Aamun startti luisteluun on lentävä, sillä kaukaloa vuorotellaan koululaisten kanssa. Mutta kylläpä kannattaa jäälle suunnata, se on nimittäin liukkaampi kuin ikinä ja kun vielä saadaan todistaa auringonnousua puiden takaa, niin mikäs on luistimilla viiletellessä.
-Tänään tehdään tasapainojuttuja ja minä olenkin kuulkaa ansanrakennus päällä
Ensin narun ali kyykistyen, sitten narurailon yli astuen ja viimeisenä liuku läpi pommitunnelin.
-Tää on kivaa
-Minä pääsin
-Nyt se putosi railoon!
Voi hitsin pimpula, miten mukavaa voikaan olla yhdessä! Ja miten näpsäkästi sujuu eskareilta jo oma luistinhuoltokin, niin laitto kuin riisuminenkin. Monella alkaa homma olla rusettia vaille valmista.
Eskarilla joudutaan sitten vähän demostroimaan. Paluumatkalla jonossa näet on tullut harmitusta tönimisestä. Otetaanpas siis Eija eteen ja Heidi taakse hyörimään, pyörimään ja huiskimaan.
-Tuossa voi sattua toista
-Se voi tönäistä sitä ja se kaatuu. Ja sitten sitä sattuu.
-Niin ja jos pienet näkee, niin nekin voi alkaa tehdä.
Ok. Lisätäänpäs jonon eteen vielä eskarilainen. Ja yhä vaan Heidi huiskii.
-Nyt Eija tönii tuota, kun tuo tönii sitä!
Jatketaanpas vielä. Lisätään jonoon vielä yksi eskarilainen kuvitteellisen ruokatarjottimen kanssa. Ja Heidi-tyttö se vaan huiskii
-Siltä voi pudota tarjotin
-Tuo toinen voi tönäistä, kun sitä tönäistiin
-Voi kaatua sen maitojutun terävään kulmaan
Eskarit tekevät tosi hyviä havaintoja ja mikä hienointa
-Voisi olla silleen esimerkkinä pienille, että miten pitää jonossa olla
Vau. Ratkaisuidea positiivisen kautta. Sovitaan siis, että kaverille voi sanoa nätisti ”jätä väliä”, jos toinen ei millään saa itseään rauhoitettua ja silloin aikuinen tietää tulla tilanteeseen avuksi. Ja olipa muuten hyvä, että sovittiin, sillä juurikin sellainen tilanne tärähtää iltapäivän jonossa ja eskarit muistavat heti jutun idean. Hyvä!
Iltapäivä on omia hommia eskarilla, sillä tänään on 3.-4.luokan marraskuun kuukausihaasteesta voittaman digiherkutuksen paikka ja täti paistaa heille alakerrassa vohveleita. Eskaritkin tietysti haluaisivat, mutta hienosti se jo ymmärretään, etteivät kaikki voi saada aina kaikkea.
-Me saatiin silloin isin kanssa.
Juurikin niin. Ja eihän sitä tiedä, vaikka voitetaan helmikuun rauhallisesti ruokalassa haaste.
V&I Heidi
Ruokana kasvissosekeitto, lihapiirakka, kurkku ja omena