Blogi lepäilee 13.4.2020 asti

Heippa

Laitamme tämän eskarisivuston lepoon 13.4.2020 asti. Huhtikuussa sitten taas tutkitaan, tehdään ja tuumaillaan. Valolla ja Ilolla viestittelee Heidi

Kissoja ja puukässää

Mukava päivä, eikä tarvittu kuriksia. Niin voisi kiteyttää tämän päivän kuviot. Aamulla ensin vähän jumppaa salissa, sitten kirjastoauton kautta pienryhminä puukässään ja kissaompeluksia jatkamaan. Paitsi ai niin

-Tuo on helppo. Meidän risteyksessä on se.

-Tuo on sairaala

-Minä saan ympyröidä tämän, kun menen kotiin. Koska. Se on meidän risteyksessä! (kärkikikolmio)

-Minä nään ainakin eniten näitä poromerkkejä, kun mennään sinne pohjoiseen. (ilma kuplii suurta oivalluksen riemua)

-Tuo on aika outo. Onko se joku vankila? (puomillinen tasoristeys)

-Tuo on kuuskmppiä. Se on helppo.

Hih, tänään käynnistyi maaliskuun liikenneteemaan liittyen liikennemerkkibongaus, mitä varten eskarit saivat kotiin a4 kokoisen paperin liikennemerkkejä. Siitä vaan ympyröimään aina, kun  saman näkee liikenteessä.

Niin ja selviteltiinhän me myös eskarikaverilta saadun lomakortin pohjalta, että kuka on Ruotsin kuningas. Ja ketä muita prinsessoja perheeseen kuuluu. (hih) Ja mikä on vahdinvaihto ja miksi sellainen tarvitaan. Entä miten toisistaan eroavat linna ja palatsi…

Niin ja kirjastoautossahan kävi vielä ilmi sellainen juttu, että kahden kirjan päästä nukkarissa on luettu koko Risto Räppääjä-sarja. ”Se on kyllä kunnioitettava saavutus” toteaa Pekkaa tuuraava Hanni-Marikin ja laittaa viimeiset kirjat hakuseen. Mitähän  me sitten seuraavaksi alettaisiin lukea…

Semmoista tänään. Ja mikä päivän ja koko viikon olisikaan mukavammin loppuhyppyyttänyt kuin:

-Aurinko, aurinko lettuja paistaa!!!!!

V&I ihanaa viikonloppua kaikille toivottaa Heidi

Ruokana kalapihvit, muusi ja vihersalaatti

Jättiläiskissoja ja sammakkopostia

Hilpeää. Tänään tapahtui niiiiiin monta mukavaa juttua, ettei paremmasta väliä. Ensin päiväntähti riemastutti meitä kertomalla ja kuvia näyttämällä mm. mereen polskahtelusta, kortinpeluusta sekä kalan suuhun katselemisesta sekä ilmoittamalla haaveekseen, että olisi jo nyt poliisi.

-Vau. Onko se sinun toiveammatti?

Leveästi hymyilevää nyökytystä.

-Saadaanko me kaikki sitten sakot? (hihitystä)

Lämmin kiitos kotiväelle, oli mukavaa päästä mukaan seikkailuille.

 

Mutta oli meillä tänään paikalla toinenkin ”tähti”, kun veo Minnan mukana saapui eskariamme ihmettelemään opiskelija Lasse. Hänelle piti tietysti esittää kaikki tärkeät selventävät kysymykset. Mitä ennen tänä kutenkin ehti kertoa meille Untosta. ”Minäpäs näytän kuvan…” Lasse sanoo ja puhelimennäytölle ilmestyy VALTAVA kissa. Painoltaan 8kg eli kuten eskarit hienosti laskevat, neljä Enskaa. Aika hurjaa. Kuten sekin, että Lasse mm. soittaa kitaraa ja haaveilee terveenä eläkkeelle pääsemisestä. Ja miten paljon esiteltävää eskareilla onkaan hänelle; kruunumerkistä lojujienlaatikkoon. Ja kuin kirsikkana kakussa

-Sakariaksen kirje!

