Lastenparlamenttihan päätti, että pidämme syyskuussa lennokkipäivän.
-Tänään ei kyllä voi heitillä lennokkeja ulkona. Miksiköhän?
-Siellä sataa.
-Paperi menee silloin ihan muussiksi.
Askarrellaan siis tänään kiinalainen liidokki kuivumaan ja huomenna tehdään kaveriksi vielä lennokkeja, joita saakin sitten lennättää eskarin korkeuksista alas jumppasaliin.
-Joo!!!(*monta)
-Tää lentää Afrikkaan asti
-Tämä lentääkin Ruotsiin!
-Tämä menee Pajarinhoviin
-Mutta. Tämä tuleekin takaisin eskarille (hihitystä)
Mukavasti sujuvat hommat, vaikka ohjeet vaativatkin tarkaa kuuntelua ja keskittymistä. Kaikki voivat huletta antaa itselleen kolmosta, ilman muuta. Mutta
-Mitäs annatte itsellenne omista hommista?
Kolmosia on paljon, pari kakkosta, vaan nouseepa yläs myös muutama ykkönen. Selvittely paljastaa, että vähän on ollut erimielisyyttä, riitaa ja rähinää.
-Rähinät on aina huono juttu, mutta tässä jutussa on nyt kyllä pikkuisen hyvääkin mukana. On tosi hieno taito, että osaa sen itse ajatella, että nyt ei oikein sujunut. Ja kertoa sen. Se on reilunpelin merkki. Ja se on taas kyllä ihan super tärkeä taito jokaiselle.
Päivän toisena juttuna tutustutaan Pikku Pavun orkesteriin. Ensin avataan ääni sanamäellä ja sitten harjoitellaan äänenvoimakkuudensäätöä nokalla sekä kuulostellaan rytmin nopeutta. Niin ja tietysti myös kuullun ymmärtämistä.
-Mitä hyönteisiä siinä laulussa oli?
Ryhmältä ei unohdu yksikään, eivät edes leppäkertun lapsoset. Hienoa!
Iltapäivällä vielä ulkoillaan ja mikä hauskinta, pikku Pavun kertosäettä hyräilee yksi jos toinen.
-Kato. Löytyi mato.
-Onkohan se siitä Pikku Pavn orkesterista?
-Kyllä olen (pikkuruinen ääni)
Hilpeää! Musiikki niin rules!
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana juustoinen broilerkeitto, sekaleipä ja mandariini