-Mua jännittää
-Niin minuakin
-Minua jännittää ihan kauheasti
Ammattikoulun tila-autossa tunnelma ihan tirisee aamulla. Kohta me mennään esiintymään ja sytyttämään valot Varkauden suurimpaan kuuseen. ”Onkos vyöt nyt kiinni?” lukionrehtori kysyy ja saa reippaan vastauksen, että kyllä, senkun mennään.
Oh hoh. Ammattikoulun pihamaalle on kertynyt paljon väkeä, mutta onneksi kaikki näyttävät olevan iloisella mielellä. Pyöräytetään siis ohjelma liikkelle: jouluruno, Hei tonttu-ukot-laulu, Jouupuu on rakennettu-piirileikki ja
-Tämä on nyt kyllä tosi vaativa juttu eli jos yleisö voi ola ihan hiljaa…
Ilo vilkkuu aikuisten silmissä, mukana ollaan. Ja niin se räsymatolle kohoaa, kirjain kerrallaan: Joulupyramidi! Upea homma eskarit!
-Heidi! Ne on syttyneet!
Oi! Se on niiiiiiiiiiiiin kaunis.
-Miten ne valot voi olla noin ylhäällä? Kuka ne on vienyt sinne?
-Mutta pitäisi olla latvatähti. Sellainen pinkki ja kimalteleva.
Hih, pinkki on päivän sana, sillä meidän eskarithan haluavat tietää ja oppia, joten kaikkia aikuisia haastatellaan. Esimerkiksi pipariherkuttelupöydässä selviää, että autopuolenopettaja Karin lempiruokaa on lohi ja rakennuspuolenopettaja Timo asuu rivitalossa. Toimistopuolen Tarja taas lukee mielellään ja lähihoitajia opettavan Miian pihalla on heikkalaatikko ja pensailta, tosin vähän kärsineitä. Mutta entäs, onko kenenkään ammattikoulun aikuisen lempiväri pinkki? Tämä asia luvataan meille selvittää.
Itse tutustumisikohteissa, auto -ja talotekniikkapuolilla, oli sitten jos jonkinlaista tekemisyä ja ihmeteltävää. Talopuolella sai mm. heittää frispiitä betonimyllyyn ja taiteilla lautaradalla sekä kurkistaa kirvesmiehen työkalupakkiin. Autopuolella jokainen taas pääsee vuorollaan oikeaan autoon, kuskinpaikalle.
-Mihis te menette?
-Rovaniemelle
-Ja kaikilla on vyöt kiinni?
Hilpeää, sinne se häviää mielikuvitusreissuun kuski matkustajineen, täyteen lastattu viisihenkinen perheauto. Ja takapekillä on taattu meteli.
-Mennään ajamaan moottorikelkalla
No jo vain se pitää mennä, kun kerran Rovanimellä ollaan. Autohallissa on kaksi upeaa kilpakelkkaa, joita saa myös mielikuvitusajaa.
-Paljonko pitäisi olla viikkorahaa, että voisi ostaa tämän? (Lynx)
-Tai tän? (Polaris)
Huh huh, 17 000 euroa. Kappale. Iso on luku, kun ajattelee, että olemme menossa numero yhdeksässä.
Vierailu hujahtaa nopeasti ja pian on jo aika palata eskarille päin. Mutta se kuusi. Sen latva erottuu upeasti valaistuna vanhan koulurakennuksen takaa. Ensi vuonna sen loisteen edessä ei sitten olekaan mitään, sillä koko iso rakennus puretaan pois. Mistä on jo merkkinä yksi avattu seinä ja katto, josta voi kurkistella sisään.
-Siellä on jotain johtoja.
-Ja rottia. Mun äiti inhoaa rottia.
-Mun sisko luuli kerran, että katolla on hiiriä, kun satoi tosi kovaa.
-Ihan outoa.
Lämmin kiitos taas Savonia, kun saimme tulla kanssanne aloittamaan joulunajan ja pääsimme ihmettelemään oppilaitostanne. Kiitos myös kaikille aikuisille ja erityisesti opiskelijoille hienosta asenteesta pienten kyselijöiden innostusta kohtaan. Ja vielä erityiskiitos glögi- ja pipperskaakkutarjoilusta. Jopas oli suunmukaista. Jännittävää joulunaikaa ja hilpeää uuttavuotta 2020 teille kaikille toivottaa: Timolan eskarin poppoo
Iltapäivällä pitää vielä hiukan haikeilla, sillä opiskelija Saaran on tullut aika palata takaisin kouluun. Eli siis ammattikoululle. Hassua! Otetaan monet halit ja rutistukset sekä sovitaan, että moikata saa, jos nenäkkäin satutaan. Kaikkea hyvää sinulle Saara ja ISO KIITOS yhteistä päivistä, sinusta tulee vielä huippu hyvä supertäti!
Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana kalapihvit, muusi ja salaatti