Voihan nenä. Kukaan ei muistanut eilen edes etsiä Sakariaksen kirjettä ja nyt se löytyä tupsahtaa sählymailalaatikosta.

Rapavelli, kurasää, sammakost on hilpeää!!! Loikkia voi lillingissä, eikä kukaan arvaa missä, märkä kunkku lymyää, vakoilee ja hymyää! Tiedän, kuulen, arvaankin, kaikki jutut eskarin. Läts!!!

Täynnä vihdoin ja viimein on, kolmas lummerivi ja aika auki vierittää aarrekolon ovikivi. Palkinto teitä siis odottaa, vaan ensin on ratkottava pulma, tässä on vihje 180220209.00, vaan mikä mahtaa olla näkökulma?

Niinpä niin ja miettimään, onko tässä järkeä ensinkään.

Litisevin loikkauksian lämmikkoon läiskähtää  SS

 

Vähän se vaatii pohdintaa,mielikuvitusta ja kekseliäisyyttäkin, mutta loputa olemme siitä lähes varmoja, että ensiviikon keskiviikkona aamulla kello yhdeksän on pakettia etsittävä jostain, missä urheillaan.

-Liikuntasalista

-Tai sitten voi olla pallokaapissa

-Kuntosalilla

-Siellä se oli viimeksi.

-Ei kun saunassa.

-Entäs, jos se on urheilukentällä!

Ei auta muu, kuin valmistautua etsimään.

 

Tehdään vielä ennen ruokailua KPT-piirroskuuntelu, mitä varten saamme lainaan koulun puolelta 3.-4.luokan. On se vaan hienoa istua oikeassa pulpetissa. Ja johtuneeko juuri siitä, mutta koko porukan työrauha ja keskittyminen on kyllä ihan huipusti kolmonen. Hienoa eskarit!

Sitten vielä kostean raikas iltapäivähappihyppy ja päivä on taas pulkassa.

-Onko huomenna puukässää?

-On ja kirjastoauto

-Jee!!!

Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana lihapullakastike ja salaatti

 

 

Numeroita ja sählyriemua

-Eskarit. Kaksi kysymystä. Missä te olette nähneet numeroita? Ja mihin niitä tarvitaan?

Ensimmäinen on niin helppo, että meinaa ihan muistipaperi loppua kesken: kellossa, aakkosvihkossa, aakkosjunassa, peleissä, papukaijamerkeissä, vuosiluvussa, numeronopassa, opetystauluissa, kruunumerkkitaulukossa, päivämäärässä, rahoissa, kalenterissa, sivunumeroissa, Vesileppiksen hyppypaikoissa, kirjasarjoissa, kellotornissa, ralliautossa, tikkataulussa, pelipaidoissa, talonnumerossa, sählymailoissa, mittanauhoissa, rekisterikilvissä ja kengännumerossa.

Entä mihin numeroita ja laskutaitoa tarvitaan

– Että osaa katsoa kelloa

-Että tietää kilpailussa sen kohdan, milloin pitää itse lähteä

-Tietää kaupassa paljonko joku maksaa

-Osaa laskea etsijänä piilosessa

-Tietää montako pistettä sai pelissä

-Pystyy katsomaan puhelimesta kellonajan

-Pystyy soittamaan puhelimella!

