Tämän päivän loppukuiskutuksesta ei tarvinnut neuvotella, sillä esitys oli yksimielinen
-Hyvä kruunumerkki
-Hei eskarit. Miten tämä on mahdollista? Mitä ihmettä on tapahtunut?
Vallitsee hämmentynyt hiljaisuus, tyytyväisten hymyjen karehtiessa suupielissä.
-Kun ei enää pöljäillä
-Kun osataan silleen sopia…puhua
Totta. Se on kyllä näkynyt näissä kahdessa päivässä, että ryhmä on aikas lailla tasassa. Kuten tänään Meidän metsässäkin; jokaiselle löytyi kaverinsa ja puuhansa. Oli jäätelökauppaa, metsäHopLoppia, asepajaa, mustanjään tehdasta jne. Samoin mutkitta sujui loppuleikinä ollut Ketut ja jänikset.
-Ensiviikolla onkin sitten tehtävä taas polttopuita.
-Ensiviikolla tehdään puita! (säilyköön tämä ilo jas riemu läpi elämän, heh heh)
Kyllä. Joulukuun talvimyrsky on tänäkin vuonna pätkäissyt puun poikki puolesta ja latvus rojottaa vaarallisesti aidan takana.
-Miten sinne pääsee? Tuonne.
-Meidän tikkailla!
-Jaa,a. Eivät kyllä riitä nyt meidän tikkaat, oksasahaa tässä tarvitaan.
-Mikä se on?
Otetaan pikakuvaus täsät mystisestä työvälineetä, johon meidän on varmaan tutustuttava lähitulevaisuudessa.
-Voiko sillä sahata joulukuusen?
Aivan. Meillähän on Eero-rehtorin lahjoittama juhlapuukin hoideltavana. Hoituu hoituu. Ei hiivu polttopuiden puutteeseen Timolan päiväkodin nuotio.
Päivän toinen juttu on kuuntelu. Muistellaan ensin syksyllä jo kertaalleen tehtyä tehtävää ja sitä, mikä oli tärkeää huomioida.
-Että keskittyy omaan tekemiseen
-Ei saa häiritä toisia
-Ei voi höpötellä. Eikä kysellä.
Juurikin niin. Ja miten hienosti itse työskentelykin sujuu, koko ryhmältä.
-Paljonko annat arvioiksi itsellesi maltista?
Pelkkiä kolmosiahan sieltä nousee ja ihan syystä. Hyvä eskarit!
Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana lohi/seikeitto, sekaleipä, maksamakkara ja kurkku