Marraskuu on jo pitkällä ja luonto muuttunut kovin värittömäksi. Näin me totesimme retkeillessämme tänään luontoikkunalle. Miten moni asia ympäristössä kieliikin siitä, että talvi tekee tuloaan. Havaintoja on ihan joka iikalla. Muutoin sitten onkin hiljaista ja rauhallista, mitä nyt yksi yksinäinen räkätti käy kiivaasti komentamassa meitä menemään matkoihimme. Hassu lintu. Eihän me minihnkään lähdetä, meillä on mukava olla yhdessä. Syödä eväitä junapuulla ja kuunnella kirja toivomustähdestä. Chillailla, taitaisivat kaupunkilaiset sanoa.
-Tuu kattoon!
Hih, luonnossa on yksi aivaa paras asia, joka ei ikinä petä. Luonto on maailman paras paikka luoda leikkiä. Tänäänkin metsässä on merenneitojen kivi ja rakennusprojektina syntyy kamala hajuhomeansa rosvo Roikaleelle. Otetaan myös tuoksuttelua katajasta sekä
-Täällä on kakkaa!!!
No voi ilo ja riemu. Niinhän tuota näkyy olevan, sievä kasa kikkareita. Täti asettaa epäillyksi metsäkauriin ja google sen varmantaa. Että sellaiset tervehdykset töräytti jättää. Hilpeää!
Ruokailussa tulee sitten tilanne, kun maltti ei riitä siellä, eikä täällä. Ja kun vielä linjastossa maidonkin kanssa menee pelleilyksi, on pakko todeta, etteivät ole kruunumerkkipäivän hommia eskareilta tämmöiset. Harmi! Mutta huomenna petrataan. Sitä kohti siis.
Iltapäivällä tupsuillaan sekä otetaan haltuun kissanselkäinen numero kuusi.
-Ethän sinä ole läksytuulella? (toiveikasta ilovaloa tuikkii silmissä)
No mutta, kyllähän asioita on hyvä harjoitella kotonakin, että jäävät mieleen. Ja samalla opitaan huolehtimaan tästä tulevalle koululaiselle tärkeästä asiasta.
-Läksyt on noloja
-Läksyt on noloja, jos niihin ei suhtaudu vakavasti. Kynäkäsikin on se sama juttu, kuin uiminen tai pyöräily. Vaikka luet tuhat kirjaa numeron tekemisestä, opit sen vain tekemällä.
V&I pinnistelyyn kannustaen Heidi
Ruokana kalapyörykät, muusi, kermaviilikastike ja salaatti