-Ettei mene liian myöhään nukkumaan

-Että tietää, montako pitää kutsua synttäreille

-Tietää, milloinka on syntymäpäivä

Joo-o, kyllä on maailmassa numeroille kovasti tarvetta, minkä mainiosti todentaakin seuraavana oleva Vartan sählytunti. ”Numeroita tarvitaan ainakin koulussa” toteaa nimittäin Vartalta sählytuntia pitämään tullut Joonatan ja saa eskarit hymyilemään hämmästyksestä. Tottapa totta. Miten me ei muistettu koko koulua. Ihmeellistä. Mutta kyllä sählytunnillakin tarvitaan laskutaitoa. Pitäähän laskea joukkueiden pelaajamäärät ja maalit, katsoa kellosta vuoronvaihto, antaa itselle arvio maltista jne.  Hienoa havainnoitia, eskarit. Ja kuten Joonatankin lopuksi toteaa: ”Maltoitte kyllä tosi hienosti harjoitella ja pelata. Ei voi antaa muuta, kuin kolme sormea”. Ja pomppaa kanssamme iloisen loppuhypyn: HIKI SÄHLY JOONAATAN!

-Oli kivaa, kun pelattiin paljon

-Minä tein kolme tai viisi maalia

-Me voitettiin, koska toiset ei saaneet yhtään maalia. Se on niin kuin kolme nolla.

 

Ja ruokailussa havainnoidaan ja pohditaan numeroita edelleen.

-Meidän mummon luo ei pääsisi, jos ei osaa numeroita, koska siellä sen ovessa on sellainen koodi

-Me oltiin lomalla Levillä sellaisessa hotellissa, jonka ovessa oli kanssa koodi!

-Minusta olisi kyllä aika hauska tietää, että kenen autossa täällä päiväkodin parkkipaikalla on suurin rekisterinumero, koska  minulla on 940 ja se on jo aika iso luku se.

-Ei. Kun voitais mitata, että kenen auto on isoin! Minä sanoisin isälle, että tulee firman pakettiautolla.

-Meilläkin on pakettiauto.

Hih, mitenkä minusta tuntuu, että tästä maaliskuusta tulee ihan mahtava matikkakuu!

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana broilerrisotto ja kiinankaali/ananassalaatti

 

Lupa hajoittaa

-Kinkkukiusaus

Kysymällä se selvisi tämäkin, nimittäin päiväntähden lempiruoka. Kuten sekin, että mikä on aitta ja miksi moottoripyörä on hyppivää mallia. Ja kenet kannattaa ehdottomasti pyytää mukaan, jos haluaa löytää sieniä tai nähdä oikeaa lumilautailua .On kyllä mahtava päästä jakamaan eskareiden kanssa näitä heitä itseään koskevia tarinoita ja muistoja. Ja miten tärkeää yhden päivän erityisyys voikaan olla, sitä ei pysty sanoin kuvaamaan. Kiitos siis taas kotijoukoille, ihanasti olitte panostaneet!

 

Maaliskuu on matematiikan kuukausi ja aloitimme sen työstämisen hajoittamalla. Meinaan lukuja. Sitä ei aina tule ajatelleeksi, että yhteenlaskuthan ovat lukujen kokoamista, joten täytyyhän niitä yhtä hyvin siis voida pilkkoakin. Ja koska kyseessä on melkoinen talkoostartti, tarvittiin siihen ihan jumppasalia. Hajoitetaan ja koootaan siis lukuja ryhmänjäsenten, pelikorttien, minieläinten yms. kautta. Ja lopuksi pelataan vielä Kellonvartijaa.

-Tää on kivaa!

-Minä en edes kerennyt mihinkään

-Ninjagossa on semmoisia ajanvartijoita

-Mihin suuntaan piti pyöriä…

-Tuonne!  Se on kellonsuuntaan.

Tunti toiminnallista matikkaa hujahtaa huomaamatta ja hikeä pukkaa, mutta ei suinkaan laskemisenpaineista, vaan silkasta liikkumisen ilosta. Tästä on hyvä jatkaa.

 

Ruokailussa matikka on yhä mielenpäällä.

-Onko olemassa sellaista kuin kymmenenensataa?

-Juu, mutta me sanomme silloin tuhat

-Tuhat! What?

