Jännitystä roppakaupalla

Tämä päivä on oikeastaan siirtymistä jännittävästä ilosta seuraavaan. Ensin aamulla saimme koko päiväkodin kuukausikemuihin kylään Varkauden tassukamuista kolme ihanaa kaverikoiraa omistajineen: Riitu 7v, Topias 6v ja Diana 3v. Ja näitä työhuiveihinsa sonnustautuneita kavereita sai oikeasti rapsutella, silitellä ja haliakin.  ”Kylläpä olette osanneet olla tosi nätisti. Kukaan ei ole juossut tai huutanut yhtään” ohjaajat kiittelevät vierailun päätteeksi. Mutta. ”Tykkäävätkös nämä koirat laulamisesta? Jos me laulaisimme teille porukalla kiitokseksi Joulupuu on rakennettu?” kysyy päiväkodinjohtaja Saara ja saa Riitulta iloisen tassuvilkutuksin. Antaa tulla vaan, kuulolla ollaan.

Eräs toinen sensijan saa laulusta hepulin, jos käyttöohjeeseen on uskomista. Päiväkodin liukumäkeen oli nimittäin aamuhämärissä ilmestynyt paketti, jossa lukee, että se sisältää Romappaisen, Korvatunturilta Timolan päiväkotiin toimitetun sisäsiistin ja lapsiystävällisen kuusen, jolla on hiljainen kuiske ja vakaa seisonta.

-Rauhoittuu Tuiki tuiki tähtäsestä, mutta riehaantuu täysin, mikäli lauletaan Porsaita äidin omme keikki, varsinkin ruotsiksi.

Oh hoh. Mitähän silloin tapahtuu, jos kuusi riehaantuu…Se selvinnee joulukuun mittaan. Samoin kuin se, että kuinka saamme valmistetuksi Romappaiselle kesäunimyssyn, jotta se saa hyvät unet joulun mentyä. Pitääkö tässä alkaa neulomaan vai mitä. Joulu on sitten mystistä aikaa.

Eikä siinä vielä kaikki. Eskarilla Vinski on lentää viuhtonut ihan omia hupsutuksiaan.

-Heidi! Tuu katsomaan, täällä on joku tumma.

-Se on ehkä joku taideteos

Toden totta, välkehtivän harmaan velourin alta pilkistää maalaustelineen jalat. Päälle teipatusta lapusta käy ilmi, että kyseessä on Vinskin vitsijoulukalenteri. Otetaanpas varovasti suojakangas pois.

-Hirvesti Vinskejä!

-Minä luulin niitä ensin lepakoiksi

-Tosi nättejä nuo paketit

Arvotaan siis aamun onnekas ja luetaan vitsi: Mikä on joulupukkiakin suurempi, mutta ei paina mitään? Joulupukin varjo. Hilpeää.

Otetaan sitten omia hommia, käydään syömässä ja palataan omiin puuhiin. Ihan päivän lopuksi on vielä kirjanluku.

-Kirje!

No johan nyt. Tänään se vihdoin löytyi, lukumerkkipinosta,  Sakarias Sammakon kruunumerkkiposti. Ja taas pitää koko ryhmän käyttää hoksottimia ja selvitellä vihjeitä, mutta lopulta olemme jonseenkin varmoja siitä, että keskiviikkona kello kaksitoista pitäisi etsiä punaista sukkaa, jostakin kuivauskaapista.

Hansperi. Se on päivän lopuksi luetun kirjan päähenkilö, hamsteri, joka syö nukkekodista kaiken. Jopa vaahtokarkista ja kirsikasta tehdyn opettajan. Söi opettajan! Enpä muista ihan äsken koko ryhmän kikattaneen ääneen tällä tavalla! Hansperi rules!

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana broilerkastike, ohrahelmet ja punakaali/appelsiiniraaste,