Mahatauti ja kuumeyskä. Molemmat ovat iskeneet voimalla kimppuumme ja poissaolijoita on niin paljon, että huominen valokuvauskin piti siirtää tammikuulle. Eikä piparinleivontaankaan tohdita ryhtyä, vaan puuhastellaan tänään ihan muita jouluhommia.
-Kato. Paulin häkki on auki. Ja kirje!
Toden totta. Postihan siellä kiikkuu, katonrajassa. Ja mitä ihmeen porsaita on ilmestynyt viirikerjuun. Otetaanpas kirje alas, josko se siitä alkaisi asia aueta.
TERVE ESKARIT 2.12.2018
MINUA JÄNNITTÄÄ. JOULU. SYKSYLLÄ PELOTTI. PITI LENTÄÄ YLÖS TURVAAN. LIIKAA VAUHTIA.NYT ON KOTI KATOSSA. SE ON HYVÄ.
ME ON TARKKAILTU TEITÄ. METSÄSSÄ. KYÖSTI ALBIN TAKALOIKKA, HIIRI HIIRONEN, ORAVA OVARA JA TINTTI HÖMELÖINEN. SE TYKKÄSI MAKKARANMURUISTA OKSALLA. MAJA ON HIENO, MUTTA KEIHÄÄT VAARALLISIA. VAROVASTI NIIDEN KANSSA.NOITA KARVAHATUSSA NAURATTI. KOLME SORMEA.
PÖMPELI MIETITYTTÄÄ. SAAKO SINNE MUUTTAA ASUMAAN? KAUNO AATOS KULTAOMENA EI AINAKAAN VOI, KUN EI MAHDU.JA NUKKUU JO. AA AA. EIKÄ KETTU KEPULI, LIIAN VÄHÄN KARVAA SILLÄ.
MINÄ TEIN TEILLE KYSYMYSKALENTERIN. SUOMEN LUONNOSTA. KUN EN ITSE TIEDÄ. KAIKKEA. JOKAISELLE YKSI TEHTÄVÄ RATKAISTAVAKSI. VUORONPERÄÄN JA LAULUARVONTA. PAITSI HEIDI VIIMEISENÄ, KUN ON ISO. JOS MALTTAA OLLA KILTTI. IT IS A JOKE.
TERVEISIN PAULI
–Mitkä ihmeen makkarat?
-No ne mitkä laitettiin sinne oksaan, kun jäi silloin makkaranpaistossa
-Se asuu siellä pömpelissä
-Ai kuka?
-Pauli
-Tässä lukee, että Kauno Aatos Kultaomena ei mahdu. Mikähän se oikein on.
Seuraa kiihkeää pohdintaa ja mietiskelyä.
-Se on karhu!
-Niin. Ne nukkuu jo.
Ok. Otetaanpas siis 3.12 päivän possu, jonka takana on vihje: paikka, jossa Kettu Kepulit odottelivat valmistumistaan. Missähän se voisi olla.
-Se on tuolla. Se hylly.
Sieltähän se löytyy Paulin joulumuistiainen sekä päivän luontokysymys: Miksi linnut laulavat?
-Ne on iloisia
-Ne juttelee silleen
-Ne kertoo niiden reviirin
-Ne tykkää siitä
Hyviä vastauksia. Saapa siis nähdä, mitä Pauli on tiedoistamme mieltä.
Päivän juttuna aliotamme ”Pienen kuusen tarinan”, joka on pala palalta valmistuva askartelusatu erilaisuudesta, rohkeudesta ja jouluntaiasta. ”Sinusta ei koskaan voi tulla pukin joulupuuta. Tuollainen vinolatvainen kenkkana” ilkkuu närhi, metsän kadehtijalintu, pienelle kuuselle.
-Se närhi on vähän niin kuin lintujen Kettu Kepuli.
Osuva rinnastus. Aloitetaan hommat ja pian pöydän valtaavat jo pienet kuuset, joiden valmistukseen liimaa tarvitaan hirmuisesti.
-Tässä on ihan metsä näitä
-Tää on mun. Aika hieno.
-Siitä ehkä tulee valmiina pukin joulupuu (kuiskutus kaverille)
-Saako nämä kotiin?
-Saa. Ja ihan koko tarinan. Voit kertoa sen sitten itse, vaikka äipälle ja iskälle.
Ulkoilulla riemua saadaan sitten sekä lumesta että pömpelistä, joka saapuu peräkärrillä päiväkodin parkkipaikalle.
-Se on hieno!
-Vähän kuin muumitalo
–Niinpä. Kunhan saadaan se metsään. Siihen tarvitaan kyllä isi-voimaa.
-Meidän isä jaksaa nostaa ihan mitä vaan.
-Meidän ukilla on traktori.
-Siinä on tuo luukku takana. Voiko siitä mennä?
Arvatkaa vaan, että pääseekö ainutkaan hakija iltapäivällä pömpelin ohi ilman tarkennettua selostusta siitä, mistä oikein on kyse, heh heh.
Päivä on siis vuorotelma omia hommia ja pieniä puuhia.
-Huomenna piti olla valokuvaus, mutta tehdään jotain jouluista.
-Voisiko olla koko päivän omia hommia?
-Katsotaan. Jos vaikka tehdään välissä pieninä ryhminä jouluaskartelua ja muuten olisi omia hommia. Kävisikö?
-Joo!(*monta) ’
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana makaronilaatikko ja kaalisalaatti