Torstai on toivoa täynnä, sanotaan, mutta meillä se oli kyllä lisäksi onnistumiseniloa vähintäänkin puolillaan.
-Yllätys! (*monta)
-Heidi pörkää
Niin tekee. Miten upeita toivomustähtiä pienryhmät ovatkaan askarrelleet Saara-opiskelijan kanssa. Ja tuo riemu, jonka onnistuminen saa paistamaan eskareiden kasvoilta. Kyllä kelpaa nämä viedä aikanaan kotiin talvi-iloksi, mitä ennen ne saavat koristaa joulujuhlasalia. Niiiiiiiiiiiiiiiin hienoja ne ovat. Ja hyvältä tuntuu myös se, että Saara kertoo eskareiden toimineen tosi rauhallisesti ja maltilla; ohjeet on kuunneltu loppuun ja tekemiseen keskitytty. Hyvä eskarit!
Eikä eskareilla kyllä mennyt vähääkään huonommin jumpassa, missä tänään mentiinkin ihan kupperiskeikkaa. Etuperin, takaperin ja vielä renkaissakin. Ensin tietysti harjoitellaan ja sitten tosi toimiin.
-Minä tein sen!
Ilo on ilmeinen. Vitoset on heitetty taakse ja kuperkeikka kiepsahtaa helposti taaksepäin. Juuri näin!
Iltapäivällä täti on toimistohommissa, kun Saara-opiskelijan pää pilkistää ovelta:”Ulkona on sujunut tosi hyvin. Saatiiko kruunumerkki?” Hetkinen. Ei. Tänään ei ole hässäköity sitten yhtään, eikä missään. No tietysti saadaan kruunumerkki, hieno päätäs, hienolle päivälle.
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana kebabkiusaus ja vihersalaatti