Hajoitellaan siis sormin satanen ja tuhat sekä keskustellaan aina mystisestä äärettömästä. Tätiä hymyilyttää. Juuri näin, nyt iskee hilpeän herkullisesti matikkakipinää…

 

Iltapäivällä on märkää: litisevän lotiseva kurahousukeli.

-Siellä kiekkokaukalossa on niin hirveesti vettä, että siellä ei voi luistella, kun jos kaatuu, niin voi melkein hukkua.

Oh hoh ja huh huh. Mystinen tämä talvi 2020. Onpa siis hyvä, että ensiviikolla alkaa se uimakoulu…

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana makkarakastike, perunat ja porkkanaraaste

 

 

 

Vihdoin; kruunumerkki!

Onnistumisenilo ja pystymisenriemu, niistä oli eskareiden iltapäivä tämään tehty. Kuinka kaaaaaaauan 30.kruunumerkkiä onkaan tavoiteltu. Ja tänään se vihdoin saavutettiin, hienon maltillisen päivän päätteeksi.

-Missähän se paketti on tällä kertaa?

-Ei. Ensin pitää olla se kuori.

-Ai niin. En muistanut. Löytyyköhän se jo huomenna…

Saapa nähdä. Pidetään peukkuja.

Mutta toki päivään mahtui paljon muutakin. Ensin aamulla vietettiin koko päiväkodin kuukausikemuja ja kukas se taas olikaan paikalla: kettu Kepuli. Jolla eivät nuo kaveruusasiat oikein sujuneet. Tänäänkään.

-Se ei anna toisen leikkiä leluilla ollenkaan

-Masa ois ottanut Kalevin mukaan, mutta Kepuli ei.

Totta. Aikamoista touhua. Varsinkin kun soppa sakenee vielä Nakke näädällä ja Lauri liskolla. Kuinka siinä saadaan leija ilmaan, kun Kepuli haluaa omia kaiken… Onneksi on apuna koko päikyn väki ja niin se vain yhdessä leikkien Kepulikin lopulta käsittää, että porukalla on paljon kivempaa.

 

Ennen ruokaa ehditään tehdä vielä hiukan kynähommia ja iltapäivällä päästään sellaiseen pinkkiin hattarasynttärihumuun, ettei mitään rajaa. Juhlaväelle on näet varsin selvää, että sankaritar rakastaa yksisarvisia, joten taikalahjalista ihan pursuaa niitä sekä aiheeseen soveltuvaa reksvisiittaa, kuten kartano tallilla, juna, uimapatja, ihan pinkki huone, tuhat pussia karkkia  ja

-Yksisarvismarsu (hilpeää hihitystä *monta)

Eikä senkään väri voi tietenkään olla muuta, kuin pinkkiä. Hilpeää!

 

Päivän lopuksi täytetään vielä lokeroille teipattuja maaliskuun koko koulun haastelomaketta.

-Eli kolmea asiaa pitää nyt arvoida. Tähän laitetaan 1,2 tai 3, sen mukaan, kuinka reippaati sait tänään hommat liikkeelle. Tähän lokeroon tulee arvio omien tavaroiden huolestimisesta. Ja viimeiseen se, että tuliko riitaa ja rähinää.

-Mikä tää sitten on?

-Se on ”on”-merkki, siihen me lasketaan aina päivän pisteet yhteen. Maaliskuuhan on matematiikan kuukausi. Ja huomenna se startataan hajoittamalla lukuja, oikein urakalla.

-Hajottamalla???

Ilme on epäuskoinen. Aivan kuten yhdellä eskarilla aiemmin päivällä, kun hammas oli noin vain kadonnut suusta. Kyllä, kyllä, totta se on. Kolo vain oli jäljellä, hohtavassa hammasrivissä.

