Metsässä on märkää. Ja syksyistä. Mutta ei se menoa haittaa, kun on oikeanlaiset vermeet. Syntyy ihania leikkejä, rakenteluja ja tutkimuksia kavereiden kanssa. Luontoluokassakin saa istua mätkähtää suoraan maahan, kun on kerran kurahousut.
-Mitäs minun pitikään…
-Sinun piti kertoa, että miksi lähtee ne värit.
Aivan. Mitäs mieltä asiasta ovat eskarit itse.
-Kun vaihtuu vuodenaika
-Ne kuolee. Ja tippuu.
-Kun on syksy. Siksi.
-Siellä on sellaista ainetta, joka menee pois.
Vau. Annetanpas lehtien kellastumisen taika-aineelle vielä nimi: lehtivihreä. Siinä sitä vasta on taas luonnolla nerokas tökötti. Ja hienosti eskarit hoksaavat nyt syy-seuraussuhteen sillekin, että miksi puiden oksia ei saa repiä tai runkoa rikkoa.
-Puu on talvella lehtivihreän varasto.
Otetaan vielä hassua Lehtivihreä-hippaa, jossa eskareiden pitää varoa jättimäisten viherrosvojen kosketusta. Jokaisella on kolme lehteä eli ”elämää” ja yhden aina menettää hipaisusta. Ja kun kaikki lehdet on käytetty, muuttuu tönköksi puunrungoksi. Hauskaa! Ja hikistä.
Iltapäivällä katsotaan tabletilta toisten päiväkotien tekemiä sirkusvideoita, maanantain kuukausikemujen pohjaksi. Johan alkaa ideoita omista ohjelmista syntyä! On prinsessaa koirineen, koppakuoriaista, veturinkuljettajaa, taikuria korttitemppuineen, pelleä..
-Hei. Nyt tulee tärkeä kysymys. Mikä on hassun ja hölmön esityksen ero?
-Hölmö on vaarallinen ja siinä voi sattua.
-Siinä on semmoisia tyhmiä juttuja.
-Huono juttu on tosi paha pienille!
-Hyvä esitys naurattaa toooooosi paljon.
Juuriki niin, siis kartalla ollan. Ja onkin syytä olla, sillä huomennahan pitää jo oma ohjelmanumero kertoa Saara ja sara sirkustirehtööreille. Omg.
V&I kirjoittelee ja norsunkengännauhoja kaapista kaivaa Heidi
Ruokana hernekeitto, kinkkua/juustoa, lettuja ja hilloa