tämä on Angrybirds-maja. Eikö ole hieno?

Oo on, vimpan päälle upea! Kuten myös leikki, johon kaikki halukkaat mahtuvat mukaan ja jokaiselle löytyy oma rooli. Hienoa eskarit!

Ennen ruokailua otamme vielä Ii Ii ILOA-laulun sekä laitamme liikkeelle ilopallon, joka tänään haluaa jakaa i-asioita. Mitä kaikkea iloisen iitä eskarit keksivätkään: ikkuna, intiaani, itikka, ilmapallo, imuri, isä, ilta, Inna…Hilpeää!

Ruokailulla joudumme sitten I niinkuin ihmettelemään. Eero-rehtori kertoo, että yläkoululaiset ovat pöljäilleet edellisenä iltana ja päiväkodin pihavarastosta luvatta ongitut vanteet on viskottu pihapuihin. Niinpä näkyy. Hiiiiiiiiiiiiiirmuisen korkalle. Voi itkun litkun!

-Sehän on ihan älytöntä

Aika naseva kommentti 6v:ltä, sanoisin.

-Miten ne saadaan sieltä alas?

-En tiedä. Pitää toivoa varmaan, että tulee kova syysmyrsky, joka ne lennättäisi alas. 

-Tyhmää.

-Epäreilua heitellä toisten juttuja.

Niinpä. Mutta välillä elämä on.

 

Eskarilta tuumaillen kirjoittelee  Heidi

Ruokana kinkkukiusaus ja punajuuri/purjosalaatti

 

Leikkiminen. Voiko maailmassa olla mitään yhtä hauskaa. Kuvitella, huvitella ja höpsöttää, yhdessä toisten kanssa.

-Tämä on Angrybirds saari.

-Ja täällä on zombeja.

-Niin ja ninjoja!

Katosta on ripustettu majaksi pussilakanoita ja vilttejä ja valoa saadaan taskulampusta. Lattia on päällystetty kaikella, mitä irti saa. Tämä puoli eskaria onkin hurjien otusten aluetta, kun taas toisaalla eletään aivan pinkisti höttöisessä hattarapilvessä, missä kuningattaret, prinsessat, keijut ja yksisarviset viettävät lokoisia päiviä

-Täällä saa leikkiä

-Käydä kampaajalla

-Syödä hattaraa suoraan puusta

-Tehdä hattarasta lumiukkoja

-Uida

-Voiko käydä kylässä toisella puolella?

Totta kai, tämähän koko ryhmän suuri majaleikkipäivä. On mahtavaa seurata, kuinka luontevasti juoni toisensa jälkeen lähtee kehittymään ja oivalluksia syntyy. 1,5 tuntia hujahtaa hetkessä. Varsinkin, kun omista saarista tehdään vielä esittelyvideokin muistitikulle.

-Tää oli kivaa!

-Onko meillä joka maanantai majaleikki?

-Jatketaanko tätä ulkona? (kysymys kaverille)

Nyt on iloa ilmassa. Tonnikaupalla! Leikkiminen niin rules! Sillä vielä päivän päätteeksikin eskarit haluavat tuoda sen ilmi, kun loppuhyppynä yksimielisesti kajahtaa

-Hyvä majaleikki!

Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana juustoinenbroilerkastike, ohrahelmet, punakaalisalaatti ja ruisleipä

-Miksi blogi ei toimi?

Huolestunut kysymys singahtaa vastaan aamula jo ulko-ovella. Tuumailaan siis, että tällaista se on joskus sähköisen maailman kanssa, ettei ihan aina kaikkea saa esille reaaliajassa.

-No miten sinä sitten muistat mitään eilisestä?

Hyvä kysymys. Mutta ha haa, tädillä on lunttilappu: Muista kirjoittaa, että eilen katosi liitutaulu seinältä, jumppasalissa palloiltiin supermahtavasti, omilla hommilla tuli erimielisyyttä ja määräilyä leikeistä ja siihen kaatui kruunumerkki, yhtään lojujaa ei jäänyt lattialle, luettiin kirja.

-Aika paljon muistit.

-Ei tullut kruunumerkkiä (syvä huokaus)

-Tänään saattaa tula.

Voi räkä. Ei päästä tänäänkään käsiksi kruununjalokiviin, kun riitaa ja rähinää pukkaa ja hiha heiluu. Mutta sen sijaan kirjastoautossa Pekka sanoo:”Eikös tämä sujunut mukavasti? Tässä olisi tämä” ja ojentaa papukaijamerkkiä. Voi ilo ja riemu!On se vaan aina yhtä hienoa päästä nauttimaan tätä ”lähipalveluasioinnin” laatua vai mikä se hiermuisen hieno termi kirjastoautolle olikaan…. Ei me jakseta sellaista muistaa…Mutta me muistetaan Pekka ja käytöstavat ei kaikki tarpeellinen. Hyvä me!

Päivän tekemisinä on puukässää, Ekapeliä ja sormivirkkausta sekä omia hommia. Hyvin sujuu ja vähitellen valmistuu. Hienoa eskarit!

Päivän pihapelinä otetaan sitten vielä lihapulla-hippaa, ennen viikon viimeistä loppuhyppyä. Mitähän sitä pompattaisiin

-Hyvä aurinko

-Hyvä papukaijamerkki

-Hyvä Timola ja paukaijamerkki

-Hyvä auriko ja Timola ja papukaijamerkki

Esitykset venyvät lopulta niiiiiiiiiiiin pitkiksi, että täytyy tehdä keräilyerä

-Hyvä aurinko papu merkki!(*kaikki)

 

Iloista viikonloppua kaikille toivottaen kirjoittelee  Heidi

Ruokana pinaattimuusi, kalapihvit ja vihersalaatti

 

-Eskarit. Nyt tulee kysymys. Onko nuotion sytyttäminen metsään jokamiehenoikeus?

-On (*monta)

-Onko?

-No ei!

Kerrataanpas vielä tämä ja samalla jutellaan tulesta yleensä.

-Lapset ei saa koskea sytkäriin, jos aikuinen ei ole vieressä

-Tulella ei saa leikkiä

-Jos leikkii tulella, voi tulla tulipalo

-Jos laittaa sormet tuleen, niin silloin voi palaa sormet.

Ok. Ja sitten mietitään, että mitä kolmea asiaa tuli tarvitsee palaakseen.

-Sitä semmoista nestettä.

-Niitä niitä…. hiiliä.

-Puitakin voi polttaa.

Onpas hienosti jo tietoa! Ja pienellä avustuksella löydetään palavan aineen lisäksi vielä kaksi muutakin asiaa: happi ja lämpötila. Ja tämä asiahan myös testataan tänään, kun Meidän metsään sytytetään koko päiväkodin makkaratulet. Luontoluokkahommia siis luvassa.

Mutta paistettu makkara. Voiko sen parempaa herkkua ollakaan. Varsinkin, kun sen saa paistaa ihan itse. Nuotio loimuaa lämpöään ja kärsivällisesti pienimmätkin odottavat, että punahiillos saa makkaran laulamaan. Makkara rules, paistettuna, ei poltettuna, heh heh.

Tulilla ja metsäleikeissä aika kuluu taas siivillä ja on jo aika lähteä ruokalaan syömään. Paitsi että eskarit alkavat loksilla automaattisesti riisua ja ovat menossa leposille. Voi hilpeä hihitys.

Iltapäivällä puuhaillaan omia hommia sekä aloitetaan numeroiden tutkiminen. On tullut aika kuunnella numeron 1 matikkatarina: Rasalan. Ja mikä se on tarina, johon ei liity mukavaa puuhaa. Otetaanpas esille viimeviikolla kerätyt tikkusuorat kepit ja annetaan pensseleiden viuhua.

-Tämä on tosi myrkyllinen

-Ei Rasalan ollut myrkyllinen

-Mutta tämä on

Niinpä. Luovuus olkoon ikuisesti sallittua, niin taideessa kuin mielikuvituksessakin.

 

Päivä on lopuillaan ja huoneessa leijuu kevyesti savun tuoksu.

-Tuliko kruunumerkki?

-Kyllä

-Se on jo kahdeksas!

-Puuttuu siis enään….kaksi!

-Jos huomennakin saatais, niin sitten enää yksi.

Sitä ja uusia seikkailuja kohti siis. Yhdessä kuiskaten: Hyvä Timola.

 

Valolla ja ilolla ihanista makkaratulista niin lapsia ja työkavereita, kuin makkarat sponssanneita vanhempia kiittäen   Heidi

 

Ruokana kasvislasagne ja salaatti.

 

Hyvä eskarit! Vaakut ja Raakut tekivät tänään vuorollaan KPT-testin eli kontrolloidun piirrostarkkailun koulun pienluokassa ja työrauha oli molemmilla ryhmillä ihan viimeisenpäälle mahtava. Kuuntele ja keskity, laita kynä pöydälle, kun olet valmis. 20 minuutti aherretaan; muotoja, lukumääriä ja kuvia. Valmista.

-Mites sujui omasta mielestä?

Pelkkiä kolmosiahan sieltä singahtaa näkyville.

-Minä olen samaa mieltä. (Ja Veo Minna myös!) Oliko haastavaa vai helppoa?

Tämä jakaa mielipiteitä, mutta osa olisi halunnut peräti käväistä vain välissä omissa hommissa ja  tulla sitten takaisin tekemään vielä toisenkin testin. Eikä kukaan lähde luokasta huonolla mielellä eli homma hoidettu.

 

Eskarilla vuorossa on liidokkien lennätys. Ensin nostetaan ylös verho ja sitten pinotaan penkit. Anna palaa! Nopeasti eskarit keksivät, että liidokit eivät toimi samoin, vaan omaan pitää keksiä sopivat ”asetukset”.

-Näitkö? Se kieppui kuin tornado!

-Mun liisi tuonne asti!

-Sun tarttui koripallokoriin.

Eskarin portaikossa käy melkoinen, mutta turvallinen, töminä, kun liidokkeja haetaan uudelle kierrokselle. Alhaalla salissa Eija puolestaan kirjoittaa eskareiden nimeämiä paikkoja maalarinteipillä kohtiin, joihin liidokit ovat juuri laskeutuneet: Afrkka, viidakko, Norja, Tanska, Ruotsi, Helsinki. Suonenjoki, Possujensaari, Etiopia, Etelä-Amerikka, Legoland, eskari… Niin jänniä paikkoja, että niitähän on lähdettävä ihan tutkimaan. Pannaan siis liidokit hetkeksi parkkiin ja aletaan vierailla eri pisteissä, eri tavoin liikkuen tietysti. Kivaa!!

