Eilen luisteltiin, luistimilla. Tänäänkin luisteltiin, kuravehkeissä. On tämä outo ”talvi”. Mutta ei se mitään, oikeassa varustuksessa saattaa kokea huimia elämyksiä, kuten tänään, kun suuntasimme tammikuun luontoikkunareissulle.
-Katsellaan tarkkaan, että näkyykö täällä meillä kevään merkkejä.
Me olemme tutkineet viimepäivinä säätä YLE:n katsojakuvista ja toden totta, kyllä on Suomi pitkä maa, kun Naantalissa vihertää, mutta pohjoisessa taas on lunta paikoin ennätykseksi asti.
Ilo on suuri, kun luontoikkuna on selvinnyt talvimyrskystä, mutta onmo maisemassa tapahtunut muutoksia…Otetaanpas tabletilta esille marraskuun lopun kuva.
-On vihreämpää. Tummempaa vihreää.
-Pelto on lumessa.
Mutta ei juuri muuta. Tavaton tammikuu, ei voi muuta sanoa. No, viis siitä, on aika kirmata omiin hommiin. Heti kipaisee retkikunta tähystyskivelle, junapuu lähtee matkaan ja tutkijat alkavat tehdä luontohavaintoja…Nakerrellaan välissä eväänä vuoden ekat pipperskaakut (jouluunhan on aina hyvä alkaa valmistautua ajoissa, heh heh ja vitsi vitsi) ja sitten suunnataan toiselle leikkialueelle. Nyt vauhtiin pääsevät ninjat ja
-MetsäHopLoppi!
Vesi on jäätynyt liukumäeksi latupohjaan ja kurahousut antavat entisestään luistoa. Voi pöpelikön pölinä, tästä ei kyllä ilo ja reimu parane! Niin se taas parituntinen hujahtaa, huomaamatta ja eskarille palaa nälkäisen punaposkista porukkaa. Ja mikä kruunaisikaan reissun paremmin kuin päivän ruoka: hernekeittoa ja lettuja. Namskis!
Iltapäivällä venytellään kuminauhoilla muotoja geolautoihin ja ehditään myös pienesti omia hommia.
-Onko huomenna luistelua?
Voi voi, täti pahoin pelkää, ettei ainakaan luistimille päästä. Mutta josko ensiviikolla.
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana hernekeitto, tomaatti, juusto, sekaleipä ja letut+hillo