V&i kirjoittelee Heidi

Ruokana kanakeitto, ruisleipä ja mandariini

Lomille

Kiitos eskarit. Tänään te olitte kyllä huippu reiluja, kun kukaan ei saanut harmihelpulia, vaikka puukäsityö jouduttiinkin jättämään väliin. Joskus juoksevat vain asiat vaativat joustoa, mutta kuten lupasin, loman jälkeen otetaan sitten tupla duunit. Sillä puukässä on mukavaa, minustakin. Mutta nyt on kaikki testailut tehty ja päästään aloittelemaan kesään eo-keskustelut, se on tärkeää se.

Muutoin päivämme oli aika tavallisen tasainen, huomattavasti hiljaisempi tosin. Koulaiset näet olivat koko päivän pilkillä, joten äänipuolesta vastasimme vain me ja päikyt. Kirjastoautossakin on väljää ja Pekalla kerrankin hulppeasti aikaa rupatella.

-Onko tuo televisio?

Lainaustiskin takana katonrajassa on näyttö. ”Kyllä siitä voisi telkkariakin katsoa, mutta oikeastaan…Odottakaahan”, Pekka puhelee ja näpyttelee tietokonetta. Da daa, näytölle ilmestyy talvinen kuva ja tekstiä.

-Kuka haluaisi lukea?

Halukkaita eskareita on useita, joten sovitaan, että rivi kerrallaan saa jokainen antaa vastauksen. Kyllä. Loma-aikaahan näytönteksti koskee ja kirjastoauton liikkumista silloin. Ja sitten Pekka keksii ehdottaa:” Tehän voisitte kerätä siihen viikon vitsit”. Mistä pompsahtaa tietysti liikkeelle ihan hervoton ideointi, jonka aikana selvitellään mm. mikä on meemi jne. Ja Eijalle iskee sellainen sipuli hepuli hihitys, että hänet pitää melkein jättää hiljaiseen kirjastoautoon rauhoittumaan.. Hih, ilmeistä lomantarvetta, tädeilläkin.

Ja mikä sellaisen päivän loppuhypyksi sopisikaan paremmin, kuin: Pimps poms, lomille loms!!

Rentouttavaa lomaa kaikille, maalikuussa taas mennään.

V& I kirjoittelee  Heidi

Uunimakkara, porkkanalla höystetty muusi, tomaatti ja jätksi

 

Tervetuloa Kuperkeikkaan

-Täällä näyttää ihan erilaiselta

Hyvä, sehän oli tarkoituskin, kun koko päiväkoti muuttui ammattileikkien päivänä Kuperkeikan kaupungiksi. On juna ravintolavaunuineen, hieroja, sairaala, poliisilaitos, autokorjaamo, kirjasto, leipomo, päiväkoti, muotitoimisto, eläintarha, eläinlääkäri ja ratsastuskoulu, minkä lisäksi vielä eteiskeikkaa heittävät huipputaitavat metsurit.

-Voiko tää käydä syömässä?

Tietysti. Ja töihin voi mennä myös junalla. Tai sairaalaan, jos on pudonnut hevosenselästä. Mutta mitäs tehdään, kun autokorjaamon biilistä puuttuu koko moottori.

-Pitää ilmoittaa poliisille, että se on varastetu.

-Ja pakoputki.

Ok. Poliisipäällikkö kirjaa ilmoituksen toimistossaan ja lupaa aloittaa tutkinnan. Mutta. Auto ei liiku vieläkään.

-Tää on se pissapoika.

-Tää on tankki. Ja tämä on se…mikä se oli…kun vonkuu, jos avainta kääntää

-Starttimoottoriako tarkoitat? Starttia?

-Joo. Tää on se.

Hilpeää. Tyhjään leluvaunun alkaa rakentua palikosta varsin kekseliäs koneisto, mutta sitten loppuvat tiedot ja ideat. Melkein.

-Löytyykä teiltä kirjastosta kirjaa autoista tai moottoreista?

