Olipas mukava päivä. Hurautimme näet tänään eskareiden kanssa pikkubussilla kirkolle; ensin Leppäkertunkoululle Tuubakimalaisen konserttiin, sieltä Areenalle keilaamaan, mistä vielä paluu takaisin Leppäkertun isoon ruokalaan syömään. Ja mitäpä reissusta jäi mieleen
-Se Pinkpantteri oli hyvä
-Minusta se, kun se laittoi sen sarven leukaan
-Niin ja se toinen luuli olevansa Pipsa-possu, vaikka oli isä-possu
-Se toinen mies oli se Elsa
-Kun näin mun vanhoja kavereita
-Se oli kiva, kun sai laulaa niitä lauluja
Tuubakimalaisen klassinenkonsertti oli hienosti lastenohjelmien musiikin varaan koottu hassuttelu, jossa yleisö pääsi niin osallistumaan, kuin näkemään/kuulemaan hienoa puhallin- ja kosketinsoitantaa. Ja ovathan ne upeita: vetopasuuna, tuuba ja jo 500 vuotta sitten käytössä ollut käärmepilli.
Myös keilauksessa ilo oli irti, kun pienen alkuohjauksen jälkeen kaikki osasivat ottaa oikein kiinni keilapallosta. Hirvensarvet töröttämään!
-Kaato!
-Jäi vain kaksi
-Paljonko minulla on pisteitä?
-Minä voin kattoa. Sulla on 41.
Huomenna me tutkimme tuloksia tarkemmin, sillä saimme tulokset mukaan hallilta. Kiitos Vesileppiksen avuliaan keilausväen. Iso peukku teille!
Päivän melkein jännin asia taisi kuitenkin olla ruokailussa, kun linjastossa piti ottaa margariinia ja maitoa koneesta. Näkkäri infrapunavalon alle ja kohta plumpsahti. Hyvin maistui ruoka kaikille ja ruokalutavat olivat hallussa vimpan päälle. Hyvä eskarit!
Kotimatkalla sattui vielä hassu kommellus, kun vähän ennen päiväkotia kuljettaja meinasi kääntyä sivutielle. Hän oli näet ihan unohtanut, että olemme kyydissä. Hilpeää! Sovittiin siis samantien, että jos hänellä milloin on tarvetta hiljaiselle, ahkeralle ja hyvätapaiselle talkooväelle, niin makkara&mehu palkalla tullaan. Ja kyyti tarvitaan tietysti myös, heh heh.
Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana bolognesekastike, spagetti ja salaatti