Lastenparlamentti ja harakanhyppyjä

-Tervetuloa

Puheenjohtaja kopauttaa nuijalla pöytään ja avaa eskarivuoden ensimmäisen lastenparlamentin. Tätä ennen on yhdessä koottu penkit kahdeksi pitkäksi riviksi ja asetettu pöytä päähän. Tunnelma on juhlava. Ensimmäinen esitys siitä, mitä tekisimme syyskuussa

-Askarrellaan

-Mitä sinä haluaisit askarrella?

-Lintuja

Otetaanpas siis ryhmän kannatus ideaan selville käsiäänestyksellä. Kyllä. Selvin luvuin tämä homma pääsee toteutukseen. Nuija kopsahtaa ja puheenjohtaja pyytää uusia esityksiä. Käsiä ihan singahtaa ylös. Voi ilo ja riemu. Täti on nähnyt tämän jo niin monta vuotta, mutta aina se vaan jaksaa tuntua erityiseltä. Ja miten hyviä ajatuksia ja ideoita eskareilla onkaan. Tässä kooste tänään syyskuulle sovituista: tehdään lehtikasa, jossa saa hyppiä/tehdään paperilennokkeja, joita saa lennättää ulkona/mennään metsäretkelle ja otetaan mukaan evään sekä kerätään materiaalia askarteluun ja sieniä, mutta ei myrkyllisiä!/ myös iltapäiväulkoilulla voi mennä meidän metsään/luetaan eskarilla kirjoja/askarrellaan kukkia ja sieniä/hypitään esteitä metsässä/ askarrellaan muffinseja/jumpataan salissa

-Tehdään villasukat

Hilpeää. Ihan siinä määrin, että eskarit kikattavat itsekin ääneen. Lopulta sovitaan, että tehdään taikasukka, sillä oikeiden kutominen saattaisi olla pikkuisen haastava juttu.

-Mennään Vesileppikseen

Auts. Tämä keskustelu on käytävä joka vuosi. Parlamentti kun ei voi päättä toteutettavaksi sellaisia juttuja, joihin pitää olla rahaa.

-Mutta. Muistatteko papukaijamerkit? Mukavuustunti voi joskus olla vaikka reissu.

Ok. Vielä kaikkien nimet pöytäkirjaan ja valmista tuli. Kyllä on taas kivat tekemiset seuraavalle kuulle, joihin liittää opeteltavat asiat. Tädit kiittää asiantuntijoita!

 

Otetaan väliin henkäisyksi omia hommia, joiden päätteeksi lattialle jää…

-Nolla lelua. Huippua eskarit.

-Perjantaina saadaan lojujat laatikosta.

-Jee!!!

Jälkienraivaus toimii aivan viimeisen päälle. Hyvä eskarit. Eskaritehtävissä hommana ovat harakanhypyt kynällä.

-Pidä kynä kokoajan paperissa. Hyvä.

Maltilla ja kieli keskellä suuta. Onnistuu. Jumpassa samaa tehdään koko keholla hyppyruudukossa ja ohjeitahan pitää kuunnella tarkasti. Eteen, taakse, sivulle…Täälläkin onnistuu.

oi joi. Iltapäivällä joudutaan sitten kinkkiseen tilanteeseen, ihan kahden asian suhteen. Ensin käy ilmi, että eskareiden vessavuorolla lavuaari on tukittu käsipaperilla, mistä Eija näyttää ihan kuvan kaikille.

-Hei. Tämä on nyt huono homma. Keksittekö miksi?

-Se lavuaari voi tukkeutua ja sitten vesi ei pääse ja sitten se lainehtii lattialle.

Totta. Ja sitten on vielä saippua, jota Karita-keittäjä on mopannut jo monena aamuna. Sovitaan, että tässä vessahommassa ollaan nyt tarkkana, kuin porkkanat.

Toinen juttu liittyy puolestaan töllöilyyn ja asioiden selvittämiseen sekä anteeksipyytämiseen. Se kun osaa olla välillä hirmuisen vaikeaa.

-Mutta. Sille toiselle tulee vielä pahempi mieli, jos sit asiaa ei puhuta.

Juurikin niin. Ryhmän kanta on siis selvä. Eskarilainen on jo iso ja osaa  hoitaa homman tai sitten ei voi jäädä pihapeleihin tai muihin iltapäivähommiin, vaan on aika suunnata päiväkodille leposille.

-Mutta huomenna ollaan ihan pihalla. Ja katsotaan, jos vaikka saadaan Nakkikioski siirrretyksi meidän metsän.

-Joo!

Niin. Joku on saattanut ihmetellä hassua kopperoa päiväkodin portilla. Täti rakansi sen vuonna 2012 viskareiden kanssa Paukarlahdessa, kun  lapsen sellaisen halusivat tehdä ja siitä asti se on ollut ulkoilualueella ahkerassa käytössä. Kun päiväkotitoiminta sitten loppui tämä keväänä, tädilä piippasi puhelin: ”Tuletko hakemaan nakkikioskin?” No totta kai, kyllä lasten uurastusta pitää sen verran arvostaa, että jaksaa ajanpureman rakennelman uusille leikkijöille käyttökuntoon ehostaa. Ja itkuhan siinä meinasi tulla, kun perjantaina nojasin tuttuun ”tiskiin”: käpyjä, kukkia ja kiviä kauniissa rivistössä, ilmeisen tyytyväisten leikkijäiden jäljiltä.

V&I kirjoiottelee  Heidi

Ruokana limekala, muusi ja salaatti