Jos eskareilta tänään kysyisi, että mikä päivässä oli parasta, lista kuulostaisi melko varmasti jokseenkin tältä: kruunumerkki, vuorikiipeily, makkaranpaisto, kakkakikkare-tutkimukset, jälkien etsiminen, isien vohvelikestit jne. Eikä täti voi mitään muuta kuin allekirjoittaa kaiken. SuperHyperMahtava päivä Timolassa!!! Niin siistiä, ettei voi melkein kestää.
Aamulla suuntasimme Ollin koulutaksikyydillä Pohjoiskyläntielle, missä riihen kulmalla Kosusen Tapani meitä jo odotteli. Olimme nimittän saaneet kutsun vuoren päällä sijaitsevalle kodalle makkaranpaistoon. Minne oli tietysti ensin kiivettävä. Ja voi pojat, mitä kaikkea reitti meille paljastikaan!
-Tuu kattoon!
-Täällä on jonkun pesä.
-Täällä on kakkaa
-Minkä jälki tämä on?
-Tapani!!!!!!(* monta ja vähän väliä, heh heh)
Reittimme kulkee yli jäätyneen pellon, jonka pintaan on tallentunut merkkejä monenalaisten eläinten liikkeistä. Mutta yhdet jäljet:” Minkähän jälki tämän on?” Tapani kysyy ja näyttää suurta timantinmuotoista painaumaa, jota syvä ura halkoo. Ei ole hirvi, eikä karhu, eikä myöskään supikoira, jonka jäljet nähtiin jo aiemmin. Salaperäiseksi tallaajaksi paljastuu: joutsen. ”Täällä oli yksi poikanen, joka ei oppinut lentämään, joten se jäi, kun muut lähtivät. Se sitten tallusteli tuonne Unnukan avoveteen”, Tapani kertoo ja näyttää myöhemmin rantautumisepaikan. Seuraa hilpeä ajatusleikki siitä, miten linnut yleensäkin osavat mennä sinne etelään, koska kukaan ei ole nähnyt niiden lentävän kartta ja kompassi matkassa.
-Ne menee sinne lämpimään päin
-Ne on ehkä käyneet siellä ennen
-Ne menee lentokentälle ja seuraa lentokonetta (hilpeää iloa)
Matka jatkuu ja jäätynyt lampi sekä oja ohitettaessa tuumaillaan heikkojenjäiden asia. Ei keikuilla rannoilla tai pientareilla, tippaakaan.
-Täällä on kivaa!
Vuorikierrokseen mahtuu niiiiiiiiiiiin paljon ihmeteltävää. On kivi, josta kasvaa puu, jäätynyttä ja sulaa vettä, on oranssista narusta rakennettu ansa, ihania lumikiteitä oljenkorsissa, metsätonttujenpartaa puunoksilla, koloja ja onkaloita, topakasti haukkuva koiraotus…”Kiivetäänkö kodalle metsän poikki vai mennäänkö tietä?” Tapani tiedustelee solisevan sammakkopuron jälkeen ja saa yksimielisen vastauksen; kiivetään! Mahtavan sisukkaasti eskareiden keltaliivinen jono kiemurtelee maastossa ja pian ollaan jo perillä. Maisemat ovat tyrmäävän upeat!
-Joko syödään?
Kyllä vain. Kodan lämmössä sämpylöitä mutustellessa hiillos saa ulkona tekeytyä vielä hetken, sitten on makkaranpaiston vuoro. Maistuu! Ja mikä huipuinta, koko porukalla on yhteinen iloisen letkeä mieli, mitä vielä lisäävät muistelot edellistalve reissusta. Mäenlasku vuorelta, se oli kyllä hulvattoman hilpeää menoa se.
Kaikki hauska päättyy aikanaan ja pian Ollin taksi jo kurvaa mäenpäälle. On siis aika hypätä reissulle päätös. Ehdotuksia on monta, joten keräilyerällä mennään
-Hyvä seikkailu Tapani!
-Tuliko kruunumerkki?
-Lähellä ollaan. Vielä jos taksimatka takaisin sujuu, niin kyllä.
Ja sujuuhan se, ihan viimeisen päälle. Että enkat tuli: kolme kruunumerkkiä samalta viikolta. Hienoa eskarit!
Valtava suuri kiitos Tapani, kun kutsuit meidät vuorellesi, jaksoit ottautua kaikkiin sataan miljoonaan kysymykseemme, olit hoidellut huipputulet odottamaan, tädit saivat jälleen makoisaa pannukahvia… Lyhyesti, teitä päivästämme suuren seikkailun. KIITOS!!!!!!
Iltapäivällä koko päiväkoti kihisee jännitystä. Kohta se aukeaa, pihavohvelikahvila isäihmisille. Ikkunasta kurkistellaan innostuneena, että milloinka on oma vuoro kipaista pukemaan ja suunnata iskän kanssa vohvelirautaa valloittamaan. Kello tulee kaksi ja hupsista, piha on ihan täynnä isiä. Vau! Vähän tulee jonoa, mutta ketäpä se haittaa. Isät nimittäin selvästi handlaavat niin maltin kuin sääolotkin; riittävästi vaatetta päälle ja odotellaan turhia hoppuilematta, nyt lähtee kyllä ISOA ARVOSTUSTA ESIMERKILLÄ OPETTAMISESTA!!!
-Onko hyvää?
Onnellinen vohvelinmutustaja vain nyökkää, kermavaahdossa poskiaan myöden. Kaikille näyttää maistuvan ja tyytyväinen rupattelu lämmittää tunnelmaa. Joku toteaakin, että tällaista voisi alkaa tarjota viikottain. Ööö…vitsi vitsi. Mutta. Minä, iskä ja vohveli, siitä tullaan taatusti puhumaan vielä pitkään.Pinkisti pehmoisen lämpöiset kiitokset teille Timolan iskät, ette arvaakaan, kuinka arvokasta oli, että pääsitte arkikiireiltänne meille kahvittelemaan.
V&I Heidi
Ruokana nuotiomakkara, sämpylää, omppu ja mehua + vohveli hillolla&kermavaahdolla