Vessasanat. Rumat sanat. Kirosanat. Eskarilaisilla on tiedossa varsin monia sanoja, joiden puhuminen ei ole hyvää käytöstä. Ei suomeksi, eikä englanniksi. Silti niitä välillä suusta luiskahtaa.
-Missä niitä sitten saa puhua?
-Vessassa
-Kenelle?
-Itselleen
-Mutta miksi?
Jaa. Nyt tuli paha.
-Mun iskä kiroilee, jos se suuttuu
-Silloin voi tulla se V, jos sattuu
-Ei niitä pitäisi puhua. Siitä voi tulla paha mieli toiselle.
-Tai äidille.
-Minun iskä kiroilee, kun se hermostuu.
-Meidänkin iskä ja äiti, välillä
-Minun äiti ei ole puhunut rumia ikinä
-Eikä meidän mummo ja ukki
-Ei mun kummitätikään
Ok. Todetaan yhdessä, että kaikki tuntevat niitä, jotka välillä puhuvat rumia ja niitä, jotka ei ikinä puhu rumia.
-Mutta kenenkä puheisiin me voimme vaikuttaa?
-Omaan suuhun
Juurikin niin. Tehdäänpäs siis vähän ajatustyötä.
-Kiroileminenkin on opittu asia. Eiväthän vauvat osaa kiroilla. Aivot ovat oppineet, että jossain kohtaa voi tai pitää sanoa se ruma sana. Siksi omille aivoille ei kannata opettaa sitä rumien puhumista ollenkaan. Ei yhtään. Ja tiedättekö, jos tunnet jonkun, joka ei ikinä kiroile, niin silloin hänelle pitää antaa TOSI ISO PEUKKU.
No niin, ans kattoo sitten, että kuinka tässä käy. Ja parhaimmat onnittelut peukun saajille jo etukäteen.
Päivän juttuna oli lastenparlamentin toivoma viidakko/avaruus/angrybirds jumppailu salissa. Otetaan siis esille kaikki välineet; köydet, renkaat, tramboliini, patjat, esteet, liukupenkit, vatsalaudat…ja viidakkomusiikkia soimaan.
-Tää on pantteri
-Ootko sä gorilla?
Iloinen liikkuminen saa luonnostaan vauhtia mielikuvituksesta ja kaikilla on kivaa. Ja kaikki onnistuvat myös hankkimaan itselleen naposteltavaksi banaania salasanalla. Sitten
-Angrybirdsit. Nyt on aika lentää avaruuteen.
Lavaverhojen taa on rakennettu salaraketti, jossa matkustetaan selällään, tähtien ja valojen vilistessä yläpuolella. Viiiiiiiiiuh…pientä turbulenssia on välillä, mutta niin vain onnistutaan laskeutumaan Hupsutteluplaneetalle. Jossa kaikki sujuu aluksi, mutta sitten…
-Aurinkomyrsky!!!
Kaikki kyytiin ja pikalentona etsimään omaa Linnunrataamme ja sen aurinkoa sekä kuuta.
-Tämä oli kivaa!
-Hirvee hiki
-Voidaanko tehdä tämä joskus toistekin?
Tietysti. Tai mitä parlamentti sitten keksiikään ehdottaa.
Iltapäivällä hoidellaan vielä luistelut ja siitä pitää antaa kyllä eskareille ihan papukaijamerkki, että poispäin lähtiessä on selvittävä suhdeluvulla 13:1 ja silti luistimet saadaan hienosti jalasta ja omat tavarat matkaan ja mukaan. Vau! Hieno homma eskarit.
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana makaronilaatikko ja punakaali/appelsiiniraaste