Aakkosjuna asemalla

Aakkosjunaan saatiin aamulla jälleen uusi matkustaja, kun 11.vaunun valtasi L niinkuin laiva. Ja mitä ihmettä, siinäpä vasta on konstikas kirjan.

-Minkähän kanssa se voisi sekoittua?

-Jos tekee huonosti, niin ihan kuin J väärinpäin.

-Pikku L on samanlainen, kuin iso ii!

-Se voisi olla kesken jäänyt E

Totta. Entäs mitenkäs on sen asuinpaikan laita suussa. Kurkitellaanpas peiliin

-Kieli hipaisee huulta

-Suu aukeaa

-Hampaat näkyy

-Tulee henkäys

Kirjaininnostus on tarttuvaa ja joka vuosi se alkaa näihin alkoihin näkyä omaehtoisena lukemisena ja rustailuna. Hyvä, kehukaa ja kannustakaa siihen!Sillä se riemu, että saa lukemalla itse jotain selville tai kirjoittamalla ilmaistua asiansa, on jotakin käsittämättömän ainutkertaisen kasvattavasti hienoa.

 

Ruokailussa pohditaan helmikuun ”Hyvä ruokarauha”-kampanjan päättymistä.

-Eikö niin, että voi vieläkin antaa itselleen arvion (kolme sormea on pystyssä)

-Tietysti. Sehän oli tarkoitus, että opitaan maistamaan, annostelemaan ja antamaan ruokarauha.

-Mulle tuli pelkkiä kolmosia. Ja sulle.

-Ei mulle. Mulle tuli yksi kakkonen. Se höpsöttely.

-Mulla on yksi ykkönen. Muuten on kakkosia ja kolmosia.

-Mitä me opetellaan maaliskuussa?

Se on huomiseen astisalaisuus, mutta sen verran voi vinkata, että pienoista ponnistelua saattaa olla luvassa, heh heh. On kyllä aika hienoa, että koko koulun haastekampanjoista on tullut Timolassa tärkeä osa kouluvuotta. Ja ihan parasta on niiden suora vaikutus arjessa. Kuten isot 5.-6-luokkalaiset, joiden ruokalakäyttäytyminen on muuttunut aivan totaalisesti. Kyllä. Entisen remuavan ja mekastavan joukon tilalla on asialisesti ruokailevia pöytäkuntia, joiden puheääntä tuskin huomaa.

-Ennen sitä kampanjaa oli ihan HIRVEÄ mekkala ja juokseminen, etei melkein kuullut mitään pöydässä.

Hyvä huomio. Kiitos isot, te olette mahtava kävelevä esimerkki siitä, kuinka omaa käytösät voi muuttaa.

Iltapäivällä oli vielä ulkoilu, jonka aikana ehdittiin tekemään muutama ”Minä osaan”-testailu. Homma onkin jo hyvällä mallilla, sillä koossa on jo 9/15 osaajan testit. Jaksaa jaksaa, tällä viikolla pinnistellään loputkin.

-Eskarit. Huomenna on sitten se ison vastuun päivä.

Kyllä. Tämä selvästi muistetaan. Mukavuustunnin ekstralelupäivädiscosta ei hiiskuta sanaakaan pienille.

-Ettei tuu paha mieli. Kun ei niillä edes ole papukaijamerkkejä.

-Miksi niillä ei ole?

Jaa, sepä on aika hyvä kysymys. Sitäpä pitääkin ihan tuumailla.

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana kasvispyörykät, perunat ja yrttikastike

 

 

Iloa arjesta

Välillä koko maailma tuntuu pursuavan pelkkiä superlatiiveja: kauneinta, hienoista, suurinta, nopeinta, halvinta…mutta entäpä arkisinta. Tänään kotiin ajellessani pohdin, että olipas mukavan tavallinen eskaripäivä. Aamulla puuhailtiin ensin omat hommat ja sitten kirjastoautoon, jossa liikkelle lähti hauska höpsötys, kun Pekkaa tuuraamassa ollut Hanni-Mari kysyi lainaustiskillä, että ”Tuletko meille yökylään?” Tätihän siitä innostui heti ja oli oitis valmis, vaikka sellaiseen…kolmen viikon kirjastoautomajoitukseen.

