Keppiäikkää

-Nyt on kuulkaa homma ihan kiikun kaakun

Pilvet ovat tummia, mutta sade ei ropise. Tuuli näyttäisi olevan meidän puolellamme. Otetaan riksi ja kirmataan metsään ilman kuriksia. Heti alkavat leikit ja touhut. 15 minuuttia myöhemmin

-Sataa!

-Kaakun. Äkkiä pukemaan!

En ole varmaan ikinä nähnyt eskareiden saavan sadevaatteita päälle näin nopeasti. Sillä selvähän se, mitä nopeammin puen, sitä nopeammin pääsen jatkamaan leikkejä.

Meidän metsässä on tänään myös äidinkieltä, kun eskarit kokoavat kepeistä viikon kirjaimen (A) sekä oman nimensä, jonka myös kuvaavat tabletille.

-Minä en saa tätä s tehtyä

-Minulla on jo valmis

-Kun sinulla on niin lyhyt nimi

-Tämä onkin tälleen pystyssä

Apua annetaan ja hyvin sujuu, valmista. Hienoa eskarit!

Iltapäivällä tehdään vielä loppuun omat taikasienet, joista tuli kyllä melkoisen upeita.

-Tämä on kyllä oikeesti hieno (ilo loistaa kasvoilla korviin asti)

-Kato. Mulla on tässä tämä perhonen eli ei ole myrkkysieni

-Milloin nämä saa kotiin?

Sovitaan, että viimeistään syyslomalla.

 

-Onko kruunumerkki?

Ollaan jo kotiin/hoitoon lähdän kynnyksellä ja joukko katselee toisiaan miettivästi. Muutama tilanne meinasi tulla, mutta homma saatiin seis ajoissa kavereiden avustuksella…Ja silta. Metsässähän saatiin rakennettua se ihan huippuhieno siltakin..

-Kyllä. Kyllä se on kuulkaas kruunumerkki.

Voi ilo ja riemu. Me vielä niin opitaan pitämään homma hallinnassa.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana kebabkiusaus ja kurkku/appelsiinisalaatti