-Saadaanko me nämä kotiin?

Mikä ilo ja riemu se onkaan, kun vastaus on kyllä.

-Minä lennätän tätä trampalla.

 

Ruokailulla esiin nousee kysymys

-Onko meillä kruunumerkki lähellä?

On. Se on sellaisen 5mm päässä, peukulla ja etusormella näytettynä. Ja nyt se saadaan, eskarit päättävät. Ihan varmasti. Peukut pystyyn ja maltti matkaan.

 

Ulkoilu on päättymässä ja Jäämies-pelattu juuri loppuun.

-Eskarit. Kruunumerkki.

-Jee!!!!(*kaikki)

-Mitäs me hypätään?

Ehdotuksia on moneen asiaan liittyen ja niistä yhteispäätäksellä pihalla kajahtaa

-Hyvä liidokki kruunumerkki!!

 

V&I koko porukkaa peukuttaa Heidi

Ruokana makkarakastike, perunat ja porkkanaraaste

Lastenparlamenttihan päätti, että pidämme syyskuussa lennokkipäivän.

-Tänään ei kyllä voi heitillä lennokkeja ulkona. Miksiköhän?

-Siellä sataa.

-Paperi menee silloin ihan muussiksi.

Askarrellaan siis tänään kiinalainen liidokki kuivumaan ja huomenna tehdään kaveriksi vielä lennokkeja, joita saakin sitten lennättää eskarin korkeuksista alas jumppasaliin.

-Joo!!!(*monta)

-Tää lentää Afrikkaan asti

-Tämä lentääkin Ruotsiin!

-Tämä menee Pajarinhoviin

-Mutta. Tämä tuleekin takaisin eskarille (hihitystä)

Mukavasti sujuvat hommat, vaikka ohjeet vaativatkin tarkaa kuuntelua ja keskittymistä. Kaikki voivat huletta antaa itselleen kolmosta, ilman muuta. Mutta

-Mitäs annatte itsellenne omista hommista?

Kolmosia on paljon, pari kakkosta, vaan nouseepa yläs myös muutama ykkönen. Selvittely paljastaa, että vähän on ollut erimielisyyttä, riitaa ja rähinää.

-Rähinät on aina huono juttu, mutta tässä jutussa on nyt kyllä pikkuisen hyvääkin mukana. On tosi hieno taito, että osaa sen itse ajatella, että nyt ei oikein sujunut. Ja kertoa sen. Se on reilunpelin merkki. Ja se on taas kyllä ihan super tärkeä taito jokaiselle.

 

Päivän toisena juttuna tutustutaan Pikku Pavun orkesteriin. Ensin avataan ääni sanamäellä ja sitten harjoitellaan äänenvoimakkuudensäätöä nokalla sekä kuulostellaan rytmin nopeutta. Niin ja tietysti myös kuullun ymmärtämistä.

-Mitä hyönteisiä siinä laulussa oli?

Ryhmältä ei unohdu yksikään, eivät edes leppäkertun lapsoset. Hienoa!

 

Iltapäivällä vielä ulkoillaan ja mikä hauskinta, pikku Pavun  kertosäettä hyräilee yksi jos toinen.

-Kato. Löytyi mato.

-Onkohan se siitä Pikku Pavn orkesterista?

-Kyllä olen (pikkuruinen ääni)

Hilpeää! Musiikki niin rules!

 

V&I kirjoittelee  Heidi

 

Ruokana juustoinen broilerkeitto, sekaleipä ja mandariini

Tähän päivään mahtui paljon puuhaa. Ensin aamulla syöksyttiin rankkasateen läpi kirjastoautolle.  Mitä ihmettä. Vettä tuli sinnekin, vuotavasta kattoikkunasta. Ei onneksi ihan mereksi asti.

-Saako lainata tän ”Peppe pussaa”?

Hih, koko joukko on viritetty kuulolle sekunnissa. Pussaus, OMG. Hihityttää. Kyseessä on ihan kiva kuvakirja,  se on vain tämä tykkäily asia, kun pompsahtaa pinnalle joka vuosi.

Asiointi sujuu eskareilta maltilla ja myös joogakirja muistetaan varata. Täti kun ei aamutuokiojumpassa taivu sitten mihinkään suuntaan, mikä eskareista saattaa olla vain harjoittelun puutetta. Kohta saattaa kolottaa…pahoin pelkään, heh heh.

Seuraavaksi vuorossa olivat puukäsityö, sormivirkkaus, Mollan abc tabletilla ja omat hommat. Sujuu, oikein isolla S:llä, mutta ruokajonossa iskee tilanne päälle. Mustanyrkki on heilunut.

-Kun se tuli kiinni, enkä minä tykkää

-Minä olisin vaan halannut

-Ok. Selvitellaan. Eli tarkoitus ei ollut paha, vaikka se siltä tuntui toisesta. Nyt tehdään niin, että tämä iholle menemisasia  meidän pitää tuumata ihan koko porukalla.

Hoidetaan siis ensin ruokailu ja otetaan asia käsittelyyn ulkoilulla.

-Mitä se tarkoittaa, että menee toisen iholle?

-Että menee niinkuin kiinni, vaikka toinen ei halua

-Että lyö

-Tönii ja tuuppii, toinen voi vaikka kaatua

-Hyviä ajatuksia. Hei, laitappa kädet pään päälle. 

Kokeillaan ensin oman kehon rajat. Sitten opiskelija Saara saa kertoa, että mihin häntä saisi koskea: ”Käsiin”. Hienosti kaikki osaavat ottaa kiinni vain käsistä. Ja tekevät sen supernätisti. Tätiä puolestaan saa koskea vain selkään. Ja sitten otetaan harjoitus vielä parin kanssa ja jokainen saa määrittää itse oman soveltuvan kohtansa. Myös se opetellan, kuinka sanon ja näytän, ettein halua tulla kosketuksi.

-Oliko se helppoa?

Homma jakaa mielipiteet, mutta tärkeimmästä ollaan silti yhtämieltä: Ei mennä toisen iholle.

 

V&I hyvää viikonloppua kaikille toivottaen  Heidi

Ruokana haukimurukeitto, maksamakkara, kurkku ja ruisleipä +omena

-Nyt on kuulkaa homma ihan kiikun kaakun

Pilvet ovat tummia, mutta sade ei ropise. Tuuli näyttäisi olevan meidän puolellamme. Otetaan riksi ja kirmataan metsään ilman kuriksia. Heti alkavat leikit ja touhut. 15 minuuttia myöhemmin

-Sataa!

-Kaakun. Äkkiä pukemaan!

En ole varmaan ikinä nähnyt eskareiden saavan sadevaatteita päälle näin nopeasti. Sillä selvähän se, mitä nopeammin puen, sitä nopeammin pääsen jatkamaan leikkejä.

Meidän metsässä on tänään myös äidinkieltä, kun eskarit kokoavat kepeistä viikon kirjaimen (A) sekä oman nimensä, jonka myös kuvaavat tabletille.

-Minä en saa tätä s tehtyä

-Minulla on jo valmis

-Kun sinulla on niin lyhyt nimi

-Tämä onkin tälleen pystyssä

Apua annetaan ja hyvin sujuu, valmista. Hienoa eskarit!

Iltapäivällä tehdään vielä loppuun omat taikasienet, joista tuli kyllä melkoisen upeita.

-Tämä on kyllä oikeesti hieno (ilo loistaa kasvoilla korviin asti)

-Kato. Mulla on tässä tämä perhonen eli ei ole myrkkysieni

-Milloin nämä saa kotiin?

Sovitaan, että viimeistään syyslomalla.

 

-Onko kruunumerkki?

Ollaan jo kotiin/hoitoon lähdän kynnyksellä ja joukko katselee toisiaan miettivästi. Muutama tilanne meinasi tulla, mutta homma saatiin seis ajoissa kavereiden avustuksella…Ja silta. Metsässähän saatiin rakennettua se ihan huippuhieno siltakin..

-Kyllä. Kyllä se on kuulkaas kruunumerkki.

Voi ilo ja riemu. Me vielä niin opitaan pitämään homma hallinnassa.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana kebabkiusaus ja kurkku/appelsiinisalaatti

Liitutaulu. Aakkostalo-ja juna. Peili, kämmen, kynätehtävät, laulu ja jumppa. Niiden yhteistyöllä saadaan hienosti a-kirjain haltuun. Ihanaa, kuinka suurella innolla eskarit työhön tarttuvat, eikä sekään haittaa mitään, että osa jo osaa lukea ja vähän kirjoittaakin. Sanoja on vaan niin hauska maistella ja tutkia, eikä vähiten siksi, että Vinskillä homma on selvästi vielä hiukan vaiheessa.

-Hyvä, että se on täällä eskarissa. Niin sekin oppii.

-Niin. Ei kylä, vaan kyllä.

Mahtavasti muistettu, juurikin näin.

 

-Hei eskarit. Nyt olisi yksi juttu. Talonmies Olli-Pekka tarvitsisi meidän apua ja on luvannut siitä peräti kaksi papukaijamerkkiä.

-Silloin olisi jo viisi!

-Kuunnelkaahan ensin. Meidän pitäisi tyhjentää pihalla hiekoituslaatikko ja siirtää se turvalliseen paikkaan, pois aidan vierestä. Ettei pienet kiipeile sen päälle. Onnistuisikohan se?

Totta kai se onnistuu. Jokainen eskari hoitaa helposti oman 10 lapiollistaan.

-Eikö tarvii enempää?

-Minulta meni jo laskut sekaisin

Homma hoituu sutjakasti ja merkit on ansaittu. Minkä lisäksi

-Saatiiko me tänään kruunumerkki?

-Kyllä

-Se on jo viiden!

-Huomennakin ehkä saadan.

-Huomenne teillä on se konsertti koululaisten kanssa. Ja kun minä tulen torstaina, niin saatte kertoa heti, että miten meni ja tuliko kruunumerkki.

Eikäs ne viisaat näet sano, ettei kahta ilman kolmatta. Täti pitää siis ISOSTI peukkuja….Torstai olkoon toivoa täynnä.

