-Otava!
Voi ilo ja riemu. Tuskin ovat eskarit ja viskarit ehtineet asettua avaruuskuplan patjoille ja aurinko kulkea yli taivaankannen, kun tuttu tähtikuvio jo tavoitetaan kupolikatosta. Näin sitä mennään raketilla kohti avaruutta.
-Missä on maapallo?
-Missä on se musta-aukko?
Alkukysymysten jälkeen tähtitieteilijämme Veli-Pekka asettaa taivaalle tähtikuviot, joista tunnistetaan heti karhu, lohikäärme, härkä, rapu..
-Mikä on tuo ukko, joka nuijii nuijalla?
Mennään pitkin Linnunrataa, käydään Marsissa ja Jupiterissa, surffataan Saturnuksen renkailla… Ja aina vain matkaajat tekevän lisää uusia riemastuttavia havaintoja.
-Mutta se musta-aukko…
Kiihdytetään siis alus huippuvauhtiin ja siirrytään viereiseen Andromedan galaksiin, jossa juuri on syntynyt musta-aukko…joka imee meidät mukaansa….raketti näyttää kuitenkin olevan kunnossa…mutta mitä ihmeitä nuo ovat
-Avaruusolentoja!
Äkkiä pakoon madonreijästä ja uusi yritys
-Miksi maapallo näyttää oudolta?
Aivan. Hieno havainto. Maa se on, mutta musta-aukko näyttää sylkeneen meidät ajassa taaksepäin…
-Dinosauruksia!(*monta)
Ja taas pitää alkaa kiiresti etsiä pakomadonreikää…
Avaruusseikkailu kestää lähdes 45 minuuttia ja eskaviskat jaksavat sen aivan huipusti.
-Se oli siistiä.
-Voispa mennä uudestaan. Mulla on 180 euroa, sillä pääsisi aika monta kertaa…
-Se musta-aukko oli paras
Tämä kuplailu muistetaan varmasti ja pitkään. Kohti Universumia ja sen yliiiiiiiiiii
Seuraavaksi siirrytään meidän metsään, jossa tänään hommana on tehdä polttopuita ja leikkiä. Etsitään ensin yhdessä talvimyrskyn repimiä paksuja oksia, joista saa hyviä polttopuita sekä opetellaan erottamaan laho ja tuore puu. Sitten halukkaat jäävät hommiin sahapukille, kun taas osa suuntaa omiin leikkihommiin. Lopuksi vielä tutkitaan yksi keväinen puujuttu.
-Muistatteko, kun syksyllä puhuttiin siitä lehtivihreästä?
Kyllä vain eskarit muistavat. Ja ilahtuvat aivan valtavasti siitä havainnosta, että syksyllä puiden talteen varastoima ”vihreäkulta” on palannut, näkyen nyt pirteästi paisuvina lehtisilmuina. Kevät on siis varmasti täällä!
-Jee!!!!!(*monta)
Päivän lopuksi mennään vielä puukäsityöhön, missä valmistuukin luontojakkara poikineen. Mikä onnistumisen tunne onkaan parkkeerata pylly itsetehdylle jakkaralle.
-Olipa outo päivä, kun oltiin vaan täällä.
-Totta. Tänään ei oltu eskarilla ollenkaan.
Sen pituinen se.
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana tulinen lihakastike, rakettispagetti ja salaatti