Tänään meillä vieraili Viriltä Reetta ja vuorossa oli hauskoja hyppely-ja juoksutehtäviä erilaisin välinein. Niin ja kuunnellakin tietysti täytyi, olla tarkkana kuin porkkana. Hienosti sujuu koko ryhmältä ja mukavaa on ilonkiljahduksiksi asti. ”Nähdäänkö uudestaan kahden viikon päästä?”, Reetta kysyy ja kaikki ovat heti nyökytellen messissä. Kiitos taas Virille huippukivasta jutusta ja eskareille kolme sormea reilusta ja reippaasta osallistumisesta.
Seuraavaksi vuorossa oli pieni ”Kuuntele ja kuvittele”-tarina haapasienestä, joka halusi olla metsän kaunein sieni, hinnasta välittämättä. Hienosti eskarit keksivät tarinan juonen.
-Siitä tuli kärpässieni
-Siksi se etana ei enää halunnut maistella sitä
-Minä olen nähnyt ihan oikean kärpässienen!
Maalataan siis kahdessa ryhmässä ensin jalka omalle taikasienelle ja sitten leikataan ja koristellaan sille hattu.
-Tämä on ihan karkkisieni
-Tämä on myrkkysieni. semmoinen pahis.
-Tällä on pinkenspinkens täplät
Juttua ja tarinaa piisaa sekä iloa omasta tekemisestä ja kiitosta saavat myös kavereiden työt. Juuri näin eskarit, hommahan sujuu.
Iltapäivällä ihmetellään pihalla kadonneen kengän mysteeriä. Naru roikkuu katkaistuna puussa, mutta missä mahtaa olla rosvo Roikaleen kenkä? Teorioita on monia ja avoimi kysymyksiä vielä enemmän mm. Onko naru purtu poikki vai leikattu saksilla? Ja jos saksilla, mistä ne on pihistetty? Entä voisiko Roikale asua nakkikioskissa? Ehkä meidän pitää kysyä huomenna kirjastoauton Pekalta, etä löytyisikö häneltä mitään teosta näihin salapoliisihommiin…
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana kasvissosekeitto, grahamlihapiirakka ja kurkku