V&I Heidi

Ruokana makaroonilaatikko ja punakaali/appelsiinisalaatti sekä omena

 

Kruunumerkki. Neljäs. Upea ja mahtava osoitus ryhmän taidosta toimia yhdessä. Kyllä kelpaa kuiskata päivä päätökseksi: Hyvä kruunumerkkipäivä.

Ja kyllä sitä tähän päivään mahtuikin paljon, kaikenlaista valoa, iloa ja onnistumista. Positiivinen syke alkoi oikeastaan jo aamutuokion lopulla, kun Vinskin postikoukusta löytyi viesti, jossa oli vastattu kaikkiin eskareiden kysymyksiin! Paisti pikku pulma

-Oliko sillä omat kengät? Vastaus KYLÄ. Mikä ihmeen kylä?

-Ei, kun se tarkoittaa kyllä.

Voi vinksin ja vonksin, samaa varista oli suhrattu koko viesti täyteen, mutta onneksi eskarit osasivat täydentää ja korjata puutteet: kipesi tulille, linkuvesti, ulkna, 1,2 jne.

-Onko se 1,2 tämä mitta, kun  kokeiltiin silloin (käsi on navan kohdalla) niitä metsässä?

-Ai niin, metri. Hetkinen, tuleppas tähän malliksi…1,2 metrinen olisi suurinpiirtein sinun kokoisesi.

Että sellainen rosvo Roikale ja vieläpä huijauskengät jalassa. Tästä tulee mystinen tutkimus, uskokaa pois.

 

Päivän juttuna suuntasimme parlamentin päättämästi metsäretkelle, jossa tutkimuksen kohteena olivat sienet. Ja niitähän oli metsässä, paljon. Tattia, karvalaukkua, haaparouskua…

-Kanttarelli!

-Ei tuo ole kanttarelli

Meinaa tulla kiista, mutta ha haa, onneksi meillä on mukana Pekan kirjastoautosta lainaama sieniopas, josta voimme tarkistaa lakin muodon. Kanttarellin lakki on maljamainen, ei suora tai kupera. Ei siis kanttarelli, mutta muuten oikein kauniin keltainen sieni.

Metsässä on myös paljon muuta ihmeteltävää, kuten kaatunut puunrunko, jolle kaikki eskarit mahtuvat istumaan. Helposti. 35 Eijan askelta. Se saa nimekseen Junapuu ja onkin oiva paikka pistää pyllyt parkkiin ja syödä eväät. Ja ihan sen lähellä on korkea tähystyskivi sekä sopiva kohta luontoikkunalle. Hieno reissu eskarit, kolme sormea!

Ruokailun jälkeen chillaillaan eli otetaan rennosti. Osa sormivirkkaa, osa rakentelee ja leikkii, osa pelaa lautapeliä tai muovailee. Tunnelma on tyytyväisen rauhaisa. Ja aika hyvin maltetaan vielä sittenkin, kun päivän lopuksi luetaan kirja Nuuskamuikkusen viestistä Muumipeikolle. Täti tuntee sirinän ihan varpaankärjissä asti, se on tulossa..

-Eskarit. Kruunumerkki.

-Jee!!!!(*monta)

-Nyt on neljä. Puuttuu enää…

-Kuusi

-Ehkä saadaan huomennakin

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana siskonmakkarakeitto, vatruska ja juusto&tomaatti

Aamutuokio on juuri päättynyt, kun

-Mikä ihme tuolla on?

Vinski Variksen häkin postikoukussa roikkuu lappu.

Minä näin sen. Iso kenkä, pini jakla. Hujausta.Terveisin: Vinski

Voi pojat, onpas outo viesti. Mutta onneksi eskareilla on hoksottimet kohdillaan.

-Se on kenkä

-Se on nähnyt sen rosvo Roikaleen!

-Pieni jalka!

-Huijausta se tarkoittaa

Niin se vain selviää viesti ja samalla eskarit keksivät myös, että laitetaanpa Vinskille lisäkysymyksiä.

1.Mikä sen nimi oli? 2. Näitkö sinä sen rosvon? 3. Oliko sillä omat kengät jalassa? 4. Näitkö sinä sen, kun se otti sen puusta? 5. Missä se rosvo oli? 6. Mitenkä se otti sen sieltä puusta? 7. Menikö se mitä kautta? 8. Ottiko se sen saksilla? 9. Mihin suuntaan se meni? 10. Menikö se metsään? 11. Veikö se kengän mennessään? 12.Miten pitkä se oli? 13. Mihin se pisti sakset? 14. Mistä se otti sakset?

Jos ei näillä tiedoilla ala mysteeri ratketa niin ei sitten millään! Oivallista eskarit.

Seuraavaksi pistäydyttiin kirjastoautossa, missä asionti sujui eskareilta hienosti. Ja mikä mukavinta, Pekka lupasi myös katsella, josko hän löytäisi jokusen kirjan salapoliisihommista, sillä lisätaidot ovat meille nyt selvästi tarpeeseen. Kiitos siis taas, lapsilähtöinen asiakaspalvelu, se vaatii pelisilmää ja mukaan seikkailuun heittäytymistä.

Päivän hommina jatkettiin geolautaa puukäsitöissä sekä aloiteltiin taikasukkaa sormivirkkauksena. Puukäsitöissä työskentely sujui jo kuin vanhoilta tekijöiltä, joskin

-Nikkarin koira mokoma

Vasara on pikkuisen nirhannut sormeen, mutta hyvä kaikkiin puremiin on laastari laittaa. Samalla pohditaan yhdessä auki, mitä sanonta ”Nikkarin koira puraisi” tarkoittaa. Kun itse koiraa ei kerran ole olemassakaan.

-Minua se puraisi tähän sormeen, vaikka ei näy

-Minulla kerran kotona osui puukko

Oivallisesti eskarit keksivät jutun juonen. Kielellä on sitten hilpeää leikitellä!

-Tässä on nää hohtimet

-Kiitos

-Ne on hohtimet, koska ne hohtaa

Seuraa hilpeää hihitystä. No niin, nyt alkaa kielellisen oivalluksen aarteen pääsät esiin. Kukahan keksii seuraavan sanahassutuksen. Ihan parasta!

Myös tablettihommissa ja sormivirkkauksessa on sujunut hyvin.

-Se virkkaus on kivaa!

-Minä en päässyt

-Kaikki pääsevät kyllä, mutta Eijan pitää se opettaa jokaiselle rauhassa, ettei mene hulinaksi ja langat solmuun.

Syömään lähtee siis iloista porukkaa ja koska hommat on hoidettu napsakasti

-Tiedättekö eskarit, me ehditään aina perjantaisin ottaa koululaisten välkän mittainen ylimääräinen ulkoilu, jos te hyppäätte vaatteisiin vilhakkaasti.

Ja kyllähän eskarit hyppäävät, yhdessä sinisessä minuutissa ollaan valmiita. Hieno lopetus viikolle, kolme sormea koko porukalle.

 

V&i kirjoittelee  Heidi

Ruokana uunimakkara, perunamuusi ja salaatti

 

 

Tänään meillä vieraili Viriltä Reetta ja vuorossa oli hauskoja hyppely-ja juoksutehtäviä erilaisin välinein. Niin ja kuunnellakin tietysti täytyi, olla tarkkana kuin porkkana. Hienosti sujuu koko ryhmältä ja mukavaa on ilonkiljahduksiksi asti. ”Nähdäänkö uudestaan kahden viikon päästä?”, Reetta kysyy ja kaikki ovat heti nyökytellen messissä. Kiitos taas Virille huippukivasta jutusta ja eskareille kolme sormea reilusta ja reippaasta osallistumisesta.

 

Seuraavaksi vuorossa oli pieni ”Kuuntele ja kuvittele”-tarina haapasienestä, joka halusi olla metsän kaunein sieni, hinnasta välittämättä. Hienosti eskarit keksivät tarinan juonen.

-Siitä tuli kärpässieni

-Siksi se etana ei enää halunnut maistella sitä

-Minä olen nähnyt ihan oikean kärpässienen!

Maalataan siis kahdessa ryhmässä ensin jalka omalle taikasienelle ja sitten leikataan ja koristellaan sille hattu.

-Tämä on ihan karkkisieni

-Tämä on myrkkysieni. semmoinen pahis.

-Tällä on pinkenspinkens täplät

Juttua ja tarinaa piisaa sekä iloa omasta tekemisestä ja kiitosta saavat myös kavereiden työt. Juuri näin eskarit, hommahan sujuu.

 

Iltapäivällä ihmetellään pihalla kadonneen kengän mysteeriä. Naru roikkuu katkaistuna puussa, mutta missä mahtaa olla rosvo Roikaleen kenkä? Teorioita on monia ja avoimi kysymyksiä vielä enemmän mm. Onko naru purtu poikki vai leikattu saksilla? Ja jos saksilla, mistä ne on pihistetty? Entä voisiko Roikale asua nakkikioskissa? Ehkä meidän pitää kysyä huomenna kirjastoauton Pekalta, etä löytyisikö häneltä mitään teosta näihin salapoliisihommiin…

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana kasvissosekeitto, grahamlihapiirakka ja kurkku

 

Ihan pihalla päivät ovat niin jes! Vai voisiko muuten syntyä niin hilpeitä leikkejä, kuin tänään Maidän metsässä

-Tule kattomaan!

-No??

-Sauna

Voi nenä ja neljäsataatuhatta hammasta! Kyllä osaakin olla ison kuusen kyljessä hieno rakennelma, kiukaat ja lauteet ja kaikki.

-Meillä on tällaista taika-ainetta, jota heitetään kiukaalle.

No tietysti, kun kerran ei vettä ole. Iha vähäisimmälläkin mielikuvituksella varustettu aikuinen  kuulee tätä katsellessa vastan läiskeen ja löylykivien sihahdukset. Hieno projekti!

Päivän hommana oli sitten  lastenparlamentin päättämänä metsäestehyppyä. Tehdään siis rata ja aloitetaan. Tai tietysti ensin tutkitaan, että millaisia mittausvälineitä on mukana (viivotin, metallimitta, kangasmitta ja rullamitta) ja päädytään harkinnan pohjalta valitsemaan rullamitta estehyppytehtävää varten. Sitten loikitaan yli 30cm, 40cm ja puoli metriä!

