Hemppa aloitti tänään näyttöviikon eli harjoittelee ”opena” toimimista erilaisissa jutuissa sekä tilanteissa. Ja siihenhän pitää eskareiden tietysti antaa apua, eihän siitä mitään muuten tule. Niin ja palautettakin pitää muistaa antaa, puolin ja toisin.
Aamun juttuna napataan melkein rutiinilla haltuun kirjain V. Vaikka vee on kyllä kirjaimena aika venkula etsiä suusta
-Suu liikkuu
-Hampaat on huulessa
-Kieli on alhaalla
-Ei kun keskellä
-Suu ei mene kiinni
Löytyyhän se, kun maltilla maistelee.
-Hei eskarit. Ulkona sitten V niin kuin varovasti
Täti näet kaatua rymähti itse aamulla koulunpihalla ja imakan kipeää tekee istuminen kankussa yhä. Saa siis nähdä taipuuko rangasta huomenna enää mikään kohta. Ou nou. Pakkanen on kuorruttanut pihalla kaikki pinnat niin kovalle peilijäälle, ettei edes hiekoitussepeli siinä pysy.
Ulkoilusta selvitään kunnialla, samoin ruokailusta. Iltapäivänhommaksi Hemppa on almistellut kuukauden teeman mukaisen laulutuokion. ”Jos voisit mennä mihin ikinä vaan, niin missä sinä halausit käydä? Ja kenen kanssa?” Hemppa aloittaa ja nykäisee eskarit kerrasta mukaan juttuun. Espanjaan, Turkkiin, Kiinaan, Kroatiaan, Ruotsiin..ja eskarikaverin kanssa tietysti. Tai äipän. Sitten vaan matkaamaan laulaen ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan. Ja pompata hiiren tutkimuslaulun kautta ilmeisiin ja kummiin. On ilo seurata, miten vastavuoroisuus ja yhdessä työskentely tuottaa hyvää mieltä molemmille osapuolille.
Loppupäivä leikitään. Täti saa tällä kertaa olla Rekku, jolla on oma rakas lelukin.
-Leikitkö sinä huomennakin?
Toivottavasti. Leikkiminen rentouttaa ja tuottaa hyvää mieltä, miksipä sitä ei siis aikuisenkin olisi välillä hyvä harrastaa.
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana kanakeitto, sämpylä ja mandariini