Kas näin, täysin vaivattoman mukavasti kaksi leikkiä linkittyvät toisiinsa. Aikuisen silmin on aivan haltioittavan huikeaa seurata, kuinka 25 lasta (2-7v.) leikkii  yli tunnin keskenään, ilman ainoatakaan riitaa tai rähinää. Ja kuinka leikki kehittyy ja saa uusia muotoja. Jopa jatkokehittelyä ilmenee seuraavaa kertaa varten. Voi teitä ihania Timolan ipanoita!

-Saako näitä jatkaa iltapäivällä?

Kyllä. Kuperkeikka olkoon voimissaan huomiseen lomallelähtöön asti.

V&I  Heidi

Ruokana kasvissosekeitto, grahamlihapiirakka ja omena

Ammatti-ajatuksia ja lastenparlamentti

Huomenna vietetään koko päiväkodin ammattileikki-päivää ja eskarit ovat pitkin viikkoa miettineet, että mitä he voisivat olla.

-Onko sotilas ammatti?

-On. Mutta täällä päiväkodilla voi olla vain rauhanturvaaja.

-Mikä se on?

Käydään keskustelu siitä, mitä eroa on sotia ja turvata siviilien elämää.

-Voiko tuoda pyssyn, jos ei tuo ammuksia. Ja on rauhanturvaaja?

Sovitaan, että voi. Samoin kuin poliisikin voi olla. Missä kohtaa pohditaan tietysti se, että Suomessa  poliisi ei ammu ketään tappaakseen. Ei edes rosvoja.

-Onko Batman ammatti?

-Mietitäänpäs näin päin. Onko joku teidän tuttu töissä batmanina? Ja saa siitä palkkaa?

-Ei (hihitystä)

No nyt aukeaa. Kyseessä eivät ole tällä kertaa naamiaiset, vaan ammattileikki. Ja siitä tulee varmasti huippu kivaa!

 

Meidän metsässä jatketaan ensiapujuttuja. Ensin kurkistetaan ensiapulaukkuun, jonka sisältö onkin monin osin tuttu, mutta sitten Eija kaivaa esille oudon punaisen paketin. Mikä ihme

-Sammutuspeitto

-Semmoinen, mikä pannaan haavan päälle

-Semmoinen, ettei mene vaatteet likaiseksi maassa

Ehdotuksia on monia, mutta kyseessä on natopeitto eli tavallaan ihmisfolio.

-Täällä metsässäkin se pitäisi loukkaantuneen lämpimänä avun tuloon asti.

Vau. Harmi, ettei sitä voi ottaa käyttöön. Mutta siitähän syntyy idea. Kerätään loman jälkeen kaikki joutavat siteet ja kääreet yms. metsäEAleikkilaukuksi, jolloin taitoja voi halutessaan harjoitella.

Otetaan väliin omia hommia ja sitten kilautetaan vielä leikisti hätäpuhelu. Hienosti eskarit muistavat 112 ja käsittävät myös sen, ettei hätänumeroon saa ikinä soittaa turhaan. Ja sekin tuntuu olevan selvää, että ei tarvitse tietää mitään, vaan sielät kyllä kysytään tarvittavat tiedot.

-Se riittää, että uskaltaa soittaa. 

Ok, tämä selvä. Mutta oho, asiaan pitää palata vielä iltapäivällä

-Onko se hätäkeskuspäivystäjä ammatti? Vai poliisi?

Tuumataan siis porukalla, että hätäkeskus on paikka, joka välittää sopivaa apua tilanteisiin. Mutta hitsin hienosti mietitty ja kysytty, eskari-ikäiseltä.