-Tää on kivaa. Saako hyppiä uudestaan?

Jo vain, kunhan kaikki ovat ensin ehtineet radan kertaalleen.

 

Iltapäivällä on sitten vuorossa laastaritaitelua. Taulumäen apteekki Varkaudessa täyttää tänä syksynä 90v. ja sitä juhlistamaan saavat Timolan koululaiset, eskarit ja päiväkotilaiset tehdä jokainen oman laastarin. Meitä kun on juurikin sopivasti 89 lasta ja yksi kimppalaastari aikuiten koristeltavaksi. Otetaan siis tussit esille ja pienryhminä töihin. Tunnelma on lähes hartaan juhlallinen.

-Tämä on juna. Ja tässä on se rata. Tämä on kyllä aika hieno.

– Tämä ukkeli on kaatunut pyörällä ja sillä tulee verta polvesta. Ja sillä on sydämiä.

-Tämä on prinsessanlinna. Saako kirjoittaa itse?

Tietysti saa!

-Tämä on ilotulitusräjähdys

Aivan upeita luomuksia ja mikä mukavinta, jokainen taitelija tuntuu tykästyvän omaan tuotokseensa, sen verran tiheään meinaan varmistetaan, että sen sitten saa kotiin aikanaan.

Ja vielä loppuun iloinen asia. Tänään ei tullut kruunumerkkiä, mutta tuli peräti kaksi papukaijamerkkiä! Eskarit nimittäin saivat metsään lähtiessä portille ensimmäisen kerran ihan itse kokoon täysin oikean kynnysjonojärkestyksen. Merkki yksi siitä. Ja kun me ei Eijan kanssa meinattu uskoa juttua oikein todeksi, pyysimme eskareita tekemään sen uudestaan ruokailulle palatessa.

-Sinä olet minun takana

-Mene tuohon

-Kuka puuttuu tästä

Kyllä. Niin se vaan löytyy ryhmän jokaiselle oikea oma kohta. Mahtavaa porukkavoimaa eskarit. Kolme sormea! Ja toinen papukaijamerkki.

 

Valolla ja ilolla Heidi

Ruokana kirjolohikiusaus ja punajuuri/omenasalaatti

 

Tänään päivän juttuna oli olla ”tarkkana kuin porkkana”. Ensin aamulla luettiin tarina lohikäärmejahdista, jossa sirkeistä silmistä oli suuri etu. Seuraavaksi haastattelupenkkiin istuutui lähihoitajaopiskelija Saara, joka aloittaa meillä ensiviikolla. Ja mitäpä eskarit halusivat tietää…onko koiria/minkä nimisiä koiria/ onko lapsia/lempiväri jne. Hyvä eskarit, hienoja ja asiallisia kysymyksiä teitte. Sitten siirryttiin jumppasaliin, jossa purettiin ensin enimmät höyryt musiikkiliikkuen ja omin hommin, jonka jälkeen vuorossa oli kuuntele ja väritä-kynähomma.  15 minuuttia pakerretaan ja valmista on.

-Se oli helppo

-Kivaa

-Minä tein sen yhden väärin

-Minä en kuullut sitä takkia

-Ihan helppo. Oisin voinut tehdä sata.

Hienosti maltettu ja yritetty eskarit. Harjoittelemalla sitä oppii. Ja nyt me aikuiset osaamme vähän paremmin katsoa, että mitä ja miten jatkossa tehdään, että oppiminen mahdollistuu parhaiten.

 

Iltapäiväulkoilulla sattuu vahinko, kun Rosvot&poliisi-leikki äityy liian rajuksi. Villipillin on aika kutsua tuumaustuokio koolle.

-Mitä sääntöjä tämä leikki tarvitsee?

-Ei saa töniä

-Eikä tuuppia

-Ei saa repiä vaatteista

-Pitää mennä vankilaan, jos jää kiinni

-Voiko vankila olla ison liukumäen päällä?

-Ei.(*monta)

-Miksi?

-Sieltä voi pudota ja sitten sattuu tosi pahasti.

Juurikin näin. Sovitaan, että vankila sijaitsee maan tasalla ja sormitaktiikalla mennään varoitusten suhteen= 1 sormi/otahan malttia matkaan 2 sormea/ siirrypä muihin hommiin.

-Mutta mitä me pompattasiin tälle päivälle?

Hiljaisuus.

-Hyvä eskarijumppasali

-Joo(*monta)

-Totta. Salissa sujui kyllä kaikki ihan viimeisen päälle hienosti. Ottakaahan oikea käsi esille.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana broilerpihvi, muusi ja salaatti

Huh hei, tädin kirjoitus on hiukan myöhässä, kun meillä päikkärin aikuisilla oli tänään lähietsintäharjoitus. On sitä vaan monenlaista kokoa ja kätköä päiväkodin ympäristössä, meinaan jos kadonnutta lasta pitäisi alkaa etsiä. Hyvä siis harjoitella, ei se vara venettä kaada.

Myös eskaripäivä oli tänään etsintäpainotteinen, kun vietimme koko päiväkodin Kuukausikemuja Meidän metsässä.

-Kamalaa!! Rosvo Roikale on vienyt kokkini Johan von Paksupannun kaikki keittiövälineet, eikä kukaan hovissa saa enää ikinä pipareita tai kaakkuaaaa

Voi prinsessa Kultainen Hihara parkaa. Mutta onneksi eskarit väsäsivät viimeviikolla ansan, sillä nyt siellä on kenkä. Kooa 44.

-Siinä on reikä!

On tainnut varas kompastua ja siksi ryöstösaalis on levinnyt pitkin metsää. Ei siis muuta kuin etsimään.

-Minä löysin kauhan

-Täällä on piparimuotti

-Kato!

-Oi. Minun kristallipikarini. Kiitos!

Puolessa tunnissa löydettynä on 63 välinettä ja kokki alkaa olla tyytyväinen, mutta sitten

-Voi voi. Perunanuija puuttuu.

Ei löydy. Ei vaikka kuika etsitään. Eikä vihreäpampulaista jäätelölusikkaa.

-Jos se on sillä rosvolla mukana?

Aivan, mahdollisesti.Nautiskellaan siis prinsessan löytöpalkkioksi tarjoamat keksikestit ja eskarit keksivät, että kengästä voisi tehdä rosvolle ansan.

-Pannaan sinne hiekkaa ja jäätä ja kun se pysähtyy tyhjentämään sitä, niin napataan kiinni.

-Ei. Kun pannaan se eteisen kattoon. Niin se ei saa sitä haettua helposti.

-Tai pannaan johonkin lukkokaappiin ikuisiksi ajoiksi!

Lopulta kenkä päätyy killumaan korkealle päiväkodin pihapuuhun. Tulkoon vaan siitä hakemaan, jos uskaltaa. Myös perunanuija löytyy mutta lusikkaa ei. Ei sitten millään.

 

Iltapäivällä ovat vuorossa eskarin toiset synttärit ja taas annetaan ihan huippuhyviä taikalahjoja, eikä aarrearkkukaan temputtele aukeamisen suhteen. Malttia joudutaan sen sijaan ottamaan pariinkin otteeseen, kun osa vieraista meinaa äityä höpsöttelemään omiaan kesken juhlinnan.

-Hei. Mietippä. Jokainen voi eskarin aikana olla synttärisankari vain kerran. Silloin pitää saada juhlia hyvällä mielellä. Eikös?

Kyllä. Tästä olemme kaikki yhtä mieltä ja loppujuhlat sujuvat mallikkaasti.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana jauhlihakastike, perunat ja melonisalaatti

Tähän päivään mahtui taas uusia mukavia asioita ja hommia. Ensinnäkin aika moni eskarilainen sai ihka ensimmäisen oman kirjastokorttinsa, pelasi tabletilla ryhmänä Mölli-seikkailua ja vasaroi nauloja puukäsitöissä. Paljon tutumpi juttu taas oli päivän yllätysvieras Jere, joka oli mm. kesätöissä päiväkodilla. Kaikin puolin siis mukavaa meininkiä, vaikka kruunumerkkiin ei ihan yllettykkään.

-Hei. Mitäs me kuiskataan viikon päätteeksi?

-Hyvä eskari

-Hyvä eskari ja hoitopaikka

-Heippa kesä

-….unohtui

Tehdään siis keräilyerä: Hyvä eskari ja heippa kesä! Ja maanataina vuorossa ovat sitten historian ensimmäiset koko päiväkodin Kuukausikemut.

-Meidän metsässä on tapahtunut jotain. En voi kertoa vielä tarkemmin. 

-Onko nakkikioski tullut toimivaksi? (innostunut toteamus)

Hih, ei sentään. Mutta jotain vähintäänkin yhtä hauskaa lienee luvassa…

 

V&i kirjoittelee ja kaikille hyvää viikonloppua toivottaa Heidi

Ruokana jauhelihakeitto, sekaleipä, juusto ja tomaatti

Eskareilla oli tänään jännittävä aamu, kun käsillä oli heille ensimmäinen koko koulun aamunavaus. Timolassahan on viime tammikuusta asti ollut tapana ottaa kuukaudeksi jokin käytösasia oikein kunnolla yhdessä tarkkailuun ja pohdintaan; tervehtiminen, kiittäminen, auttaminen, kehuminen, anteeksipyytäminen jne. Tältä pohjalta tuleva syyskuu onkin vanhojen asioiden kertausta (kiitokset, tervehtimiset, kielenkäyttö jne.). Mutta.

-Minulla on myös yksi ei ollekaan kiva juttu.

Täti demostroi opettajien avustuksella tilanteen, jossa olisi kesällä voinut Timolan tiellä käydä todella pahasti. Eero esittää kilpapyöräilijää,joka ajaa kovaa vaihtia Varkaudesta päin. Hänelle vastakkaisesta suunnasta pyöräilee kohti poikakolmikko, jossa syntyy idea: ”Ajetaan sitä kohti, niin se joutuu väistämään ojaan”. Onneksi paikalla ollut täysin sivullinen ja pojilta huomaamatta jäänyt aikuinen tyssää idean ojanpenkalta. Kilpapyöräilijä siis ajaa ohi, mutta mitä tekee kolmikko? Ajaa huutomatkanpäähän, mistä alkaa huudellen nimitellä asiaan puuttunutta aikuista. Siinä ei Timola kuva kirjastu.

