Tänään eivät kyllä vuodet menijöitä painaneet, sen verran aktiivisesti porhalsivat eskarit mummoina ja pappoina. Tuskin on ehditty saliin saada valot, kun jo kuuluu
-Heidi. Kato. Meillä on juoksukilpailut.
Hilpeää. Siellä huivipäiset mummot pinkovat kilvan seinältä seinälle ja nauraa kihertävät napa kippurassa. Ja kahvikupithan on tietysti mustettu ottaa matkaan; posliinit tasseineen, kuvamukit ja jopa oikea kuksa. Kyllä niistä kelpaa päiväkahvit ryystää.
Aamutuokiolla tutkitaan vielä viimeiset asiantuntijalausunnot, joissa todettiin mm. että hyvin osataan pinota puita, keittää kalakeittoa ja paistaa karjalapiirakoita, mukavinta ovat lapsenlapset ja päiväunet, tylsää on raahata puita metsässä pitkiä matkoja ja se ettei ole mitään tekemistä. Oppia puolestaan haluttiin sukeltamaan, laskettelemaan ja puhumaan englantia.
-Taas. Kaikki haluaa vaan puhua englantia.
-Minä osaan jo aika paljon
-Minä tiedän sen ”My name is”
Ok. Otetaan vielä pikainen leluesittely ja sitten onkin aika paneutua omiin hommiin. Mitä nyt pistäydytään kirjastoautossa, jossa Pekka palvelee hymysuin huonokuuloisia/näköisiä asiakkaitaan. Ja niin mukavaa miestähän tietysti varoitellaan jo ensiviikon vauvapäivästä
-Me ei osata ehkä puhua
-Sanotaan vaan, että ”tättä”
Pekka lupaa vakaasti nyökäten yrittää suoriutua myös asiakaskunnan toisesta ääripäästä. Niin ja antaapa yhden papukaijamerkinkin, kun tarkkasilmäinen eskari huomaa kirjan hypänneet ihan väärään hyllyyn.
Eskarilla omat hommat jatkuvat, kunnes on aika ottaa ”ikäihmisjumppa”. Ensin soveltuvaa musiikkia ja sitten kieritään, ojennellaan, venytetään ja
-Tästä opetallaan laskuvarjohyppyä ja tästä sukelletaan avantoon
Voisi melkein sanoa, ettei maailmassa voi olla mitään mukavampa,a kuin lavanreunalta patjalle hyppääminen. Portaita ylös ja hypyllä alas. Hikipäähän asti. Jumpan lopuksi otetaan vielä rentouttava pulsaattoripesukone. Mitä ennen pitää tosin selvitellä pieni remuamisjuttu.
-Hei. Kysymys. Oletteko te nähneet joskus, että mummot ja papat hyppisivät toistensa päälle?
Ei ole kukaan semmoista ikinä havainnut. Sovitaan siis, että maltilla mennään mekin, kun kerran osataan. Ja sitten otetaan esille lakana, jota pulsaattorikone pesee. Voi ilo ja riemu, varsinkin, kun koneeseen iskee tuon tuosta holtiton ravisteluvaihde päälle.
Käydään vielä syömässä ja ruokalassa onkin juuri sopivasti puuropäivä, ettei tekarit halkea, heh heh. Ja koulunaikuiset miettivät, että jos meillä on ikäihmisinä meno näin rivakan iloista, niin mitenkähän tullaan selviämään vauvapäivästä. Lautaset tyhjenevät ja on aika huipentaa päivä odotettuun kaffehetkeen. Pitkä pirtinpöytä on katettu pellavaliinoineen kaikkineen ja tarjolla on kahvia, teetä ja mahua. Sekä vanhanajan voisilmäpullaa. Lisäksi opiskelija Emilia on tarjoillut jokaiselle kaksi pihlaja-karkkia, että kyllä maar vaan nyt ollaan asian ytimessä.
-Onko vielä omia hommia?
-Hei. Katsokaas kelloa. Missä kohtaa on minuuttiviisari?
-Yhdessätoista.
-Eli viisi minuuttia ja mummo/pappapäivä on eletty. Menikö nopeasti?
-Joo. Mutta saako sitten vauvapäivänä tuoda pilttiä?
-Saa
-Hyi. Minä en tykkää.
-Voiko ottaa nokkamukin?
-Joo.
-Minä tuon tutin (iloista hihitystä)
Valolla ja ilolla Heidi
Ruokana ohrapuuro, mehukeitto, sekaleipä, leikkele ja kurkku