Aivan kuten ovat myös  lastenparlamentin esitykset koskien maaliskuun ”Liikenne”-aihetta: poliisikoulupäivä eskarilla= mitä ne tekee, kirjoitetaan kirje ja kysyttään / liikennemerkkitutkimus ja mitä ne tarkoittaa / Rosvoa ja poliisia / Liikenneoppitunti päikyille / junaleikkipäivä salissa / parkkitalojumppaa ja liikennejumppaa / leivotaan autonmuotoinen pulla. Kylläpä on taas mukavaa puuhaa luvassa. Vaikka voitiinkin ottaa vain seitsemän esitystä, koska päivät eivät riitä enempään, kun lomalla ollaan viikko.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana kirjolohikiusaus, omena/punajuurisalaatti + eksta jätski (koska ruoka riitti nippa nappa, mutta leipää kyllä syötiin lisäksi)

 

 

Aikavarkaat

Koko koulun aamunavaus käsitteli tänään helmikuun ”Rauhallisesti ruokalassa”-haastetta sekä otti vastaan uuden haasteen maaliskuulle, työnimeltään ”aikavarkaat”.

-Mitä se voisi tarkoittaa koulussa tai eskarissa? 

Termi ei aukea heti, joten otetaanpas taas demostraatio avuksi. Pannaaan ensin oppitunti viiden minuutin merkein lattialle eli yhdeksän lätkää riviin. Sitten estradin valtaa Eero-rehtorin tuskastuttavan hidas vetelehtiminen välitunnilta sisään, vaikka kello on soinut jo aikaa sitten. Siinä sitä kuluu aikaa odotteluun, vähintään viisi minuuttia oppitunnista. Seuraavaksi Anne-ope kaivaa paperia täpötäyteen sullotusta ja sotkuisesta pulpetista, huomaten vielä repunkin unohtuneen pihamaalle. Tai johonkin. Pling. Sinne meni taas viisi minuuttia opetusaikaa. Vähintään. Viimeisenä saapuvat Katja ja Merja, joiden kohtalona on ollut riita välitunnilla. Ja jota selvitettäessä vähitellen sotkeutuvat mukaan myös Eero ja Anne. Juupas, eipäs ja trallallaa….Selvittelyyn kuluu aikaa vähintään vartti, mutta helposti kuulemma koko tuntikin. A-PU-A!

-Siis vähintään tämmöinen pino viisi minuuttisia aikavarkaille. Kolmesta näin pienestä jutusta. Vähintään.

Sipinää ja supinaa riveissä. Kiintoisaa.

-Mitenkäs nämä hommat sitten hoidetaan, kun niitä ei keretä tunnilla?

-Ne pitää jäädä tekemään välkällä.

-Tai sitten ne tulee läksyksi kotiin.

-Ai aikavarkaille?

-Ei. Kun kaikille.

No nyt ei kyllä kuulosta reilulta. Tähän me siis paneudutaan maaliskuussa oikein toden teolla.

 

Päivän hommissa saimme sitten ensin iloita päiväntähden ihanista vauva-muistoista; kuvin ja kertomuksin. Lisäksi tähdellä oli vielä kiva yllätys ajateltuna koko eskariporukalle

-Minä kutsun teidät kaikki minun synttäreille. Tänne jumppasaliin.

Aika mahtavaa, että jokainen saa käteensä samanlaisen tuoksutussatun kutsun. Joillekin se voi olla elämän ihka ensimmäinen. Lämmin kiitos siis kotiväelle ja tähtöselle.

Seuraavaksi vuorossa oli mukavuustunnin leludisco, jossa toivemusiikkia soitettiin Antti Tuiskusta joikuun. Hauskaa ja hikistä, kiitos eskarit, kun pidätte meidät täditkin liikkeessä.

Iltapäivällä vielä ulkoillaan ja ollaan päiväntähden toivepelinä Peiliä. Ja sitten onkin vuorossa jo loppuhyppy.

-Tuliko kruunumerkki?

Dääm. Ei vieläkään. Mutta huomenna. Huomenna ollaan ihan pihalla ja pinnistellään se puuttuva merkki. Jookosta kookosta?

Näillä eteenpäin ja merkkiä kohti

V&i  Heidi

Ruokana jauhelihakastike, perunat ja feta-salaatti, välipalalla laskiaispulla + aamulla ruokala-kampanjan onnistumisesta saadut kiitosjätskit