Da daa, tänäänkin luisteltiin, luistimilla. Mihin saattoi hyvinkin olla syynä taikuus. Kyllä! Eilen metsäretkellä nimittäin eräs eskareista neuvoi, että olisi hyvä pyytää yöksi pakkasta Otavalta ja niinpä me Enskan ja Mörön kanssa iltapissukkalenkillä lähetimme viestin rakoilevaan pilveen, josta pilkotti kauhanvarren kolme tähteä: ”Lähetä pakkasta, että päästään eskareiden kanssa luistelemaan.” Vielä hilpeät hännänheilutukset päälle. Ja mitä ihmettä??? Aamulla Timolan kiekkokaukalo on kiiltävässä jäässä, vaikka siinä vielä edellisenä iltapäivänä lillui monen sentin vesikerros.
Taikaa tai ei, potkut silti tärähtävät, koko eskariporukalle. Siis luistelupotkut. Harjoitellaan ensin yhden jalan potkuttelua ja perään kahden jalan vauhdikkaampaa versiota. Sitten etsitään jarrunappi polvesta ja ylitetään railoja sekä leikitään ”Molskis ja loiskis”-krokotiilivaanintaa. Hih, aika kuluu kentällä hujauksessa ja ilo loistaa luistelijoiden kasvoilla. Tätä lisää. Ja pakkasta!
Iltapäivälä otetaan pieni tarina jänis Loikkakoivesta ja Pakkasenpojasta, jotka mittelivät voimiaan tunturissa. Ja koska tarinaan on olemassa myös joiku (tädin aiheeseen varaaman cd oli niin hyvässä tallessa, ettei löytynyt tähän hätään, mutta kuunnellaan heti, kun löytyy), kuunnellaan hetki tuota laulumuotoa tabletilta.
-Vaikeaa!
-En kyllä osaa
-Kuulostaa ihan mummolta (hihitystä)
-Mummolta?
-Joo, meidän mummolta.
Hym. Jos joku Timolassa tai muuallakin hallitsee joikaamisen, otetaan hänet suurella kunnialla ja ilolla kylään eskarille. Hilpeää!
Päivä on ehtinyt päättyä jo aikaa sitten ja ensimmäinen kotiinhakija saapunut, kun
-Saatiinko me kruunumerkki?
Pohditaanpas. Muutama pikku hässäkkä, mutta ne selvisivät ihan puhumalla…
-Joo. Kyllä. Kyllä te saitte kruunumerkin.
-Jee!!!
Taitaa olla jo rivin neljäs, pitää muistaa huomenna laskea.
V&I eskarilta viestittelee Heidi
Ruokana perunalaatikko ja porkkanaraaste salaattihöysteellä