Miten hienosti ja monelta kantilta koululaiset ja eskarit osaavatkaan asiaa pohtia. Että pyöräilijälle olisi voinut käydä tosi huonosti. Ja pyöräkin hajota ja sitten lasku olisi tullut vanhemmille. Ja se ihminen ajattelee nyt Timolasta aika huonoa.

-Mieti. Minulla ei ole edes mitään fasebuukkeja tai muita sähköisiä juttuja, mutta silti minä tiesin asiasta samana iltapäivänä. Oli aika huono selittää, että meillä on oikeesti ihan kiva koulu ja kylä ja kesäisin mahtava rantatapahtuma ja semmoista. 

Laitetaan siis oikein porukalla nimelleen, että ”käytä järkeä”.

 

Tähän päivään mahtuivat myös ensimmäiset synttärikemut eskarilla lauluineen, aarrearkkuineen ja kortteineen, johon tietysti kirjattiin taikalahjalista, jossa jokainen vieras sai antaa sankarille oman mielikuvituslahjansa: kaivinkone, radio-ohjattavaauto, mopo, skootteri, karkkia, Särkänniemenreissu, jalkapallo, iso jalkapallomaali, iso paketti legoja, robottilelu…iloisia ideoita ja kaikki oikein vallan hienosti sankarille sopivia. Isosti vielä onnea Joonatan 6v!

 

Päivän lopuksi luettiin pihalla myös ensimmäinen OnniOpus.

-Onko nyt kruunumerkki?

-Oottakaas. Vielä 5 minuuttia ja sitten olisi. Otetaanko kolmen piilosta siihen asti?

Otetaan tietysti ja sieltä se merkki riidattomasta&rähinättömästä päivästä viimein tulla tärähtää. Hyvä eskarit!!!

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana perunalaatikko ja porkkanaraaste

Eipä olisi parempi keli voinut sattua ihan pihalla päivälle. Metsä on aamusta raikas ja varjoisa, mutta sää lämmin, joten mukava on puuhailla kaikenlaista.

-Tule katsomaan.

-Vau. Mikä tämä on?

-Se on ansa. Sille rosvolle. Se jää tähän kiinni.

Aivan varmasti, niin on paljon narua ristikollaan. Hilpeää, kuinka vahvasti muutaman viikon takainen aarreleikki on saduttunut eskareiden mieleen ja prinsessa Kultaisenkiharan aarteen pimittänyttä rosvoa on jahtailtu siitä saakka. Saa siis nähdä, joko tämä ansa tepsii.

Metsässä on tänään myös matematiikkaa eli matikkaa.

-Mitä se semmoinen matematiikka oikein on?

-Se on numeroita

-Semmoisia pluslaskuja

Ok. Meidän matikassa laskettiin tänään heitetyn vanteen sisään jäävien asioiden määrää. Ensin siis parin kanssa mietintään, että mitä halutaan laskea ja sitten tosi toimiin. Hienosti sujuu, joskin muutama pulma esiintyy

-Tuo muurahainen karkasi, se oli äsken tässä

-Me halutaan laskea kettujen määrä (hihitystä)

-Näitä havunneuloja on varmaan miljoona!

-Onko tämä yksi aina yksi varpu vai mikä?

Numeroita piirtyy paperille ja ilokiljaukset kertovat onnistumisesta. Ja kaveria autetaan tietysti, jos ei numero muistu mieleen tai lasku meinaa seota. Hyvä eskarit!

 

Päivä sujuu hienosti, eikä mitään hässäköintiä ole. Eilisen murheetikin on selvitelty mallikkaasti ja ryhmältä saatu kolme ”hienosti hoidettu”-tsemppisormea. Täti tulee juuri ovesta, kun Eija toteaa, että olisi yksi selvitettävä juttu. Voi räkä! Kolme minuuttia kotiinlähtöön ja vahinkotönäisystä seuraa nyrkin kohoamiseen.

-Ei tule kruunumerkkiä

Voi itkun litku. Otetaan siis kaikki esiin oma musta nyrkki ja opetellaan sille vahvin vastavoima koko maailmassa: oma valkea käsi.

-Se on lähempänä, kuin kukaan muu voi olla ikinä. Kokeileppa. Jos musta nyrkki nousee, valkea käsi nousee päälle. Tälleen ei voi lyödä ketään.

-Ehkä huomenna saadaan kruunumerkki

-Varmasti. Se oli niiiiiiin lähellä ja kyllä te nämä asiat osaatte.

-Ja perjantaina vapautuu lojujat.

Totta ja  huomenna on lelupäiväkin. Huomenna on paremmin  ja huomisia riittää.

Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana hernekeitto, sekaleipä, juusto, tomaatti, letut ja hillo

-Tervetuloa

Puheenjohtaja kopauttaa nuijalla pöytään ja avaa eskarivuoden ensimmäisen lastenparlamentin. Tätä ennen on yhdessä koottu penkit kahdeksi pitkäksi riviksi ja asetettu pöytä päähän. Tunnelma on juhlava. Ensimmäinen esitys siitä, mitä tekisimme syyskuussa

-Askarrellaan

-Mitä sinä haluaisit askarrella?

-Lintuja

Otetaanpas siis ryhmän kannatus ideaan selville käsiäänestyksellä. Kyllä. Selvin luvuin tämä homma pääsee toteutukseen. Nuija kopsahtaa ja puheenjohtaja pyytää uusia esityksiä. Käsiä ihan singahtaa ylös. Voi ilo ja riemu. Täti on nähnyt tämän jo niin monta vuotta, mutta aina se vaan jaksaa tuntua erityiseltä. Ja miten hyviä ajatuksia ja ideoita eskareilla onkaan. Tässä kooste tänään syyskuulle sovituista: tehdään lehtikasa, jossa saa hyppiä/tehdään paperilennokkeja, joita saa lennättää ulkona/mennään metsäretkelle ja otetaan mukaan evään sekä kerätään materiaalia askarteluun ja sieniä, mutta ei myrkyllisiä!/ myös iltapäiväulkoilulla voi mennä meidän metsään/luetaan eskarilla kirjoja/askarrellaan kukkia ja sieniä/hypitään esteitä metsässä/ askarrellaan muffinseja/jumpataan salissa

-Tehdään villasukat

Hilpeää. Ihan siinä määrin, että eskarit kikattavat itsekin ääneen. Lopulta sovitaan, että tehdään taikasukka, sillä oikeiden kutominen saattaisi olla pikkuisen haastava juttu.

-Mennään Vesileppikseen

Auts. Tämä keskustelu on käytävä joka vuosi. Parlamentti kun ei voi päättä toteutettavaksi sellaisia juttuja, joihin pitää olla rahaa.

-Mutta. Muistatteko papukaijamerkit? Mukavuustunti voi joskus olla vaikka reissu.

Ok. Vielä kaikkien nimet pöytäkirjaan ja valmista tuli. Kyllä on taas kivat tekemiset seuraavalle kuulle, joihin liittää opeteltavat asiat. Tädit kiittää asiantuntijoita!

 

Otetaan väliin henkäisyksi omia hommia, joiden päätteeksi lattialle jää…

-Nolla lelua. Huippua eskarit.

-Perjantaina saadaan lojujat laatikosta.

-Jee!!!

Jälkienraivaus toimii aivan viimeisen päälle. Hyvä eskarit. Eskaritehtävissä hommana ovat harakanhypyt kynällä.

-Pidä kynä kokoajan paperissa. Hyvä.

Maltilla ja kieli keskellä suuta. Onnistuu. Jumpassa samaa tehdään koko keholla hyppyruudukossa ja ohjeitahan pitää kuunnella tarkasti. Eteen, taakse, sivulle…Täälläkin onnistuu.

oi joi. Iltapäivällä joudutaan sitten kinkkiseen tilanteeseen, ihan kahden asian suhteen. Ensin käy ilmi, että eskareiden vessavuorolla lavuaari on tukittu käsipaperilla, mistä Eija näyttää ihan kuvan kaikille.

-Hei. Tämä on nyt huono homma. Keksittekö miksi?

-Se lavuaari voi tukkeutua ja sitten vesi ei pääse ja sitten se lainehtii lattialle.

Totta. Ja sitten on vielä saippua, jota Karita-keittäjä on mopannut jo monena aamuna. Sovitaan, että tässä vessahommassa ollaan nyt tarkkana, kuin porkkanat.

Toinen juttu liittyy puolestaan töllöilyyn ja asioiden selvittämiseen sekä anteeksipyytämiseen. Se kun osaa olla välillä hirmuisen vaikeaa.

-Mutta. Sille toiselle tulee vielä pahempi mieli, jos sit asiaa ei puhuta.

Juurikin niin. Ryhmän kanta on siis selvä. Eskarilainen on jo iso ja osaa  hoitaa homman tai sitten ei voi jäädä pihapeleihin tai muihin iltapäivähommiin, vaan on aika suunnata päiväkodille leposille.

-Mutta huomenna ollaan ihan pihalla. Ja katsotaan, jos vaikka saadaan Nakkikioski siirrretyksi meidän metsän.

-Joo!

Niin. Joku on saattanut ihmetellä hassua kopperoa päiväkodin portilla. Täti rakansi sen vuonna 2012 viskareiden kanssa Paukarlahdessa, kun  lapsen sellaisen halusivat tehdä ja siitä asti se on ollut ulkoilualueella ahkerassa käytössä. Kun päiväkotitoiminta sitten loppui tämä keväänä, tädilä piippasi puhelin: ”Tuletko hakemaan nakkikioskin?” No totta kai, kyllä lasten uurastusta pitää sen verran arvostaa, että jaksaa ajanpureman rakennelman uusille leikkijöille käyttökuntoon ehostaa. Ja itkuhan siinä meinasi tulla, kun perjantaina nojasin tuttuun ”tiskiin”: käpyjä, kukkia ja kiviä kauniissa rivistössä, ilmeisen tyytyväisten leikkijäiden jäljiltä.

