Täti kirjoittaa nyt näin pienesti ja tiivistetysti, kun Mörkö-koiralta poistettiin iltapäivällä sen sata pentuhammasta ja missäänhän ei poloinen parane paremmin, kuin mamman kainalossa…Johon myös Enska-penskalla on kova tunku, heh heh.
Eskareiden päivä piti tänään sisällään lelupäiväilyä, numero 9 harjoituksia sekä tonttukenraaliharjoituksen. Lisäksi piti selvittää Vinskin postikoukkuviesti, joka kuului:
KOHTA ON
LOLU HAUSKAA
LA TULEE PAK
ETI LA LOLU
KALTERI
T: VINSKI
Pienen hetken se vie, mutta sitten
-Se on J, se on tehtyt sen väärin päin!
-Joulu, se tarkoittaa joulu!
-Tuhma Vinski
-Ei kai nyt tuhma. Mutta lisää harjoitusta kyllä tarvitaan.
Pähkäily jatkuu ja vähä vähältä viesti aukeaa, mutta mikä on Pak eti.
-Hei. Minä tiedän se on paketti!
-Ei kalteri, vaan kalenteri
-Kohta on joulu, hauskaa ja tulee paketti ja joulukaleneteri T: Vinski
Vau. Lisää jännitystä lienee siis tulossa…
Niin ja Saara-opiskelija oli tänään viimeistä päivää fyysisesti eskarintiloissa, koska huomenna meillä on reissupäivä. ”Minulla on teille tälläinen sydän ja käsi” Saara näyttää ja kertoo, että eskarit voivat itse päättää, että heitetäänkö heipat halaten vai läpsäten. Mutta on meilläkin Saaralle jotain: positiivisuuspiiri. Siinä piirin keskellä olijalle jokainen kertoo vuorollaan jonkin hyvän asian tai muiston hänestä.
-Saara on kiva (*monta)
-Saara on hyvä leikkimään
-Saara on hyvä shakissa
-Saara osaa opettaa jalkapalloa
-Saara auttoi kurahousujen lahkeet
jne. Taitavasti eskarit kaivavat muististaan kokemuksia/ajatuksia yhteisistä hetkistä. Aika hienoa, posittivisen palautteen antaminen kuin ei ole ihan helppoa aikuisillekaan.
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana lihapullakastike, perunat ja vihersalaatti