Hip hei. Tänään täti ei ehtinyt nähdä eskareita kuin tunnin mittaisen pikavisiitin verran. Mutta ette usko miten hienolta tuntui tulla ruokalaan, kun koko porukka törötti omassa pöydässä syömässä vimpan päälle hienosti. Ihan kuin koululaiset.
-Mites teillä on mennyt?
-Hyvin (*monta)
-Minna on ollut tiukkana
-Ai jaa . Miten?
-Ei päästy saliin.
Ahaa. Pieni yhteistuumailu paljastaa, että kyse on ihan normihommasta ja aikuisen antamasta ohjeesta. Onpa hyvä, että meillä on välillä näitä eriaikuisen päiviä.
Ruokailun jälkeen otetaan vielä Kim-leikkiä, kun odotellaan 5.-6.-luokan tyhjenemistä, jotta pääsemme sinne tekemään KPT-tehtävän.
-Muistatteko tämän vielä syksyltä?
Juu, muistissa tuntuu olevan.
-Tänään minä katsonkin erityisesti miten työrauha sujuu. Ja jos joku ohje menee ohi, niin ei haittaa. Jatkat vain siitä eteenpäin.
Voi pienet. Siinä he istuvat keskittyneesti pulpeteissaan, kynät valmiina työhön. Ja hienostihan sujuu, varsinkin työrauha, myös eskareista itsestään.
-Tuletko katsomaan tätä minun?
Vau. Kylläpä ovat kynäkädet harjaantuneet jo taitaviksi ja korvat tarkoiksi. On näitä ilo yhdessä vanhempien kanssa sitten kevätkeskustelussa katsoa. Hienoa eskarit!
Mutta taas täytyy tädin rientää, tällä kertaa koulunpenkin suuntaan.
-Älä joudu jälki-istuntoon!
-En en. Ja te hoidatte omat hommat ja loppupäivä kanssa. Jookosta kookosta?
It`s on deal.
Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana kalakeitto, sekaleipä, maksamakkara ja kurkku