-Ei se kysynyt sinulta (hihitystä lainausjonossa)

-Ai. Harmi. Mitähän Pekka olisi tuumannut, jos ensiviikolla olisi kerrottu, että minä sitten muutan tänne kirjastoautoon…

Hanni-Mari on heti mukana: ”Kyllähän se onnistuisi. Tuohon vaan patja lattialle ja täällä on kahvinkeitin ja vessakin”.

-Onko täällä ihan pönttö?

On. Ajatella. Onneksi

-Et sinä voi muuttaa kirjastoautoon. Kuka sitten opettaa eskarilla?

Aivan. Tuohan se unohtui kokonaan. On se hyvä, että eskarit aina huomaavat miettiä nämä käytännönasiatkin. Mutta aika mukavan tarinan tästä saisi kyllä kirjoitettua…

Päivän hommana ovat kissalan ompelupaja ja puukäsityöt, joissa molemmissa jatkuvat omat projektit.

-Otanko nyt vasaran?

-Joo. Mutta laita kappale ensin kiinni höyläpenkkiin.

-Onko tää jo?

-Kokeile sitä käteen, että tuntuuko se kahvalta.

-Minun pitää tehdä se moottori

Katsoppa tuonne rompalaatikkoon, että olisiko siellä mitään siihen sopivaa

Puukässäluokka on kyllä niin hyvä juttu. Ja samalla myös koko eskarin ainoa paikka, missä kukaan ei jouda edes juttelemaan, vaan kaikki keskittyvät työhönsä. Kiitos eskarit, on tosi kiva nikkaroida kanssanne!

”Kissat on seinällä” Eija toteaa ovelta, kun on ryhmänvaihdon aika.

-Mitä?? Heittikö Eija teidän kissaparat seinälle???

-No ei. Ne on siellä kuivumassa. (naurua)

Myös käsitöiden toinen laita eli ompelutyöt selvästi tuottaa suurta iloa ja onnistumisen kokemuksia. Ja upeita kissat kyllä raitoineen kaikkineen ovatkin, seinähän on kirjava kuin Vilkkilän kissojen kesäparaati.

Vielä otetaan pikku välituntiulkoilu ja perjantain lukuleposet, sitten päivä on pulkassa. Mukava tavallinen eskaripäivä. Siinä se.

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana ohrapuuro, mehukeitto, kinkku, kurkku ja paahtoleipä

 

Rimaa hipoen

Jostain on nyt saatu koppi. Sillä muutoin tänään kruunumerkki olisi haihtunut savuna ilmaan jo aamupäivällä. Mutta eskarit olivat päättäneet merkin saada ja työtä tehtiin hartiavoimin.

-Tuo ei ole hyvää kaveruutta

Itku on tädiltä tirahtaa, kun korva nappaa kiinni spontaaniin keskusteluun. Hetki lelulaatikolla pallotellaan vaihtoehtoja ja sitten leikki jatkuu yhteistuumin. Ihan pakko on käydä vähän peukuttamassa neuvottelijoita. Juuri näin.

Ruokailuun suunnataan sitten suhdeluvulla 15:1, mutta pöytään päästään silti ihan hyvällä meiningillä. Sitten

-Eskarit. ESKARIT. Tämä ei ole mikään Hirvaskankaan huutokauppa, vaan ruokala. Nyt nostan yhden sormen.

Pieniähän nämä ovat vielä ja oma aikuinen pöytään olisi melkein välttämätön. Mutta me väänämme volumia alas ja selviämme, kuten myös ulkovaatteisiin ja ulos. Eteisessä joku varmistaa

-Miten lähellä ollaan kruunumerkkiä?

-Nyt on enää milli pelirajaa. Eli näin pikkuisen.

Eskarit sinnittelevät. Ja sovittelevat. Ja selviävät.

-Saatiinko me kruunumerkki?

Kyllä. 29 merkkiä on koossa eli yhtä vaille rivi täynnä.

-Saadaankohan me se huomenna…. (kaihoisa huokaus)

Pidetään peukkuja.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana perunalaatikko ja porkkanaraaste

Kruunumerkki!!!

Aamu alkaa ilolla.

-Eskarit. Nyt on aika kiva juttu kerrottavana. Pientenpuolella eilen sijasena ollut Tuija kehui teitä minulle iltapäivällä, miten hienosti te osasitte olla nukkarissa. 

