Tänään eskarit pääsivät kynähommiin, mitä ennen piti tietysti pitää penaalinesittelykierros. Johan oli monenlaisia penaaleja, sipsipussia muistuttavista pehmokissamaisiin. Mutta aikuisen silmin huippua oli se, että kaikki eskarit uskalsivat asettua muitta mutkitta ryhmän eteen kertomaan omastaan. Peukkua siitä.
Myös kahdessa ryhmässä toteutetut kynähommat/salipelit sujuivat. Kynätehtävä vaati väritystä, kirjoittamista, piirtämistä, peilityöskentelyä, liimausta…
-Onpa muuten hyvä työrauha. Miten sujuu??
-Hyvin!
-Helppoa. Minä piirsin kesällä kotona kaksi laatikollista.
-Saako tämän värittää kokonaan?
-Minulla on tässä balettiasu
-Minun kynä putosi pöydän alle
-Minä voi auttaa!
Kaveri katoaa pöydän alle hujauksessa ja kohta on kynä takaisin esillä. Hienoa omatoimista auttamista. Kyllä moisesta esimerkistä pitää antaa ihan papukaijamerkki.
-Jee!!!
Jumppasalissakin piti kuunnella ja toimia ohjeiden mukaan, kun vuorossa olivat tutustumisleikit. Mikä mahtoi olla eskareiden oma arvio onnistumisesta? Pelkkiä kolmosia ja Eija oli asiasta ihan samaa mieltä. Peukkua nousee siis tästäkin.
-Oli kivaa!
-Hirveä hiki.
-Onko nyt omia hommmia?
Onpa hyvinkin. Ja niiden lopuksi tavarat paikalleen ja huom, tänään ei jää lattialle kuin yhdet ainoat aurinkolasit. Siistii!
Myös kruunumerkki on puheena pitkin päivää ja sen saavuttaminenkin ihan hilkulla. Mutta. Ulkoilun lopulla rosvot ja poliisit-leiikki äityy lyömiseen ja repimiseen.
-Mutta se on peliä.
Ei käy eskarissa. Sillä sehän me sovittiin jo eilen, että kaveria ei saa satuttaa, ei millään tavoin. Otetaanpas siis koko porukka hiekkiksenlaidalle ja tuumataan tilanne.
-Mutta huomenna ollaan ihan pihalla ja silloin koetetaan uudestaan.
Näin sovitaan. Ja päivän loppuhyppynä kajahtaa: Hyvä eskarijumppa!
V&i kirjoittelee Heidi
Ruokana kinkkukiusaus ja vihersalaatti