V&I kirjoiottelee  Heidi

Ruokana limekala, muusi ja salaatti

Olipas mukava päivä. Hurautimme näet tänään eskareiden kanssa pikkubussilla kirkolle; ensin Leppäkertunkoululle Tuubakimalaisen konserttiin, sieltä Areenalle keilaamaan, mistä vielä paluu takaisin Leppäkertun isoon ruokalaan syömään. Ja mitäpä reissusta jäi mieleen

-Se Pinkpantteri oli hyvä

-Minusta se, kun se laittoi sen sarven leukaan

-Niin ja se toinen luuli olevansa Pipsa-possu, vaikka oli isä-possu

-Se toinen mies oli se Elsa

-Kun näin mun vanhoja kavereita

-Se oli kiva, kun sai laulaa niitä lauluja

Tuubakimalaisen klassinenkonsertti oli hienosti lastenohjelmien musiikin varaan koottu hassuttelu, jossa yleisö pääsi niin osallistumaan, kuin näkemään/kuulemaan hienoa puhallin- ja kosketinsoitantaa. Ja ovathan ne upeita: vetopasuuna, tuuba ja jo 500 vuotta sitten käytössä ollut käärmepilli.

Myös keilauksessa ilo oli irti, kun pienen alkuohjauksen jälkeen kaikki osasivat ottaa oikein kiinni keilapallosta. Hirvensarvet töröttämään!

-Kaato!

-Jäi vain kaksi

-Paljonko minulla on pisteitä?

-Minä voin kattoa. Sulla on 41.

Huomenna me tutkimme tuloksia tarkemmin, sillä saimme tulokset mukaan hallilta. Kiitos Vesileppiksen avuliaan keilausväen. Iso peukku teille!

Päivän melkein jännin asia taisi kuitenkin olla ruokailussa, kun linjastossa piti ottaa margariinia ja maitoa koneesta. Näkkäri infrapunavalon alle ja kohta plumpsahti. Hyvin maistui ruoka kaikille ja ruokalutavat olivat hallussa vimpan päälle. Hyvä eskarit!

Kotimatkalla sattui vielä hassu kommellus, kun vähän ennen päiväkotia kuljettaja meinasi kääntyä sivutielle. Hän oli näet ihan unohtanut, että olemme kyydissä. Hilpeää! Sovittiin siis samantien, että jos hänellä milloin on tarvetta hiljaiselle, ahkeralle ja hyvätapaiselle talkooväelle, niin makkara&mehu palkalla tullaan. Ja kyyti tarvitaan tietysti myös, heh heh.

Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana bolognesekastike, spagetti ja salaatti

Tähän päivään mahtui paljon mukavia juttuja ja saatiinpa se kruunumerkki numero kaksi vihdoin. Hienoa! Ensin aamulla suuntailtiin ulos, mistä käsin pistäydyttiin kahtena ryhmänä kirjastoautossa.

-Onko täällä heppakirjoja?

-Minä haluaisin semmosen kirjan, jossa on isot kirjaimet ja tavuviivat.

-Voidaanko ostaa tämä?

-Täällä on Angrybirds kirja

-Meillä on tämä ihan sama kirja kotona!

Ihmeteltävää on paljon, eikä kukaan harmistu edes sitä, että Pekan pöytälaatikossa ei ole riittävästi kirjastokortteja kaikille, vaan omien korttien saaminen siirtyi ensiviikolla. Sillä niin se on eskareista reilua tehdä, että kaikki saavat sitten yhtä aikaa. ”Vieläkös te keräätte niitä papukaijamerkkejä hyvistä hommista?” Pekka kysyy tädiltä, kun viimeiset eskarit laskeutuvat jo ulos autosta, vinkeästi hymyillen ja salaliittolaiset vaihtavat tietävän nyökkäyksen.

Ulkoilulta suunnataan sitten pienryhminä päiväkodinpuolelle, mistä osa eskareista lähtee puukäsitöihin ja osa jää tekemään pareittain hommia Oppi ja ilo-sivuston parissa tabletilla. Puolituntia ja sitten vaihto.

-Hei eskarit, mites teillä meni omasta mielestä puukäsitöissä?

Pystyyn nousee pelkkiä kolmosia. Ja ihan sama homma tablettienkin kanssa. Eikä tädillä ja Eijalla ole asiaan kuin iloinen vahvistus lisättäväksi; maltilla ja reilulla pelillä sujui. Hyvä te!

Ruokailulla reilunpelin esimerkkiä puolestaan näyttivät eiliset ruokalassa pöljäilleet koululaiset, kun jokainen osallinen vuorollaan pyysi reilusti ja seisomaan nousten anteeksi pienemmiltä.

-Saat anteeksi (*kaikki eskarit)

Juurikin näin. Elämä on ja tästä kohti uusia seikkailuja.

Iltapäivällä otettiin vielä perjantain tuplalukuset ja sitten viikko olikin jo kasassa.

-Muistakaahan viikonlopun kotiläksy.

-Ai mikä?

-Se liityi kenkiin…

-Ai niin. Se kengännumero, kun mennään sinne keilaamaan!!!!

 

Valolla ja ilolla päivää ynnäilee  Heidi

Ruokana ohrapuuro, mehukeitto, sämpylä ja siivukinkku

Tämän päivän hommana oli sopia koko päiväkodille yhteiset säännöt eli kuinka elellään, että kaikilla on hyvä ja kiva olla. Tunnelmaan virittäydyimme Tuure Kilpeläisen hilpeällä kappaleella ”Kuningas ei”, jonka kuuntelemista/sanoituksen lukemista suosittelen kaikille niille, joista hetkittäin tuntuu, ettei arkisirkus pyöri sitten millään. Sillä, lapset keksivät sanoituksessa piilevän jujun heti ja osasivat sen myös ottaa sääntöasiassa hienosti työstövälineeksi.

Ensin kerättiin kuningas Joolle mieluisia ajatuksia siitä, että mitä meidän päiväkodissa saa tehdä: leikkiä, muovailla, piirtää, askarrella, syödä, ajaa polkupyörällä, laskea liukumäkeä, nukkua, pelata…No entäpä ne asiat, jotka näissä tekemisissä ovat niitä ei juttuja: Ei saa töniä/tuuppia tai lyödä, leikata hiuksia, huijata peleissä, porsastella ruokailussa, leikkiä sängyssä kesken leposten, päästellä sammakoita suusta, rikkoa toisten leikkiä, kiivetä yli aidan, ajaa päin tosia… Lapsilla on homma niin halussa! Ja kun vielä lopuksi yhdessä ne piiriryöpsytetään muistiin, niin homma on ihan jes. Ensiviikolla siis naulataan seinälle teesit, muistakaana lukea.

 

Sääntöilyn jälkeen suuntasimme eskareiden kanssa jumppasalille, missä otimme oikein kunnon lämmittelyrallit formula-ajoina sekä uusina leikkeinä Zombin ja Pimperipossan, joissa molemmissa oli tärkeä muistaa eskarikavereiden nimet.

-Kivaa!

-Kuuma

-Minä en kerinnyt olla

-Älä hätäile. Meillä on koko vuosi aikaa leikkiä näitä.

 

Ruokailussa täti joutuu jyrisemään, mutta ei eskareille! Muutamalla isolla koululaisella vaan menee homma niin överiksi, että eskareitakin jo hämmentää. Onneksi Eero-rehtori antaa asiassa vetoapua ja huomenna isot saavat pyytää anteeksi porsasteluaan.

-Niidenhän pitäisi osata, kun ne on koulun isoinpia.

-Niin, kun meidän pitää, koska ollaan päiväkodin isoimpia.

Niinpä. Täsätähän  me tänään juuri yhdessä tuumailtiin, hienosti muistettu eskarit.

 

Iltapäivällä ulkoillaan leppeässä ja aurinkoisessa syyssäässä.

-Tuu katton. Meillä on tulivuori!

-Näistä tulee se vesi. Viuuuuu

-Minä kerään sinne muurhaisia

Toden totta. Hiekkalaatikossa on suuri betonimuruin koristettu rakennelma, jossa toimintoja on joka lähtöön. Vain muurahaiset mokomat eivät meinaa millään ymmätää pysyä sankossa, saatikka uudessa linnoituksessaan.

-Ehkä niillä on kiire töihin…

Seuraa kiintoisa keskustelu siitä, mitä muurahaiset yleeensä tekevät ja syövät. Ja millainen niiden maanalainen keko-osuus on. Sitten onkin jo aika viheltää villipilliin ja niputtaa päivä kasaan. Ja päivän loppuhyppynä kajahtaa: Hyvä eskari ja jumppa!

V&i kirjoittelee  Heidi

Ruokana porkkananapit, perunat ja kreikkalainensalaatti

-Eskarit. Nyt on kaksi tosi tärkeää asiaa. 

Aamutuokiolla on juuri juteltu tulevan päivän puuhat ja eiliset ukkosenjyrinät. Mutta. Asetetaanpas koko ryhmälle tavoite: kerron itse kuulumiset iltapäivisin aikuiselle ja lähden kotiin reippaasti. Tämä on eskareista aika helppo tehtävä. Mutta. Arvatkaapa mikä ilo syntyy, kun selviää, että maanantain konserttireissulla mennään myös keilaamaan.

-Minä osaan jo. Oon käynyt hoitotädin kanssa.

-Minä en oo käynyt ikinä.

-Se on tosi painava se pallo!Jotain sata kiloa.

Sovitaan, että viikonlopun kotiläksyksi tulee oman kengännumeron selvittäminen, jotta keilakengät löydetään hyllystä helposti ja nopeasti.

 

Päivänpuuhana ollaan sitten ihan pihalla. Ensin katsotaan meidän metsän rajat ja sitten puretaan vanhat majat uusien rakennustarvikkeiksi. (Mikä ymmärrettävästi hiukan harmittaa viimevuoden eskareita, mutta sellaista se on, meidän metsä on joka vuosi seuraavien temmellyskenttä.) Ja voi ihme, mitä kaikkea uutta metsään syntyykään.

-Tämä on ansa rosvoille. Kato.

Seuraa hilpeä demostraatio siitä, kuinka käy, jos paikalle yrittää hiipiä ilman lupia. Toisaalla taas majassa sipistään ja supistaan hihitellen omia ”tyttöjenjuttuja”. Lisäksi Pömpelisät kaivetaan esille sahapukki ja työnalle otetaan polttopuidensahaus talven makkaratulia varten. ”Kouluhommana” puolestaan tuumaillaan, mitä tarkoittaa jokamiehenoikeus. Ja huis vaan, päivä on hujahtanut ruokailuun asti.