Totta se on ja ihan selvä papukaijamerkin paikka. Ison iso peukku eskarit!Te osaatte nämä jutut, kyllä se tiedetään.

Päivä jatkuu ihan pihalla. Lumi oli kadonnut Meidän metsästä lähes tyystin ja liukastakin oli kuin luistelukentällä, mutta sekös olisi leikkijöitä haitannut.

-Tuu kattoon. Täällä on kolo. Eikun kaksi!(kontiainenko lie?)

-Me löydettiin mehiläistenpesä

-Tää lumiukko on sulanut ihan pieneksi

Metsässä on niin paljon tutkittavaa. Otetaanpas välillä luontoluokassa tuumailuun

-Mitä mahtaa olla ensiapu?

Ei, se ei tarkoita pelkkää lääkäriä, mutta sinne päin..

-Jos tulee haava, niin pitää puhdistaa. Ja laittaa laastari.

-Jos kaveri vaikka kaatuu ja murtuu jalka, niin kaveri voi auttaa.

Hienosti oivalletaan myös, että aikuiselle on tärkeä kertoa heti ja hätänumerokin tiedetään:112. Sitten opetellaan vielä kylkiasentoon kääntäminen=Kauempi käsi kaulalle ja kauempi jalka koukkuun. Käännä kohti

-Me ollaan nyt Eijan kanssa pökrätty.

Tädit römöttävät pöpelikössä ja jokainen eskarit käy vuorollaan kääntämässä kylkiasentoon. Sujuu. Hienoa eskarit! ja sitten on tätien vuoro käännellä ipanoita ja taas sen saa sanoa: Hienoa eskarit.

Iltapäivällä on vuorossa mukavuustunti-palaveri, sillä 12 papukaijamerkkiä on koossa. Ensin jokainen saa esittää oman ajatuksensa: disco, valkotaululta elokuva, saaridisco, temppurata, temppuratadisco, sählyturnaus, avaruusmaja, yksisarvisaskartelu ja leludisco. Ja siten äänestetään. Eniten ääniä saa disco, joten seuraavaksi äänestetään sen toteutuksesta. ja

-Ensiviikon mukavuustunnilla pidetään siis leludisco

-Jee!!!(*monta)

Vielä otetaan hetki omia hommia ja täti ehtii tehdä muutamia ”Minä osaan”-testailuja. Sitten

-Eskarit. Tänään se tuli. Kruunumerkki.

Ihan pikkuisen karkaa kiljaisuja, vaikka pienten nukkuminen muistetaan ja hiljaa yritetäänkin olla. Voi Kissalan väki, että tämä tunne on siisti!

-Se on 28 eli vielä pitää kerätä kaksi

-Eli huomenna ja perjantaina

Sitäpä kohti siis.

V&I päivän tuplamerkeistä kanssanne iloitsee Heidi

Ruokana hernekeitto, tomatti ja juusto + letut&hillo

Uuta ja muuta

-Sinähän olet oikea 8 ottelija

Aamun tähtieskari yllätti meidät kaikki. Hän nimittäin osoittautui melkoiseksi urheilijaksi, vaikka meillä ei ollut asiasta juuri hajuakaan. Niin ja sekin selvisi, että metsäkoneen alle mahtuu 5v melkein suorana seisomaan, tuntureilla tuulee aina, veneillessä täytyy tuntea reimarit, skeitatessa menee polvet ruvelle…On se hyvä, että on tämä tähtipäivä! Ja mukavaa on sekin, että tähtieskarilta voi kysyä asioita. Kuten lempiruokaa tai bäkkärintekotaitoa. Kiitos päiväntähti, kotijoukot ja kummit mukavista jutuista ja kuvista!

Päivän hommana napattiin aakkosjunaan 10. matkustaja. U niinkuin upeaa.

-Vielä on…oota…19 vaunua jäljellä.

-Keretäänköhän me kaikki

-No, minä pakkaan loput läksyksi kesälomalle

-Ei!!!!(*monta)

 

Ennen ruokailua on jälleen aika avata eilen aloitettu kirja Maailman lapset, joka esittelee lapsia arjessaan kautta maailman. Eilen tutustuttiin Ceciliaan, Brasilian sademetsässä asuvaan Tembe-intiaanityttöön, jonka kotona mm. nukutaan riippumatossa, syödään maniokkia ja metsästetään alligaattoreita…Tänään päiväntähti valitsi esittelyyn suomaisen Arin, saamelaispojan Utsjoelta.

