Merirumpu. Tuohon maagisen mystiseen soittimeen saimme tutustua tänään, kun lastenkulttuurikeskus Versosta Tiina saapui seikkailemaan kanssamme tarinasalkkuineen. Ensin tarvitaan nimi merenneidolle ja sitten päästään pullopostin kimppuun. Ou nou, Kalevi-kalan ystävä on juuttunut uuteen kotiinsa. Apuun lähtee rapu, mutta mistä sille nimi. Eskareilta eivät ehdotukset lopu: Karu, Apu, Erakko, Kapu, Anne… Kuten eivät lopu tiedot roskaamisesta ja kierrättämisestäkään
-Muovi menee kaatopaikalle ja se poltetaan sähköksi
-Purukumi maatuu, mutta tosi hitaasti
-Banaaninkuoret voi laittaa kompostiin ja tulee multaa
-Roskaaminen on tyhmää, kun eläimet voi satuttaa itsensä
Tästä aiheesta eskarit olisivat voineet jutella, vaikka kuinka pitkään. Isoa peukkua osaamisesta! Samoin kuin tuokioon osallistumisesta: laulut, soittelut, liikkumiset..sujuu.
Versoilun jälkeen otetaan hiukan omia hommia ja sitten on vuorossa ryhmän viimeiset 6-vuotissynntärit. Eikä kyllä pinkimmäksi olisi voinut mennä, taikalahjalistakin on niin hattarainen, että pilviä hipoo. Ja aarrearkustakin valikoituu matkaan pinkkiä. Hilpeää!
Iltapäivällä on vuorossa kauan kerätyn Kruunuimerkkipaketin etsintä. Vihjehän on oli, että etsikää punaista sukkaa, keskellä viikkoa, keskipäivänaikaan, siellä missä lapaset kuivuu…Haluatteko arvata, montako kertaa kuivakaappihin kurkisteltiin aamusta alkaen, ihan varoilta ja vahingossa. Mutta kyllä, löytyyhän se kätkö lopulta, meidän omalta eskarilta!
-Kaksi kassia!
Vau. On laatikollinen poneja, outo hirviörata, autoja, värejä, värityskirjoja, poronsarvet, kirjoja, nokkahuilu, bioniglejä, Alias-peli…vähän niinkuin kaikkea.
-Montako kruunumerkkiä meillä jo on?
-Ai uusia. Ei vielä yhtään.
-Pitää kerätä siihen 30 asti
-Sitten tulee varmaan kolme kassia!
Voihan se olla. Mutta sitä odotellessa leikitään ainakin näillä kaikilla ihanuuksilla.
V&I Heidi
Ruokana kalakeitto, sekaleipä, maksamakkara ja kurkku