 

Iltapäivä on pyhitty omille hommille päiväkodin puolella. Ja siinä sivussa jokainen eskari pääse rauhassa maalaamaan oman oksansa varispuuhun. Syntyy suoria, väkkäriä, paksuja, pitkiä, pätkiä…kaikenmoisia oksia, joille omat Vinskit ylpeänä istutetaan. Aarteita tietysti samalla ihastellen.

-Tänään ei voida hypätä loppuhyppyä. Keksittekö miksi?

-No kun pienet herää.

Otetaan siis loppukuiskaus: hyvä eskari.

V&I kirjoittelee  Heidi

Tänään eskarit pääsivät kynähommiin, mitä ennen piti tietysti pitää penaalinesittelykierros. Johan oli monenlaisia penaaleja, sipsipussia muistuttavista pehmokissamaisiin. Mutta aikuisen silmin huippua oli se, että kaikki eskarit uskalsivat asettua muitta mutkitta ryhmän eteen kertomaan omastaan. Peukkua siitä.

Myös kahdessa ryhmässä toteutetut kynähommat/salipelit sujuivat. Kynätehtävä vaati väritystä, kirjoittamista, piirtämistä, peilityöskentelyä, liimausta…

-Onpa muuten hyvä työrauha. Miten sujuu?? 

-Hyvin!

-Helppoa. Minä piirsin kesällä kotona kaksi laatikollista.

-Saako tämän värittää kokonaan?

-Minulla on tässä balettiasu

-Minun kynä putosi pöydän alle

-Minä voi auttaa!

Kaveri katoaa pöydän alle hujauksessa ja kohta on kynä takaisin esillä. Hienoa omatoimista auttamista. Kyllä moisesta esimerkistä pitää antaa ihan papukaijamerkki.

-Jee!!!

Jumppasalissakin piti kuunnella ja toimia ohjeiden mukaan, kun vuorossa olivat tutustumisleikit. Mikä mahtoi olla eskareiden oma arvio onnistumisesta? Pelkkiä kolmosia ja Eija oli asiasta ihan samaa mieltä. Peukkua nousee siis tästäkin.

-Oli kivaa!

-Hirveä hiki.

-Onko nyt omia hommmia?

Onpa hyvinkin. Ja niiden lopuksi tavarat paikalleen ja huom, tänään ei jää lattialle kuin yhdet ainoat aurinkolasit. Siistii!

Myös kruunumerkki on puheena pitkin päivää ja sen saavuttaminenkin ihan hilkulla. Mutta. Ulkoilun lopulla rosvot ja poliisit-leiikki äityy lyömiseen ja repimiseen.

-Mutta se on peliä.

Ei käy eskarissa. Sillä sehän me sovittiin jo eilen, että kaveria ei saa satuttaa, ei millään tavoin. Otetaanpas siis koko porukka hiekkiksenlaidalle ja tuumataan tilanne.

-Mutta huomenna ollaan ihan pihalla ja silloin koetetaan uudestaan.

Näin sovitaan. Ja päivän loppuhyppynä kajahtaa: Hyvä eskarijumppa!

V&i kirjoittelee  Heidi

Ruokana kinkkukiusaus ja vihersalaatti

Aamu. Ilma tirisee jännitystä. Omat nimet kirjoitetaan tauluun, aamutuokiopaikkaa etsitään. Joku hätäilee penaalia, toinen miettii, missä Vinski-varis mahtaa luurata. Mutta yhtä kaikki, tässä me nyt olemme: 15 lasta ja 2 aikuista aloittamassa yhteistä eskarivuotta.

Ja siitä tulee hyvä vuosi, sanokaa tädin sanoneen, sillä jo ensimmäisenä päivänä ryhmä saavuttaa Sakarias sammakon kruunumerkin. Hyvä te! Kenties sana on kiirinyt viimevuoden murusilta, että hyvä käytös ja reilu peli kannattavat. Tosin, hupsista, jälkienraivaus

-Hei, eskari. Oletko nyt siivonnut lelut paikoilleen? (tämä on kolmas varmistus)

Kaikki ovat sitä meiltä, että hoidossa on homma. Eli  lojujienlaatikkoon ei pitäisi olla menossa mitään. Lääkärilaukku, kassakone, legorobotti, sählypallo, ksylofoni…Voi itkun litkun, lattialta kertyy ”ei kenekään kaipaamia tavaoita” eli lojujia laatikko kukkuroilleen.

-Minä en nyt saa leikkiä tietokoneella

Terävä huomio. Onneksi elokuu on jo pitkällä ja lelut vapautuvat uudelleen leikkiin kuun viimeisenä päivän, koska siihen asti on tultava toimeen muilla. Ja kyllä eskarit sen heti tietävät, että miksi lelut pitää siivota, itse, kysykääpä vaikka.

-Huomenna pitää muistaa

 

Muutoin päivä soljuu mukavasti. Katsellaan porukalla piha-alueet, pelataan pihapeli, käydään välissä syömässä ruokalassa ja lopuksi otetaan rapa ja roiskis-ulkoilu kuratamineissa. Sitten on jo aika loppuhypyn.

-Mitäs me hypätään?

-Hyvä

-Ei kun hyvä eskari

Sehän sopii. Ja huomenna esittelyssä ovat omat penaalit sun muut koulutarvikkeet, kun on vuorossa kynähommia.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana broilerkastike, ohrahelmet ja punakaali/appelsiinisalaatti

 

Laulussa sanotaan, että ”Annon pikkusormen ja se vei koko käden…” No, täti on sitten varmaan antanut kaikkensa, kun  eskarivuoden viime minuuteilla kompastui eskarilla mattoon ja flippasi nurin niin, että pikkurillistä muljahtivat nivelet nurin. Onneksi oli muruset juuri laitettu taksiin ja loput saatettu päikkärin puolelle. Eivät turhaa säikähtäneet. Että kaksi viikkoa tässä nyt hengaillaan käsi paketissa.

Mutta muutoin tämä päivä oli varmasti yksi tunteikkaimmista eskaripäätöksistä koskaan. Eikä halimista ainakaan ole missään, eikä ikinä, harrastettu niin paljon kuin tänään. Vähän jokaisella tuntui olevan tarvetta tulla ohimennen ja silloin tällöin rutistamaan. Mutta ihan käsittämättömin juttu tapahtui viimeisen kymmenen minuutin aikana.

-Positiivisuuspiiri!

Voitteko kuvitella, eskarit muistivat, että vain tädiltä on ryhmäpalautehetki kokematta. Eli piiri koolle, täti keskelle ja ajatukset lentoon. Kissa elää kiitoksella, mutta täti puskee näillä eskariden sanoilla läpi vaikka sen paljon tutkimamme punagraniitin. Kiitos, ihanat! Ja päättyikö se siihen? Ei suinkaan.

-Meillä on sulle yllätys (jännittynyttä kihinää)

Tytöt kiipeävät nojatuoliin, pojat jäävät istumaan lattialla. Ja sitten yhtäkkiä

-On aika hiljaa kiittää ja kättäs puristaa….(*koko ryhmä laulaa)

Ensin ei voi tajuta ja sitten ei voi kuivin silmin kestää! Miten näiden pienten ihmisten mieli voikin liikkua jotenkin näin kauniisti. Ja päälle kimppahali, ehkä päivän viides.

Muutoin päivä oli sitten täynnä hassutusta ja iloa, kun ensin saimme Sakariakselta sangossa ihmeteltäväksi kaksi valtavaa nuijapäätä ja sitten vielä omat supersammakko-paketit jokaiselle. Ensin ei kyllä meinattu millään keksiä, että mikä tämä juttu nyt on, mutta sitten

-Muistatteko, kun silloin joskus aiemmin saatiin se kirje, jossa sakarias kehotti olemaan ihan supersammakko tai jotain...

-Niin, että piti kerätä niitä hyviä asioita

-Mutta noissa paketeissahan lukee teidän nimet. Että ehkä te olette supersammakoita.

-Niin. Se on seurannut ja huomannut, että me osataan ne asiat.

-Mitä te ajattelette?

-Olla kaveri

-Ettei kiusaa

-Että kaikki pääsee mukaan

-Osaa olla nätisti

-Muistateko, kun elokuussa aloitettiin eskari. Piti opetella noita kaikkia. Mutta mites nyt sujuu?

Hetki on hämmentynyt.

-Me on opittu ne. Ja se on huomannut sen.

-Minäkin olen. Ja olen tosi ylpeä teistä. Ihan jokaisesta.

-Tuleeko sinulle ikävä aina niitä eskareita, jotka lähtee?

-Tulee. Mutta silloin minä ajattelen niinkuin Nalle Puh neuvoi Nasulle: ”Jos ei koskaan mene pois, ei voi palata ja iloita jälleennäkemisestä”.

-Me on itse ansaittu nämä paketit.

-Minä luulen, että se on juuri niin. Te olette hyvä tiimi, joka osaa ja pärjää. Ja siksi minä toivonkin, että sitten siellä koulussakin pidätte yhtä hyvissä asioissa.

Ja koska kohta on otollinen, juttelemme myös rooleista sekä siitä, millaisina me toivomme toisten meidät muistavan. Että haluaako olla pelle, jolle nauretaan, mutta muuten ei pidetä minään vai hyvä kaveri vai se, joka tietää paljon..

Niin, mahtuivat päivään vielä vuoden viimeiset syntymäpäivätkin. Herkkuineen. Hänen korkeutensa syntymäpäiväsankari oli näe varustanut mukaan mm.

-Mansikoita!

-Mistä on voinut saada oikeita maksikoita?

-Kyllä nämä ihan kotimaisia ovat. Näyttäisi viljelijä Johan Berg kasvattaneen, mutta paikkakuntaa en näe.

-On ihan sika hyviä.

Juu, sellainen päivä se siis oli. Ja nyt on aika laittaa vielä pitkä lista kiitoksia:

*Kiitos kaikille eskareille ihanista päivistä ja kasvunhetkistä, on ollut ilo tulla töihin, joka päivä.

*Kiitos vanhemmille avoimesta kumppanuudesta kasvatustyössä sekä ryhmän kaikenlaisesta kannattelusta ja kannustuksesta.