-Kaamos kestää marraskuusta tammikuun puoleenväliin

Selvitetääpäs ensin, että mikä se kaamos on ja mistä se johtuu. Sitten

-Hirmu pitkä aika

-Niin on. Kaksi kalenterinlehteä ja puolikas vielä päälle.

Siinä meillä on maantieteellistä ihmettelemistä, sillä päiväntähden esitys on vienyt jo Vaasan rannikolle merta tähyämään ja tuntureiden tuuliin ja nyt sitten koittaa päivätön päivä ja yötön yö. Suomi on piiiiiiiiiiitkä maa. Ja ihan paras, ainakin tädin mielestä.

Iltapäivällä ulkoillaan ja saadaanpa melkein kruunuerkkikin, mutta, auts, vielä pikkuisen pitää kavreiden siivoustalkoissa tehdä toisten puolesta. Mutta huomenna, huomenna tämäkin hoituu. Siihen täti uskoo vahvasti.

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana tonnikalapastaa ja tuorepinaattisalaattia

Jalkapalloa

Aamumme lähti liikkelle vauhdikaasti, sillä käsillä oli jalkapalloturnaus. Ensin lämmittelyhippaa, sitten hiukan harjoituksia ja lopuksi peliä kolmen minuutin erissä. Pehmopalloilla. Hauskaa ja lennokasta, yhdessä liikkumista mukavimmillaan.

Aamutuokiolla pähkäillään perjantain kuvioita; ohi luiskahtaneita merkkejä ja Vinskin hankalaselkoista viestiä.

-Oli riitaa ja rähinää

-Oi joi. Miten se silleen?

-No kun…

Oi joi joi, taas törmätään siihen, valtapeliin. Harmiahan siitä tulee, jos joku alkaa kaikkien puolesta päättää. Tätä me siis työstetään nyt, oikein paneutuen.

Vinskin viesti sen sijaa saadaan selville aika näppärästi mm. : usa on pinkejä pikluja, onkin U:ssa on pinkkejä pilkkuja. Sillä Vinski on antanut eskareille lahjaksi rasiallisen ihania magneettikirjaimia, jotka ovat karamellisen värisiä ja sievästi korsiteltuja.

-Heidi pökrää

Juu. lähellä on. Onpa myös mukavaa, kuinka kauniit kirjaimet innostavat eskareita ”kirjottelemaan” taululle. Syntyy sanoja ja jopa lauseita.

-Kato (hihitystä)

-Mummohirviö. Omg.

 

Iltapäivällä ollaan ulkona, vimpan päälle vesikelissä. Ja mikäs on lotratessa, kun aurinkokin plkahtelee välillä ja kruunumerkki häämöttää.

-Pannanhan tavarat varastoon.

Hups, minnekäs sankarit nyt lähtevät. Täti katselee aidalle lakoavaa joukkoa ja huikkaa uudestaan. Ja vielä kahdesti. Lopulta piha on tyhjä ja käsillä keskustelun paikka.

-Hei. Annapa arvio itsellesi, kuinka aloit siivota leluja pillin soitua?

Katseet pälyilevät, paha paikka. Auts. Taidetaan tietää kaikki.

-Hei. Tiedättekö. Minua ihan harmittaa, että koko piha jäi muutamien siivottavaksi. Vai menevätkö lelut varastoon hiekkalaatikolla taiteillessa. Tai seiniin nojaillen.

-Minä vein omat.

-Meillä oli yhdessä rekka ja lelut.

-No, mitäs sinä sitten veit?

Olankohautus. Mutta siitä ainakin ollaan samaa mieltä, että nyt ei mennyt viis kautta viis, eikä homma ollut kruunumerkin arvoista kaveruutta ja reilua peliä.

-Harmi! Se oli niin lähellä. Ja varsinkin, kun olette pärjänneet koko päivän hyvin yhden aikuisen kanssa. Huomenna hoidetaan tämä homma tyylillä, eikö?

