Aamu on vasta valkenemassa, mutta meidän metsässä on jo täysi tohina päällä. Tulet on tehty ja pian pannaan vesipannu porisemaan lämmintä mehua varten. Omia majoja kaivetaan esiin lumesta ja polkuja avataan.
-Mikä tuo on?
-Tietääkö joku?
-Se on sahapukki. Sillä tehdään puita.
-Me saadaan kotona ratsastaa sillä
No tokihan uutta sahapukkia saisi ratsunakin käyttää, mutta kun se ei jouda. Ei, koska tuulen kaatama latvus pitää saada polttopuun mittaan.
-Minä olen sahannut jo kolme!
-Saanko minä nyt?
-Heidi.Tuu auttamaan. Tää pitää saada täältä irti. (seuraava runkopätkä)
Pömpeliin kertyy polttopuu toisensa perään. Samassa joku huomaa, että aamun vieras on saapunut ja jännitys tiivistyy muikeiksi ilmeiksi. Siinä hän nyt on, Soisalonseudun toimittaja Antti, mutta mitä hän eskareista meidän metsästä ja Pömpelistä kyseli, sen te saatte lukea aikanaan lehdestä. Joko paperiversiosta tai netistä. Ja eskarithan osasivat vastata oikein asiantuntevasti.Mutta oli eskareillakin kysymys Antille
-Päästääkö me kaikki lehteen??
”No tietysti” Antti lupaa ja metsä raikaa ilokiljauksista.
-Me ollaan sitten julkkiksia (haltioitunutta iloa)
Antti jatkaa matkaansa ja me odotellaan veden kiehumista pannussa. Osa haluaa sahata, joku kerää oksia majan kattoon, osalla on menossa melkoisen mystinen prinsessa leikki, jossa salaisessa puutarhassa kasvaa taikakasveja.
-Mehulle!
On se hyvää, lämmin mehu. Vaikka useampikin eskari kyselee makkaran perään ja täti ymmärtää sen täysin: nuotiomakkara aina vaan niin rules.
Iltapäivä pyhitetään omille hommille. Niin ja yksi tehtäväkin tänään tulee. Eskarit ovat hankkineet kaikki 12 papukaijamerkkiä, joten on aika viettää eskavuoden toinen mukavuustunti.
-Perjantaina, kun hörppäämme ne mummoilu ja pappailu iltapäiväkaffeet, silloin jokainen saa esittää oman ehdotuksensa mukavuustunnista.
Ilmeet ovat pohtivat. Mitähän sitä haluttaisiin…
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana kalakeitto, sekaleipä, maksamakkara ja kurkku