Tänään me pääsimme kuuntelemaan sen aiemmin esillä olleen joiun Jänis Loikkakoivesta ja Pakkasenpojasta (kiitos veo Minna levyn lainasta!). Ja niin siinä taas kävi, että korvamatohan siitä iski.
-Se soi mun päässä
-Miten se nyt alkoi
-Voiko kuunnella vielä (neljäs kerta)
Hih, pitkin päivää ja sopivissa rakosissa laulu lähtee raikamaan: ”Hei-joo lo-le-lee loil-lango, hei-joo lo-le-lee loil-la…”
Päivän hommina oli puukässässä omien projektien käynnistys ja Eijan askartelussa työn alle otettiin Kalevi Kärppä, mitä varten oli hienosti muistettu tuoda talouspaperirullia kotoa. Kiitos kotijoukot!
-Mun iskän kalenterissa oli kuva minkistä ja minä luulin sitä kärpäksi.
Hassua, kuinka tärkeäksi kettu Kepulin uusi ystävä on eskareille muodostunut. Ja yleensäkin koko Kepuli ja ryhmätunnetyöskentely. Näistä eskareistahan suurin osa tutustui juttuun jo viime vuoden eskaviska-tuokioilla ja vieläkin he muistavat niin Siiri siilin, Minttu ketun kuin Masa mäyränkin, Kepulin töllöstelyistä nyt puhumattakaan. Hilpeää, isolla H:lla.
Puukässässä jokaisella oli siis oma työ aloitettavana, eikä kyllä voi muuta kuin kehua nikkareiden malttia, kun homma sujuu tyylikkäästi yksi aikuinen/6 eskaria mitoituksella. Myös askartelussa on selvästi sujunut
-Tuu kattoon mun Kalevia!
-Ne on tuolla. Nuo kaikki.
Oh hoh, kylläpä on kaapin päällä komea kärppäjoukko kuivumassa. Näillähän saisi aikaan vaikka teatteriesityksen….Pitää panna mietintään.
Vielä hoidellaan ruokailu ja ulkoilulla muistetaan liikkua varovasti, sillä lumi on peittänyt liukkaan jään ja porukkaa pyllähtelee matalillakin nopeuksilla. Ja juuri siitä syystä myös pihapeli täytyy jättää väliin, sillä porukassa hyppiminen ja juoksu ovat nyt liian riskiä puuhaa. Tuumataan siis vielä perusasiat maanantain valokuvausta koskien ja
-Hei. Mitäs me hypätään?
Esityksiä on taas pilvin pimein, joten kompromissi: Ruks Kalevi kärppä eskari. Niin se muistaakseni oli…
V&I aurinkoista viikonloppua kaikille toivottaa Heidi
Ruokana uunimakkara, porkkanainen perunamuusi ja salaatti