Juu, näin päätetään.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana jauhelihakastike, spagetti ja salaatti

Valtapeli

Aamu on lähtenyt liikkeelle rähisten ja tilanteentarkastelu paljastaa uuden haasteen: valtapeli. Pohditaan ensin aikuisen sanoin, mitä se on ja sitten on asiantuntijiden vuoro kertoa kokemuksiaan.

-Silleen, että omii kaikki itselle. Ja sitten. Sanoo, että kuka haluaa ja sitten kuitenkaan ei anna.

-Voi huijata, että olen sinun kanssa, mutta onkin sitten jonkun muun kanssa.

-Voi myös huijata, että antaa jonkun tavaran, vaikka oikeesti haluaa sillä toisella olevan tavaran.

-Tulee tosi paha mieli, kun joku yksi vaan päättää, että ketkä pääsee peliin.

-Olisi tuntunut hirveän pahalta, jos joku ei olisi saanut yhtään korttia eilen

Aivan. Se vasta onkin pienelle ihmiselle hirveän kamala paikka, jos jää ilman synttärikutsua tai vielä hirveämpää, joku kiristää asioita itselleen synttäreille pääsemisen varjolla ja vaika tekee kaiken, ei sittenkään pääse. Tästä kohtaa siis ISO KIITOS teille perheille siitä, että olette hienosti hoitaneet nämä kutsuasiat niisät numero tekemättä. Mutta. Meillä on siis selvästi koettu valtapeliä, sille ei ole vain ollut nimeä. No, nyt on. Ja tätä asiaa alamme tarkkailemaan erityisen tiiviisti, koko ryhmänä.

Päiväntähden kohdalla sen sijaan tarkasteltiin ihania valokuvia ja luettiin mukavia muistoja. Myös eskarikavereiden kysymykset olivat kekseliäitä ja saimmekin monta uutta ja yllättävää tietoa tähtösestä. Niin ja sekin selvisi, että mikä on hulju ja missä päin maailmaa ovat Kanariansaaret. Kiitos tähtönen, hienosti sujui!

Aamupäivällä ehditään vielä leikkiä pitkät leikit Hattara-ja Angrybirdssaarilla, jotka saivat eilen jäädä purkamattomina odottamaan. Ja kun ne on raivailtu, vuorossa on vielä päivän agenttileikki: Mitä tiedät ystävästäni. Oh hoh, se ei olekaan ihan helppoa antaa vihjeitä tai toisaalta osata arvata, että kuka on salainen ystävä.

 

-Eskarit. Tämä saattaa olla eskarin viimeinen hiihtopäivä, joten tänään mennään valloittamaan iso mäki.

Metsä on suojannut meille varjollaan yhden mäen, vaikka muut ovat sulaneet jo paljaalle maalle asti. Sukset siis variksennokalle ja haarakäyntiä tampaten ylös. Kaikki pääsevät perille ja ilo on suuri.

-Minä voisin hiihtää tälleen koko päivän

Niin tätikin, jos olisi vaan sitä lunta. Pikku vinkki siis Otavalle, että pakkasta ja pyrytystä kaivataan. Mutta. Huh huh, aikas korkealla ollaan. Jokainen eskari harkitsee itse, että uskaltaako laskea ylhäältä asti vai laskeudutaanko yhdessä hiukan alemmas. Sujuu, sujuu. Hienoa eskarit. Hiihdellään vielä hetki latua kaukalonlaidalla ja lasketaan tuttua pikkumäkeä. Ja silloin, yksi eskari intoutuu menemään sellaista tasatyöntöä, että täti ja Eija toteavat melkein yhdestä suusta

-Sinähän painallat kuin Juha Mieto!

Hilpeää. Ei ole eskareille ihan tuttu tämä Kurikan jättiläinen, joten pakkohan hänestä on pikkuisen tarinaa kertoa, varsinkin legendaarisesta häviöstä parranmitalla.

-Hiihtäminen on kivaa

-Onko meillä hiihtoa vielä?

-Se riippuu, että saadaanko sitä lunta. Mutta nyt pitäisi laittaa sukset pakettiin.

No sehän on ihan helppo nakki, koko porukalle. Ja ylpeys taidosta paistaa oikeutetusti hiihtäjien kasvoilla. Kiitos eskarit tämän talven hiihtoinnosta ja ahkerasta harjoittelusta, jos siis ei ladulle enää tämän jälkeen päästä. Iso peukku ja kolme sormea!