*Kiitos päiväkotilaisille ihan pinkistä ilosta aamu-ja iltapäivisin sekä eskaviskailuissa ja kettu Kepuloinnissa. Samoin ISO KIITOS päiväkotilaistenvanhemmille, olette olleet suuri ja joustava apuvoima tänä toimintavuonna. On aina haaste löytää kohtansa kylästä, jossa ei itse asu, mutta tädistä tuntuu, että kyllä tässä jo pikkuisen kuulutaan joukkoon. Se lämmittää, PALJON.

* Kiitos työkavereille YYA:sta, jonka varassa on voitu tehdä ja toimia monipuolisesti ja kokea yhdessä toimimisen iloa. Timolan tädit rules!

* Kiitos koulunpuolelle heittäytymisestä yhteistyöhön, oppilasta rehtoriin asti. Iso Hali jokaiselle. Tästä on syksyllä hyvä jatkaa. Ja keittiön Riikka, sinua tädin tulee niiiiiiiiiiiiin ikävä.

*Tonnin painoinen kiitos kirjastoauton Pekalle, joka aina vain jaksaa innostua pienten asiakkaiden lukuinnostuksen tukemisesta sekä kaivaa tädille aineistoa mitä kummallisimmista asioista.

*Kiitos vuoden mittaan kohdatut erilaiset toimijat: taksi Olli, seurakunta, Varta, Varkauden ammattikoulu, Viri, Varkauden Kassiopea, Vesileppis, Areena, Verso, Nassikkapaini, Jooga, Jäteneuvonta, Kangaslamminauto, kirjaston kirjavinkkaus… unohtamatta tet-harjoittelijota ja opiskelijoita. Kiitos te kaikki ihanat!

*Kiitos vielä te kaikki sata muuta, joita en juuri nyt muistanut. Aina, kun asiaonaitoa ja suunnattu lasten parhaaksi, arvostan.

 

Valolla ja ilolla naputtelee  Heidi

Ruokana rapea kalapala, muusi ja salaatti + eskarin päätäsherkkuna jäätelöä&lakua sekä synttäriherkkuja

 

Tänään on ilta venynyt pitkälle toimistohommissa, kevät kevät, joten aivan pikainen päivitys eskaripäivästä.

Aamulla tunnelma eskarilla on unisen laimean höperö, sillä aika moni eskari on katsonut jääkiekkoa myöhään yöhön ja nyt suupieliä venytyttää. No, kerrankos tai kolmeesti sitä kultaa voitetaan, heh heh.

-Se on viimeisen kirjaimen paikka

Kaivetaan siis vielä kerran lukukasseista esille aakkostaulut, kirjat, peilit ja penaalit.

-J niinkuin juhla!

Niinpä. Sekin on jo huomenna. Huh hei, päivät tuntuvat loppuvan kesken, kerta kaikkiaan. Mutta juhlaan  me ollaan valmiita, kiitos eskareiden ahkeran harjoittelun. Eikä kirjainkaan tuota ongelmaa, vaan hienosti selöytyy niin suusta kuin kynäkädestäkin.

Muutoin päivä on sitten aika lailla omia hommia ja juhlavalmistelua sekä lopuksi kunnon ulkoilu Miljan kanssa, kun täti jelppaa koululaisia juhlaohjelmien viimeistelyssä.

-Huomenna sitten maltilla, heti aamusta

-Onko huomenna kenraaliharjoitus?

-On. Huomenna on kolme harjoitusta ja sitten illalla juhlat. Ja todistustenjako ja kättely.

-Iiiik. Mua jännittää.

Sitä taitaa olla yleisemminkin liikkellä, heh heh.

Valolla ja Ilola tiivistää Heidi

Ruokana siskonmakkarakeitto, vatruska, siivumakkara ja kurkku

-Tällaisia päiviä ei ole kyllä usein

Haltioitunut toteamus loistaa nauruna puhujan kasvoilla. Jokaine eskari on juuri päässyt käyttämääneilen siivoamisella hankitulta tilinauhaltaan 12 nappieuroa namikauppaan. Mikä muuten vaatiin saika lailla sekä laskemista että harkintaa, koska palkkasumma ei millään riitä kaikkien tarjolla olevien laatujen ostamiseen. Plussataan, miinustetaan ja leimataan.

-Miksi ei voi saada vielä patukkaa?

-Raha ei riitä. Voikos oikeassa kaupassa ostaa kerralla kaikkea mitä haluaa? 

-No ei. Siihen menisi kaikki rahat.

-Ei ees riittäisi.

Ostokset saadaan tehtyä ja kipaistaan kiireesti kirjastoautoon, missä meitä palveleekin Pekkaa tuuraava Hanni-Mari. Mutta hupsista. Nytpä me ei voidakaan varata enää uusia kirjoja, sillä tämähän on meidän viimeinen kirjastoautokerta eskareina.

-Kaikki vaan loppuu

Sano älä muuta. Onhan päivä myös viimeinen perjantai eskarilaisena.

-Ei meillä ole enää yhtään samaa viikonpäivää eskareina. Koska. Maanantai, tiistai ja keskiviikko.

Hoidetaan hommat lainaustiskillä ja suunnataan takaisin eskarille herkuttelemaan. Ja salavakoilemaan ylhältä käsin koululaisten juhlaesitysharjoituksia. Niin ja päästään toki itsekin vuorollamme lavalle laulamaan, Anne-open säestyksellä.

Ruokailussa odottaa yllätys. Eilen ruoka meni aika vähiin, joten keittiöltä on laitettu tasuriksi päiväkotilaisille ja eskareille jäätelöt.

-Eskarit. Tehdäänpäs nyt niin, että te saatte syödä jätskit maanataina ulkoilla. Jookosta? Tänään on nappikaupassa syöty jo niin paljon sokeria, että tulee huono olo.  

Tämä sopii kaikille, ilman nurinoita. Vielä ehditään ulos pikaiselle välkälle, mutta sitten on viikko jo kasassa.

-Hyvää viikoloppua muruset. Maanataina se sitten käynnistyy, viimeinen eskariviikko

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana uunimakkara, perunamuusi ja salaatti

Tänään päivämme oli tulossa työntäyteinen, sillä siivottavana oli koko eskari, lattiasta kattoon. Jos meinaan aikoi huomenna nappikaupassa herkkuja ostaa törsäillä. Ensin kuitenkin aamutuokio, jolla saatiin kokea iloinen yllätys, kun lomalta palanneella Miljalla oli jokaille tuliaisena omalla nimellä varustettu rannekoru. Milja myös kertoi mukavia lomakuulumisia, joista hellyttävin oli kamelivauva. Ja eskareden kysymyksistä taas hassuin koski kamelin takapäähän kiinnitettävää kakkapussia, jollaisesta joku oli kuullut. Sellaista ei kuitenkaan Milja ollut tällä reissulla näkynyt.

Siivoushommat ovat alkamassa, kun

-Sakariaksen kirje!

Voi ihme. 50 kruunumerkkiä on koossa ja kirjettä osattu odottaa, mutta miten se oli voinut seinälle ilmestyä, kun me oltiin kaikki huoneessa itse koko ajan…Teoriosta ei ole pula, mutta johonkin ne kaatuvat vaikka. Mystistä. Avataanpas siis hopeinen timanttikuori ja tällainen posti sieltä löytyi.

22.5.2019

KURNUTI KUTI TUTI PULLATI SUTI. VIISIKYMMNTÄ KRUUNUMERKKIÄ, EIKÄ MITÄÄN ERKKIÄ. AIKA MONTA HUIPPUPÄIVÄÄ, ELOSSA EI HUOLEN HÄIVÄÄ. OJA TÄYNNÄ SAMMAKOITA, RETKIEVÄÄN PÄÄLLÄ VOITA. KESÄLOMAKIN LOIKAN PÄÄSSÄ, EI PALELLA ENÄÄ TAKATALVISÄÄSSÄ. SIISPÄ SILMÄ TARKKANA;  KUN ESKARIA JÄLJELLÄ ON NOLLA, SAATTAA HASSUT KALAT SÄTKIÄ NURMIKOLLA. TAI EHKÄ SUPERSAMMAKOT VALTAA PIHAPIIRIN, SÄIKYTTÄVÄT MOKOMAT KOTIHIIRI SIIRIN.

SE ON HEIPPATI VAAN ESKARIT NYT HEIPPATI TEILLE, MUISTATHAN AINA OLLA REILUJA LUONNONELÄVILLE MEILLE!!!!!

                            LUMMEAMMESSA LOKOISASTI LOIKOILLEN    SS

-Nyt menee yli hilseen. Ei mitään tajua tästä.

-Ehkä se on vihje!

-Siis mistä?

-Pitää etsiä pihalta niitä kaloja.

-Tai sammakoita

Kirje luetaan moneen kertaan, mutta ei valaistu homma yhtään.

-Mutta se on viimeinen päivä. Me ei keritä leikkiä niillä leluilla.

-Millä leluilla?

-Jotka on paketissa.

Mutta eipä siinä lue mitään paketistakaan. Mysteeri senkun syvenee. Mutta eipä tässä muu auta, kuin odottaa ensi keskiviikkoa. Saa nähdä sitten, että mitä pihalla sätkii tai pomppii. Hui sentään.

Siivous jatkuu ja nyt onkin sellainen tehotiimi paikalla, että johan alkaa paikat asettua. Seinät tyhjenevät kuvista, lelut lajitellaan oikeisiin laatikoihin, nimettömät piirustukset löytävät tiensä omistajan repuun tai paperinkierrätykseen, cd-levyt tarkastetaan oikeisiin koteloihin, muovailuvahat siistitään, tussit tarkastetaan jne. Melkein kaksi tuntia siihen porukalta vierähtää, mutta lopulta on valmista. Viimeisen päälle.

-Hyvä eskarit. Huomenna on palkanmaksupäivä. Ja nappikauppa.

-Jee!(*monta)

Loppupäivään mahtuu vielä lauluharjoitus sekä ulkoilu koulunpihalla poliisi&rosvot-leikkeineen. Sitten on jo aika suunnata kotiin.

-Muistakaahan, että huomenna on eskarivuoden viimeinen lelupäivä.

-Tuotko sinä jotakin?

Saapa nähdä.

V&I kirjoittelee Heidi

Ruokana kasvissosekeitto, grahamlihapiirakka, leikkelemakkara ja kurkku