-Eskarit. Nyt on kaksi tosi tärkeää asiaa.
Aamutuokiolla on juuri juteltu tulevan päivän puuhat ja eiliset ukkosenjyrinät. Mutta. Asetetaanpas koko ryhmälle tavoite: kerron itse kuulumiset iltapäivisin aikuiselle ja lähden kotiin reippaasti. Tämä on eskareista aika helppo tehtävä. Mutta. Arvatkaapa mikä ilo syntyy, kun selviää, että maanantain konserttireissulla mennään myös keilaamaan.
-Minä osaan jo. Oon käynyt hoitotädin kanssa.
-Minä en oo käynyt ikinä.
-Se on tosi painava se pallo!Jotain sata kiloa.
Sovitaan, että viikonlopun kotiläksyksi tulee oman kengännumeron selvittäminen, jotta keilakengät löydetään hyllystä helposti ja nopeasti.
Päivänpuuhana ollaan sitten ihan pihalla. Ensin katsotaan meidän metsän rajat ja sitten puretaan vanhat majat uusien rakennustarvikkeiksi. (Mikä ymmärrettävästi hiukan harmittaa viimevuoden eskareita, mutta sellaista se on, meidän metsä on joka vuosi seuraavien temmellyskenttä.) Ja voi ihme, mitä kaikkea uutta metsään syntyykään.
-Tämä on ansa rosvoille. Kato.
Seuraa hilpeä demostraatio siitä, kuinka käy, jos paikalle yrittää hiipiä ilman lupia. Toisaalla taas majassa sipistään ja supistaan hihitellen omia ”tyttöjenjuttuja”. Lisäksi Pömpelisät kaivetaan esille sahapukki ja työnalle otetaan polttopuidensahaus talven makkaratulia varten. ”Kouluhommana” puolestaan tuumaillaan, mitä tarkoittaa jokamiehenoikeus. Ja huis vaan, päivä on hujahtanut ruokailuun asti.
Iltapäivä on pyhitty omille hommille päiväkodin puolella. Ja siinä sivussa jokainen eskari pääse rauhassa maalaamaan oman oksansa varispuuhun. Syntyy suoria, väkkäriä, paksuja, pitkiä, pätkiä…kaikenmoisia oksia, joille omat Vinskit ylpeänä istutetaan. Aarteita tietysti samalla ihastellen.
-Tänään ei voida hypätä loppuhyppyä. Keksittekö miksi?
-No kun pienet herää.
Otetaan siis loppukuiskaus: hyvä eskari.
V&I kirjoittelee Heidi