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana kaalilaatikko, puolukkahillo ja sekaleipä

Ystävyyttä

-Hei, eskarit. Millainen on hyvä ystävä?

-Se on kiva

-Kiltti

-Se leikkii kaikkien kanssa

-Se ei kiusaa

-Se ei lyö tai tappele, ettei tule riita ja rähinä

-Sille voi kertoa salaisuuksia, eikä se kerro niitä

-Se voi lohduttaa, jos on paha mieli

Tänään vietettiin eskarilla Hattara- ja AngryBirdssaari spesiaaleja ystävänpäiväherkkukekkereitä. Ja jaettiin myös jokaiselle oma salaisen ystävän tekemä kortti. Hih, miten hauskoja kuvia ystäville olikaan taiteiltu: hiihtäjä, liukumäki, kissoja, kaveri isoilla hauiksilla ja toinen toooooooosi pitkillä hiuksilla….Hyvin hoidettu kotiläksy eskarit!

Ai niin ja aamuhan me aloitettiin ”maailmanmatkailulla2, sillä olimme saaneet postia. Kyllä. Ihka oikea postikortti Mauritiukselta. Otetaanpas siis esiin maapallo ja etsitään ensin Suomi-neito ja sitten Afrikan törahammas ja sitten…

-Tuo saari o Mauritius. Sieltä tämä kortti on lähtenyt lentänyt tosi pitkän matkaaaaaaaaaaatkan, yli koko Euroopan.

Vau. Ja siihen meni kyllä tosi kauan, sillä lähetäjän ehtivät palata jo aikaa sitten.

-Tammikuussa

Mutta. Kuinka sitten on mahdollista, että

-Tämä on Aasia. Ja tässä Thaimaa. Täältä tämä pojan pompula lähti eilen ja lensi tänne. Ja istuu nyt tässä.

Ihmeellistä. Tätä meidän pitää selvästi vielä työstää. Eikä täti saa alkaa pökräillä, vaikka tuliaispussista paljastuu….kilpikonnia, jokaiselle ikiomansa. Ei, tänään ei pökräillä, sillä tänään syödään herkkuja ja leikitään koko päivä. Ja kuunnellaan ihan höpö höpö lastenlauluja tädin lapsuudelta, sellaisia kuin :Minttu sekä Ville, Aatsipoppaa, Jänikseltä housut puttoo, Ihhahhaa…Hauskaa!!!

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana kalakeitto, sekaleipä, maksamakkara ja kurkku +omat 100g herkkuja

 

Ensimäinen tähti ja kanttia mäkeen

Tähtieskaripäivä. On kohtuus, että jokainen eskari saa kerran eskarivuodessa olla ihan super hyper ekstra erikoinen. Ja niin, että tästä erityisyydestä saadaan myös ulkopuolista kommenttia. Kuten tänään, kun ensimmäinen tähti jakoi kanssamme kokemuksiaan niin iloisin valokuvin, omin tavaroin kuin lähipiirin kirjaamien haastattelujenkin kautta. Niin ja tietysti vielä esittelyn lopuksi kaverit saivat esittää kysymyksen päiväntähdelle. Ja kuinkas kommasta suoriutui päiväntähti? No ihan huipusti, kolme sormea! Kiitos!

Aamupäivänhommana suuntailtiin hiihtämään, missä alunperin oli tarkoitus hiihtää ihan läpi lenkki, mutta koska ura osottautui aika liukkaaksi, tehtiin ohjelmamuutos ja hiihdettiin ensin 1/4 latu ja harjoiteltiin sitten loppuaika mäenlaskua ja kantilla mäen nousua. Ja ihan lopuksi oli porukalla tuumailtava myös, että sauvoilla ei saa koskaan sohia, eikä niitä saa laittaa esteeksi toiselle.

-Niin. Kun nyt on se pääkallokelikin. Voi kaatua ja osua pää maahan.

-Tai katketa jalka.

-Tai sukset

Ok. Tunti on takana ja mahat murisevat. Aika suunnata syömään.

-Hiihtäminen on helppoa

-Katso! (Mikä ilo onkaan itse koottu suksipaketti! Ja sen osaavat nyt kaikki eskarit. Mahtavaa!)

Johan oli mukava hiihtohetki. Kiitos eskarit!

