Tänään päivän juttuna oli olla ”tarkkana kuin porkkana”. Ensin aamulla luettiin tarina lohikäärmejahdista, jossa sirkeistä silmistä oli suuri etu. Seuraavaksi haastattelupenkkiin istuutui lähihoitajaopiskelija Saara, joka aloittaa meillä ensiviikolla. Ja mitäpä eskarit halusivat tietää…onko koiria/minkä nimisiä koiria/ onko lapsia/lempiväri jne. Hyvä eskarit, hienoja ja asiallisia kysymyksiä teitte. Sitten siirryttiin jumppasaliin, jossa purettiin ensin enimmät höyryt musiikkiliikkuen ja omin hommin, jonka jälkeen vuorossa oli kuuntele ja väritä-kynähomma. 15 minuuttia pakerretaan ja valmista on.
-Se oli helppo
-Kivaa
-Minä tein sen yhden väärin
-Minä en kuullut sitä takkia
-Ihan helppo. Oisin voinut tehdä sata.
Hienosti maltettu ja yritetty eskarit. Harjoittelemalla sitä oppii. Ja nyt me aikuiset osaamme vähän paremmin katsoa, että mitä ja miten jatkossa tehdään, että oppiminen mahdollistuu parhaiten.
Iltapäiväulkoilulla sattuu vahinko, kun Rosvot&poliisi-leikki äityy liian rajuksi. Villipillin on aika kutsua tuumaustuokio koolle.
-Mitä sääntöjä tämä leikki tarvitsee?
-Ei saa töniä
-Eikä tuuppia
-Ei saa repiä vaatteista
-Pitää mennä vankilaan, jos jää kiinni
-Voiko vankila olla ison liukumäen päällä?
-Ei.(*monta)
-Miksi?
-Sieltä voi pudota ja sitten sattuu tosi pahasti.
Juurikin näin. Sovitaan, että vankila sijaitsee maan tasalla ja sormitaktiikalla mennään varoitusten suhteen= 1 sormi/otahan malttia matkaan 2 sormea/ siirrypä muihin hommiin.
-Mutta mitä me pompattasiin tälle päivälle?
Hiljaisuus.
-Hyvä eskarijumppasali
-Joo(*monta)
-Totta. Salissa sujui kyllä kaikki ihan viimeisen päälle hienosti. Ottakaahan oikea käsi esille.
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana broilerpihvi, muusi ja salaatti