 

Iltapäivällä napataan sitten haltuun aakkosjunan yhdeksäs kirjain: T niinkuin tonttu.

-Tää ois pitänyt olla joulukuussa!

-Mutta on se tonttu tonttu myös helmikuussa.

-Mutta se ois voinut olla tonttu tammikuussa

Hilpeää. Eskareiden kielellinentietoisuus riittää jo hienosti leikittelyyn ja ajatusten kehittelyyn. Siitä se sitten viimeistään syksyllä alkaa sukkuloitua luku-ja kirjoitustaidoksi. T niinkuin todellakin.

Päivän loppuun otetaan vielä tähdelle postittivusuuspiiri ja siten onkin jo homma pulkassa.

-Minä käyn tänään äitin kanssa ostamassa 100g karkkia

-Minä otan puolet viinirypäleitä ja pienen rasian karkkia

-Minä otan poppareita, kun ne ei oo ees karkkeja

Aivan. On ollut kiva saada palautetta teiltä vanhemmilta siitä, että tämä ”painorajoitettuannostus” on hyvä homma, koska lapsen käsitys pienestä määrästä voi olla aikalailla eri, kuin aikuisen. Ja arvatkaapa mitä, tähän 100g on ujutettu myös matemaattinen syy. Aloitamme näet maaliskuussa kymmenylityksen ja siinä yhteydessä käsitellään myös kymmenen kymmentä eli sata, mihin tästä saadaan oiva arkikokemus jo pohjalle.

 

V&I kirjoittelee Heidi

Ruokana tulinen kanapesto ja kaaliraastesalaatti

Joukkuepeliä

-Viimeinen minuutti!

Jumppasalissa on urheilujuhlantuntua, kun eskreiden oma sählyturnaus lähenee loppuaan. Maalit, Maatykit ja Tykinkuulat ovat ensin vähän harjoitelleet ja sitten pelanneet kokonaisen tunnin, kolmen minuutin erissä ja kivaa tuntuu olleen kaikilla. No, muutaman pieni tälli ja osuma, mutta peleissä voi niin käydä, ihan vahingossa. Ja siksi pitääkin olla vähintään ne suojalasit.

-Montako maalia me saatiin?

Niin, maalit. Tehdyt, omat ja päästetyt. Otetaanpas porukka ensin aamutuokiolle ja sen päätteeksi palataan joukkuepeli-asiaan. Ensin pohditaan, että onko se maalivahdin vika, jos tulee maali. Eskareiden vastaus on yksimielinen: ei ole.

-Mitä tarkoittaa, että joku tekeminen on joukkuepeli?

-Siinä pelataan yhdessä

-Pitää olla reilua

-Se on niinkuin kolme vastaan kolme

-Siinä pitää huomata muutikin. Että ei voi vaan itse pitää koko ajan palloa.

-Tiedättekö eskarit. Tänään oli tosi hieno katsoa, kun kukaan teistä ei alkanut syyttä maalivahtia maaleista.

Ok. Seuraavaksi hilpeillään hetki ajatuksella, että vaalivahti yrittäisi pelata yksin kokonaista joukkuetta vastaan. Tai alkaisi naama punaisena parkua joukkueelle, kun tuli maali.  Ei mitään järkeä.

-Minä olin maalivahtina eilen kiekkokoulussa ja tuli maali. En minä suuttunut. Jatkoin vain treenejä.

Hienoa. Siinäpä oivasti urheilijan selkärankaa.

-Jos joukkue voittaa, niin sen palkinnon saa se, joka teki viimeisen maalin.

-Hei mietitäänpäs. Saako hän sen vai hakeeko hän sen joukkueelle?

-No joukueelle. Ei sitä voi omia.

Totta. Joukkue on yhteistyötä, kuten joku eskareista hienosti kiteytti.

 

Muutoin päivään mahtui omia hommia ja ulkoilua.

-Minä haluan pakkasta

-Niin minäkin. Eikä enää kurahousuja.

-Mutta. Keväällä niitä tarvitaan vielä useammin.

-Mun kumpparissa on reikä.

-Onkohan olemassa sadehattuja?

-On. Kalastajilla aikakin. Minä kyllä ostan heti sellaisen, jos vain pinkkinä löydän.

-Tietysti pinkkinä.

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana brilerkastike, ohrahelmet ja punakaali/mandariinisalaatti